Haaveista tekoihin

Istahdin renkaalle, jonka odottamaton kylmyys vasten paljaita pakaroitani pakotti kurkustani koomisen uikahduksen. Pari ajatuksen mittaa ehdin tuntea kasvoja punaavaa nolostusta, mutta Kristiinan kääntyessä katsomaan minua oven luota virnistäen ja silmää iskien tiesin tämän tapahtuneen hänellekin. Mieleni rentouduttua rentoutin virtsaputkeni ja peräsuoleni sulkijalihakset ja annoin asioiden edetä omalla painollaan.

Paksu, vain hieman kiveä pehmeämpi uloste vyöryi suolistostani pyttyyn ja tuntui hierovan matkallaan jokaista hermonpäätäni saaden minut kauttaaltani kananlihalle. Urea kohisi hävystäni veteen vimmaisella paineella, ja liian täyden rakkoni pistely pehmeni hiljalleen helpotuksen pienoiskliimakseiksi, jotka juoksuttivat selkäytimestäni rankaani pitkin lapaluideni väliin kuumien väreiden ryöppyjä. Nojasin pääni taakse seinään, suljin silmäni ja virtsasin sekä ulostin useita lorisevia ja loiskuvia minuutteja.

Tyhjennyttyäni avasin silmäni, pyyhin takapuoleni ja häpykarvoitukseni, nousin istuimelta, painoin sen vetonappia ja kiskaisin ylös sekä vyötin kiinni uskolliset bilehousuni – Nobodyn sienanruskeat Cult Skinny -farkut, jotka ilman alushousuja istuivat minulle kuin toinen iho. Pestyäni vielä käteni käännyin kohti ovea ja Kristiinaa, joka välittömästi räjäytti ilmoille vatsanpohjaisen naurun, vihelsi sitten yhden pitkän nuotin ja sanoi: ”Se oli vallan jonkinmoinen lasti. Kauanko oikein olit pidätellyt?”

Minulta pakeni väkisin pieni naurahdus, ja kohautin olkiani. ”Kadotin ajantajuni.”

Kristiina puhkesi uuteen nauruun samalla, kun kiirehti ohitseni pytyn luo ja kääntyi siihen perin. Nostettuaan mekkonsa helman polvistaan vyötäisilleen tuodakseen vuorostaan julki alushousuvapauden ilosanomaa ja pudottauduttaan istuimelle kysyi hän alkavan kohinan ja lorinan päälle: ”Lienisikö tähän aivoerheeseen jokin – tai pikemminkin joku – spesifinen syy?”

Ihmiseksi, jonka olin tavannut 20 minuutia sitten vessajonossa, Kristiina luki minua merkillepantavan hyvin. ”Muuan Jukka”, vastasin totuudellisesti, sillä vaikka jutun oleminen vasta (vahvan) ihastuksen asteella oli saanut minut haluamaan kiemurrella, en uskonut sen olevan tämän naisen seurassa mahdollista. Vastoin kaikkia odotuksiani en tuntenut punastuvani. Kaiketi Kristiinan ilmeinen häpeävapaus oli lietsomassa minusta esiin jotain vastaavaa.

Kristiina vihelsi edellistä matalamman ja lyhyemmän nuotin. Sitten hän kysyi virtsasuihkun loppumista välittömästi seuraavan pitkän, äänekkään pierun päälle: ”Lienisikö hän täällä tänään?”

”Lienisi”, vastasin, ja jatkoin: ”Ja taisin juuttua haaveksimaan pääsemisestä hänen housuihinsa niin pitkäksi aikaa, että lopulta multa oli päästä omiini.”

Kristiina alkoi nauraa taipuen kaksinkerroin, mitä seurasi muutamassa sekunnissa massiivinen loiskahdus. ”Ahh”, pääsi Kristiinalta. Sitten hän suoristautui, katsoi taas minua ja sanoi: ”Gabiseni, se oli merkki siitä, että sun on aika siirtyä haaveista tekoihin.”

”Aivan epäilemättä”, vastasin, ja hymyilimme toisillemme kuin vanhatkin ystävät.

Jukka Köyhälinen oli illan bileiden isännän Jarno Kuuselan lisäksi ainoa niihin osallistuva, jonka kanssa olin vaihtanut enemmän kuin kolme sanaa. Tähän mennessä en totisesti omannut hänestä pahaa sanottavaa. Ilmeisen sydämellinen, intensiivinen ja huumorintajuinen yksilö, joka ainoana tuntemanani jakoi kiinnostukseni swahililaiseen outsider-taiteeseen ja osasi leijuttaa nuudeleita nenällään puhaltaen, tuntui jopa potentiaaliselta poikaystävältä, mikä oli synnynnäisen inhorealismini huomioiden paljon sanottu.

”Haittaako, jos teen sen suoraa päätä?” kysyin Kristiinalta, joka aloitteli takamuksensa pyyhkimistä.

”Ei lain. Mene, tee, ja pidelkäämme kiinni keskiviikosta.”

”Jep!”

”Hyvää anaaliseksiä.”

”Kiitos.”

Sitä, mistä ja missä vaiheessa Kristiina oli onnistunut päättelemään sukupuolisen kanssakäymisen preferenssini, en uskaltanut edes arvailla, mutta hänen ansiostaan suuntasin nyt kohti juhlien keskipistettä varustettuna uudella kerroksella itsevarmuutta.

Saapuessani olohuoneeseen havaitsin välittömästi Jukan jättäneen Alias-seurueen ja istuvan nyt nojatuolissa huoneen toisessa päässä lonkeropullo kädessään. Kävelin huoneen poikki etsien katseellani istumapaikkaa jostain matkan varrelta, mieluimmin läheltä Jukkaa, mutta sain havaita, että sanieettitilakäyntini aikana kaikki huoneen istumiseen sopiva pinta-ala lattiaa ja sen keskellä seisovaa pöytää myöten oli otettu käyttöön. Tilanne ei tarjonnut mahdollisuutta järin hienovaraiseen strategiaan, enkä toisaalta lisääntyneestä itsevarmuudestani huolimatta ollut tässä ja nyt lainkaan itselleni ominaisen verbaalisesti latautunut, joten päätin tarjota persettäni tavalla, joka sulautuisi ympäristöönsä. Pysähdyin Jukan eteen, katsoin häntä hänen syvän vihreisiin silmiinsä ja avasin dialogin:

”Onko tässä vapaata? Tai siis… ei helvetti.”

Olin aloittanut itseni munaamisen ensimmäisestä lausumastani sanasta. Peitin kasvoni kädelläni, tunsin punastuvani ja minulta pakeni naurahdus. Sitten kokosin itseni ja jatkoin:

”Siis eihän tässä vapaata ole, koska sä istut siinä. Mutta voisinko mä tulla… vaikka sun syliin? Näkyy täällä olevan yleinen käytäntö.”

Jukka loi nopeahkon katsauksen ympäri huonetta. Silmiensä ollessa suunnattuna kohti sohvaa huoneen toisella puolen hänen suupielensä nousivat tahattoman näköisesti aavistuksen, mikä sai minut katsomaan samaan suuntaan.

Sohvan keskimmäisellä tyynyllä, kahden tv:n katsomista kehnosti näyttelevän nuoren miehen välissä, useaa numeroa liian pieniin farkkuihin ahtautunut nainen nautti täysin, paljain rinnoin syliinsä satuloituneen ja niin ikään paitansa hylänneen, selvästi nuoremman miehen kiinnostuksesta, joka manifestoitui kaulan intensiivisenä imemisenä ja maitorauhasten kiivaana kourimisena. Toiminnasta paistava molemminpuolinen silkka elämänilo pakotti minunkin kasvoni hymyyn.

Käänsin katseeni takaisin Jukkaan ja pudistin päätäni. ”Noilla menee kovaa”, sanoin, ja naurahdin puolitahattomasti. Seurasi hetki silkkaa hiljaisuutta, ja mietin, pitäisikö minun toistaa kysymykseni. Sitten Jukka hörppäsi lonkeronsa lopun kitusiinsa, laski pullon tuolin viereen lattialle ja taputti syliään. ”Tässä on vapaata.”

Hymyilin onneani, käännyin ympäri ja istuin Jukan syliin - en hajareisin ratsastusasentoon, kuten useimmat täällä, vaan kuin tuoliin, ja riittävän taakse, jotta peppuni lepäsi hänen nivusiaan vasten. Tunsin välittömästi kasvavan kuumotuksen pakaroissani.

Hetken päästä tunsin Jukan tuovan käsiään hieman ympärilleni niin, että hänen sormensa olivat nahkatoppini paljaaksi jättämällä alavatsallani. En uskonut, että ele oli takoitettu seksuaaliseksi, mutta onnekseni olin tilassa, jossa kaikki tuntui seksuaaliselta. Pienet kihelmykset juoksivat vatsanpohjastani alemmas kehossani.

Mietin, kysyisinkö Jukalta bileiden onnistuneisuudesta, mutta koska en sisimmässäni ollut smalltalk-tyyppiä eikä Jukkakaan vaikuttanut piittaavan geneerisestä paskanjauhannasta, pysyin hiljaa.

Vaivuin hetkeksi ajatuksiini, ja kun havahduin takaisin tähän maailmaan, olivat jalkani puutumaan päin. Aloin korjata asentoani – ja jähmetyin kesken liikkeen.
Niin häkeltynyt kuin olinkin ja niin paljon kuin ikävä minä päässäni halusikin väittää vastaan, tiesin kyllä, mitä olin tuntenut. Marmorisen kovuuden piste Jukan farkuissa vasten peppuani ei ollut voinut olla mitään muuta kuin hänen verellä pakkautunut siittimensä. Tunsin lieskojen nuolevan pakaroitani tosiasian edessä. Soin olkani yli pikaisen hymyn Jukalle, ja niin tyyneltä kuin hän yrittikin näyttää, yhtyivät hänen silmänsä palollaan hänen sukupuolielimensä viestiin. Istahdin takaisin alas. Oli aika siirtyä filrtistä viettelyyn.
Aloin liikuttaa leimuavaa takapuoltani Jukan erektion päällä edestakaisin hitaasti, pienenpientä liikettä. Hänen kovuutensa tunteminen vasten pyllyni vakoa sai minut näkemään pieniä tähtiä, ja hän kietoi käsiään lisää ympärilleni. Pidin liikkeeni tasaisina ja meidät nauttimassa.
Eräänä hetkenä tunsin Jukan siittimen nousevan kovempaa vakooni. Sitten se laskeutui ennalleen, mutta nousi saman tien uudelleen, uudelleen, taas uudelleen ja niin edelleen. Tunsin Jukan nojaavan otsansa selkääni ja kuulin hänen huokaavan äänekkäästi – ja silloin minuun iski totuus siitä, mitä olin tehnyt. Niin paljon kuin sitä pelkäsinkin, katsoin olkani yli.
Jukka nosti päänsä ylös ja avasi silmänsä katsoakseen minua. Hänen hikisillä, usvaissilmäisillä ja avoinsuisilla kasvoillaan loisti orgasmin jälkeinen puna ja tunsin omilleni leimahtavan häpeän sellaisen. Uusi itsevarmuuteni oli johtanut minut tuhooni. Saatanan vitun Kristiina. ”Voi helvetti. Anteeksi. Mä tarkoitin vain kiusoitella. Olisit sanonut…”
”Olisin sanonutkin, jos olisin halunnut sun lopettavan”, Jukka keskeytti minut.
Spontaani hymy valtasi kasvoni, vaikka pääni jäi puolilleen pelkoa. ”Sua ei siis haitannut?”
”Että sain orgasmin?” Jukka virnisti. ”Ei ollenkaan, olen aina pitänyt niistä.”
Hymyni levähti kuin suupieliäni olisi nykäisty koukuilla. ”Eikä sua haitannut edes, että sait sen julkisella paikalla?”
”No ei tämä nyt kovin julkista ole. Eikä kukaan tainnut huomata.”
Hymyni hyytyi uuden pelon tieltä ja aloin pälyilllä hermostuneena joka suuntaan. Mistään päin ei luotu katsetta meihin. Hiljalleen pelko teki tilaa helpotukselle ja sen tuomalle uudelle hymylle. ”Ei tainnut”, vahvistin. Tämän jälkeen nousin Jukan sylistä ja istuin siihen sitten uudelleen, tällä kertaa hajareisin, kasvot häneen päin.
Hetken ajan istuimme siinä katsellen toisiamme ja minä yritin kuumeisesti keksiä tilanteeseen sopivaa sanottavaa. Lopulta minulta pääsi naurahdus puoliksi huvittuneisuudesta, puoliksi turhautumuksesta itseeni. ”Yleensä mulla on tilanteeseen kuin tilanteeseen jonkinlainen nerokas verbaali-ilotulitus. Sori, mutta nyt mä en osaa sanoa tätä muuten kuin näin yksinkertaisen ytimekkäästi.”
”Ei haittaa. Sano pois.”
”Mä toivon, etten mä vahingossa mitenkään säikäyttänyt sua tuolla äskeisellä. Siis et sä vaikuta siltä, että säikkyisit tuollaista, mutta silti. Mulla nyt vain on paranoidi olo, koska mä tykkään susta, enkä haluaisi hirveän pahasti munata. Ei tää ole edes mun tapaista miettiä, mitä joku ajattelee musta. Mutta nyt mä mietin.”
”Musta sä olet ihana. Ja tuo äskeinen oli eroottisinta, mitä mulle on koskaan tehty.”
Näin Jukan nyt ensimmäistä kertaa punastuvan. Hymyilin hänelle ja tunsin itse punastuvani. Jukka vastasi hymyyni. Sitten hän asetti kätensä kasvojeni molemmin puolin, kumartui minua kohti ja painoi huulensa omilleni. Vastasin painamalla kieleni hänen huulilleen ja hän avasi suunsa minulle. Viivyimme suudelmassa pienen ikuisuuden. Olimme juuri irrottautuneet toisistamme, kun sohvan suunnalta kuului kova pamaus.
Luulin, että joku oli puhkaissut ilmapallon tai paperipussin, kunnes näin paidattoman puumanaisen ja tämän seuralaisen. Poika istui liimautuneena sohvaa vasten kuin olisi yrittänyt painautua sen läpi. Vasen poski oli hämmästyttävän punainen ja samanpuoleisesta sieraimesta valui verta. Puuma oli noussut seisomaan ja katsoi poikaa kuin tämä olisi juuri yrittänyt vähintään murhata hänen perheensä. Tämä oli jännittävää.
”Mua ei vedetä perseeseen”, puuma sanoi kuin spreijaten sanoja verellä ilmaan. ”Siis vittu, olisit heti sanonut, että sä olet joku saatanan pervo, niin en olisi tuhlannut aikaani suhun.” Hän piti taukoa ja katsoi ympärilleen. Kaikki katseet kohdistuivat häneen, ja useimmmat eivät näyttäneen tietävän nauraako vai pelätäkö. ”Heittäkää tuo paskareiän nussija helvettiin”, lausui puuma kuin ylin tuomari.
Seurasi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi sohvan vasemmalla tyynyllä istuva nuori mies. ”Etköhän sä Helena ole hieman kohtuuton.”
Helena loi vihamielisen mulkaisun puhujaan, muttei ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin huoneen perältä kaikui:
”Itse asiassa sä olet ihan vitun tyhmä ämmä.”
Katseet kohdistuivat puhujaan, joka oli mustaan baskeriin, viininpunaiseen puvuntakkiin, turkoosiin kravattiin, oranssiin t-paitaan ja eriparilenkkareihin pukeutunut, yhden kulmakarvansa alta intensiivisesti katsova nuori mies. Hän riisui baskerinsa päästään ja vastasi tyynenä Helenan katseeseen, joka oli sekoitus tappavaa vihamielisyyttä ja pöyristynyttä hämmentyneisyyttä.
Kaikki tuntuivat odottavan Helenan tulen ja tulikiven katkuista vastausta, mutta kun sitä ei tullut, baskerimies jatkoi.
”Sä trimmaat perseesi hillittömään kuosiin, verhoat sen tuollaisiin ja hienovaraisesti vispaat sitä kävellessäsi. Kaikki, mitä puuttuu, on kultatarjotin sun takapuolesi alta ja nuoli, joka osoittaa sun pakaroidesi väliä.”
Tässä kohtaa ilma täyttyi tirskahduksista ja repeilystä. Helena loisti punaisena. Ja baskerimies lisäsi löylyä.
”Ja sitten koittaa se päivä, jona joku keksii ehdottaa sulle anaaliseksiä. Siitäkös sä pillastut, ikään kuin et koko olemuksellasi lähettäisi signaaleja jotka kehottavat nussimaan sua perseeseen.” Mies heilautti baskerin takaisin päähänsä teatraalisesti ja loppukanetoi: ”Niin, että mahdollisesti kannattaisi katsoa peiliin välillä muutenkin kuin meikatessa ja vaatteita sovittaessa.”
Helena katsoi baskerimiestä kuin tämä ei olisi ihminen lainkaan, vaan se mörkö, jota hän aina pelkäsi muttei koskaan uskonut kohtaavansa. Seurasi pitkähkö hiljaisuus, jonka lopulta rikkoi Helena.
”Mun ei tarvitse kuunnella tällaista. Heittäkää ulos sekä tuo paskaperseennussija että tuo vitun baskerifriikki.”
Bilemestari Jarno oli toista mieltä. ”Jere tai Erno eivät syyllistyneet mihinkään. Kyllä se taidat olla sä, joka täältä lähtee, Helena.”
Helena katsoi Jarnoa kuin tämä olisi evännyt häneltä oikeuden hengittää. ”Vitut. Mä tulin tänne bailaamaan ja mulla on oikeus olla täällä. Nämä epäsikiöt painukoot vaikka nussimaan sikoja.”
Jarno katsoi Helenaa kärsivällisen näköisenä, osoitti peukalollaan selkänsä taakse kohti eteistä ja lausui: ”Ovi on tuolla.”
Helena katsoi Jarnoa ja hänen ilmeensä oli sekoitus epäuskoista paniikkia ja silkkaa murhanhimoa. ”Mä en mene siitä”, hän sanoi kuulostaen siltä, että oli ladannut noihin neljään sanaan viimeiset itsepäisyyden rippeensä.
Jarno pysyi tylyn tyynenä. ”On mulla sitten tuossa parveke. Että jos mä saisin apuvoimia.” Vasemman tyynyn mies nousi sohvalta, sitten oikean tyynyn mies ja lopulta poikarakastaja kostonhimon pirullinen virne kasvoillaan.
Helenan ilme oli jo silkkaa epätoivoa, kun miehet piirittivät hänet. ”Ei vittu, tee ootte kaikki samanlaisia hulluja.” Jokainen miehistä tarttui yhteen raajaan, sitten he nostivat Helenan tukevaan kanto-otteeseen ja lähtivät roudaamaan häntä kohti parveketta. Nousimme Jukan kanssa tuolistamme, ja Jukka avasin parvekkeen oven kantajille.
Helena alkoi oikeasti panikoida. ”Mitä vittua? Ette te oikeasti voi heittää mua parvekkeelta.” Miehet seisoivat parvekkella ja katsoivat Helenaa aikansa virnuillen välillä toisilleen. ”Jospa sitten ovesta”, sanoi Jarno lopulta. Miehet lähtivät kantamaan Helenaa kohti ovea. Kun rappukäytävän ovi aukesi, Helena tunsi tarvetta lausua viimeiset sanat.
”Vittu, mä en enää koskaan puhu kellekään teistä! Saatanan pervot ja sukurutsarit!”
”Lopulta koittaa aina se päivä, jolloin viikonloppu on ohi”, filosofoi baskerimies ovenpielestä baskeri vinossa.
”Haista sä kilin vittu”, latasi Helena.
Miehet ottivat pienen vauhdin ja heittivät kiroilevan naisen käytävään. Helena lensi kaaressa ja laskeutui perse edellä. Noustessaan istumaan hän löi päänsä seinään takanaan.
”Ai vittu!”
Jarno veti oven kiinni.
Miehet seisoivat jonkin aikaa ovella hiljaisuuden vallitessa. Kun mitään ei kuulunut, Jarno vilkaisi ovisilmästä käytävään.
”Kuningatar on poistunut”, hän ilmoitti ja sai vastaukseksi naurua sekä hurraita.
Ihmiset alkoivat palailla paikoilleen. Jukkakin näytti tekevän lähtöä takaisin nojatuoliin, mutta vedin hänet kädestä takaisin eteiseen, painoin seinää vasten ja hukutin pitkään suudelmaan. Sen jälkeen katsoimme toisiamme hymyillen.
”Helena ja väärät signaalit”, sanoi Jukka, ja nauroimme yhteen ääneen tapaukselle. Sitten tunsin tarvetta varmistaa tulleeni itse täydelleni ymmärretyksi. Nojasin Jukkaan, ja puolittain kuiskasin: ”Mä en sitten harrasta vääriä signaaleja.”
”En arvellutkaan”, sanoi Jukka.
”Eli mä haluan sut. Peppuuni.”
Pelkästään tämän lausuminen vihdoin ääneen Jukalle kasvatti haluni suuremmaksi kuin vielä koko illan aikana. Harvaa asiaa maailmassa olin koskaan himoinnut yhtä paljon kuin anaaliseksiä. Ja yhtäkään en muistanut himoinneeni kuten Jukkaa.
”Mä tahdon sut nyt”, sanoi Jukka.
”Samoin”, vastasin. Suutelimme, tällä kertaa nopeammin, mutta aivan yhtä kiihkeästi kuin aiemmin.
”Jarno”, huikkasi Jukka.
”Jukka, Gabi”, vastasi Jarno olohuoneesta ja ilmestyi samassa eteiseen. Hän katsoi meitä hymyillen. ”Te sitten löysitte toisenne”.
”Joo, niin tehtiin”, vastasin ja painauduin Jukan kylkeen.
”Me aletaan tästä lähteä”, Jukka sanoi. ”Kiitoksia mukavista bileistä.” Hän veti minua tiukemmin itseäni vasten, ikään kuin se olisi ollut mahdollista.
”Kaikin mokomin. Oli kivaa, että tulitte. Nähdään.”
”Jep, nähdään”, kuittasi Jukka.
Vilkutimme poistuessamme ovesta. Juoksimme portaat alas. Hapuilin avaimen farkkujeni taskusta ja avasin asuntoni oven. Astuimme sisään.
Suuntasin suoraa päätä vessaan uudelle tyhjentäytymiselle. Jukka meni jälkeeni. Minä käväisin makuuhuoneen puolella poistamassa sängyltä päiväpeiton ja siirtämässä yöpöydän laatikosta sen päälle liukuvoidepullon, minkä jälkeen siirryin vessan ovelle odottamaan miestäni.
Kun Jukka astui ulos, tartuin välittömästi häntä kädestä johdattaakseni hänet makuuhuoneen puolelle, missä jaoimme pitkän, tulisen suudelman. Jukka vei kätensä selkäni taakse ja yritti saada topin naruja auki, mutta hänen sormensa vapisivat tuntuvasti, eikä hän onnistunut. Lopulta hän otti kummastakin narusta kiinni ja veti kaikin voimin. Narut eivät antaneet periksi. Tässä vaiheessa minulta pääsi naurahdus, ja vedin hänen kätensä pois.
”Se olisi kyllä eroottista ja alkuvoimaista, mutta tää maksoi aika paljon”, sanoin kuulostaen hengästyneeltä. Avasin topin takaa ja annoin Jukan vetää sen pois paljastaakseen liivittömät rintani, joiden nännit tervehtivät häntä suurempina kuin muistin niiden koskaan olleen.
Jukka kumartui minua kohti ja otti vasemman rintani suuhunsa. Hän imi rintaa ja liikutti kieltään hitaissa, hyväilevissä liikkeissä nännillä. Vedin häntä tiukemmin itseäni vasten, ja minulta pääsi nautinnon ynähdyksiä. Hetken kuluttua hän vaihtoi rintaa ja antoi oikealle puolelle saman käsittelyn. Sitten hän kumartui suutelemaan vatsaani.
Tartuin Jukan t-paitaan alkaen vetää sitä pois hänen yltään, ja huomasin käsieni vapisevan lievästi. Jukka auttoi minua minkä pystyi, ja hetken kuluttua oli hänkin yläosaton.
Laskeuduin polvilleni ja painoin huuleni Jukan vatsaan. Annoin pieniä suukkoja pitkin hänen navanympäristöään. Sitten otin kieleni käyttöön ja aloin nuolla hänen vatsaansa hellin vedoin pysähtyen välillä kiusoittelemaan, aina vain alempaa, kunnes tulin siihen, mistä hänen farkkunsa alkoivat. Avasin hänen farkkujensa vetoketjun, sitten vyön. Sitten tartuin hänen farkkuihinsa ja alushousuihinsa ja vetäisin molemmat alas samalla vedolla. Hänen miehuutensa ponnahti täyttämään näkökenttäni kuuman elämännesteen halusta suureksi pakkaamalla olemuksellaan.
Järjen tuolle puolen kasvava himo sai tähdet tanssimaan silmissäni ja oli tekemässä mahdottomaksi keskittyä siihen, mitä olin tekemässä. Tietoisuuden tasolla tahdoin jatkaa esileikkiä, mutta jokainen soluni huusi protestia.
Lopulta pudistin päätäni ja nousin ylös. Tartuin farkkuihini, revin vyön sekä napin auki ja työnsin ne alas.
Jukka laskeutui polvilleni eteeni ja alkoi suudella häpyäni, mutta käteni vetivät hänen päänsä pois nopeammin kuin ehdin ajatella. Hän katsoi ylös silmiini. Pudistin päätäni ja päästin naurahduksen. ”Sori, mä tulen hulluksi. Ei enää esileikkejä, jooko? Ole kiltti ja ota mut nyt.” Ääneni kuulosti itsellenikin epänormaalin hiljaiselta ja samealta.
Jukka nousi ylös ja tarttui molempiin käsiini vetääkseen minut itseään vasten. Tunsin hänen vartalonsa omaani vasten, kuinka rinta painautui rintoihini ja seisova penis painoi kosteaa häpyäni. Jaoimme pitkän suudelman. Sitten Jukka tarttui minua käsistä ja veti perässään kohti sänkyä.

Kellahdimme vuoteelle vierekkäin. Poimin liukuvoidepullon yöpöydältä, puristin voidetta käteeni ja sivelin sitä hellästi Jukan paksuna seisovaan elimeen. Tämän jälkeen ojensin pullon Jukalle ja asetuin vatsalleni sängylle.

Parissa sekunnissa tunsin voiteesta liukkaan ja viileän sormen työntyvän hitaasti takamukseni sisukseen, mikä sai minut värähtämään ja huokaamaan. Suoleni kihelmöi jo ajatuksesta Jukan peniksen työntymisestä siihen. Sormi vetäytyi ulos minusta palatakseen muutamassa sekunnissa toimittamaan toisen annoksen voidetta, ennen kuin kuulin Jukan napsauttavan pullon kiinni ja laskevan sen takaisin yöpöydälle.

Jukka laskeutui päälleni niin että liukas, jähmeä kalu lepäsi vasten takapuoltani. Olimme täsmälleen yhtä pitkiä, mikä omalta osaltaan lupaili meille harmonista tulevaisuutta.

Hamusin oikeaan käteeni Jukan miehuuden ja ohjasin sen malttamattomana odottavalle aukolleni. Jukka työntyi sisään ja täytti suoleni samettisella marmorilla. Hän vetäytyi lähes kokonaan ulos, työntyi sitten uudestaan sisään, ulos ja taas sisään. Tasaisina jatkuvat tyhjenemiset ja täyttymiset tuudittivat minut kananlihaiseen euforiaan, jossa kerta kerralta tunsin täyttyväni suuremmasta määrästä kangaskivistä autuutta.

Hengitykseni syveni nautintoni mukana, ja aloin väristä. Riemuitseva pyllyni alkoi yltyä varoittamatta saapuviin vavahduksiin ja näiden mukana tuleviin supistuksiin. Jukan suuruus vastasi näihin pamppauksilla, jotka saivat kihelmykset juoksemaan pitkin suoleni seinämiä.

Käsi kädessä, tai oikeammin siitin peräsuolessa, teimme matkaa kohti kuilun reunaa. Vavahdukseni olivat tihentyneet liki jatkuviksi ja voimistuneet kouristuksenomaisiksi, raivoisiksi puskuiksi, jotka hautasivat pakarani niiden väliä venyttävän valtaisuuden juureen. Mieheni mitan aina vain tiheämpien, rytmisempien ja voimallisempien pamppausten mukana tulevat suoleni kihelmykset jalostuivat kiduttavan voimallisiksi nautinnon säkeniksi, jotka ensin säteilivät pakaroihini, sitten levisivät aaltoina hyväilemään koko kehoani.

Äkkiä tuli koko takapuoltani voimallaan vavahduttava Jukan miehuuden pamppaus, jota seurasi toinen, sitten kolmas, neljäs ja niin edelleen. Nämä pamppaukset paisuttivat paasia kuin ilmapalloa tuntuen laajentavan suoltani yli venymiskykynsä rajojen ja sen mukana tajuntaani käsityskykynsä tuolle puolen. Jokaisen tullessa kymmeniä säkenien armadoja ammahti suolestani juoksuun pitkin kehoni kaikkia ulko- ja sisäpintoja samalla, kun Jukka vaikeroi.

Äkkiä tunsin koko kehoni jännittyvän äärimmilleen ja säkenien suolessani ja pakaroissani voimistuvan pieniksi nautinnon sähköiskuiksi, jotka pakottivat minut vaikeroimaan. Takapuoleni tahdottomat puskut Jukan jo kolossaalisen peniksen nuijintaa vasten riistäytyvät jatkuvaliikkeiseksi maaniseksi tanssiksi, joka voimistui ja kiihtyi villiintyneen sydämeni lyöntien mukana. Yhtenä minkään varoittamattomana hetkenä tunsin suoleni pohjasta ampaisevan sähkösäkenien laivaston ajatusta nopeammin selkärankaani pitkin päähäni - ja sitten mentiin.

Sähkösäkenien törmäys aivoihini puhkaisi sieltä käyntiin niiden rankkasateen huuhtomaan koko kehoani, sinkosi tajuntani ääret äärettömyyteen ja räjäytti peräsuoleni rusentamaan spastisilla rakkauden halauksilla nautintonsa samettimarmorista kolossia, joka samassa tempautui paisuntoihin, jotka täyttivät perseeni kautta aivoni ja syöksivät kuumaa tahmaa paksuina suihkuina syvimpääni. Mielihyvämyrskyn silmään kadoten huusin suoraa kurkkua nautintoani yöhön.

Lopulta makasimme vierekkäin ja käsikkäin hien uittamina ja hengästyneinä. Yritin aikani keksiä jotain sanottavaa, mutta koska mieleeni ei tullut kuin latteuksia, tuntui pohjattomasta onnentunteesta huolimatta liian teinimäiseltä julistaa rakkautta tässä ja nyt, enkä edelleenkään ollut smalltalk-tyyppiä, tyydyin nauttimaan hiljaisuudesta. Jukkakaan ei avannut suutaan. Nukahdimme siihen.