mitä teen että saan tyttöni innostumaan esiopetuksesta oon yrittänyt vaikka mitä mut mikään ei tunnu onnistuvan.tyttöni sanoo ei kiinnosta ja ekalle menisi syksyllä ja siihen on sanonut ei kiinnosta.tyttöni ei tottele minua ja valittaa ettei se jaksa kävellä edes eskriin joudun joka aamu työntää vaunun sivussa.tänään en saa mitää otetta tyttööni eskari jo alkanut.se vaa yrittää komennella minua koko ajan ja luulee tietävän kaiken paremmin kuin minä.mikä neuvoksi?

Olen huomannut ,että tyttätreni 9 vee hakeutuu yhä useammin suljetun oven taakse omaan huoneeseen. Kysyessäni, mitäs siellä hommailet vastaus on hyvin usein suurpiirteinen esim. haluan puhua rauhassa pehmoleluille. Tällaista käyttäytymistä ei ennen ole esiintynyt. joten mieleeni hiipii ajatus, onko hän löytyänyt klitoriksesnsa ja oman sukupuolisuutensa ja miten tähän asiaam olisi helpoiten puuttua ilman, että häntä loukattaisiin.

Huoneen siistinä pitäminen on yleensä kiinni siitä ettei lasta huvita. Itse olen 13 v. eikä minua todellakaan huvita siivota omaa huonetta joka päivä. Saan sen sotkuiseksi alle 5 minuutissa jos haluan, mutta en voi sotke muuten alkaa taas kiristäminen tietokoneella, kännykällä tai harrastuksilla. Vanhempien pitäisi tehdä niin, että lapselta viedään kaikki muu pois huoneesta paitsi sänky, (kirjahylly,) kirjoituspöytä ja muutama unilelu. Pikkuhiljaa voisi aina antaa tavaroita takaisin ja jos huone alkaa taas mennä sotkuiseksi niin viedään aina tavaroita uudestaan pois.

mitä voi tehdäkun 13v nuori ei tottele ollenkaan vaan haistattaa vittua huorittelee ja nyt tuli kännissäkotiin?kotoa on saanut kaiken rakkautta eiole puuttunut kuunneltu ollaan ruoka on valmiina kun tulee koulusta kavereita on ja ollut meillä yötä.nyt kun kaverit ei tänä viikonlopuna päässyt ja haluttiin olla oman porukan kanssa ja kihlattunu kanssa muutenkin olla ja jutella,niin sitten tehdään tällästä,kirjoitan avopuolisoni puolesta,olemme naispari ja hänellä on ollut aikaisempikin suhde naiseen joka eikoskaan ole ollut ongelma, lasten isä on juoppo,heillä on yhteishuoltajuus,mutta isä ottaa lapsensa niin satunnaisesti että meille ei jää ollenkaan sitä yhteistä aikaa.muksut on saanu rahaa ja materiaalia mitä ovat halunneet mielestäni liikaakin kun käytös on noin ilkeetä. nyt nuoret ovat isällään huomiseen eli yhden yön ja tulevat kotiin illalla,koska hänen ex miehensä menee töihin,mutta siis kaikki vapaa aikansa hän käyttää viinan kanssa läträämiseen.eli kasvatus puoli on jäänyt täysin meidän vastuullemme.meillä täällä on likoille 15v ja 13 v kotiintuloajat viikolla kun on koulua nuoremman pitää olla kotona klo9 ja vanhempi jolla on 20 v poikaystävä (liian vanha mielestäni) tulee 22.00. näitäkin sääntöjä rikotaan.me ollaan aika väsyneitä tälläseen jokun joka asiasta pitää aina sanoa,kahvinkeittimet päällä tyhjillään,ovet jätetään auki kun mennään ulos, tiskejä ei osata laittaakoneeseen vaikka päivittäin siitä sanotaan.mitä voi tehdä ku ei mikään tunnu auttavan,lasten äition todella rakastava ja antaa paljon periksikoska ei halua jatkuvaa tappeleua,mutta mäolisin sitä mieltä että säännöt on sääntöjä joitapitää osata noudattaa,ja pitäs opetella jo pikkuhiljaa tollasia käytännön asioita ku ovat noin isoja...kiitos jos saadaan tästä jotain apua

Tein järkyttävän löydön viikonloppuna 7-vuotiaan poikani takin taskusta; sytkäri ja tupakkaa! Hermostuin tietenkin ja pidin pitkän puhuttelun hänelle ja annoin arestia.Muutama viikko aikaisemmin hän jäi kiinni rahan varastamisesta kukkarostani.Hänellä on omanikäisiä kavereita,mutta pihalla pyörii myös vuoden-pari vanhempia lapsia,joilla ei tunnu olevan minkäänlaista kuria.Haistattelevat vanhemmille ihmisille ja esittävät kotonaan olevansa niin enkeleitä.Onko tämä varastelu ym.touhu yrittämistä saada hyväksyntää näiltä pihan "koviksilta"? Kun poikaani on kielletty kaveeraamasta näiden kyseisten lapsien kanssa niin sitten alkaa kiusaaminen ja haukkuminen.Pelottaa ajatus,että mitä muutaman vuoden päästä ku nyt jo tapahtuu tällaista?!? Olen menettämässä otteeni... Mitä tarttis tehdä? Hän harrastaa sählyä ja touhuaa paljon eläkkeellä olevien isovanhempiensa kanssa.Itse yritän olla hänen kanssaan,mutta kun isä on töissä aamusta iltaan ja meillä on pienempikin lapsi kotona niin tuntuu etten välillä pysy poikani perässä.Ulkoilen heidän kanssaan niin paljon kun kodinhoidon ohella ehdin,mutta se ei pojalleni riitä.Sisällä hän alkaa hyppimään seinille,joten ulos on päästävä enkä minä voi vahtia häntä siellä kokoaikaa.Kaverit on tottakai tärkeitä,mutta kun tuntuu ettei sitä järkevää seuraa löydy.Kotoa annetaan selvät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta oppi ei tunnu menevän perille...