Miksi joitakin ärsyttää niin suunnattomasti se, että jotkut elävät avoliitossa?

  • Viestiketjun aloittaja En ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti
En ymmärrä
Monesta paikasta saa lukea, että avoliitossa pidetään takaportti auki, ei uskalleta sitoutua. Anne-Mari Sandelin avioitumisesta joku lukija kirjoitti, että tällä parilla oli selkärankaa mennä naimisiin kun niin moni eronnut uudessa parisuhteessa elää avoliitossa.

Siis mitä hittoa se kenenkään persettä kaivaa onko toiset naimisissa vai ei?!? Ei parisuhdetta arvoteta sen perusteella onko naimisissa vai ei. Moni avoliitossa elävä omistaa yhteisen talon/asunnon ja sitä varten on yhteinen laina, todella iso sitoumus yhdessä otettavaksi. Vielä isompi sitoutumus on tehdä lapsia.

Avioliitto ei muuten takaa sitä, että parisuhde kestää. Jotkut tuntuvat ajattelevan niin ja ovat sitä mieltä ilmeisesti, että ainoa hyväksyttävä parisuhteen muoto on avioliitto. Ilman avioliitto ei muka ole sitoutunut toiseen.

Itse ainakin sitoudun puolisoon ja parisuhteeseen jo seurustellessa vaikka ei edes asuttaisi yhdessä. Näin oli myös nykyisen miehen kanssa. Me ostimme talon ja teimme päätöksen raskauden yrittämisestä avoparina. Ei me noin isoja päätöksiä olisi tehty jos ei oltaisi tosissamme tässä suhteessa. Ei avoliitto meille ollut mitään takaportin auki pitämistä.

Nyt olemme jo naimisissa, mutta en siltikään ymmärrä tuota avoliiton halveksuntaa ja väheksyntää. Millä oikeudella jopa tuntemattomat ihmiset määrittelevät toisten ihmisten parisuhteita ja näiden sitoutumista? Eihän sitä siitä voi mitenkään päätellä onko pariskunta naimisissa vai ei.

Jos erota haluaa, niin kyllä sen tekee on sitten avoliitossa tai avioliitossa.
 
vierailija
Monesta paikasta saa lukea, että avoliitossa pidetään takaportti auki, ei uskalleta sitoutua. Anne-Mari Sandelin avioitumisesta joku lukija kirjoitti, että tällä parilla oli selkärankaa mennä naimisiin kun niin moni eronnut uudessa parisuhteessa elää avoliitossa.

Siis mitä hittoa se kenenkään persettä kaivaa onko toiset naimisissa vai ei?!? Ei parisuhdetta arvoteta sen perusteella onko naimisissa vai ei. Moni avoliitossa elävä omistaa yhteisen talon/asunnon ja sitä varten on yhteinen laina, todella iso sitoumus yhdessä otettavaksi. Vielä isompi sitoutumus on tehdä lapsia.

Avioliitto ei muuten takaa sitä, että parisuhde kestää. Jotkut tuntuvat ajattelevan niin ja ovat sitä mieltä ilmeisesti, että ainoa hyväksyttävä parisuhteen muoto on avioliitto. Ilman avioliitto ei muka ole sitoutunut toiseen.

Itse ainakin sitoudun puolisoon ja parisuhteeseen jo seurustellessa vaikka ei edes asuttaisi yhdessä. Näin oli myös nykyisen miehen kanssa. Me ostimme talon ja teimme päätöksen raskauden yrittämisestä avoparina. Ei me noin isoja päätöksiä olisi tehty jos ei oltaisi tosissamme tässä suhteessa. Ei avoliitto meille ollut mitään takaportin auki pitämistä.

Nyt olemme jo naimisissa, mutta en siltikään ymmärrä tuota avoliiton halveksuntaa ja väheksyntää. Millä oikeudella jopa tuntemattomat ihmiset määrittelevät toisten ihmisten parisuhteita ja näiden sitoutumista? Eihän sitä siitä voi mitenkään päätellä onko pariskunta naimisissa vai ei.

Jos erota haluaa, niin kyllä sen tekee on sitten avoliitossa tai avioliitossa.
Anoppini mielestä en ole mitään kun emme ole naimisissa.. Yhdessä mieheni kanssa n.6v ja avoliitossa n.5v... Mutta en ole mitään, ei arvostusta ole, koska emme ole naimisissa, niitä näitä voi jutella mutta koko ajan ajatellaan ettei tuo kestä... Ja kyllä se kalvaa.. mutta joo ihan sama..Mä en mene naimisiin anopin tai muitten painostuksesta..
 
vierailija
Anoppini mielestä en ole mitään kun emme ole naimisissa.. Yhdessä mieheni kanssa n.6v ja avoliitossa n.5v... Mutta en ole mitään, ei arvostusta ole, koska emme ole naimisissa, niitä näitä voi jutella mutta koko ajan ajatellaan ettei tuo kestä... Ja kyllä se kalvaa.. mutta joo ihan sama..Mä en mene naimisiin anopin tai muitten painostuksesta..
Luepa Kaari Utriolta muutama kirja, saattaa selvitä; Perhekirja ja Eevan tyttäret ihan ensimmäisenä.
 
Pin
Mä en ole ikinä törmännyt ikäviin puheisiin avopareista. Mietin just missäköhän päin sä asut? Kuulostaa koomiselta ja epäsopivalta nykypäivään jolloin hyväksytään todella kirjavaa porukkaa, joista joku avopari on varmaan yksi tylsimmistä ja tavallisimmista asioista...tavallisempi kuin avioliitossa elelevät. :D Olisi huvittavaa jos joku ystävistä säpsähtäisi oikeestaan minkäänlaista parisuhdemuotoa tai sen puutetta enää. Vitsillä joskus heitetään susipareista, vanhapiioista tai täydellisistä vaimo-ihmisistä, alistuvista kilteistä kotirouvista. Ettet ottaisi noita vitsejä tosissasi vai missä hemmetissä on noin koomista porukkaa? Vai pelkästään tuohduit jostain Räsästen nettijutuista? Niille voi naurahtaa...
 
Kyllähän monella vielä nykyisinkin on varsin vanhanaikaisia ajatuksia parisuhteesta. Itse näkisin, että monesti etenkin pidempi avoliitto on paremmalla pohjalla kun yhdessä pysytään, ilman virallisia papereita ja lupia, vaikka eroaminen olisi aika helppoa (käytännön kannalta) :)
 
vierailija
Avoliitto on aika tavanomainen parisuhteen muoto. Ootkohan ap nyt ottanu jonkun viattomasti heitetyn kommentin, ehkä liian vakavasti? Vanhemmat ihmiset saattaa tuota kommenttia heittää vaikka ei pahaa tarkottais ja sitä nyt ei mun vinkkelistä tarvi niin vakavasti ottaa. Heität vaan läpällä jotain takas.

Minä ja aviomieheni oltiin likipitäen 7- vuotta avoliitossa, kun viime kesänä asteltiin vihille. Talvella 2009 mentiin kihloihin ja tytär synty 2010.

Meiltä moni kyseli kihlautumisen jälkeen, että joko kesällä hääkellot soi? Koskas päästään häitä tanssimaan? Koska teette lapsia? Eikö olis jo teijänkin aika mennä naimisiin ja tehä lapsia? Yleensä vastattiin, että ei meillä vaan ole mihkä kiire. No, häitä voitte tanssia, mutta ne ei ole meijän ja yleensä naureskeltiin vaan päälle. ei kerkee tässä ja nyt sitä lasta alulle laittaa, kun liikaa yleisöö.
 
vierailija
Kuinkahan monta kertaa olen kuullut miehen vanhemmilta tuon: "Ette uskalla sitoutua" tai " "Etsitte vain parempaa." Huoh.

Miehen kanssa ollaan oltu yli 33v yhdessä, josta 30v avoliitossa. Kolme lasta on tehty ja omakotitalo rakennettu, yhteinen talovelka maksettu, kesämökki ostettu ja remontoitu. Monet myötä- ja vastamäet nähty, mm. miehen vakava sairastuminen ja siitä paraneminen.

Mutta siis, miehen vanhempien mielestä emme ole sitoutuneet olemaan yhdessä, koska emme ole naimisissa. Lapsemme eivät ole minkään arvoisia heidän silmisssän, koska lapset ovat mitättömiä äpäriä.
Minua ei kutsuta sukujuhliin, koska en ole oikeasti sukua - joskus nuorempana asia ärsytti, nykyään osaan nauttia siitä ettei tarvitse mennä kenenkään häihin/hautajaisiin/ylioppilasjuhliin. (Toki minut kutsutaan jos kutsuja ei ole tarpeeksi läheinen miehen vanhempien kanssa eikä näin tiedä, että minua "ei saa kutsua.")

Miehen vanhemmat ovat kotoisin Pohjanmaalta. Ehkä siellä ollaan vanhoillisempia.
 
En ymmärrä
Onko teiillä joillakin luetun ymmärtämisessä vikaa? Mähän kirjoitin erittäin selvästi, että netistä saa monesta paikasta lukea näitä. Yhtenä esimerkkinä mainitsin Sandelin naimisiin menosta ja siitä kommentoinnista. Toki jotkut provoaa, mutta kyllähän näitä ääliöitä löytyy jotka pitävät avoliittoa huonona asiana.
 
vierailija
Minä henkkoht tunnen vain sellaisia avopareja jotka jättää kaikki muutkin asiat parisuhteessa auki kuten lapsen hankkimisen. Näillä kaikilla on mies tai nainen joilla jotain traumoja avioliittoa kohtaan yleensä johtuen omasta mukavuudenhalusta tai omien vanhempien erosta. Avoparit tappelevat omaisuudestaan kun ero tulee, liitossa olleille se on selvä juridisesti selvitetty asia.

Kaikki avoparit jotka olen tuntenut elämäni aikana, ainoastaan yksi pari on enää yhdessä. Heilläkin jäänyt lapset tekemättä kun mies ei suostunut "ahdistaa" -verukkeella.

Näkisin että jos on tosissaan suhteessa mikä iso juttu se on avioitua. Jos mun kumppanille avioliitto olisi joku outo kynnyskysymys harkitsisin kyllä vakavasti kannattaako noin pikkumaisen/itsekkään/traumatisoituneen ihmisen kanssa alkaa mihinkään.
 
Minä henkkoht tunnen vain sellaisia avopareja jotka jättää kaikki muutkin asiat parisuhteessa auki kuten lapsen hankkimisen. Näillä kaikilla on mies tai nainen joilla jotain traumoja avioliittoa kohtaan yleensä johtuen omasta mukavuudenhalusta tai omien vanhempien erosta. Avoparit tappelevat omaisuudestaan kun ero tulee, liitossa olleille se on selvä juridisesti selvitetty asia.

Kaikki avoparit jotka olen tuntenut elämäni aikana, ainoastaan yksi pari on enää yhdessä. Heilläkin jäänyt lapset tekemättä kun mies ei suostunut "ahdistaa" -verukkeella.

Näkisin että jos on tosissaan suhteessa mikä iso juttu se on avioitua. Jos mun kumppanille avioliitto olisi joku outo kynnyskysymys harkitsisin kyllä vakavasti kannattaako noin pikkumaisen/itsekkään/traumatisoituneen ihmisen kanssa alkaa mihinkään.
No ei se mikään iso juttu olisikaan. Mutta koska se ei ole iso juttu eikä sillä ole mitään merkitystä (itselleni), niin en näe syytä mennä naimisiin vain siksi, että joidenkin muiden päässä avioliittoon liittyy sellaisia merkityksiä, joita itselleni ei liity. Minulle avioliitto ei merkitse suurempaa sitoutumista. En myöskään usko, että se muuttaisi suhteessa mitään (vrt. nuo mainitsemasi traumat). En koe tarvitsevani avioliittoa mihinkään.

Jos kumppani ehdottomasti haluaisi naimisiin, pitäisi asiasta keskustella. Suhtautumiseeni vaikuttaisi syyt, miksi haluaisi. Voihan olla, että jos se toiselle olisi ehdottoman tärkeä, olisimme sitten jossain määrin väärät ihmiset toisillemme, mutta uskon että se näkyisi muutenkin arvomaailmassa ja mielipiteissä.
 
Kuinkahan monta kertaa olen kuullut miehen vanhemmilta tuon: "Ette uskalla sitoutua" tai " "Etsitte vain parempaa." Huoh.

Miehen kanssa ollaan oltu yli 33v yhdessä, josta 30v avoliitossa. Kolme lasta on tehty ja omakotitalo rakennettu, yhteinen talovelka maksettu, kesämökki ostettu ja remontoitu. Monet myötä- ja vastamäet nähty, mm. miehen vakava sairastuminen ja siitä paraneminen.

Mutta siis, miehen vanhempien mielestä emme ole sitoutuneet olemaan yhdessä, koska emme ole naimisissa. Lapsemme eivät ole minkään arvoisia heidän silmisssän, koska lapset ovat mitättömiä äpäriä.
Minua ei kutsuta sukujuhliin, koska en ole oikeasti sukua - joskus nuorempana asia ärsytti, nykyään osaan nauttia siitä ettei tarvitse mennä kenenkään häihin/hautajaisiin/ylioppilasjuhliin. (Toki minut kutsutaan jos kutsuja ei ole tarpeeksi läheinen miehen vanhempien kanssa eikä näin tiedä, että minua "ei saa kutsua.")

Miehen vanhemmat ovat kotoisin Pohjanmaalta. Ehkä siellä ollaan vanhoillisempia.
Noita sukulaisia voisi näpäyttää niin, ettei miehesikään menisi noihin sukujuhliin, joihin sinua ei kutsuta, vaikka muiden puolisot kutsutaan. Tai niin ainakin itse toimisin.
 
vierailija
Onko teiillä joillakin luetun ymmärtämisessä vikaa? Mähän kirjoitin erittäin selvästi, että netistä saa monesta paikasta lukea näitä. Yhtenä esimerkkinä mainitsin Sandelin naimisiin menosta ja siitä kommentoinnista. Toki jotkut provoaa, mutta kyllähän näitä ääliöitä löytyy jotka pitävät avoliittoa huonona asiana.
Minä en osaa ottaa tuota Sandelinin avioliittoa ja siihen liittyvää selkäsankakommenttia avoliiton parjaamisena. Mielestäni se liittyy enemminkin siihen, että nykyisin tapana olla pitkään avoliitossa ennen avioliiton solmimista. Jos joku poikkeaa tästä, niin enempi sitä pidetään kummallisena.
 
vierailija
Pistipäs tuumaamaan :confused:

Avoliitto on yleistynyt vasta 1970- luvulla. Eli itse olen sen aikakauden "lasten vuoksi avioliitossa" tuotos. Uskon tämän ikäpolven vielä ajattelevan sodanaikaisesti ja vanhempien vaikutuksen alaisina osa pitää kiinni väheksyvästä "susipari" ajatuksesta. Avioerothan olivat häpeä vielä silloin ja sekin varmasti vaikuttaa vanhempiemme kasvatustapaan ja asenteisiin "naimisiin, koti ja lapset".

He jotka ovat kasvaneet avioliittokeskeisissä perheissä, saaneet päähänsä yhden ja ainoan elämisen muodon saattavat olla näitä joiden peppua kutittaa. Myös katkerat avoliiton edustajat haluavat jakaa mielipahaa ja kuvittelevat, että avioliitto olisi pelastaja.

Avioliitto tuo paljon enemmän varmuutta erilaisten etuuksien muodossa. Jopa puolison kuoleman jälkeen lesken eläke juoksee ja lapsiakin muistetaan. Toki muutosta on tullut siltä osin pitkässä avoliitossa eläneille. Vieläkin avioliitto eri yhteyksissä takaa paremmat mahdollisuudet (etuudet) ja avoliittoa ei lasketa yhtä pysyväksi.

Miksi sitten avioliittoa hehkutetaan lehdissä ja joka mediassa? Saattaako valtion/kirkon hätä huokua artikkeleissa. Avioliitto kärsi laskusuhdannetta ja avioerot lisääntyivät pari vuotta sitten. Kirkosta eroamisen yleistyminen vie kassaa miinukselle ja "vastuuton" elämäntapa yleistyy. Paljonko valtiolle tulee laskua? Erotaan ja lasten huoltajuuskiistat, elatusmaksut yms. lisäävät virkamiesten paperitöitä. Avosuhteet vaikeuttavat eri etuuksien eväämistä. Yritetäänkö ihmisiä ajaa pysyvämpään parisuhteeseen hehkutuksella ja luodaan idyllistä kuvaa avioliitosta. Mene ja tiedä, mutta mielenkiintoni heräsi seuraamaan valtamediaa aiheesta.

Itse avoliitossa 14 vuotta ja naimisissa 5 vuotta. Yhteinen talolaina ja talous avoliiton aikana ja avioliiton aikana lapset. Oma mielipide avoliitosta neutraali ja jopa suosittelen pitäytymään siinä pidemmän aikaa. Avioliitto pitäisi olla pitkän harkinnan tulos. Ei suinpäin alkuhuumassa vaan sitten, kun arkea on eletty tasaisen varmasti ja toisen oikut on koettu. Avioliitosta eroaminen on aina suurempi "uutinen" kuin avoliitosta lähteminen. Yleensä toinen osapuoli on juurikin tuudittautunut papin aamenen voimaan ja kuvittelee liiton olevan ikuinen. Avoliitossa on suurempi vastuu hoitaa suhdetta ja pitää toinen tyytyväisenä. Eli avoliitossa tehdään töitä enemmän yhteisen hyvän eteen kuin avioliitossa.
 
vierailija
Kuinkahan monta kertaa olen kuullut miehen vanhemmilta tuon: "Ette uskalla sitoutua" tai " "Etsitte vain parempaa." Huoh.

Miehen kanssa ollaan oltu yli 33v yhdessä, josta 30v avoliitossa. Kolme lasta on tehty ja omakotitalo rakennettu, yhteinen talovelka maksettu, kesämökki ostettu ja remontoitu. Monet myötä- ja vastamäet nähty, mm. miehen vakava sairastuminen ja siitä paraneminen.

Mutta siis, miehen vanhempien mielestä emme ole sitoutuneet olemaan yhdessä, koska emme ole naimisissa. Lapsemme eivät ole minkään arvoisia heidän silmisssän, koska lapset ovat mitättömiä äpäriä.
Minua ei kutsuta sukujuhliin, koska en ole oikeasti sukua - joskus nuorempana asia ärsytti, nykyään osaan nauttia siitä ettei tarvitse mennä kenenkään häihin/hautajaisiin/ylioppilasjuhliin. (Toki minut kutsutaan jos kutsuja ei ole tarpeeksi läheinen miehen vanhempien kanssa eikä näin tiedä, että minua "ei saa kutsua.")

Miehen vanhemmat ovat kotoisin Pohjanmaalta. Ehkä siellä ollaan vanhoillisempia.
Myöskään teidän lapsianne ei kirjata virallisiin sukukirjoihin koska ainuttakaan aviottomana syntynyttä niistä ei löydy.
 
Njaa, avoliitto on kuin halpa kopio vaikka Louis Vuittonista ja avioliitto on aito LV. Molemmat ajaa asiansa eli tavaroiden säilytyksen mutta vain toisessa on hohtoa. :rolleyes:
(En väittele tuosta vertauksesta)

Se muuten tulee aina avoliitosta mieleen että kun siihen joskus päädytään korkeiden avioerolukujen takia, "en usko enää avioliittoon", niin onko missään tilastoja avoerojen määrästä? Ja eihän jokaista avoeroa ole edes tilastoitu? Voipi mennä avoeroprosentit avioeroprosenttien edelle.
Siis silloin kun avoliittoon on panostettu, en laskisi mukaan mitään 17-v.Jonnen ja Jennan viikon kestänyttä yhdessä punkkaamista.
 
Viimeksi muokattu:
vierailija
Njaa, avoliitto on kuin halpa kopio vaikka Louis Vuittonista ja avioliitto on aito LV. Molemmat ajaa asiansa eli tavaroiden säilytyksen mutta vain toisessa on hohtoa. :rolleyes:
(En väittele tuosta vertauksesta)

Se muuten tulee aina avoliitosta mieleen että kun siihen joskus päädytään korkeiden avioerolukujen takia, "en usko enää avioliittoon", niin onko missään tilastoja avoerojen määrästä? Ja eihän jokaista edes tilastoitu? Voipi mennä avoeroprosentit avioeroprosenttien edelle.
Siis silloin kun avoliittoon on panostettu, ei mitään 17-v.Jonnen ja Jennan viikon kestänyttä yhdessä punkkaamista.
Kumpa joku mieskin ajattelisi noin :(
 
vierailija
Minä en ikikuuna suostuisi asumaan yhdessä jonkun kanssa ja kartuttaisi yhteistä varallisuutta ilman avioliiton paperia. Erossa aina voittaa se joka on maksanut talosta lainaa. Se joka kantaa ruuat ja maksaa päivittäiskuluja päätyy yleensä pennittömänä narrina talosta pihalle. Ei koskaan satu minulle!!!
 
Minä en ikikuuna suostuisi asumaan yhdessä jonkun kanssa ja kartuttaisi yhteistä varallisuutta ilman avioliiton paperia. Erossa aina voittaa se joka on maksanut talosta lainaa. Se joka kantaa ruuat ja maksaa päivittäiskuluja päätyy yleensä pennittömänä narrina talosta pihalle. Ei koskaan satu minulle!!!
Ei kannatakaan tehdä niin, että toinen maksaa lainaa ja toinen maksaa arkiset elinkustannukset.
 
Njaa, avoliitto on kuin halpa kopio vaikka Louis Vuittonista ja avioliitto on aito LV. Molemmat ajaa asiansa eli tavaroiden säilytyksen mutta vain toisessa on hohtoa. :rolleyes:
(En väittele tuosta vertauksesta)

Se muuten tulee aina avoliitosta mieleen että kun siihen joskus päädytään korkeiden avioerolukujen takia, "en usko enää avioliittoon", niin onko missään tilastoja avoerojen määrästä? Ja eihän jokaista avoeroa ole edes tilastoitu? Voipi mennä avoeroprosentit avioeroprosenttien edelle.
Siis silloin kun avoliittoon on panostettu, en laskisi mukaan mitään 17-v.Jonnen ja Jennan viikon kestänyttä yhdessä punkkaamista.
Avoliittoihin tosin laskettaisiin myös Jonnen ja Jennan lyhyt yhdessä asuminen, mikäli ovat olleet virallisesti samassa kämpässä. Avoliitoksi laskettaisiin myös kahden eri sukupuolta olevan kämpiksen asuminen. Joten ei avoliittoja tai evoeroja oikein voisi tilastoida luotettavasti.

Hyvä nyrkkisääntö on se, että sekä avoliitossa että avioliitossa pysytään todennäköisemmin, jos on yhteisiä lapsia ja/tai yhteistä omaisuutta. Sekä tietysti, jos suhde toimii, mutta se taas on asia, joka ei näy tilastoissa.
 
vierailija
Njaa, avoliitto on kuin halpa kopio vaikka Louis Vuittonista ja avioliitto on aito LV. Molemmat ajaa asiansa eli tavaroiden säilytyksen mutta vain toisessa on hohtoa. :rolleyes:
(En väittele tuosta vertauksesta)

Se muuten tulee aina avoliitosta mieleen että kun siihen joskus päädytään korkeiden avioerolukujen takia, "en usko enää avioliittoon", niin onko missään tilastoja avoerojen määrästä? Ja eihän jokaista avoeroa ole edes tilastoitu? Voipi mennä avoeroprosentit avioeroprosenttien edelle.
Siis silloin kun avoliittoon on panostettu, en laskisi mukaan mitään 17-v.Jonnen ja Jennan viikon kestänyttä yhdessä punkkaamista.
No kyllähän sä tiedät että nää luittonit on just niitä pirjoja? Lisäksi eikös luitonit oo koppavaa väkeä sitten ootko nähny niiä kopiomaakareita esi mulkomailla ja kuinka omalaatuisia nämä jotkut vuitton väärentäjät ovat?.. Sydämmet kun o nyhtä ei siihen tarvi byrokraatin paperia selvittelemään mikä on sun ja ton?. avoliitossa taas voi keskityä siihen keskinäiseen hyvään oloon miettimättä tavaroita joita taas avioliitossa asuvat joutuu miettimään näköjään?..
 
vierailija
Minä en ikikuuna suostuisi asumaan yhdessä jonkun kanssa ja kartuttaisi yhteistä varallisuutta ilman avioliiton paperia. Erossa aina voittaa se joka on maksanut talosta lainaa. Se joka kantaa ruuat ja maksaa päivittäiskuluja päätyy yleensä pennittömänä narrina talosta pihalle. Ei koskaan satu minulle!!!
Hyvin yksinkertaista: pankin papereihin merkitään asunnon omistusosuus, esim. 50%-50% tai vaikkapa 70%-30%. Hyvin selkeä asia jos ero tulee. Silloin on ihan sama, kenen tililtä menee raha lainanmaksuun ja kenen ruokalaskuun.
 

Yhteistyössä