Muistoja petturista

Muisto ensimmäinen...

Mies kävi töissä rajan takana omalla autolla.

Saapuessaan kotiin hänen taskustaan tippui paperin pala. Siinä luki: ”Julia” ja nimen alla oli viipurilainen puhelinnumero.

"Mikä tämä on?" , kysyin mieheltä vastasyntynyt lapsi sylissäni.

Hän kertoi, että oli auttanut venäläistä tullivirkailijaa: naista, Juliaa. Tämä oli pyytänyt mieheltäni apua: kyytiä työn jälkeen Venäjän rajalta Viipuriin. Palkaksi tullivirkailijatar oli antanut miehelle puhelinnumeronsa, sitä varten, jos miehelle tulee joskus tarve saada apua rajalla.

Vain typerys! voi keksiä tuollaisen tarinan, tai sitten kovanaamainen narsisti. kuten hän.
EIkä hän osannut sanoa venäjäksi muuta kuin "Privet, dobryj denj, paljonko maksat, rakastan sinua ja do svidania."

Ainakaan venäläinen tullivirkailija ei saa koskaan liftata kenenkään vieraan kyytiin työpaikaltaan ja vielä työpuvussaan, varsinkaan ulkomaalaisen työturistin menopeliin.
 
Muisto ensimmäinen...

Mies kävi töissä rajan takana omalla autolla.

Saapuessaan kotiin hänen taskustaan tippui paperin pala. Siinä luki: ”Julia” ja nimen alla oli viipurilainen puhelinnumero.

"Mikä tämä on?" , kysyin mieheltä vastasyntynyt lapsi sylissäni.

Hän kertoi, että oli auttanut venäläistä tullivirkailijaa: naista, Juliaa. Tämä oli pyytänyt mieheltäni apua: kyytiä työn jälkeen Venäjän rajalta Viipuriin. Palkaksi tullivirkailijatar oli antanut miehelle puhelinnumeronsa, sitä varten, jos miehelle tulee joskus tarve saada apua rajalla.

Vain typerys! voi keksiä tuollaisen tarinan, tai sitten kovanaamainen narsisti. kuten hän.
EIkä hän osannut sanoa venäjäksi muuta kuin "Privet, dobryj denj, paljonko maksat, rakastan sinua ja do svidania."

Ainakaan venäläinen tullivirkailija ei saa koskaan liftata kenenkään vieraan kyytiin työpaikaltaan ja vielä työpuvussaan, varsinkaan ulkomaalaisen työturistin menopeliin.
Tunnen taudin luonteen
 
  • Tykkää
Reactions: Zariza
Naisetkin varmasti pettävät, mutta eivät jää tyhmästi kiinni, ja jos jäävätkin,niin eivät ala keksiä tuollaisia typeriä tarinoita. Naiset osaavat olla näin kohteliaita pettämäänsä miestä kohtaan, ja arvostaa häntä läheisenä lapsensa mahdollisena isänä. Naistet eivät kanna tositteita, eivätkä todisteita kotinsa keittiöpöydälle kaikille nähtäväksi.
 
Toinen muisto:

Lapseni oli siis vasta syntynyt. Miehen haamuelämä jatkui reissutöiden varjolla.

Ihmettelin hänen kiireitään viikonloppuisin, kun hän joutui käymään meillä ns. "kotona" , jotta naapurit voisivat kuvitella ja tarvittaessa todistaa, että hän on hyvä isä:

Hän ei juitenkaan ehtinyt olla viikonloppunakaan aktiivisesti seinien sisällä jakamassa kotitöitä ja lapsenhoitoa : hänen piti käydä autonäyttelyissä, pesemässä autoa, autonäyttelyssä lähikaupungissa, moottoripyöränäyttelyssä…

Usein hän alkoi heti tultuaa perjantain haastamaan tse riitaa ihan mistä vaan, pikkuasiasta; Esim. jääkaapissa on hänen mielestään liian vanha tuorekurkku, mistä hän raivosi minulle, että olin laiska akka, kun en pitänyt huolta siitä, että kaikki jääkaapin kasvikset, salaatinlehdet … ovat aina tuoreita!
Lopulta riita johti aina siihen, että hän riiteli jokusen vartin kiivaasti, mutta enää vain itsensä kanssa, hermostui. Hän sai aina hyvän syyn lähteä baariin rentoutumaan.

Baarista hän palasi myöhään aamuyöllä, yleensä vasta seuraavana päivänä.
 
vierailija
Naisetkin varmasti pettävät, mutta eivät jää tyhmästi kiinni, ja jos jäävätkin,niin eivät ala keksiä tuollaisia typeriä tarinoita. Naiset osaavat olla näin kohteliaita pettämäänsä miestä kohtaan, ja arvostaa häntä läheisenä lapsensa mahdollisena isänä. Naistet eivät kanna tositteita, eivätkä todisteita kotinsa keittiöpöydälle kaikille nähtäväksi.
Mielestäni tämä ei ole hyvä tapa puolustella uskottomuutta.
Vai oliko tarkoituksesi edes se?
 
Zariza, eihän Sinun tarvitse olla katkera enää? Anna anteeksi ja jatka elämääsi.
En ole katkera. Tuskin koskaan olinkaan. Tiesin tämän miespaketin, jonka kanssa sain lapsen. Olimme olleet samalla, hyvinkin miesvaltaisella alalla töissä - projektihommissa. Minusta piti tulla jo nuorena inssinä "hyvä jätkä", että jaksan tehdä töitä ja viettää aikaa myös töiden jälkeen heidän kanssaan. Olimme yhdessä kaikki kaukana kotoa.
 
vierailija
En ole katkera. Tuskin koskaan olinkaan. Tiesin tämän miespaketin, jonka kanssa sain lapsen. Olimme olleet samalla, hyvinkin miesvaltaisella alalla töissä - projektihommissa. Minusta piti tulla jo nuorena inssinä "hyvä jätkä", että jaksan tehdä töitä ja viettää aikaa myös töiden jälkeen heidän kanssaan. Olimme yhdessä kaikki kaukana kotoa.
Ethän Sinä oikeastaan tullut petetyksi, Zariza, Sinähän tiesit mikä valitsemasi mies oli.
Ymmärsinköhän Sinut oikeen.
 
Ethän Sinä oikeastaan tullut petetyksi, Zariza, Sinähän tiesit mikä valitsemasi mies oli.
Ymmärsinköhän Sinut oikeen.
Tulin kyllä petetyksi.Pettäminen on laaja käsite. Sodassakin tovereita petetään.
Hän petti minun luottamukseni monella muulla eri tavalla, ja sen kertomukseni tuo vielä esiin.
Kiinnostaahan teitä vielä lukea, jos jatkan tarinaa ?
 
Naisetkin varmasti pettävät, mutta eivät jää tyhmästi kiinni, ja jos jäävätkin,niin eivät ala keksiä tuollaisia typeriä tarinoita. Naiset osaavat olla näin kohteliaita pettämäänsä miestä kohtaan, ja arvostaa häntä läheisenä lapsensa mahdollisena isänä. Naistet eivät kanna tositteita, eivätkä todisteita kotinsa keittiöpöydälle kaikille nähtäväksi.
ja mitähän väliä tuolla lopulla on käytännössä. jotenkin parempia vissiin kun eivät jää tyhmästi kiinni.
:sick:
 
Hän lähti aina ajamaan töihin sunnuntai-iltana urheilulähetysten, formuloiden jälkeen. Minulle hän perusteli lähtöään sillä, että hänen piti olla aikaisin töissä. Silloin hän oli aloittanut työnsä Suomessa, etelärannikolla. Selitys meni läpi.
Yllättäen huomasin hänet eräänä perjantaina keskipäivän aikaan meidän kaupungissamme. Olin ajamassa lapsen kanssa keskustaan kauppoihin, kun hän ajoi meitä vastaan yllättäen. Soitin hänelle tiedustellakseni näinkö oikein hänet vastaantulevassa liikenteessä. Hän kertoi, että kyllä, koska hänen piti lähteä aikaisemmin töistä käydäkseen Vaalimaan raja-asemalla. Hän oli muka vasta menossa raja-asemalle.
Selitys ontui ja pahasti, koska Helsingistä hän olisi päässyt nopeammin Vaalimaan raja-asemalle kuin meiltä Etelä-Karjalasta. Jos hän olisi ymmärtänyt valehdella, että hän oli menossa Nuijamaan raja-asemalle, niin olisin vielä uskonut häntä. Nyt en. EIkä hänellä olisi kaiken järjen mukaan edes pitänyt olla mitään järkevää asiaa raja-asemalla. Kuhan oli stoori.
Tajusin, että hän viettääkin aikaansa meidän pienessä kaupungissa perjantaisin ja sunnuntaisin, mutta poissa kotoa.
 
vierailija
Tuntuu niin tutulta..
Mun ex vaimo teki saman tyyppisiä temppuja. En vain koskaan kiinnittänyt niihin isompaa huomioa, koska hän oli niin korkea moraalinen ihminen mielestäni.
En uskonut, että mitään moraalitonta olis tapahtumassa ennen kuin se oli myöhäistä.

Jatka kertomusta.
 
  • Tykkää
Reactions: Zariza
Melkein samalta istumalta mies alkoi puhua kotona, että hän käy joskus töistä tulleessaan kotikaupunkiin moikkaamassa yhtä hänen entistä tuttuaan: pankkivirkailijaa pankissa. Häneen mies oli omien sanojensa mukaan tutustunut työaikanaan Viipurissa. Hänen mukaansa paikallisen pankin porukka oli ollut Viipurissa pikkujoulumatkalla. He olivat tutustuneet ravintolassa. Ihmettelin mielessäni ääneen, koska en ollut aiemmin kuulut tästä ystävyydestä mitään. Paikkakunta on pieni. Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään. Painoin asian korvan taakse ja jatkoin ruuanlaittoa.
 
Mies kertoi tämän siksi, että naapurin rouva oli nähnyt mieheni pankissä juttelemassa asiakasneuvojan kanssa. Naapurin rouva oli tullut mieheni niskaan kiinni ja kysynyt häneltä heti, onko vaimosikin täällä.
Nyt sain tietää, että kysymys on pankin asiakasneuvojasta, joka olisi varsin helppo bongata pankin pienistä palvelupisteistä, joita oli jokaisessa isommassa kauppakeskuksessa- Kauppakeskuksia oli tasan kaksi.
 
Rysän päällle

Oli kaupungilla yksin seuraavana perjantaina alkuiltapäivästä, ja menin yhteen kauppakeskuksista tehtävä päässäni. Suuntasin kahvilaan, joka sijaitsi pankin palvelupisteen edessä. En ehtinyt kunnolla aloittaa kahviani, kun näin mieheni astelemassa pankkipisteeseen. Hän vietti siellä noin puolisen tuntia, ja tämän tapaamisen lopuksi asiakaspalvelija saatteli hänet iloisesti käytävälle. Mies poistui ja virkailija jäi posket hehkeänä hymyillen katsomaan hänen peräänsä. Tuntui kuin nainen olisi kasvanut pituutta onnesta.
Nyt tiesin kenestä oli kysymys. Hänen nimensä oli esillä pankin tiskillä.
He eivät juoneet kahvia.
 
Sitten seuraavaksi sunnuntaiksi hain naisen postiositteen. Sunnuntaina mieheni lähti jälleen töihin seitsemän jälkeen illalla. Myöhään illalla, lähes yöllä, kun lapsi oli nukahtanut yöunilleen hyppäsin autoon. Matkaa osoitteeseen oli suoranpätkää pari kilometriä. Ajoin kerrostalon pihaan, ja näin parkkipaikalla mieheni kirkkaanpunaisen auton. Varmaan suurin ja punaisin koko pikkukaupungissa. Kaikki tuntee sen apinan.
Ajoin heti kotiin ja soitin naisen numeroon. Hän vastasi. Esittelin itseni ja pyysin miestäni puhelimeen. Tuli pitkä hiljaisuus ja puhelin painettiin kiinni.
 
Tämä tarina oli yhden aikakauden loppu, mutta sänkyseura on vain yksi petoksen muoto. Villille miehelle ei sovi perhe-elämä. Mutta kaikki villit eivät ole yhtä härskejä kuin sosiopaatit.
Kehoituksestani mies siirtyi murskaamaan (sydämiä?) muille paikkakunnille. En halunnut, että hänen aktiivinen toiminta jatkuisi meidän lähinurkilla. Olin kuitenkin jo saanut varmuuden siitä, että sitä oikeaa, minulle tarkoitettua, miestä hänestä ei tule koskaan. Silti avioliittomme jatkui. Lapsi oli vasta yksi vuotias.
 

Yhteistyössä