Kaksoiselämää

Kopioin oman kirjoitukseni samaisesta ketjusta:

Kokemusta on. Ei ehkä aivan samalla "vuosimäärällä", mutta kuitenkin. Sitä tekee monet, se ei kuitenkaan tee asiasta sen hyväksyttävämpää.

Minä tein ratkaisuni. Jätin mieheni. Ei ole oikein viettää samaanaikaan perhe/parisuhde-elämää ja sinkkuelämää. Kyllä siinä leikkii toisen tunteilla, vaikkei haluaiskaan loukata. Ainakaan minun päämääräni ei ollut loukata ketään, ja tuskin sinunkaan. On myös väärin pitää toista "muka suhteessa", koska itse ei sitä pysty noudattamaan. Varmasti ymmärrät, että tällä mun ei ole tarkoitus moralisoida.. eihän mulla olis varaakaan

Tähän ratkaisuuni olen ollut tyytväinen.. Ja todennut, että en ole voinut rakastaa miestäni kuten pitäisi, koska tekoni pystyin tekemään. Ajattelen myös, että jos joskus kadun päätöstäni, niin sitten se on hyväksyttävä: tein väärin kun petin ja sen kanssa on elettävä... mutta pettämällä en halunnut jatkaa...

Tässä tällainen kokemus... enkä siitä ylpeä..

Jatkat vain samaan malliin. Saat taatusti mitä ansaitset.

Ihmistä joka ei välitä yhtään toisten tunteista eikä koe mitään omantunnontuskia kutsutaan psykopaatiksi.

\

Alkuperäinen kirjoittaja 12.07.2006 klo 00:03 Katti kirjoitti:

Jatkat vain samaan malliin. Saat taatusti mitä ansaitset.

Ihmistä joka ei välitä yhtään toisten tunteista eikä koe mitään omantunnontuskia kutsutaan psykopaatiksi.

Click to expand...

ja nämä kommentit tulevat aina harmailta.

rupesin oikein miettimään tuota. itselläni on ollut vähän samanlaista elämää, mutta pikkuhiljaa liukenin sivusuhteista irti. jos olen psykopaatti, niin mikäs tässä on ollessa. ei tunnu missään. nyt on kyllä asiat kohdallaan. tsemppiä - joku elää kaltaistasi elämää koko elämän eikä jää kiinni. heitä on MONTA - ja etenkin perheellisiä (joihin siis itsekin törmäsin usein).

Tällainen ihiminen omistaa todella huonon itsetunnon,
ja hakee näin hyväksyntää, vaikka olkoonkin, että hän
kertoo olevansa suosittu ja pidetty ym.ym.
Mutta meitä tällaisia on monta ja monta samassa "tilassa"olevia,
ja sen verran voin sanoa, että tällainen ei koskaan pääty
hyvin....valitettavasti!

Niin. Eniten oikeastaan mietin motiivejasi kirjoittaa koko teksti. Et koe olevasi sairas etkä koe tilannettasi ongelmaksi, joten mistä tarve kuulla muiden analysointia?

Sinulle ei siis ole väliä, vaikka menettäisit kaiken. Ok. Ehkä sillä ei ole sinulle oikeasti väliä. Sinua ei ilmeisesti kiinnosta sekään, mitä muut (toisin sanoen miehesi ja lapsesi) voisivat samalla myös menettää. Se on minusta ongelmallista. Mikä tekee meistä inhimillisiä on kyky empatiaan. Jos emme osaa asettua toisten asemaan, emme omaa minkäänlaista moraalia tai velvoitteita toisia kohtaan, voimme tehdä käytännössä katsoen kanssaihmisillemme mitä vaan...

Olet antanut itsellesi oikeutuksen elää sekä sinkku- että perhe-elämää. Samalla olet antanut itsellesi oikeutuksen valehdella miehellesi, jotta voisit pitää itselläsi nämä molemmat puolet. Taidat pitää itseäsi aika ylivertaisena, kuvaathan elämääsi muutenkin siihen sävyyn.

Kieltämättä en ymmärrä sinua. Ehkäpä siis voisimme oppia jotain toisiltamme, koska olemme niin erilaisia. Minä en voisi elää valheellista elämää, se tuntuisi loputtoman tyhjältä. Vaikka jostain syystä voisinkin valehdella, minua ei toiseksikaan kiinnostaisi pitää rakastajia. Olen elänyt pitkään sinkkuna, eikä siinä elämässä ole mitään, mitä kaipaisin takaisin. Ei se kamalaa aikaa ollut, ei sillä, mutta aikansa kutakin. En siis ymmärrä alkuunkaan sitä, miksi olisi jotenkin ihanteellista "saavuttaa" sekä sinkku- että perhe-elämä. Mikä siinä on hienoa? Toisaalta ne käsitteet ovat toisensa poissulkevia, joten et siis pysty näin ollen kunnolla elämään kumpaakaan. Miksi siis alkaa johonkin puolinaiseen?

Pakkohan silloin on jotain olla pielessä, jos tuollaista kaksoiselämää täytyy elää. Ehkä et vaan itse tajua, että mikä on pielessä...

Tämä on enemmän kuin tuttua tekstiä..olisi kiva vaihtaa ihan privasti kuulumisia ja ajatuksia..
miten meidän olisi mahdollisuus saada toistemme tiedto tmv?

olen miettinytkin että helpottaisi kun saisi jonkun kanssa jutella, lähipiirille ei sattuneesta syystä voi...

quote title="11.07.2006 klo 20:15 doublelife kirjoitti"]
Herättelin keskustelua tuolla terveyspuolella, mutta hyvin harva viitsi kommentoida. En etsi puolustelua enkä tuomitsevia kommentteja vaan normaalia analysointia sekä miehiltä että naisilta.

En koe olevani sairas, mutta ehkä joku tunnistaa piirteeni sellaiseksi. Elääkö kukaan tällaista kaksoiselämää:

Olen avioliitossa (yli 10v takana), mulla on hyvä ja rakastava mies (melkein kadehdittavan ihana), mahtava työ, kiva koti, talous kunnossa ja kaksi ihanaa lasta. Mutta - mulla on myös rakastajia, joita olen tuntenut jopa 5 vuotta. Seksielämä oman miehen kanssa on antoisaa, mutta mulla on aina ollut tarve pitää yllä muitakin suhteita. Lapsuudesta ei ole jäänyt mitään traumoja millään tavalla.

Elän siis ns. kaksoiselämää. Olen iloinen ja pidetty ihminen kavereiden keskuudessa, mutta yksikään ei tiedä näistä mun omista seikkailuista. Rakastajiani tapailen harvakseltaan eli kiinnijäämisen pelko ei ole suuri. Kahdella rakastajallani on myös perhe.

Elän ikäänkuin sinkkuelämää, vaikka mulla on perhe. En ole koskaan potenut huonoa omaatuntoa elämäntavastani ja itsetuntonikin on varsin kohdallaan - en kadehdi ketään, olen tyytyväinen ulkonäkööni jne.

En usko koskaan "parantuvani" tästä. Pitäisikö? Vai paranenko vain, kun menetän kaiken? Sitäkään kun en lainkaan pelkää. Osaisiko joku analysoida tilannettani tai onko joku, jolla kokemusta vastaavasta?

Niin ja mainittakoon, että koskaan en ole saanut osakseni loukkaavaa käytöstä vastakkaiselta sukupuolelta, päinvastoin.

Tämä ei ole provo.
[/quote]

\

Alkuperäinen kirjoittaja 12.07.2006 klo 15:11 sanna kirjoitti:

Tämä on enemmän kuin tuttua tekstiä..olisi kiva vaihtaa ihan privasti kuulumisia ja ajatuksia..
miten meidän olisi mahdollisuus saada toistemme tiedto tmv?

olen miettinytkin että helpottaisi kun saisi jonkun kanssa jutella, lähipiirille ei sattuneesta syystä voi...


Hei "sanna". Olen alkuperäinen ja voit laittaa mulle y-viestiä mikäli olet rekisteröitynyt.

Kiitos kaikille "analyyseista". Tottakai itsekin ymmärrän, että jotain vikaa tässä elämässä tai itsessäni on, mutta kun se on niin pirun vaikeeta analysoida itseään juuri sen vuoksi, ettei tästä kaksoiselämästä tunne minkäänlaisia omantunnontuskia. Joku tutuista ihmisistäni varmasti saisi shokin, jos tietäisi oikean luonteeni. Tunnen itse parikin henkilöä, jotka pettävät puolisoaan, mutta tietääkseni heillä on ongelmia parisuhteessa muutenkin eli pitää hakea sitä hyväksyntää toisaalta. Näin ei ole omalla kohdallani. En ole nautintoaineiden väärinkäyttäjä, en ole sairastanut masennusta tms., työni ei ole stressaavaa, saan mieheltäni huomiota ja meillä on vilkas seksielämä (kieltämättä vilkkaampi näiden sivusuhteiden ansiosta)... en ymmärrä missä se ongelma on. Olen myös lapsuudessani saanut paljon rakkautta, minut on aina hyväksytty sellaisena kuin olen, pärjäsin koulussa, mua ei ole kohdeltu kaltoin millään tavalla. Onkohan se sitten juuri siitä kiinni, että kaikki on aina ollut liian hyvin ja ihminen haluaa vain lisää. Miten se menikään... kun mikään ei riitä. ?

En tosiaan tiedä miksi halusin tänne kirjoittaa. Ehkä kuitenkin yritän jollain tapaa päästää ajatuksiani ulos, koska tiedän ettei tapani elää ole yleisesti hyväksyttävä. Kiinni en aijo jäädä.

Click to expand...

JA KUKAHAN PUOLISOAAN PETTÄVÄ SITTEN HALUAISI JÄÄDÄ KIINNI !!??!! HALOO !!

KUITENKIN JATKUVASTI JOKU KÄRYÄÄ TUOLLAISESTA TOIMINNASTA, SE EI YKSINKERTAISESTI VOI PÄTTYÄ MUUTEN.

OLETKO MUUTEN VARMA ETTEI MIEHESI ELÄ JUURI, KUTEN SINÄKIN..?

silloin pitää huutaa, kun ilmoille lasketaan tollasia itsestään selvyyksiä.

Miten niin omaan nilkkaan ? On se vaan kuule niin ihmeellistä, ettei KAIKKI osallistu pettämiseen, on vielä onneksi rehellisiä ja luotettaviakin ihmisiä.

Taidat itse puolustaa pettäjiä...

Tuohon edelliseen kirjoitukseen viitaten "valtavirran etiikasta". Sinänsä minusta on yhdentekevää mikä valtavirran mukaan on eettistä, jokainen voi tehdä omalle elämällään mitä haluaa, jos se ei muita satuta. Ap:n hommahan olisi ok, jos hänen miehensä tietäisi ja hyväksyisi asian, mutta näinhän ei ole. Silloin pelataan väärillä säännöillä. Pettäminen on suurimpia loukkauksia mitä toista kohtaan voi tehdä.

Mua jotenki huvittaa noi vastaukset ap:lle, jossa samaa kokeneet haluavat vaihtaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan privaatisti. Oottekste perustamassa jotain vertaistukiryhmää vai? Varmaan hienoa päästä vertailemaan sänkykokemuksiaan Rakastajien kanssa ja jakaa kokemuksia parhaimmista valheista, joita omalle aviomiehelle on syötetty. Onnea vaan valitsemallanne tiellä.

Vielä tuosta että kautta aikojen ollut kaiken maailman casanovia ja venäjän keisarinnoja, joilla on ollut sadoittain Rakastajia. Onhan niitä ja saa minun puolestani ollakin, mutta miksi näillä casanovilla on usein tarve hankkia se turvallinen kotipesä, josta käsin harjoittaa "rietasta" elämää. Miksei voida toimia rehelliseltä pohjalta ja pitää niin monta rinnakkaissuhdetta kuin oma seksuaalivietti tai kokeiluvietti suinkin vaatii antamatta kellekään lupauksia uskollisuudesta? Vai onko olennaisin pointti juuri se, että sumutetaan sitä ihmistä, jonka pitäisi olla itselle kaikkein rakkain, ja siitä saadaan se nautinto?

en ota kantaa aiheeseen, mutta lukiessani näitä tekstejä pisti silmään miumau-77 varsin mielenkiintoinen ilmaus "Olet antanut itsellesi oikeutuksen elää sekä sinkku- että perhe-elämää..." (ja tästä hän luultavasti kohta ottaa kamalan kipinän, mutta ihan suotta...)

Siis antanut itselleen oikeutuksen...että siis ne jotka eivät elä kaksoiselämää pidättäytyvät tästä oikeudestaan / eivät anna itselleen oikeutta elää sinkku ja perhe-elämää.

Jotkut ihmiset elävät sinkkuelämää koska eivät ole löytäneet sopivaa kumppania ja toiset taas elävät perhe-elämää, koska ovat sellaisen löytäneet. Ovatko he käyttäneet oikeuttaan jompaan kumpaan? Antaneet itselleen oikeutuksen.

Minusta kysymys ei ole oikeutuksen itselleen antamisesta, minusta kaksoiselämä ei ole oikeutus jota ainakaan haluaisin itselleni suoda, pikemminkin se olisi rangaistus. Moni elää parisuhteessa vapaasta tahdostaan, ilman että katuisi menetettyjä oikeuksiaan, miettimättä millaisia oikeuksia sitä itselleen soisikaan!

LAINAUS:


No kyllä jotkut haluavat jäädä kiinni, ehkä vain alitajuisesti. Pettäminen voi myös olla hätähuuto: "Etkö näe, kuinka huonosti voin suhteessamme?!"
En tarkoita että tämä koskisi ap:ta, mutta muuten.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Niin, totta tosiaan varmaan tuokin, eikä ehkä olekaan niin, että pettäjän suhteessa, siis avio-avoliitossa olisi vikaa vaan vikahan on tietenkin pettäjässä, joko itsetunnossa, jota pitää tuolla tavoin kohottaa tai jossain muussa, mutta kyllähän jokainen voi sen varmaan tunnustaa, ettei tuollainen toiminta ole oikein toista ihmistä kohtaan, siis jos puoliso ei tiedä ko. asiaa.

Tuo oli myös hyvä kysymys, että miltä pettäjästä tuntuisi jos saisi tietää, että oma puoliso elää samanlaista pettäjän elämää kuin itse.
Luulisi jossain tuntuvan, jos ei niin sittenhän peli voi jatkua...

\

Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2006 klo 23:23 Pyllerö kirjoitti:

en ota kantaa aiheeseen, mutta lukiessani näitä tekstejä pisti silmään miumau-77 varsin mielenkiintoinen ilmaus "Olet antanut itsellesi oikeutuksen elää sekä sinkku- että perhe-elämää..." (ja tästä hän luultavasti kohta ottaa kamalan kipinän, mutta ihan suotta...)

Siis antanut itselleen oikeutuksen...että siis ne jotka eivät elä kaksoiselämää pidättäytyvät tästä oikeudestaan / eivät anna itselleen oikeutta elää sinkku ja perhe-elämää.

Jotkut ihmiset elävät sinkkuelämää koska eivät ole löytäneet sopivaa kumppania ja toiset taas elävät perhe-elämää, koska ovat sellaisen löytäneet. Ovatko he käyttäneet oikeuttaan jompaan kumpaan? Antaneet itselleen oikeutuksen.

Minusta kysymys ei ole oikeutuksen itselleen antamisesta, minusta kaksoiselämä ei ole oikeutus jota ainakaan haluaisin itselleni suoda, pikemminkin se olisi rangaistus. Moni elää parisuhteessa vapaasta tahdostaan, ilman että katuisi menetettyjä oikeuksiaan, miettimättä millaisia oikeuksia sitä itselleen soisikaan!

Click to expand...

Ilmaisuni oli ilmeisesti vaikea. Tarkoitin sillä sitä, että on antanut itselleen luvan (tai oikeutuksen) pettää, koska tekee niin. Samalla tavoin kun antaisi itselleen vaikkapa luvan potkaista lasta tjsp. Onko se sitten oikein tai suotavaa, ei minusta...

\

Alkuperäinen kirjoittaja 14.07.2006 klo 09:01 uskollinen kirjoitti:

\

Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2006 klo 21:49 miumau-77 kirjoitti:

Mua jotenki huvittaa noi vastaukset ap:lle, jossa samaa kokeneet haluavat vaihtaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan privaatisti. Oottekste perustamassa jotain vertaistukiryhmää vai? Varmaan hienoa päästä vertailemaan sänkykokemuksiaan Rakastajien kanssa ja jakaa kokemuksia parhaimmista valheista, joita omalle aviomiehelle on syötetty. Onnea vaan valitsemallanne tiellä.

Click to expand...

Paheita on monia; uskottomuus, alkoholi, tupakka, huumeet, väkivalta, valehtelu, varastaminen, henkinen kiusaaminen... Oletko kuullut, että on myös seksiaddikteja? Kyllä jokaisella ihmisellä on oma arvonsa ja omat arvonsa. Vertaistukiryhmää saattaa ap tarvita siinä missä masentunut tai teini-äitikin. Miksi kaksoiselämää elävä olisi jotenkin huonompi kuin odottava tupakoiva äiti, joka savustaa pienen ihmisenalun? Näin vain esimerkkinä ja toivottavasti ajatuksia herättävänä kommenttina. Eläköön kukin tavallaan - sinäkin (jolla ei varmaan ole yhtään paheita ja elät siveyden sipulina loppuelämäsi). Ja tässä tapauksessa en hyväksy esim. pettämistä.

Click to expand...

Mua ärsyttää se asenne, jolla tässä pettämisestä kerrotaan. Saan ap:n tekstistä käsityksen, ettei hän halua eikä näe syytä hankkiutua "paheestaan" eroon, se ei ole hänelle ongelma eikä hän koe sitä sairaudeksi, se ei aiheuta hänelle omantunnontuskia eikä hän piittaa sen seurauksista. Vertaistukiryhmissä yleensä tiedostetaan ongelma, josta halutaan kamppailla eroon, SIINÄ on se ero.

heipä hei!
tuntuu niin tutulta tuo teksti itse olen n,4kk elännyt kaksoiselämää.Minulla on väljehtynyt liitto itselläni ja siksi kai rakastuinki toiseen,eihän kukaan tee tällästä jos oma liitto on ok!
lapsieni vuoksi en ole eronnu,tapailemme harvakseen mutta viestittelemme usein.olemme molemmat ensimmäistä kertaa tekemässä tälläistä ja on hieman hämmentävä olo,
ei oikein tiedä miten pitäisi kotona olla ja elää...olemme molemmat tehneet selkoa siitä ettei voida erota puolisoistamme lastemme takia,,,kertokaa onko se väärin jos rakastaa toista?
salarakkaani rakastaa lapsiaan niin paljon ettei halua jättää heitä,ja niin minäkin vaikka itse saisin omat lapseni pitääkkin erossa...
kuten kerroitte niin eipä minullakaan tunnu huonoa omatuntoa olevan tästä...
miten sitten tämäö loppuukin niin muistot jää aina olemaan kauniit.
jos joku haluaa kskustella asiasta niin olisin kiinostunut vaihtamaan ajatuksia asiasta,