Hyvä itsetunto auttaa koulutiellä

Koululaisen tärkeimpiä varusteita on terve itsetunto; se kannattelee, kun vastaan tulee pettymyksiä.

Hyvän itsetunnon kehittymistä edistää myönteinen ja rehellinen palaute. Esikouluikäinen osaa jo verrata itseään ikäisiinsä, ja perusteeton kehuminen on merkityksetöntä itsetunnon kannalta.

Kouluiässä palautetta antavat jo monet muutkin kuin vanhemmat, mutta isät ja äidit ovat edelleen ensisijaisia koululaisen itsetunnon kannattelijoita.

Itsetunto heijastuu käytökseen

Jotkut päättelevät lapsen itsetuntoa siitä, miten hän liikkuu ja puhuu, miten ottaa kontaktia, kuinka hän istuu, katsooko silmiin. Hyvään itsetuntoon liittyen on väitetty myös seuraavaa: Se, joka arvostaa itseään, saa yleensä toisilta arvostavaa kohtelua. Omiin kykyihinsä luottava lapsi on harvoin kiusaaja tai kiusattu. Ja vielä näin: Itsetunnoltaan vahva lapsi kertoo avoimesti omat mielipiteensä ja sanoo tarvittaessa ei.

Entä mistä tunnistaa lapsen, jolla on heikko itsetunto? Yhden uskomuksen mukaan hän paljastuu pullistelusta. Sillä lapsi koettaa vakuuttaa itsensä ja muut siitä, että hän on hyvä. Sellainen, jolla on hyvä itsetunto, tietää sen ilman leuhkimistakin.

Ulkoinen käytös ei kuitenkaan kerro sitä, mikä on lapsen oma käsitys itsestään eikä siksi myöskään paljasta täysin hänen itsetuntoaan.

Perimäkin vaikuttaa itsetuntoon

Itsetunnosta suurin osa rakentuu vuorovaikutuksen avulla, mutta noin kolmasosa siitä selittyy geneettisillä tekijöillä; perintötekijät vaikuttavat temperamentin kehitykseen. Temperamentti taas ohjaa tietynlaiseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa, ja vuorovaikutuksella on iso osuus itsetunnon kehityksessä.

Päättelyssä kuljetaan kehää, jossa ei voi olla törmäämättä vuorovaikutukseen. Sen verbaalisuus korostuu lapsen kasvaessa: koululainen osaa halutessaan pukea sanoiksi huonommuuden tunteensa ja asiat, joissa hän pärjää. Hyvän itsetunnon omaava lapsi arvostaa sitä, missä hän on hyvä. Asioille, joita hän ei hallitse, hän antaa vähemmän arvoa.

Kiinnostu lapsen asioista

Muutama asia edistää hyvä itsetunnon kehitystä: Vanhempien pitäisi olla lapsen asioista aidosti kiinnostuneita. Lapsi ei saa olla vain vanhempiensa haaveiden toteuttaja. Ihminen kohtelee muita pitkälti sen mukaan, kuinka häntä itseään kohdellaan, ja välineellistetty lapsi välineellistää helposti muita. Lapsen pitää saada kokemus, että häntä rakastetaan, vaikka hän ei innostu baletista, kuten äiti, tai aio jalkapalloilijaksi, jota isästä ei koskaan tullut.

Välineellisesti kohdellun lapsen itsetunto romahtaa helposti. Hänelle voi kehittyä halu miellyttää ja sovittaa mielipiteensä muiden mielipiteisiin. Itsetuntoon vaikuttavat kaikki ihmissuhteet ja lapselle annetut viestit: kannustus, läsnäolo ja tuki. Kotona lapsella pitäisi olla oma asemansa, johon kuuluu velvollisuuksia ja oikeuksia, kuten oikeus sanoa asiansa rauhassa loppuun ja oikeus saada asialleen kuuntelija.