Mitä tekisit tässä tilanteessa? Parisuhdeongelmia

  • Viestiketjun aloittaja kärpäspaperi
  • Ensimmäinen viesti
kärpäspaperi
Eli kaipaisin uusi näkökulmia omaan elämäntilanteeseeni.

Ja tiedän jo valmiiksi, että itse olen tilanteesee päätynyt ja antanut asioiden ajautua tähän pisteeseen.

Eli tilanne mahd. lyhyesti:

Olemme miehen kanssa olleet yhdessä miltei 10 vuotta. Emme ole naimisissa. Tapasimme melko nuorina ja itselleni tämä on ensimmäinen vakava suhde. Olemma nyt noin 30 vuotiaita. Mies oli jo tavatessamme perustanut yrityksen ja on erittäin yrittäjä henkinen ja on aina tehnyt paljon töitä. Itse olin vielä opiskelija tavatessamme ja sittemmin saanut ihan vakityön. Asumme paikkakunnalla jossa mies on syntynyt ja miehen koko perhe/suku asuu täällä. Omat sukulaiseni asuvat usein sadan kilomertinpäässä.

Suhteen alkuaikoina juhlimme paljon, vietimme aikaa kavereiden kanssa ja reissasimme sen minkä nyt mies työltään ehti. Sitten mies alkoi haaveilla lapsesta. Itselleni lapsen hankkiminen ei ikinä ole ollut mikään välttämättömyys. Päätimme kuitenkin alkaa yrittämään lasta. Pari vuotta menikin tässä yrityksessä kunnes saimme esikoisemme. Samoihin aikoihin miehelle tuli stressaavampaa aikaa yrityksen kanssa ja hänen alkoholinkäyttönsä karkasi käsistä. Kaikki aika meni joko töissä tai juoden. Jäin käytänösä yksin vauvan kanssa. Vauva sattui vielä olemaan itkuinen ja erittäin huonosti nukkuva. Olimme päätyä eroon. Mutta lapsen ollessa noin vuoden mies ryhdistäytyi ja jatkuva juominen jäi. Toki välillä iltoja kavereiden kanssa oli mutta tämä on mielestäni ihan ok. Itse en kuitenkaan koskaan ole voinut lähteä juhlimaan tai yhtään minnekään ellen ole hankkinut lapselle ulkopuolista hoitajaa.

Lapsen ollessa vuoden palasin myös itse takaisin töihin, koska koin jatkuvasti yksin kotona olon puuduttavana. Suhteemme alkoi taas muuttua paremmaksi. Toki mies teki vieläkin paljon töitä, joten lapsen kanssa olin paljon kahden. Ja lapsella pitkät hoitopäivät koska ne menivät täysin minun töitteni mukaan. Mies tekee siis 6 päivänä viikossa töitä. Ja ylensä aamusta iltaan. Itse teen sen 8 tuntia viitenä päivänä viikossa + miehen yrityksen paperitöitä sen mitä saan lapsen kanssa tehtyä.

Mies alkoi haaveilla toisesta lapsesta jo esikoisen ollessa vuoden. Itse olin ajatusta vastaan. Mutta siinä vaiheessa kun esikoinen alkoi olla kolmen vanha mies sai jotenkin minut ylipuhutta että yrittäisimme toista lasta. Tällöin parisuhteessa oli mielestäni kaikki hyvin. Rahatilanteemme oli hyvä ja olin jo niin tottunut siihen, että mies on paljon poissa kotoa. Tulinkin yllättäen heti raskaaksi.

Nyt tilanne on se, että menossa on ihan loppuraskaus. Melkein heti raskauduttani miehen alkoholinkäyttö alkoi lisääntyä. Tai ainakin sen jälkeen aloin huomata sen lisääntyneen, nyttemmin mietin, että enkö vain ollut nähnyt merkkejä aikasemmin. Tällä hetkellä mies juo joka päivä. Arkisin ehkä noin 2-8 olutta illassa ja lauantaisin sitten enemmän. Yleensä häipyy lauantaina iltapäivällä töistä tultuaan ja palaa joskus sunnuntai aamuna tai päivällä ja menee suoraan nukkumaan. Nukkuu sitten koko päivän. Viikot tekee yhä töitä niin, että tulee yleensä kotiin kun lapsi on jo nukkumassa. Ja on sitten illan autotallissa tai naapurissa juomassa. Mies ei vietä siis käytännössä yhtään aikaa lapsen tai minun kanssani. Hoidan yksin kodin siivouksen, ruoanlaitot, kaupassakäynnit, lämmityksen yms.

Tilanteesta on keskusteltu, mutta mies ei näe käytöksessään mitään väärää. Hän on valmis ennemmin eroamaan kuin lopettamaan juomista.

Ja nyt moni varmaan ihmettelee, että miksi oikein tässä suhteessa olen. Tärkein syy on raha. Vaikka minulla vakityö onkin, ei tuloni ole mitenkään erikoisen hyvät. En usko, että kahden lapsen kanssa pärjäisin tai joutuisimme ainakin luopumaan paljosta. Olen itse elänyt lapsuuteni köyhyydessä ja samaa en omille lapsilleni halua. Ja varsinkin kun nyt joudun olemaan uuden lapsen takia ainakin sen vuoden kotona. Ja siis selvennyksesi vielä, että mies ei elätä minua. Tienaan sen verran, että maksan ruoat kaikki (koska mies ei käy koskaan kaupassa), puolet sähköstä, vakuutuksista yms. Mutta säästän siinä, että talo jossa asumme on kokonaan miehen ja hän on sen yksin maksanut joten asumiskuluja ei tule, muutakuin sähkö, vesi yms. Sekä mies on ostanut minulle auton johon minulla ei yksin olisi varaa, mutta jonka kulut kyllä hoidan itse.

Toisekseen, jos ero tulisi haluaisin muuttaa omalle kotiseudulleni, mutta sitten lapsilla ei olisi mahdollisuutta tavata isäänsä. Tätä en voisi lapsille tehdä. Joten joutuisin asumaan paikkakunnalla jossa minulla ei olisi ollenkaa tukiverkkoa. Miten pärjäisin jos minulla ei olisi koskaan mahdollisuutta saada lapsia hoitoon tms. Nyt ainut jolle olen lapsen antanut hoitoon on miehen äiti. ( siis päiväkodin lisäksi) Mutta tuskin kehtaisin eron jälkeen enää tätä pyytää. Sen varaan en voi laskea, että mies voisi lapsia hoitaa. Koska ei siihen nytkään kykene. Enkä uskaltaisi antaa lapsia edes yön yli vierailulle miehen luokse, koska en usko hänen pystyvän olemaan selvinpäin edes yhtä iltaa.

Ja muutenkin, en selviäisi edes muuttokuormasta näin viimeisilläni raskaana. Elämä olisi paljon yksinkertaisempaa jos tätä toista lasta ei olisi päätetty hankkia. Nyt vain jollaintapaa odotan, että lapsi syntyisi ja näkisin että muuttuukko tilanne mihinkään suuntaan. Ja muutenkin mietin, että ylireagoinko vain kun tilanne ei kuitenkaan ole kestänyt niin mahdottoman kauan. Vain sen reilu puoli vuotta. Ja lisäksi tuntuu vain helpommalta olla eroamatta. Mieshän ei käytännössä ole koskaan läsnä. Joten tavallaan eroamisesta tulisi hirveä vaiva, mutta olisiko siitä loppujen lopuksi mahdottoman paljon edes hyötyä. Yksin lasten kanssa olisin silti. Uutta suhdetta en tosiaankaan halua.
 
vierailija
Vaikka en osaakaan neuvoa sinua hankalassa tilanteessasi, minun täytyy sanoa, että elin itse tuollaisen lapsuuden. Isällä menestyvä yritys, jossa töitä tehtiin joka päivä, ja illat meni kaljapullon kanssa.

Meillä oli kuitenkin kaikkea mitä tarvitsimme eikä koskaan puutetta mistään. Olen hänelle kiitollinen siitä, että hän mahdollisti minulle ja sisaruksilleni hyvän lapsuuden. Minustakin tuli kova tekemään töitä. Ymmärrän hyvin etuoikeutetun lapsuuteni hyvin toimeentulevassa perheessä ja nyt aikuisiällä autankin mielelläni muita ja meillä on mm. tukilapsia.

Juttelen usein ystäväni kanssa, jolla oli todella köyhä lapsuus. Hän kärsii omasta mielestään edelleen siitä, että lapsena kaikesta oli puutetta, vaatteet ommeltiin itse jne. ja hänen on nykyäänkin vaikea olla onnellinen.

Ratkaisua minulla siis ei ole, mutta ajattelin kertoa omat ajatukseni. Hellyyttä, huomiota ja kuuntelua olisin kaivannut lapsena enemmän, mutta juomisesta huolimatta en voi kuin kiittää isääni kaikesta.
 
vierailija
Monet elävät kaltaisessasi "parisuhteessa", itse myös tavallaan. Vaikka suhteeni mieheen on laantunut niin ero toisi mukanaan liikaa hankaluutta ja luopumista. Odotan, että lapset kasvavat. Haluan tarjota heille "ehjän" lapsuuden. Emme kuitenkaan miehen kanssa riitele tms.
 
vierailija
Jotenkin tekstistäsi sai sen kuvan, että tunnet syyllisyyttä tilanteesta. Älä tunne, tuollaista elämä vain on. Siitä jokainen yrittää selvitä omalla tavallaan. Tilanne on nyt tämä, ja se voi olla valtava pettymys, mutta ei se tarkoita että kaikki pitäisi pistää uusiksi. Otatte päivän kerrallaan, hetken kerrallaan. Pikkulapsiaika on kriisi, ja monet miehet käyttäytyvät sen aikana kuin pässinpäät. Sen sijaan että oltaisiin kotona, isänä ja puolisoa, tehdään älyttömästi töitä (nekin joiden ei olisi pakko) ja osoitetaan mieltä puolisolle jos lasten kanssa väsyttää. Sun miehellä on tää juominen ja työt jotka molemmat voi olla miehen elämässä riippuvuuksia joiden väliin ei mikään elämässä pääse, ja jollakin toisella miehellä se voi olla pelaaminen, urheilu, pettäminen, mikä tahansa mihin paetaan sitä omaa väsymystä ja omaa pettymystä elämässä. Jos ei teidän parisuhde ole täydellinen eikä edes semitäydellinen, niin se ei kuitenkaan ole mitenkään epänormaali pikkulapsiajan parisuhde.

Kun lapset kasvaa ja olet taas vähän enemmän voimissasi, te molemmat olette, niin katsokaa tilanne uudelleen. Mutta jos yhdessä pysymisessä kuitenkin on noinkin paljon etuja mitä on, niin erota ei tarvitse pelkästään jonkun periaatteen vuoksi. Se tuskin parantaa teidän kenenkään oloa, ja parempi se on olla onneton kivassa kodissa ja ajaa kivalla autolla, kuin olla onneton jossain vuokramurjussa ja polkea Helkamalla töihin. Parisuhde on sopimus josta molemmat saavat hyötyä hyvällä omallatunnolla. Yhteiset lapset ja yhteiset hyödyt ovat aivan yhtä hyvä parisuhteen perusta kuin roihuava rakkaus, kun molemmat sen hyväksyvät.
 
kärpäspaperi
Kiitos vastauksista.

Ainakin tämä lisäsi varmuutta siitä että en ole ihan idiootti pysyessäni tässä suhteessa. En tosiaan usko että lapsi joutuu tästä mitenkään kärsimään, koska hänhän ei isänsä juomista paljoakaan nää. Mies onneksi pysyy poissa kun on humalassa. Enemmän tosiaan erosta olisi haittaa meille kaikille.

Eniten tällä hetkellä pelottaa se, että kuinka selviän kun toinen lapsi syntyy.
 
vierailija
Ap, yrittäjyys Suomessa on tällaista. Perhe nöyrtyy aina vaikka rahaa tulee. Se on ihan priorisointikysymys, rahalla saa myös onnea vaikka muuta väitetään. Jokaisessa miehessä on puutteita ja vikoja. Et löydä miestä jossa ei olisi. Samaistun tilanteeseesi tosin meille tuli ero koska olen itsekin uraohjus. Kaksi uraohjusta perheessä ei kestä vauvavuotta jos mies pakenee ja nainen luopuu elämästään.

Sinuna en eroaisi. Elämäsi muuttuisi vain raskaammaksi, olisit yh ja lisäksi varattomampi. Nyt olet yh mutta varoissasi. Onnellisuutta voit hakea kun lapset ovat aikuisia. Uusperhe-elämäkin on helvettiä ja vaikeaa joten valitse kahdesta pahasta se toinen ja jää.
 
vierailija
Hei,

älä syytä itseäsi tilanteesta, olet uskonut suhteeseenne ja myös ollut tosi nuori koko suhteenne ajan.

Mutta. Tuo alkoholinkäyttö (ja siitä johtuva osallistumattomuus perheenä toimimiseen) on väärin. Jos et voi edes jättää lapsiasi miehesi hoitoon, miksi huolehdit niin kovasti siitä, että he eivät näkisi isäänsä jos muuttaisit pois? Ei hän ole vielä ansainnut edes isän titteliä, koska ei näe toiminnassaan mitään väärää. Hänenhän pitäisi hakeutua hoitoon alkoholismin vuoksi!

Olen itse ollut vahva nainen ja minut on kasvatettu sellaiseksi. Olen eronnut ja lähtenyt 4-vuotiaan lapsen kanssa ex-mieheni luota. Tuo tilanteesi ei valitettavasti kuulosta siltä, että se paranee tuosta jäämällä. PIkemminkin tuli tunne, että jotakin ikävää voi tapahtua sinulle tai lapsille.

Ehdotan, että kartoitat mahdollisuudet muuttaa lastesi kanssa kotipaikkakunnallesi missä sinulla on turvaverkkoa. Ja sitten teet sen. Et kerro miehelle kovin etukäteen asioista, jotta ei tapahdu mitään pahaa. Näistä kun saa lukea ip-lehdistä turhan usein. Miehillä pimahtaa, eikä kukaan olisi "koskaan uskonut". Eli älä uhkaile häntä tai kiristä, tai kerro kovin yksityiskohtaisesti asioista etukäteen. Sen voit ehdottaa, että menisitte juttelemaan jollekin (perheneuvola) yhdessä ja että haluaisit, että hän hakisi apua juomiseensa. Mutta valitettavasti - lienenkö kyynistynyt vuosien varrella - voi olla, että miehesi vaan kieltää tosiseikat ja jatkaa juomista & työntekoa. Tosin ihmettelen, että hän voi noin kovasti tehdä töitä jos kerran juokin...? Ihmeellistä touhua.

Mitä tulee lapsiin, yksi harvoja tapoja saada yksinhuoltajuus nykyään ovat toisen vanhemman päihdeongelmat. Et voi jättää lapsiasi miehesi hoitoon, koska hoito ei ole taattu. Yksinhuoltajuutta sinuna siis hakisin em. perustein. Tämä ei poista isän oikeutta tavata lapsiaan, mutta tapaamiset voidaan järjestää valvotuissa olosuhteissa.

Et tule ikinä antamaan itsellesi anteeksi, jos tuhlaat sekä oman että lastesi elämän tuollaiseen.
 
vierailija
(Ja edellinen kommentoija tässä vielä): luin vielä uudelleen alkuperäisen kirjoituksesi ymmärtääkseni edes vähän noita kommentteja, missä sanotaan, että "pysy vaan siellä" ja "sitten kun lapset ovat isompia" ja että "nyt olet varakas yh, muuten olisit köyhä yh". Mutta ei, noille kommenteille ei ole mitään järjellistä perustelua muuta kuin nuoruuden hölmöys tai pelko. Tai puuttuva vahvuus.

Herätkää nyt ihmiset! Jotakin omanarvontuntoa pitää naisilta sentään löytyä. Jos alkuperäinen sinäkin luet ihan rauhassa sen, mitä olet kirjoittanut, niin sanomattakin on selvää, että a) sinä kärsit ja b) lapsesi kärsivät.

Lapsi ja syntyvä lapsi ovat vielä niin pieniä, että eivät edes ymmärrä isän poissaoloa. Mutta ihan pian huomaavat kun kasvavat. Ja kun kasvavat, alkavat vaatia isän huomiota. Ja juoppo isä voi hermostua heihin.

Ei hän ole mikään kunnon isä, vaan alkoholisti-isä. Joka ei ilmeisesti edes halua parantaa tapojaan.

Oletko kertonut vanhemmillesi ja ystävillesi tilanteesta. Rahallisesti varmasti kuka tahansa vanhempi auttaa kykyjensä mukaan tuossa tilanteessa. Pyydä apua ja pidä huoli, että ystäväsi ja miehesi vanhemmat ja omat vanhempasi TIETÄVÄT, mikä tilanne on!
 
vierailija
Hei,

älä syytä itseäsi tilanteesta, olet uskonut suhteeseenne ja myös ollut tosi nuori koko suhteenne ajan.

Mutta. Tuo alkoholinkäyttö (ja siitä johtuva osallistumattomuus perheenä toimimiseen) on väärin. Jos et voi edes jättää lapsiasi miehesi hoitoon, miksi huolehdit niin kovasti siitä, että he eivät näkisi isäänsä jos muuttaisit pois? Ei hän ole vielä ansainnut edes isän titteliä, koska ei näe toiminnassaan mitään väärää. Hänenhän pitäisi hakeutua hoitoon alkoholismin vuoksi!

Olen itse ollut vahva nainen ja minut on kasvatettu sellaiseksi. Olen eronnut ja lähtenyt 4-vuotiaan lapsen kanssa ex-mieheni luota. Tuo tilanteesi ei valitettavasti kuulosta siltä, että se paranee tuosta jäämällä. PIkemminkin tuli tunne, että jotakin ikävää voi tapahtua sinulle tai lapsille.

Ehdotan, että kartoitat mahdollisuudet muuttaa lastesi kanssa kotipaikkakunnallesi missä sinulla on turvaverkkoa. Ja sitten teet sen. Et kerro miehelle kovin etukäteen asioista, jotta ei tapahdu mitään pahaa. Näistä kun saa lukea ip-lehdistä turhan usein. Miehillä pimahtaa, eikä kukaan olisi "koskaan uskonut". Eli älä uhkaile häntä tai kiristä, tai kerro kovin yksityiskohtaisesti asioista etukäteen. Sen voit ehdottaa, että menisitte juttelemaan jollekin (perheneuvola) yhdessä ja että haluaisit, että hän hakisi apua juomiseensa. Mutta valitettavasti - lienenkö kyynistynyt vuosien varrella - voi olla, että miehesi vaan kieltää tosiseikat ja jatkaa juomista & työntekoa. Tosin ihmettelen, että hän voi noin kovasti tehdä töitä jos kerran juokin...? Ihmeellistä touhua.

Mitä tulee lapsiin, yksi harvoja tapoja saada yksinhuoltajuus nykyään ovat toisen vanhemman päihdeongelmat. Et voi jättää lapsiasi miehesi hoitoon, koska hoito ei ole taattu. Yksinhuoltajuutta sinuna siis hakisin em. perustein. Tämä ei poista isän oikeutta tavata lapsiaan, mutta tapaamiset voidaan järjestää valvotuissa olosuhteissa.

Et tule ikinä antamaan itsellesi anteeksi, jos tuhlaat sekä oman että lastesi elämän tuollaiseen.
Näin eri tavalla sitä voi ihminen asiat nähdä. Minä en mitenkään käsitä tuollaista pelkoa ja selän takana toimimista, jos kerran suhteessa ei ole väkivaltaa. Ei pelkkä juominen ja liiallinen työnteko tee kenestäkään automaattisesti väkivaltaista, saati sitten hengenvaarallista ihmistä. Ap ei kertonut että miehen käytös olisi uhkaavaa, pikemminkin vetäytyvää.
Se ei ole vahvuutta että pakenee aina jos on hankalaa, jos se tilanne ei vaadi pakenemista. Asioita voi myös katsella kaikessa rauhassa. Ja tosiasia on, että moni yrittäjä on juuri nyt äärirajoilla ja lääkitsee sitä ylikuormitustaan alkoholilla. Ei se oikein ole, mutta on inhimillisesti katsottuna ymmärrettävää, että ihmisellä ei aina ole voimia ja energiaa luopua siitä alkoholista, vaikka se olisikin oikein kaikkien kannalta.
Nettipalstoilla aina pelotellaan, että asiat ei muutu, mutta tosielämässä asiat muuttuvat useinkin. Tiedän monia parisuhteita, joissa on välillä ollut todella hankalaa. Niistä on sitten kuitenkin jotenkin selvitty. Aina ei. Mut itse olen sitä mieltä, että sekin tie kannattaa katsoa, helpottuuko elämä kun lapset kasvavat.
 
Kärpäspaperi
Täytyy sanoa, että koskaan en ole miestä pelännyt enkä todellakaan usko että hän tekisi mitään pahaa minulle tai lapsille. En siis todellakaan nää tarpeellisena muuttaa pois salaa. En pidä miestä mitenkään pahana ihmisenä jota pitäisi rangaista viemällä mahdollisuus tavata omia lapsiaan.

Tiedän ja ymmärrän kyllä miehen juomisen syyt. Eli juurikin stressi ja pyrkimys rentoutua. Olen koittanut saada häntä näkemään, että väsymys ja stressi ei todellakaan helpota juomalla vaan työt ja perhe sIitä vain kärsiI. Mutta ainakaan vielä mies ei halua tätä nähdä. Toivon todellakin että asiat muuttuisivat ennenkuin on liian myöhäistä. Meillä on siis asioista puhuttu paljonkin. Mies tietää kyllä mitä mieltä olen hänen juomisestaan ja onkin sanonut stressaantuvansa vain lisää koska syyllistän häntä.

Itse en ole paljoakaan puhunut ongelmasta muille. Ainakaan kovin tarkkaan. Siskolleni ja mieheni siskolle olen maininnut että olen huolissani miehen juomisesta mutta tarkkoja määriä en ole kertonut.

Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että parempi on vielä antaa ajan kulua ja katsoa mihin suuntaan asiat lähtevät kehittymään. Ainakin tulevan lapsen syntymä antaa minulle jotakin muuta ajateltavaa.
 
vierailija
Täytyy sanoa, että koskaan en ole miestä pelännyt enkä todellakaan usko että hän tekisi mitään pahaa minulle tai lapsille. En siis todellakaan nää tarpeellisena muuttaa pois salaa. En pidä miestä mitenkään pahana ihmisenä jota pitäisi rangaista viemällä mahdollisuus tavata omia lapsiaan.

Tiedän ja ymmärrän kyllä miehen juomisen syyt. Eli juurikin stressi ja pyrkimys rentoutua. Olen koittanut saada häntä näkemään, että väsymys ja stressi ei todellakaan helpota juomalla vaan työt ja perhe sIitä vain kärsiI. Mutta ainakaan vielä mies ei halua tätä nähdä. Toivon todellakin että asiat muuttuisivat ennenkuin on liian myöhäistä. Meillä on siis asioista puhuttu paljonkin. Mies tietää kyllä mitä mieltä olen hänen juomisestaan ja onkin sanonut stressaantuvansa vain lisää koska syyllistän häntä.

Itse en ole paljoakaan puhunut ongelmasta muille. Ainakaan kovin tarkkaan. Siskolleni ja mieheni siskolle olen maininnut että olen huolissani miehen juomisesta mutta tarkkoja määriä en ole kertonut.

Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että parempi on vielä antaa ajan kulua ja katsoa mihin suuntaan asiat lähtevät kehittymään. Ainakin tulevan lapsen syntymä antaa minulle jotakin muuta ajateltavaa.
Ekat kaksi vuotta toisen lapsen syntymän jälkeen voivat olla raskaita vuosia hyvällekin parisuhteelle, koska toinen lapsi vie sen kaiken vapaan ajan mitä ensimmäisen lapsen kanssa kuitenkin usein jonkin verran on. Ottakaa iisisti ja käytä hyväksi kaikki apu minä miehen suvulta voit saada, tai toisaalta mitä rahalla voi saada, olkoonkin sitten miehen rahoja. Pidä huolta itsestäsi, jossain vaiheessa lastenkin kanssa alkaa helpottaa.
 
vierailija
"parempi se on olla onneton kivassa kodissa ja ajaa kivalla autolla, kuin olla onneton jossain vuokramurjussa ja ajaa Helkamalla töihin"

En usko tähän. Täss on käytetty negatiivista ilmaisua ja tekstin ulkoasun vuoksi helposti omaksuu tällaisia asenteita.
Miksi elämä onnetonta tai onnettomampaa olisi vuokraKODISSA, kuin jossain muualla?
sekö siitä onnettoman tekee, ettei omista.
Riippuu vähän työmatkasta, onko pyräily mukavaa vai ei.
Tässä tekstissä viitataan siihen, että omistamisella ja rahan määrällä on onnentun teen kokemiseen merkittävä osuus, ja se taas tietenkin kertoo kirjoittajan omista arvoista eikä tosiasioista joita jotkut muut todeksi elää.
KAikille raha ei mene onnen eteen.
 
vierailija
...missä sanotaan, että "pysy vaan siellä" ja "sitten kun lapset ovat isompia" ja että "nyt olet varakas yh, muuten olisit köyhä yh". Mutta ei, noille kommenteille ei ole mitään järjellistä perustelua muuta kuin nuoruuden hölmöys tai pelko. Tai puuttuva vahvuus.

Herätkää nyt ihmiset! Jotakin omanarvontuntoa pitää naisilta sentään löytyä.
Tähän kommenttiin vedoten, haluan sulle ap sanoa että ihan ensimmäiseksi unohda sellaisten ihmisten kommentit joiden puoliso ei ole/ole ollut yrittäjä. Yrittäjän ja työntekijän osat ovat niin erilaiset ettei niitä voi ulkopuoliset ymmärtää.

Toinen asia, höpön löpön "nuoruuden hölmöyttä tai puuttuvaa vahvuutta"! Minä olen se kirjoittaja joka erosi yrittäjämiehestä ja päätyi vähävaraiseksi yh:ksi koska halusin olla uraohjus sekä luopua etääntyneestä miehestä/lapsen isästä.
Sain paljon neuvoja ulkopuolisilta jotka huusivat kuorossa että kun eroan niin taivas aukeaa. Joten missä se taivas siis on? Olen yh edelleen mutta mies tekee yrittäjänä parempaa palkkaa ja tukee meitä nyt vähemmän koska emme asu enää yhdessä. Ei se kuulkaa ole mitenkään jaloa ottaa lapsilta autoa alta ja ajella tuulella sekä viimalla Jopolla niitä hoitoon viemään sen takia kun äiskä haluaa näyttää olevansa itsenäinen ja vahva nainen joka pistää oman onnellisuutensa kaiken edelle!! Siinä ei ole mitään viisautta tai vahvuutta. Itsekeskeistä se kylläkin on, varsinkin kun lapset ovat niin pieniä. Raha on tärkeää erityisesti kun on pieniä lapsia. Masennus iskee vähemmästäkin kun huomaa että vaipat ja maito loppuvat, ja seuraavaan tilipäivään on vielä viikko.

Ap:n puoliso ei ole uhkaava tai hulluuskohtauksia saava juoppo. Tässä on joku samaistunut liikaa tarinaan. Yrittäjyys on kovaa ja myös oma mieheni lääkitsi stressiä alkoholilla. Yrityksen pitäminen (pienyrittäjyys) on Suomessa helvetin kovaa ja stressaavaa hommaa. En puolustele miehesi juomista mutta ymmärrän sitä. Lapseni isä pakeni kotoa koska isyyteen kasvamisen kriisi ja kriisit yrityksessä olivat hänelle liikaa kerralla kestettäväksi. Työntekijänä hän olisi voinut suhtautua asioihin ihan eri tavoin.

Asun nyt kaksin lapsen kanssa koska erosin. Missä ovat nyt nämä ihmiset jotka lupailivat minulle onnea eron jälkeen ja jotka kilvan huusivat että ei tuollainen parisuhde tule toimimaan? Niinpä. Eipä heitä näy, eivät tule auttamaan arjessa eivätkä välitä lapseni hyvinvoinnista käytännön elämässä mitenkään. Ainoa joka avustaa arjessa on edelleen ex-mies. On siis helppoa antaa toisille neuvoja eroamisesta, vaan vastuu päätöksestä on täysin sinulla ap. On kyse sinun elämästäsi ja tunteistasi, ei neuvojien.

Minusta et kertonut edelleenkään mitään niin raskauttavaa että kehottaisin sinua eroamaan. Olet lisäksi raskaana. Odota pari vuotta ja keskity lastenhoitoon. Joku kirjoitti viisaasti että miehistä tulee pässinpäitä kun tulevat isiksi, näin osalla onkin ja sen allekirjoitan. Ei se silti tarkoita että lasten kasvaessa sama jatkuu. Teit minkä tahansa ratkaisun niin uskon että olet vahva ihminen sekä viisas päätöksessäsi. Muiden mielipiteille voit viitata kinnasta jo suorilta.
 
vierailija
Mies voi hyvin olla burn outissa ja koittaa lievittää oloansa alkoholilla. Koita saada miehesi rekrytoimaan työntekijä, tai jos niitä jo on, niin sitten enemmän. Työtä joka täyttää kaiken hereilläoloajan ei pitäisi olla kun on pieni lapsi. Kohta miehesi huomaa että lapsi on jo iso ja koko lapsuus on mennyt häneltä ohi. Työntekijän rekrytoiminen maksaa tietenkin ja heikentää siten firman kannattavuutta. Mutta se on pieni hinta siitä että isä saa olla lapsensa kanssa. Uskon että kaljan juominenkin vähenee stressitason hellittäessä.
 
vierailija
Tähän kommenttiin vedoten, haluan sulle ap sanoa että ihan ensimmäiseksi unohda sellaisten ihmisten kommentit joiden puoliso ei ole/ole ollut yrittäjä. Yrittäjän ja työntekijän osat ovat niin erilaiset ettei niitä voi ulkopuoliset ymmärtää.

Toinen asia, höpön löpön "nuoruuden hölmöyttä tai puuttuvaa vahvuutta"! Minä olen se kirjoittaja joka erosi yrittäjämiehestä ja päätyi vähävaraiseksi yh:ksi koska halusin olla uraohjus sekä luopua etääntyneestä miehestä/lapsen isästä.
Sain paljon neuvoja ulkopuolisilta jotka huusivat kuorossa että kun eroan niin taivas aukeaa. Joten missä se taivas siis on? Olen yh edelleen mutta mies tekee yrittäjänä parempaa palkkaa ja tukee meitä nyt vähemmän koska emme asu enää yhdessä. Ei se kuulkaa ole mitenkään jaloa ottaa lapsilta autoa alta ja ajella tuulella sekä viimalla Jopolla niitä hoitoon viemään sen takia kun äiskä haluaa näyttää olevansa itsenäinen ja vahva nainen joka pistää oman onnellisuutensa kaiken edelle!! Siinä ei ole mitään viisautta tai vahvuutta. Itsekeskeistä se kylläkin on, varsinkin kun lapset ovat niin pieniä. Raha on tärkeää erityisesti kun on pieniä lapsia. Masennus iskee vähemmästäkin kun huomaa että vaipat ja maito loppuvat, ja seuraavaan tilipäivään on vielä viikko.

Ap:n puoliso ei ole uhkaava tai hulluuskohtauksia saava juoppo. Tässä on joku samaistunut liikaa tarinaan. Yrittäjyys on kovaa ja myös oma mieheni lääkitsi stressiä alkoholilla. Yrityksen pitäminen (pienyrittäjyys) on Suomessa helvetin kovaa ja stressaavaa hommaa. En puolustele miehesi juomista mutta ymmärrän sitä. Lapseni isä pakeni kotoa koska isyyteen kasvamisen kriisi ja kriisit yrityksessä olivat hänelle liikaa kerralla kestettäväksi. Työntekijänä hän olisi voinut suhtautua asioihin ihan eri tavoin.

Asun nyt kaksin lapsen kanssa koska erosin. Missä ovat nyt nämä ihmiset jotka lupailivat minulle onnea eron jälkeen ja jotka kilvan huusivat että ei tuollainen parisuhde tule toimimaan? Niinpä. Eipä heitä näy, eivät tule auttamaan arjessa eivätkä välitä lapseni hyvinvoinnista käytännön elämässä mitenkään. Ainoa joka avustaa arjessa on edelleen ex-mies. On siis helppoa antaa toisille neuvoja eroamisesta, vaan vastuu päätöksestä on täysin sinulla ap. On kyse sinun elämästäsi ja tunteistasi, ei neuvojien.

Minusta et kertonut edelleenkään mitään niin raskauttavaa että kehottaisin sinua eroamaan. Olet lisäksi raskaana. Odota pari vuotta ja keskity lastenhoitoon. Joku kirjoitti viisaasti että miehistä tulee pässinpäitä kun tulevat isiksi, näin osalla onkin ja sen allekirjoitan. Ei se silti tarkoita että lasten kasvaessa sama jatkuu. Teit minkä tahansa ratkaisun niin uskon että olet vahva ihminen sekä viisas päätöksessäsi. Muiden mielipiteille voit viitata kinnasta jo suorilta.
Tämä teksti piti lukea moneen kertaan. Oli niin selkeää ja rehellistä pohdintaa asioista, että aivan huimasi. Harvoin saa lukea tällaista, kiitos siitä. Onnea ja menestystä sulle elämässäsi.
 
vierailija
Silloin kun lapset olivat ihan pieniä, oli meilläkin hankalaa. Mutta, sitten jälkeenpäin kun asioita katsoo, ymmärtää arvostaa sitä yhdessä elämistä eri tavalla. Tajusi, että kuitenkin se toinen sillä omalla olemassaolollaan kannatteli sitä yhteistä arkea yhdessä minun kanssani, jakoi omalta osaltaan vastuuta vaikka ei aina kuten minä olisin halunnut. Tuskin hänkään oli aina minuun hirveän tyytyväinen. Siinä pikkulapsihässäkässä ei vaan jotenkin aina ajattele selkeästi, menee kaikkeen tunteet edellä. Ja nimenomaan ne omat tunteet, jotenkin kun on antanut lapsille jo niin paljon tuntuu että sen jälkeen ei enää jaksa eläytyä miehen ajatusmaailmaan vaan miettiä vaan niitä omia tarpeita. Myöhemmin sitten olin valmis ymmärtämään miestäkin eri tavalla, kun itsellekin oli enemmän tilaa hengittää.
Ei oltaisi ilman toista päästy siihen mihin ollaan päästy, niin että ollaan saatu molemmat sekä elää perhe-elämää että saatu edes jollain lailla taloudellisesti turvattu elämä. Elämä kuitenkin on niin konkreettisia juttuja, että jos ne saa kahdestaan sujumaan niin sitä hienosäätöä ehtii miettiä myöhemminkin.
 
vierailija
Mun mies tekee stressaavaa työtä ja monesti lääkitsee itseään alkoholilla. Lapsen ollessa pieni joi todella paljon ja mitä enemmän asiasta huomautin niin sitä enemmän oikein uhmatakseen joi. Meillä oli monta vuotta todella raskasta aikaa. Itse päätin lähteä lapsen kanssa pois ja näin mies näki mitä se elämä on, kun saa lääkitä itseään niin paljon kuin huvittaa. Aika nopeasti huomasi, että kaikki meni päin helvettiä. Töissä alettiin puuttumaan asiaan ja kaverit olivat vaa dokuja lähibubissa. Hän oli todella yksinäinen ja masentunut.
Yli puolivuotta annoin olla ja kysyin, että mitä on mieltä jos muutetaan takaisin. Siltä istumalta, hän lähti muuttamaan meitä takaisin.
Emme olisi tässä ilman aikalisää, ei hän olisi koskaan tajunnut millaista on oikeasti olla yksin ilman perhettä.
Hän juo kyllä nykyäänkin, mutta jokaisesta oluesta keskustelemme ennen niiden ostamista. Käymme läpi mistä kiikastaa ja ehkäisemme burn outtia ja masennusta keskustelemalla.

Jos olisin sinä niin en eroaisi, mutta jos toinen ei tule yhtään vastaan niin aikalisä on paikalaan. Ei kukaan jaksa henkisesti tuotakaan elämää, olet yksin ilman toisen tukea. Se pistää vihaksi ja kohta alat uhkailemaan erolla ja ties millä. Uhkailu ei toimi kuin muutaman kerran ja sitten on aika toteuttaa tai olla vaan hiljaa.
 
Alkuperäinen
Löysin oman vanhan ketjuni. Suunnilleen vuosi on kulunut siitä kuin tämän ketjun aloitin.

Lapsen synnyttyä meillä meni jopa ihan hyvin. Mies alkoi vähän rajoittaa juomistaan. Tai yhä juominen on ollut melkein joka päiväistä mutta sellaista tissuttelua. Viikonloppuisin on ollut selvästi humalassa mutta ei ole lähtenyt minnekään. Ja on jaksanut aamulla herätä ja olla lasten kanssa.

Mutta nyt viime aikoina tuntuu että juominen on taas alkanut karata käsistä. Esim. Yksi päivä oli kotona tekemässä yrityksen paperi töitä ja samalla joi itsensä todella kovaan humalaan. Lopulta paperit jäivät tekemättä ja seuraavana päivänä ei meinannut herätä sovittuun töihin. Ja jouti tulemaan kesken töiden kotiin nukkumaan krapulaansa. Selitteli vain että ei saanut yöllä unta joten väsyttää. Muutenkaan ei esim usein myönnä olevansa humalassa vaikka on selvästi siinä kunnossa että puhe sammaltaa ja meinaa sammua paikalleen.

Jotenkin taas tällä hetkellä kovasti ahdistaa tämä tilanne. Minulla on lähiviikoille sovittuja menoja mutta kun saan ne hoidettua niin voi olla että lähden lasten kanssa pariksi viikoksi sukulaisten luokse muutaman sadan kilometrin päähän.

Oli vain johonkin päästävä taas purkamaan tätä tilannetta. Kun ei oikein ole ketään kenelle tästä puhua. Ja välillä tuntuu että vain ylireagoin koko tilannetta.
 
vierailija
Kiva, kun tulit kertomaan kuulumisia.

Itselläni vähän samantyyppinen tilanne, mutta ei ihan noin paha. Mieheni ei ole yrittäjä, mutta tekee 2-vuorotyötä ja on käytännössä joka toisen viikon poissa pelistä, paitsi aamuisin hoitaa lapset kouluun.

Tilanne on minulla sikälikin helpompi, että lapset ovat jo isompia. Pikkulapsiaikana tuntui, että mies otti vähemmän vastuuta lapsista ja silti olimme molemmat yliväsyneitä. Edelleen tunnen itseni väsyneeksi lähes päivittäin, vaikka mies onkin alkanut osallistumaan enemmän lasten- ja kodinhoitoon ja nyt lasten kanssa on jo helppoa, kun ei oikeasti tarvitse enää muuta kuin ruoka-, vaate- ja harrastushuoltoa.

Mieheni ei juo viikolla, mutta kaikki viikonloput on viimeistään illalla kännissä ja sitten tietenkin seuraavan päivän makaa kiukkuisena krapuloissaan.

En halunnut heittäytyä köyhäksi yksinhuoltajaksi, koska arvostan sitä, että itselläni ja lapsillani on tilava koti ja puutarha ja sijainti on turvallisella alueella. Muuten olisimme joutuneet muuttamaan jonnekin turvattomaan mamulähiöön ja pahimmassa tapauksessa lapset olisivat menettäneet parhaimmat kaverinsa ja harrastuksensa. Yksin minulla ei olisi mahdollisuutta rahoittaa lasten harrastuksia, eikä aikaa kuskaamisiin.

Parisuhteen puolella on mennyt päin honkia ajat sitten ja seksielämäkin on lopahtanut kokonaan. Muutama vuosi sitten tein päätöksen, että jatkan tätä liittoa, mutta aion elää siinä samalla omaa elämääni. Luovutin siis miehen suhteen.

Käytännössä minä käyn perhejuhlissa lasten kanssa ja mies kulkee omissa menoissaan. Toisaalta minäkään en enää ole osallistunut kaikkiin miehen suvun juhliin, vaan kuljen omissa menoissani. Olen saanut omaa aikaa ja elämäni on helpottunut. Tähän ratkaisuun olen tyytyväinen. Nykyään teen kaikkia niitä asioita, joista nautin ja saan mielihyvää. Mies juokoon itsensä hengiltä, jos niin tahtoo. Minä en enää sillä asialla stressaa.
 
vierailija
Aloittaja, mitä hoitoa mies saa alkoholismiinsa? Tuossa vaiheessa alkoholi on jo muuttanut aivokemiaa niin, että raitistuinen ilman apua ja lääkitystä on vaikeaa. Se masennus ja ahdistus, mitä alkoholisti helposti kokee yrittäessään olla ilman alkoholia, voi olla sietämätöntä.

Jos tilanne on ollut tuollainen kuin kuvailit, se on varmasti herättänyt miehenkin miettimään, että nyt on asiat huonosti. Se on hyvä hetki puhua puolison kanssa siitä, että nyt pitää hakea apua. Alkoholistin kokema syyllisyys ja häpeä voi olla niin suurta, ettei hän kykene ottaman vastaan minkäänlaista palautetta käytöksestään omilta lähimmäisiltään, ja siksi siihen tarvitaan ulkopuolinen ammattilainen toipumisen tueksi. Kun tulee se hetki, että mies on häpeissään ja ehkä itsekin jollain lailla säikähtänyt juomistaan, sitä apua kannattaa hakea viipymättä. Muutaman päivän päästä voi olla jo myöhäistä motivoinnin ja sitoutumisen kannalta, miehellä on päällä sama entinen stressi ja avun hakeminen tuntuu liian työläältä, aivan kuin tässä ei yrittäisi jo muutenkin selvitä äärirajoilla. Monen alkoholistin tapa käsitellä näitä tilanteita on vältellä niiden ajattelemista, väheksyä niitä ja vastata aggressiivisesti yrityksiin saada hänet hakemaan itselleen apua. Siinä puhuu se riippuvuus silloin ja sille on vaikea puha järkeä.

Apua voi saada. Joka tapauksesahan miehen elämäntyyli vie hänet varhaiseen hautaan. Jos nuoren miehen elimistö vielä tuota tahtia jaksaakin, niin kymmenen vuoden päästä miehelläsi on jo kaikki mahdollisuudet voittaa tautibingossa sekä diabetes, aivoinfarkti, sydänsairaudet että maksaongelmat. Masennuksesta ja muista mielenterveyden häiriöistä puhumattakaan. Miehenkin elämä on arvokas, hänen pitää herätä huolehtimaan itsestään. Mikä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, eikä sitä työtä kukaan muu voi tehdä hänen puolestaan.
 
Alkuperäinen
Kiva, kun tulit kertomaan kuulumisia.

Itselläni vähän samantyyppinen tilanne, mutta ei ihan noin paha. Mieheni ei ole yrittäjä, mutta tekee 2-vuorotyötä ja on käytännössä joka toisen viikon poissa pelistä, paitsi aamuisin hoitaa lapset kouluun.

Tilanne on minulla sikälikin helpompi, että lapset ovat jo isompia. Pikkulapsiaikana tuntui, että mies otti vähemmän vastuuta lapsista ja silti olimme molemmat yliväsyneitä. Edelleen tunnen itseni väsyneeksi lähes päivittäin, vaikka mies onkin alkanut osallistumaan enemmän lasten- ja kodinhoitoon ja nyt lasten kanssa on jo helppoa, kun ei oikeasti tarvitse enää muuta kuin ruoka-, vaate- ja harrastushuoltoa.

Mieheni ei juo viikolla, mutta kaikki viikonloput on viimeistään illalla kännissä ja sitten tietenkin seuraavan päivän makaa kiukkuisena krapuloissaan.

En halunnut heittäytyä köyhäksi yksinhuoltajaksi, koska arvostan sitä, että itselläni ja lapsillani on tilava koti ja puutarha ja sijainti on turvallisella alueella. Muuten olisimme joutuneet muuttamaan jonnekin turvattomaan mamulähiöön ja pahimmassa tapauksessa lapset olisivat menettäneet parhaimmat kaverinsa ja harrastuksensa. Yksin minulla ei olisi mahdollisuutta rahoittaa lasten harrastuksia, eikä aikaa kuskaamisiin.

Parisuhteen puolella on mennyt päin honkia ajat sitten ja seksielämäkin on lopahtanut kokonaan. Muutama vuosi sitten tein päätöksen, että jatkan tätä liittoa, mutta aion elää siinä samalla omaa elämääni. Luovutin siis miehen suhteen.

Käytännössä minä käyn perhejuhlissa lasten kanssa ja mies kulkee omissa menoissaan. Toisaalta minäkään en enää ole osallistunut kaikkiin miehen suvun juhliin, vaan kuljen omissa menoissani. Olen saanut omaa aikaa ja elämäni on helpottunut. Tähän ratkaisuun olen tyytyväinen. Nykyään teen kaikkia niitä asioita, joista nautin ja saan mielihyvää. Mies juokoon itsensä hengiltä, jos niin tahtoo. Minä en enää sillä asialla stressaa.
Kiitos että jaoit oman tarinasi.

Itsekin pyrin koko ajan siihen, elän omaa elämääni mahdollisimman paljon ja teen itselleni tärkeitä asioita. Mutta pienet lapset rajoittavat tätä paljon. Onneksi lapset kasvavat koko ajan ja sen suhteen elämä helpottaa.

Vielä kun saisi itsensä kovetettua niin että ei enää ollenkaan välittäisi siitä mitä mies puuhaa.
 
Alkuperäinen
Aloittaja, mitä hoitoa mies saa alkoholismiinsa? Tuossa vaiheessa alkoholi on jo muuttanut aivokemiaa niin, että raitistuinen ilman apua ja lääkitystä on vaikeaa. Se masennus ja ahdistus, mitä alkoholisti helposti kokee yrittäessään olla ilman alkoholia, voi olla sietämätöntä.

Jos tilanne on ollut tuollainen kuin kuvailit, se on varmasti herättänyt miehenkin miettimään, että nyt on asiat huonosti. Se on hyvä hetki puhua puolison kanssa siitä, että nyt pitää hakea apua. Alkoholistin kokema syyllisyys ja häpeä voi olla niin suurta, ettei hän kykene ottaman vastaan minkäänlaista palautetta käytöksestään omilta lähimmäisiltään, ja siksi siihen tarvitaan ulkopuolinen ammattilainen toipumisen tueksi. Kun tulee se hetki, että mies on häpeissään ja ehkä itsekin jollain lailla säikähtänyt juomistaan, sitä apua kannattaa hakea viipymättä. Muutaman päivän päästä voi olla jo myöhäistä motivoinnin ja sitoutumisen kannalta, miehellä on päällä sama entinen stressi ja avun hakeminen tuntuu liian työläältä, aivan kuin tässä ei yrittäisi jo muutenkin selvitä äärirajoilla. Monen alkoholistin tapa käsitellä näitä tilanteita on vältellä niiden ajattelemista, väheksyä niitä ja vastata aggressiivisesti yrityksiin saada hänet hakemaan itselleen apua. Siinä puhuu se riippuvuus silloin ja sille on vaikea puha järkeä.

Apua voi saada. Joka tapauksesahan miehen elämäntyyli vie hänet varhaiseen hautaan. Jos nuoren miehen elimistö vielä tuota tahtia jaksaakin, niin kymmenen vuoden päästä miehelläsi on jo kaikki mahdollisuudet voittaa tautibingossa sekä diabetes, aivoinfarkti, sydänsairaudet että maksaongelmat. Masennuksesta ja muista mielenterveyden häiriöistä puhumattakaan. Miehenkin elämä on arvokas, hänen pitää herätä huolehtimaan itsestään. Mikä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, eikä sitä työtä kukaan muu voi tehdä hänen puolestaan.
Olen koittanut patistaa miestä lääkärillä ihan siksi että ehkä sieltä hän saisi kipinan muuttaa elämän tyyliänsä. Terveydessä on jo nyt minua huolestuttavia seikkoja. Mutta näistäkin on turha hänen kanssaan puhua kun ei hän kuuntele.


Juomistaan ei pidä ongelmana. En tiedä miten sen asian saisi otettua esille niin että hän suostuisi kuuntelemaan. Usein mietinkin että näkeekö hän edes nelikymppisiään tuolla elämän tyylillä. Hän on tehnyt kuitenkin paljon töitä yrityksensä menestyksen eteen. Toivon että hän saisi niistä tuloksista nauttia.
 
vierailija
Vittu mitä paskaa.

Erotkaa saatana jos siltä tuntuu. Koko maa on kohta katkeria yksinhuoltajia täynnä kun voimaantuneet uusfeministit kannustavat toisiaan nettifoorumeilla eroamaan aina,kun jonkun mies sihauttaa oluttölkin auki.
 
vierailija
Vittu mitä paskaa.

Erotkaa saatana jos siltä tuntuu. Koko maa on kohta katkeria yksinhuoltajia täynnä kun voimaantuneet uusfeministit kannustavat toisiaan nettifoorumeilla eroamaan aina,kun jonkun mies sihauttaa oluttölkin auki.
Meinaatko, ettei siinä katkeroidu, kun toinen vanhempi ei kanna lainkaan vastuuta lapsistaan tai osuuttaan kotitöistä.

Melkoista pillitystä olen kuullut myös miehiltä, joiden vaimoille on alkoholi maistunut reippaasti, joten ei puolison alkoholisoitumisen kritisoimisessa ole mistään feminismistä kyse.
 

Yhteistyössä