1v10kk vai 2v5kk päiväkotiin, jos voi valita

Vaikuttaa siltä että kävisi niin onnekkaasti että mies voisi jäädä vielä kuopuksen kanssa joksikin aikaa kotiin vaikka itse palaan töihin.

MUTTA saimme paikat kahdelle lapsellemme samaan päiväkotiin nyt, joten jos tuolloin 1v10kk ikäinen jääkin vielä kotiin ja aloittaa pk:n vasta 2v5kk-2v6kk ikäisenä, ei tietenkään ole takuita mistä hoitopaikkaa tuolloin irtoaa.

Toivon kokemuksia, onko 2,5 v sen verran parempi aloitusikä hoidolle kuin alle kaksivuotiaana, että kannattaa haaskata tämä tilaisuus saada molemmat samaan hoitopaikkaan (eri ryhmiin, mutta samaan päiväkotikompleksiin)?

 

Kannattaisi ehkä ennemmin keskustella miehesi kanssa miten hän asian näkee. Minun mieheni ei vaihtaisi mihinkään sitä aikaa kun oli lapsen kanssa kahdestaan kotona, mutta meillä ei myöskään ollut pelkoa,että olisimme menettäneet päiväkotipaikan tuon vuoksi. Voisiko miehesi tehdä esim. osa-aikatyötä tuon väliajan ja ottaisitte lapselle virikepaikan? Olisi pehmeä lasku päiväkotielämään (ja lapsi ehtisi vielä tottua päiväkotielämään ennen kuin pahin uhkaikä iskee päälle).

 

1v 10 kk sopeutuu minusta paremmin päiväkotiarkeen. 2,5 hankala ikä.

 

Joo, hyvä pointti, mitä olemme jutelleet niin mies kyllä arvosti kovasti tuolloin 1-2 vuotiaan esikoisen kanssa kotona viettämäänsä aikaa, kun oli työttömänä.

Itseasiassa meillä onnistuisi sellainen n. 24h/vko jaettu osa-aikaisuus. Lähinnä vain mietin kuinka raskaasti kuopus ottaa päiväkodin aloituksen (osa-aikaisenakaan) nyt versus 2,5 vuotiaana. Tahtoikä on jo nyt, ei ehkä vielä aivan parasta uhmakautta.

 

Ihan nyt pk tätinä sanon että tuolla iällä ei ole mitään merkitystä. Paitsi sikäli että en haluaisi(enkä vienyt omaani) viedä 1v10kk vielä päiväkotiin. Hienoa jos isä jää kotiin! Ihan yhtä helppoa tai vaikeaa se meno tuon 7kk aikana kumpana vaan.
Mutta kesken kauden on kyllä vaikea saada paikkaa, se on hyvä pointti.

 

Kiitos vastauksesta! Minustakin 1v10kk tuntuu aikaiselta. Ja kuopuksenkin mahdollisuus jäädä isän kanssa kotiin houkuttelevalta. Että ehkäpä jos aloitusiässä ei sopeutumisen kannalta kovin suurta eroa, kaikki viittaisi siihen että kuopuksen kannattaa jäädä kotiin. Paitsi sitten se, että luovutaan lähipäiväkodin paikasta eikä takuita sisaruksen kanssa samaan paikkaan pääsystä tosiaan enää ole..

Onkohan sitten myös niin, että menee ensi keväänä alle 3v ryhmään "hetkeksi" ja sitten heti siirto isojen ryhmään kesän jälkeen? Riippuu toki ryhmäjaoista, joista en ole ihan perillä.

 

Kiitos vastauksesta! Minustakin 1v10kk tuntuu aikaiselta. Ja kuopuksenkin mahdollisuus jäädä isän kanssa kotiin houkuttelevalta. Että ehkäpä jos aloitusiässä ei sopeutumisen kannalta kovin suurta eroa, kaikki viittaisi siihen että kuopuksen kannattaa jäädä kotiin. Paitsi sitten se, että luovutaan lähipäiväkodin paikasta eikä takuita sisaruksen kanssa samaan paikkaan pääsystä tosiaan enää ole..

Onkohan sitten myös niin, että menee ensi keväänä alle 3v ryhmään "hetkeksi" ja sitten heti siirto isojen ryhmään kesän jälkeen? Riippuu toki ryhmäjaoista, joista en ole ihan perillä.

Ehdottomasti antaisin olla isän kanssa vielä kotona, kun kerran mahdollista. Kyseessä kuitenkin pieni lapsi ja aika kotona vanhempien kanssa ei ole korvattavissa myöhemmin. Isoissa ryhmissä ehtii elämän aikana olla ihan tarpeeksi myöhemminkin. Onko sisaruksen aloitettava pk nyt? Jos tuo samaan paikkaan pääsy mietityttää... Toisaalta asia varmasti pyritään huomioimaan jatkossa (jos toinen on jo pk:ssa) vaikka takeita samaan paikkaan pääsystä ei voidakaan antaa. Ryhmien ikäjakaumasta ja ryhmien täyttöasteesta riippuu sitten tuo, mihin ryhmään sijoitetaan ja tuleeko heti hetken päästä ryhmänvaihto. Noista asioista voi kysellä ennakkoon päiväkodistakin, on niillä joku käsitys miten talossa yleensä toimitaan.

 

Niin, ajattelemisen arvoinen seikka tuokin, että tämä kotona vietetty muutama vuosi varhaislapsuutta on korvaamatonta ja isoissa ikätoveriryhmissä lapsi saa viettää huomattavan suuren osan elämästään joka tapauksessa.. Ei sisaruksen aloitus toki ole pakko, mutta tuntuu että neljä-viisivuotias oikeasti jo hyötyisi varhaiskasvatuksesta. Alan ajatella niin että vaikka tässä kaupassa menettää paikan toivomastaan hoitopaikasta, isän kanssa olo kotona on sen arvoista.

Sitä vain vielä pohdin, voisiko tosiaan olla lapselle itselleen helpompi aloittaa nyt kuin reilun puolen vuoden päästä? Sen kun osaisi ennustaa että milloin on pahin eroahdistuskausi, nyt vai vasta myöhemmin?

 

Päiväkodin täti vielä täällä... Meillä ei siirrettäisi vielä isoille. Meillä jäi nytkin ne jotka ensi keväänä täyttävät 4 pienille. Toki muitakin näkemyksiä/painetta ottaa vauvoja ryhmiin on. Mutta kotoa tulevanoin pieni hyvin todennäköisesti jätetään kasvamaan pienille

 

Sen verran olen päiväkodissa töissä ollut, että omia lapsia en sinne vie vasta kuin aivan pakko. Itse ehdottomasti tekisin sen ratkaisuun että KUMPIKIN lapsi jäisi vielä isän kanssa kotiin ja isompi lapsi kävisi esim jossakin kerhossa kesän jälkeen. Tai maks. Kahtena päivän viikosta päiväkodissa osan päivää.

 

Kiva kun päiväkoti-ihmisiltä kommentteja! Jännä juttu, en jotenkin osaa ajatella miksi en laittaisi nelivuotiasta päiväkotiin, tai ainakaan samat asiat eivät huoleta kuin pikkulapsen kohdalla (ei osaa kertoa päivästä, ei ymmärrä että tullaan hakemaan iltapäivällä, vaikeus hallita tunteitaan ihan omien vanhempienkin seurassa, ei vielä kiinnostusta/lohtua kaverisuhteista ym.)? Paitsi että tuntee huonoa omatuntoa jos käyttää subjektiivista oikeuttaan varhaiskasvatukseen vaikka toinen vanhempi kotona ja vie paikan muutenkin kuormittuneesta päivähoidosta..

Isompi meillä ollut jo vuoden harrastuksissa, joihin jäädään ilman vanhempia. Ja hoitoaika olisi päikyssä 6-7 tuntia kolmena päivänä viikossa. Varmasti eri tavalla raskas kuin harrastukset, isot lapsiryhmät ja tautitaakkaakin tiedossa, jotenkin silti ajattelen päiväkodin olevan tässä vaiheessa jonkinlainen etu kotihoitoon verrattuna, kun ei siihen eskari-ikäänkään pitkästi ole?

 

Meillä pienempi meni päiväkotiin ollessaan 1v8kk. Jos jonkin asian elämässäni voisin muuttaa, niin se olisi ehdottomasti tuo. En enää missään tilanteessa veisi häntä noin pienenä hoitoon. Ei pieni koskaan tottunut hoitoon jäämiseen, aina itki hirveästi perään eikä olisi päästänyt irti.

 

Meillä meni lapset 4v ja 1v 8kk hoitoon helmikuussa. Eri päiväkoteihin. Molemmat sopeutuivat nopeasti, ovat olleet nyt vain 3pv viikossa ja syksyllä sitten kokoaikaisiksi.

Meillä 4v ei alkuun olis halunnut lähteä kotiin ollenkaan, kun päiväkodissa oli niin siistiä - paljon ohjelmaa, uusia kavereita Myöskään alle 2v ei ole itkenyt kuin muutamana aamuna hetken aikaa. Oppi aika nopeasti kavereiden nimiä, joista höpöttää kotonakin. Lähtee aamulla innoissaan päiväkotiin - toki se lähtöhetken halailu on sellaista että ei haluaisi äitiä päästää pois, mutta jo kun kerkeän ulos niin nauraa ja vilkuttaa ikkunalla.

Syksyllä kuopuksemme saa nyt paikan samasta päiväkodista missä esikoinen on, helpottaa meidän arkea, vaikka toisaalta olen kyllä tykännyt kovasti myös tästä päiväkodista missä on nyt ollut.

Meillä nuorempi täyttää muutaman viikon päästä 2v, on todella reipas ja nauravainen, täynnä omaa tahtoa myös ja kiukkukohtauksia kotona riittää. En tiedä onko päiväkodillakin vaikutusta, mutta on oppinut puhumaan ihan hirveästi viimeisen kahden kuukauden aikana, puhuu lauseita, sanavarasto laajenee koko ajan, yhdyssanoja tulee ym.

Meidän lapsille päiväkoti on ollut oikein hyvä paikka näillä kokemuksilla. Nuoremman päiväkoti on vain kaksi ryhmäinen eli pieni, isomman päiväkodissa on 4 ryhmää.

 

Mahdollisimman varhain ja nimenomaa päiväkotiin. Perhepäivähoitajat ovat usein stressaantuneita ja kiusaavat hoitolapsia, joista he eivät erityisemmin pidä.

 

Meillä ainakin saa siirtään jo saatua päiväkodin aloitus aikaa, ja silti pääsee siihen päiväkotiin. En tiennyt tätä mahdollisuutta, mutta kuuliin siitä ja kysyin. Eivät siis mitenkään mainostaneet että on mahdollista.

 

Sitä aikaa, kun lapset on saaneet olla kotona vanhempiensa kanssa, ei ehkä osaa arvostaa vielä siinä tilanteessa, kun ne pienet lapset ottaa vähän kuin itsestäänselvyyksinä, ajattelee että pikkulapsiaika kestää ikuisesti. Se on vain pieni hetki elämässä, ja monille juuri se hetki, jota myöhemmin elämässä lämmöllä muistellaan.
Itse odottaisin niin pitkään kuin mahdollista.

 

Sen verran olen päiväkodissa töissä ollut, että omia lapsia en sinne vie vasta kuin aivan pakko. Itse ehdottomasti tekisin sen ratkaisuun että KUMPIKIN lapsi jäisi vielä isän kanssa kotiin ja isompi lapsi kävisi esim jossakin kerhossa kesän jälkeen. Tai maks. Kahtena päivän viikosta päiväkodissa osan päivää.

Ja taas tätä sontaa. Meidän koululainen muistelee vieläkin haikeana, kuinka kivaa oli olla päiväkodissa.

 

Kannattaa varmistaa ensin se, että kuopuskin pääsee varmasti samaan päiväkotiin. Jos siitä ei ole takeita, niin laittaisin molemmat aloittamaan heti syksyllä, koska muuten elämä hankaloituu ihan hemmetin paljon, jos joutuu roudailemaan kahteen eri päiväkotiin.

 

Mahdollisimman varhain ja nimenomaa päiväkotiin. Perhepäivähoitajat ovat usein stressaantuneita ja kiusaavat hoitolapsia, joista he eivät erityisemmin pidä.

Komppaan.

 

Virikepaikalla saisitte tehtyä todella pehmeän laskun päivääkotiin. Ensimmäisen kuukauden ajan 1h päivässä ja sitä pikku hiljaa pidentäen. Mies vie lapsen aamiaisen jälkeen päiväkotiin (kylläinen lapsi on jo heti tyytyväisempi jäädessään) ja hakee ennen päiväunia. Tulevat paikat, kaverit ja hoitajat tutuiksi ennen lopullista jäämistä. Minusta suurin virhe päiväkodin aloittamisessa on se, että sinne tullaan kerran tai kaksi tutustumaan yhdessä äidin tai isin kanssa ja seuraavan kerran suoraan 5 pv viikossa 8-10 h päiviä.

 

Meillä meni lapset 4v ja 1v 8kk hoitoon helmikuussa. Eri päiväkoteihin. Molemmat sopeutuivat nopeasti, ovat olleet nyt vain 3pv viikossa ja syksyllä sitten kokoaikaisiksi.

Meillä 4v ei alkuun olis halunnut lähteä kotiin ollenkaan, kun päiväkodissa oli niin siistiä - paljon ohjelmaa, uusia kavereita Myöskään alle 2v ei ole itkenyt kuin muutamana aamuna hetken aikaa. Oppi aika nopeasti kavereiden nimiä, joista höpöttää kotonakin. Lähtee aamulla innoissaan päiväkotiin - toki se lähtöhetken halailu on sellaista että ei haluaisi äitiä päästää pois, mutta jo kun kerkeän ulos niin nauraa ja vilkuttaa ikkunalla.

Syksyllä kuopuksemme saa nyt paikan samasta päiväkodista missä esikoinen on, helpottaa meidän arkea, vaikka toisaalta olen kyllä tykännyt kovasti myös tästä päiväkodista missä on nyt ollut.

Meillä nuorempi täyttää muutaman viikon päästä 2v, on todella reipas ja nauravainen, täynnä omaa tahtoa myös ja kiukkukohtauksia kotona riittää. En tiedä onko päiväkodillakin vaikutusta, mutta on oppinut puhumaan ihan hirveästi viimeisen kahden kuukauden aikana, puhuu lauseita, sanavarasto laajenee koko ajan, yhdyssanoja tulee ym.

Meidän lapsille päiväkoti on ollut oikein hyvä paikka näillä kokemuksilla. Nuoremman päiväkoti on vain kaksi ryhmäinen eli pieni, isomman päiväkodissa on 4 ryhmää.

Voi miten kuulostaa hyvältä! Juuri näin jos se menisi, tuntuu vähän tyhmältä ettei käyttäisi tätä tilaisuutta saada lapsia samaan päiväkotiin. Toki meillä tosi iso pk, ryhmiä lie kymmenkunta, että voi olla pienelle melko iso maailma.. Toisaalta tuo edellinen kommentti huonommin sopeutuneesta alle parivuotiaasta on juuri se mitä en haluaisi missään nimessä, että toinen jää sinne suruissaan pitkän aikaa, varsinkaan kun ei ole mikään pakkoratkaisu se hoitoon laitto. Voi sentään..

 

Vielä kommenttina tuohon siirtoon, onko onnistunut ihan kunnallisessa hoidossa? Minä kysyin puhelimitse että voiko hoitopaikan vastaanottamista lykätä ja vastaus oli että kyllä paikan sitten menettää jos ei aloita hakemanaan ajankohtana.

Hankalaksi menee kyllä kahteen paikkaan kuljettelu, sen uskon. Mutta toisaalta senkin, että lämmöllä muistellaan ehkä ennemmin kuitenkin kotona vietettyä aikaa, kuin pelkän samaan paikkaan pääsyn sanelemana turhan aikaisin (?) aloitettua päiväkotiuraa...

Ja mitä perhepäivähoitoon tulee, siitä oma mututuntumani on että 0-2 -vuotiaalle voisin kyllä kokeilla, yli 3 - vuotiaalle tulisin itse hakeneeksi ennemmin päiväkotipaikkaa.

Mietin vielä tuota virikepaikka-asiaa, eli nykyään vissiin se max 20h viikossa, että kauankohan ne päiväkodissa hyvällä kattelis semmosta superpehmeetä laskua? Sehän tosiaan olis ihanteellista että vois eka olla aina muutaman tunnin kerralla ja vasta kun tuntee olonsa turvalliseksi, jäädä päiväunille jne. Meille vaan sanottiin että on tarkoitus 2vko aikana käydä eka pihalla leikkimässä, sitten lounaalla, sitten kokeilla vanhemman seurassa niitä unia jne. Joka tapauksessa meillä on haettu max 24 tuntia viikossa hoitoa, vaikka mies ei jäisikään kotiin.

 

Että mä inhoon tota ajatusta virikepaikoista. Jos lapsi saa olla kotona pienenä niin sitä ei korvaa mitkään ylisuuret lapsiryhmät ja kiireiset päiväkodintädit. Kerhot pari tuntia kerrallaan ja pari kertaa viikossa; ei noin pieni muuta virikettä tarvii elämäänsä. Päiväkotiin vasta kun on pakko, nauttikaa lapsistanne. Kauheeta ajatella, että lapsella on mukavampaa päiväkodissa kuin kotona. Kyllä siellä ehtii olla vielä monia vuosia ylisuurissa lapsiryhmissä.

 

Että mä inhoon tota ajatusta virikepaikoista. Jos lapsi saa olla kotona pienenä niin sitä ei korvaa mitkään ylisuuret lapsiryhmät ja kiireiset päiväkodintädit. Kerhot pari tuntia kerrallaan ja pari kertaa viikossa; ei noin pieni muuta virikettä tarvii elämäänsä. Päiväkotiin vasta kun on pakko, nauttikaa lapsistanne. Kauheeta ajatella, että lapsella on mukavampaa päiväkodissa kuin kotona. Kyllä siellä ehtii olla vielä monia vuosia ylisuurissa lapsiryhmissä.

No totuuden siementä varmaan tässäkin, itse en ihan noin suoraviivaisesti osaa enää yli kolmevuotiaan päiväkotihoitoa vastustaa. Alle kolmevuotiaana minäkin vahvasti kyseenalaistan kodin ulkopuolella hoidon lapsen edun nimissä. Arkitotuus vanhempien mahdollisuuksista jäädä kotiin on sitten toinen asia ja hoito on parhaimmillaan hyvää pienellekin jos on pakko!

Yli kolmevuotiaan arki kyllä kotona voi jaksavankin äidin kanssa olla aika monotonista ja eskari-iässä sitä viimeistään on ryhmäydyttävä. Voisiko siis olla niin, että neljä-viisivuotias kuitenkin saisi lapsiryhmässä tapahtuvasta varhaiskasvatuksesta jotain myös itselleen enemmän kuin kotona (missä arki pyörii usein pienempien sisarusten ehdoilla ja vähän varjossakin)?

 

No totuuden siementä varmaan tässäkin, itse en ihan noin suoraviivaisesti osaa enää yli kolmevuotiaan päiväkotihoitoa vastustaa. Alle kolmevuotiaana minäkin vahvasti kyseenalaistan kodin ulkopuolella hoidon lapsen edun nimissä. Arkitotuus vanhempien mahdollisuuksista jäädä kotiin on sitten toinen asia ja hoito on parhaimmillaan hyvää pienellekin jos on pakko!

Yli kolmevuotiaan arki kyllä kotona voi jaksavankin äidin kanssa olla aika monotonista ja eskari-iässä sitä viimeistään on ryhmäydyttävä. Voisiko siis olla niin, että neljä-viisivuotias kuitenkin saisi lapsiryhmässä tapahtuvasta varhaiskasvatuksesta jotain myös itselleen enemmän kuin kotona (missä arki pyörii usein pienempien sisarusten ehdoilla ja vähän varjossakin)?

Mielestäni yli kolmevuotiaallekin riittää hyvin kerhot ym avoimet toiminnat. Niitäkin useamman kerran nykyään viikossa. Ei yli kolmevuotiaskaan varmasti kaipaa 23:a kaveria itselleen niinkuin lapsiryhmissä nykyään on. Eskari onkin sitten jo asia erikseen. Silloin on jo pakko tottua pyöritykseen. Mutta jos ei ole pakko niin en kyllä suosittele. Ja tässä ketjussahan oli kyseessä alle 2v lapsi.