3-vuotias on ihan holtiton

Vaikka meillä on kuri, välillä tuntuu ettei ole mitään otetta tuohon lapseen. Jokainen päivä on yhtä taistelua taas ollut. Aamusta iltaan. Uhmaa, ei kuuntele, ei tottele. Arkisia tilanteita mm. nämä perus että ei osaa muka yhtään mitään itse pukea tai riisua kun pyydetään. Sitten taas esim. autossa riisutaan kengät, hatut sun muut mikä vähääkään irti lähtee, joka saatanan kerta ja heitellään niitä pisin penkkejä. Kun pikkusisarus nukahtaa aletaan KILJUMAAN. Kiljutaan myös ihan muuten vaan milloin mistäkin. Uusin villitys on vesihanoilla leikkiminen. Jos edes hetkeksi minun huomio herpaantuu pikkusisarukseen, niin isompi on satavarmasti kaatamassa vettä kippoihin ja kuppeihin, roudaamassa sitä omaan huoneeseensa vaikkapa sängylle, tänään kasteli vessassa puolet pesukoneesta (onneksi ei ollut seinässä). Ps. myydäänkö hanoihin lapsilukkoja?

Heittelee tavaroita, sylkee ja purskauttaa tahallaan esim. maidot ulos lattialle, kaataa vedet tahallaan pöydälle. Pöydästä on poistettu sen sata ja kaksi kertaa, samat kerrat on siivonnut omat sotkunta mutta sekin näyttää vain olevan mukavaa ajanvietettä... Sisaruksen moukarointi on onneksi toistaiseksi jäänyt vähän vähemmälle kun siihen puututtiin jo vähän ankarammin.!

Tuolla se taas istuu sängyssään jäähyllä ja kirkuu ja rääkyy, juoksentelee sieltä pois ja taas takaisin nauraa räkättäen kun vien takaisin. En tiedä miten jaksan koko ensi vuoden lapseni kanssa (kun miehen kesäloma tästä loppuu), kun lapsi ei päässyt leikkikerhoonkaan

 

Saako lapsi tarpeeksi kahdenkeskistä jakamatonta huomiota? Muistatko antaa kiitosta positiivisesta käytöksestä? Kuulostaa normaalilta lapselta joka vähä saanu yliotteen vanhemmistaan ja on mustasukkainenkin. Huomannut että saa huomiota riehumalla ja ilkeyksillä.

 

Perheneuvolaan mars.

Sit yks asia jäähystä: lapsi ei saa lähteä sieltä kesken kaiken pois ja jos ei siellä pysy, niin pidät kiinni. Menköön jäähyssä vaikka puoli tuntia.

 

Pistä nurkkaan seisomaan ja vie takaisin sanaakaan sanomatta vaikka sata kertaa, kunnes alkaa pysyä siellä. Lopulta varmasti menee jakeluun, että vanhempia pitää totella eikä voi rikkoa sääntöjä niin, että se on vain hauskaa ajanvietettä.

 

Pistä nurkkaan seisomaan ja vie takaisin sanaakaan sanomatta vaikka sata kertaa, kunnes alkaa pysyä siellä. Lopulta varmasti menee jakeluun, että vanhempia pitää totella eikä voi rikkoa sääntöjä niin, että se on vain hauskaa ajanvietettä.

Jotkut lapset tosiaan ovat valmiita juoksemaan sieltä jäähyltä pois sata kertaa tai useamminkin ja katsovat sen nimenomaan hauskaksi ajanvietteeksi. Siinä myöhästytään sovituista menoista, ruoka-ajoista ja yöunilta, jos aikuinen katsoo auktoriteettinsa kannalta tarpeelliseksi kantaa lasta jäähylle tuntikausia. Siitä lienee jokaisella oma mielipiteensä, kenen pillin mukaan tuolloin tanssitaan.

Mun neuvoni kahden jukuripään äitinä on just päinvastainen. Eli karavaani kulkee, mennään ulos, tullaan sisälle niin kuin tarkoitus on, Jos homma meinaa hajota käsiin, istutetaan lapsi syliin ja käydään rauhalliset "mikä meni pieleen" -keskustelut. Sitten anteeksipyynnöt jos tarpeen, ja jatketaan. Ei anneta lapselle sitä iloa, että hän saa juosta sata kertaa jäähyltä pois.

 

Kyseessä on, niin kuin kovin usein lastenkasvatuksessa, tahtojen taistelu, jonka AP:ta luonnostaan jatkuvasti testaava kolmivuotias on toistaiseksi voittanut, kun on uskaltanut laittaa kovemmat keinot peliin kuin AP. Eihän se kivaa ole, jos omaa lasta pitää tuntuvasti komentaa ja rangaista sekä kuunnella siitä aiheutuvia itkuja, mutta se on vaan pakko, jos haluaa lapsen oppivan olemaan ihmisiksi.

 

Jotkut lapset tosiaan ovat valmiita juoksemaan sieltä jäähyltä pois sata kertaa tai useamminkin ja katsovat sen nimenomaan hauskaksi ajanvietteeksi. Siinä myöhästytään sovituista menoista, ruoka-ajoista ja yöunilta, jos aikuinen katsoo auktoriteettinsa kannalta tarpeelliseksi kantaa lasta jäähylle tuntikausia. Siitä lienee jokaisella oma mielipiteensä, kenen pillin mukaan tuolloin tanssitaan.

Mun neuvoni kahden jukuripään äitinä on just päinvastainen. Eli karavaani kulkee, mennään ulos, tullaan sisälle niin kuin tarkoitus on, Jos homma meinaa hajota käsiin, istutetaan lapsi syliin ja käydään rauhalliset "mikä meni pieleen" -keskustelut. Sitten anteeksipyynnöt jos tarpeen, ja jatketaan. Ei anneta lapselle sitä iloa, että hän saa juosta sata kertaa jäähyltä pois.

Poikkeuksia on, mutta normaalille lapselle se jäähylle takaisin kantaminen lakkaa olemasta kivaa tietyn toistomäärän jälkeen kun väsymys iskee.

Tai onnistuuhan se niinkin, että ei vie takaisin sinne jäähypenkille tai nurkkaan, vaan pitelee lasta kiinni ja paikallaan. Siihen tarvitaan melkein ADHD, että lapsi jaksaa temppuilla ja nauraa vielä senkin jälkeen, kun häntä on pidelty paikallaan 5-10 minuuttia nurkassa naama seinään päin.

 

Ja tässä vielä jatkoa. Omalta kiukkupussiltani karsin tuon autossa raivoamisen ja tavaroiden heittelyn sillä, että vetäisin bussipysäkille parkkiin aina huonosta käytöksestä ja selitin, kuinka vaarallista on ajaa jos autossa riehutaan, Kun kaveri kiljui kaukalossa nukkuvan pikkusisaruksen korvan juuressa, lähdettiin ojanpenkalle juttelemaan. Hyvän käytöksen palkitsin sillä, että autossa kuunneltiin lapsen lempimusiikkia.

Sisällä tuo kiljuminen on käsittämättömän raivostuttavaa. Itse laitan peltorin kuulokkeet päähän kun tuntuu että pää muuten hajoaa. Kummasti häviävät huutamishalut.

Maidon kaatamista meillä ei ole juuri ollut, sen sijaan paperin repimistä. Siihen olen jopa kannustanut, kunhan paperi on minun valitsemaani ja sotkut siivotaan.

Pitkää pinnaa kaikille tulisempien lasten vanhemmille.

 

Meillä kärvistellään toista kertaa tällaista uhmaikää. Esikoinen on nyt 6 ja tosi huomaavainen ja hyväkäytöksinen eli uskon että käytös kertoi lapsen päättäväisyydestä ja älystä. Helppojen lasten vanhemmat yleensä antamassa pätevänä neuvoja, vaikka paras apu on aika!

 

Taas näitä idiootin ilmiselviä trolleja ja jotkut vielä ottavat tämän tosissaan....

 

Poikkeuksia on, mutta normaalille lapselle se jäähylle takaisin kantaminen lakkaa olemasta kivaa tietyn toistomäärän jälkeen kun väsymys iskee.

Tai onnistuuhan se niinkin, että ei vie takaisin sinne jäähypenkille tai nurkkaan, vaan pitelee lasta kiinni ja paikallaan. Siihen tarvitaan melkein ADHD, että lapsi jaksaa temppuilla ja nauraa vielä senkin jälkeen, kun häntä on pidelty paikallaan 5-10 minuuttia nurkassa naama seinään päin.

Muuttuuko se lapsi sitten väsyttyään jotenkin helpommin käsiteltäväksi tai ohjeita paremmin vastaanottavaksi?

On tullut pidettyä omia lapsia paikallaan pidempäänkin kuin sen kymppiminsan, mutta piteleminen on aivan eri asia kuin jäähy. ADHD-viittaustasi en myöskään ihan ymmärtänyt.

 

Juu, nähty on se että jäähyltä palauttaminen saa lapsen vaan enemmän innostumaan.
Jos lapsi karkaa, pidetään paikallaan. Tarpeen tullen voi mennä vaikka sohvalle lapsen kanssa jotta se ei riehuessaan kolhi itseään. Sit kun lapsi on rauhoittunut niin jutellaan ja lohdutetaan.

Muutoinkin villiä lasta saa pitää tavallaan semmoisessa tietynlaisessa, hyvässä otteessa koko ajan (en tarkoita nyt fyysisiä juttuja), eli ei päästetä häntä riehaantumaan liikaa. Ennakoidaan asioita ja tiedotetaan lasta etukäteen, siirtymätilanteissa ei päästetä lasta juoksemaan muihin huoneisiin tai ulkona pitkin parkkipaikkaa vaan tehdään kaikki jutut järjestyksessä. Jos meinaa karata, viedään kädestä pitäen.

Monet äidit tekee sen virheen että päästävät villin lapsen juoksentelemaan kauas ja juoksentelu villiinnyttää entisestään. Vilkas lapsi tarvitsee kyllä liikuntaa ja hetken jolloin voi purkaa energiansa, mutta myös rajausta. Rajattuja tiloja, turvallisuutta, aikuisen näkymätöntä otetta. Siten hän pystyy hahmottamaan oman kehon, oman tilan ym.rajoja.

 

Juu-u, en kannata sitä, että keinoja vaan kovennetaan ja kovennetaan. Vahvatahtoisen lapsen tahdon murtaminen kun vaatisi sellaista julmuutta, ettei se ole missään määrin hyväksyttävää. Eikä lapsen tahtoa edes pidä murtaa, vaan ohjata hienovaraisesti oikeaan suuntaan.

Meilläkin joskus kokeiltiin jäähyjä, silloin oli ongelmana että lapsi purki kiukkuaan lyömällä meitä vanhempia. Lapsi otti kuitenkin pian käyttöön sellaisen konstin, jonka edessä oltiin aika avuttomia. Eli ei vaan suostunut tulemaan jäähyltä pois. Juoksi takaisin, jos kannettiin pois. Vajaa 3-vuotiaana vietti pahimmillaan yli kaksi tuntia jäähyllä sen kahden minuutin sijaan. Siinä tosiaan meni aikataulut ja kaikki ihan sekaisin, eikä jäähyjen jatkamisessa ollut mitään mieltä. Loppujen lopuksi lapsi saatiin ihan keskustelemalla kasvatettua. Ja hän on kyllä kiltti lapsi, tosi empaattinen. Empatiaa ja aitoa toisten kunnioitusta ei opi rangaistusten pelolla, vaan keskustelulla ja kuuntelulla.

Mutta jos aloittajan lapsi on paitsi vahvatahtoinen, myös ylivilkas eikä malta kuunnella minkäänlaista puhetta, tilanne on tietysti vaikeampi. Silloin kannattaa hakea neuvolasta apua, ehkä myös osa-aikaista päivähoitopaikkaa jos ihan mahdottomaksi elämä menee. Päivähoidossa osaavat sitten arvioida sitä, onko lapsi kuitenkin ihan normaali vai tarvitsisiko erityistä tukea.

 

Muuttuuko se lapsi sitten väsyttyään jotenkin helpommin käsiteltäväksi tai ohjeita paremmin vastaanottavaksi?

On tullut pidettyä omia lapsia paikallaan pidempäänkin kuin sen kymppiminsan, mutta piteleminen on aivan eri asia kuin jäähy. ADHD-viittaustasi en myöskään ihan ymmärtänyt.

Piteleminen kuuluu jäähyyn silloin, jos lapsi karkailee.

 

Joo, I feel you. Mun kolmivuotias järjesti tänään semmoset raivarit kun tultiin stockalta leikkipaikasta (jonne vänkäsi väen väkisin ja hellyin kun en jaksanut käydä tätä taistoa siinä hetkessä....), jonka jälkeen karkasi multa lastenosastolle, jouduin sydän kurkussa etsimään häntä, onneksi löysin (poika puhuu vieläkin varsin epäselvästi...), pistin mukulan kärryihin ja lähdettiin. Koko reilun parinkytä minsan matkan ulkona ja julkisissa se huusi, huusi huusi, rimpuili, juu neim it. Ite vaan kyöräsin rattaita viilipyttynä, mitäs muuta oisin voinut. Anoppi liukeni jo leikkipaikalla kahden vanhemman lapseni kanssa paikalta ja mies oli tehnyt katoamistempun jo aiemmin. Todella "kivaa".
Metrossa kanssamatkustajat piteli korviaan.... en voi heitä siitä syyttää, mutta mukalani oli täysin katatoninen, en saanut siihen mitään kontaktia. Sama jatkui kotona. Jätin sen lopulta eteiseen rageamaan kun ei se suostunut mihinkään. Sammui sitten sinne. Unensa lomassa heräsi aina välillä kiljumaan (kun esim otin kengät pois). Kun siskot tulivat kotiin, se leppyi vihdoin ja pikkuhiljaa, sohvalla peukkuaan imeskellen siirtyi vähitellen rakentavimpiin aatoksiin.... Mutta mä olenkin ollut kuin persiiseen ammuttu siitä saakka. Kaduttaa koko perhe, -kele.
Kiitos ja anteeksi.

 

Muuttuuko se lapsi sitten väsyttyään jotenkin helpommin käsiteltäväksi tai ohjeita paremmin vastaanottavaksi?

On tullut pidettyä omia lapsia paikallaan pidempäänkin kuin sen kymppiminsan, mutta piteleminen on aivan eri asia kuin jäähy. ADHD-viittaustasi en myöskään ihan ymmärtänyt.

Ideana on se, että lapselle opetetaan, että sääntöjä ei uhmata, koska siitä seuraa jotain niin ikävää, että se ylittää sääntöjen rikkomisesta saadun hyödyn/ilon. Silloin kun lapsi on väsynyt uhmaamiseen niin se tarkoittaa, että lapsi tajuaa, että tilanne ei ole hauskaa leikkiä, vaan se on otettava vakavasti. Siitä vielä vähän matkaa eteenpäin tulee ymmärrys, että tämä on todellakin epämukava olotila eikä tänne kannata enää jatkossa päätyä. Toisin sanoen rangaistuksen tavoite on siinä vaiheessa saavutettu.

Kun lapselle on kerran sillä väsyttämistaktiikalla opetettu asia, niin seuraavalla kerralla lapsi todennäköisesti pysyy jäähyllä ilman fyysistä pakkoa, koska tietää että pakoon lähtemisestä tulee vain iso määrä ikävyyksiä.

ADHD-viittauksella tarkoitin sitä, että ADHD-lapsi on vilkas vaikka ei itse edes haluaisi olla sitä ja vilkkaus jatkuu lähes loputtomiin.

 

Siis meillä tuosta keskustelusta ei vielä oikein tule mitään. Nytkin kun jäähyn jälkeen sanoin että katso äitiä silmiin ja selitin painokkaasti mutta selvästi miksi pesukoneen kastelu on kiellettyä sekä yksin vessaan meneminen, niin lapsi vaan katseli kattoon ja ties mihin ja alkoi hokea että pihalla on lapsia. Ihan viattomasti ja kiltisti, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja meillä myös "ongelma" se ettei kommunikoi vielä erityisen selvästi. Mutta kyllä hän ymmärtää siis yksinkertaisia käskyjä ja kehoituksia ja puhuu parin-kolmen sanan lauseita.

Meilläkin lapsi vain nauttii siitä että juostaan jäähyltä pois; kun olen lähdössä viemään takaisin niin juoksee pikapikaa itse edeltä sänkyynsä takaisin. Eli siitä tuleekin hauska leikki. Kiinnipitoakin olen kokeillut, mutta en tiedä onko siinä mitään mieltä. Ei hän siitä mitään ole ainakaan oppinut..

En oikein keksi mitä kurinpidollisia toimia voisi enää toteuttaa, koska ne on jo laissa kiellettyjä Tottakai meillä käytetään kiristystä ja lahjontaakin ja koitan aina ensisijaisesti kiittää ja huomioida hyvän käytöksen.

Kaipaa kyllä varmasti jo enempi toimintaa ja kavereita, mitä minulla ei aina ole tarjota hänelle päivittäin.

 

Juu-u, en kannata sitä, että keinoja vaan kovennetaan ja kovennetaan. Vahvatahtoisen lapsen tahdon murtaminen kun vaatisi sellaista julmuutta, ettei se ole missään määrin hyväksyttävää. Eikä lapsen tahtoa edes pidä murtaa, vaan ohjata hienovaraisesti oikeaan suuntaan.

Niin vahvatahtoiset lapset ovat aika harvinaisia poikkeuksia, että pitäisi julmuuksiin asti mennä ennenkuin lapsi luovuttaa pelin. Jos sellainen osuu vastaan, niin sitten tietysti pitää miettiä lähestymistapa ihan uusiksi.

 

Taas näitä idiootin ilmiselviä trolleja ja jotkut vielä ottavat tämän tosissaan....

jos joku pelle tekee samasta aiheesta provoja, ei tarkoita ettäkö kaikki samasta aiheesta kirjoittavat trollaisivat...

 

Meilläkin lapsi vain nauttii siitä että juostaan jäähyltä pois; kun olen lähdössä viemään takaisin niin juoksee pikapikaa itse edeltä sänkyynsä takaisin. Eli siitä tuleekin hauska leikki. Kiinnipitoakin olen kokeillut, mutta en tiedä onko siinä mitään mieltä. Ei hän siitä mitään ole ainakaan oppinut..

En oikein keksi mitä kurinpidollisia toimia voisi enää toteuttaa, koska ne on jo laissa kiellettyjä Tottakai meillä käytetään kiristystä ja lahjontaakin ja koitan aina ensisijaisesti kiittää ja huomioida hyvän käytöksen. .

Jos se sylissä kiinnipideltynä tai sängyllä istuminen ei lapsesta tunnu rangaistukselta, niin kai niitä muitakin asioita löytyisi mitkä olisivat tehokkaampia pelotteita kuin vain ne laittomat keinot. Pistä vaikka "lusimaan" se jäähy seisaaltaan ja/tai naama seinässä kiinni (huomattavasti vähemmän miellyttävä olotila useimmille ihmisille kuin pelkkä paikallaan istuminen).

Tai sitten vaikka lelut pois loppupäiväksi jos hölmöilee ja sitten loppupäivä säännöllisesti muistutetaan lasta siitä, miksi niillä leluilla ei nyt saa leikkiä.

 

Juu, voi olla lapsellasi vähän kaverin tai tekemisen puutetta.
Mutta kannattaa pyytää lähete perheneuvolaan, siellä näkevät lapsesta paremman kokonaiskuvan.

 

Ideana on se, että lapselle opetetaan, että sääntöjä ei uhmata, koska siitä seuraa jotain niin ikävää, että se ylittää sääntöjen rikkomisesta saadun hyödyn/ilon. Silloin kun lapsi on väsynyt uhmaamiseen niin se tarkoittaa, että lapsi tajuaa, että tilanne ei ole hauskaa leikkiä, vaan se on otettava vakavasti. Siitä vielä vähän matkaa eteenpäin tulee ymmärrys, että tämä on todellakin epämukava olotila eikä tänne kannata enää jatkossa päätyä. Toisin sanoen rangaistuksen tavoite on siinä vaiheessa saavutettu.

Kun lapselle on kerran sillä väsyttämistaktiikalla opetettu asia, niin seuraavalla kerralla lapsi todennäköisesti pysyy jäähyllä ilman fyysistä pakkoa, koska tietää että pakoon lähtemisestä tulee vain iso määrä ikävyyksiä.

ADHD-viittauksella tarkoitin sitä, että ADHD-lapsi on vilkas vaikka ei itse edes haluaisi olla sitä ja vilkkaus jatkuu lähes loputtomiin.

Kunnolla tulistuva lapsi lietsoo itsensä jäähyllä semmoiseen raivoon, ettei se taatusti opi yhtään mitään. Vähän sama juttu kuin tassuttelu-unikoulu - mitäs teet jos lapsi vetää kilarit tassuttelusta ja huutaa itsensä tajuttomaksi - ja herättyään muistaa ensimmäiseksi mihin jäi ja jatkaa huutamista.

No, lapsia on erilaisia.

 

Ideana on se, että lapselle opetetaan, että sääntöjä ei uhmata, koska siitä seuraa jotain niin ikävää, että se ylittää sääntöjen rikkomisesta saadun hyödyn/ilon. Silloin kun lapsi on väsynyt uhmaamiseen niin se tarkoittaa, että lapsi tajuaa, että tilanne ei ole hauskaa leikkiä, vaan se on otettava vakavasti. Siitä vielä vähän matkaa eteenpäin tulee ymmärrys, että tämä on todellakin epämukava olotila eikä tänne kannata enää jatkossa päätyä. Toisin sanoen rangaistuksen tavoite on siinä vaiheessa saavutettu.

Tässä oli kyse 3-vuotiaasta, joka ei vielä edes kunnolla puhu. Tuskin edes kaikkia sääntöjä ymmärtää, saati että osaisi asiaa noin analysoida. Tilanteen pitkittyessä kiukku usein vaan väsymyksen, joskus ehkä myös nälän myötä kasvaa.

Sitä paitsi, paljon pi opettaa lapselle ne todelliset syyt, miksi jotain asioita ei saa tehdä. Tavoitteenahan on, että lapsi käyttäytyy toisia kunnioittaen ja vaaroja itselleen tai muille aiheuttamatta myös silloin, kun vanhempi ei ole vieressä vahtimassa ja rangaistuksilla uhkaamassa.

 

voimia kaikkien oikeasti tuittupäiden vanhemmille! Vain ne, joilla oikeasti niitä jukuripäitä on tietää mistä nyt puhutaan. Niin, mitä tehdä kun lapsi on itse tietävinään kaiken, haluaa tehdä kaiken itse vaikkei osaa, hermostuu, huutaa ja huutaa vaikka itsensä tainnoksiin. Kerrasta toiseen. Silti voi olla ihan normaali lapsi, lopulta...Siitä ei mulla kokemusta jos on joku Adh, voin vaan kuvitella mitä silloin joutuu käydä läpi... Tosiaan voi olla vaikea opettaa rangaistusten kautta lasta, jonka pää on umpiluuta. Mutta sen opin, että johdonmukainen pitää olla ja ennakointi kannattaa, on auttanut seuraavia kasvattaessa. Toki ekan kanssa oli omaa opetteluakin mutta nyt useamman lapsen äitinä tiedän että temperamentti ja sääntöjen omaksumistaidot tai halut todellakin erilaisia eri lapsilla.

 

niin ja tosiaan hoitopaikka, jossa olisi ohjattua toimintaa ja kavereita voi auttaa? Ap toki itse parhaiten tietää ja arvioi. Meillä yhden kohta kolmivuotiaan ( ei tän jukuripään) uhmaa ja pikkusisaren härkkimistä rauhoitti tosi paljon kun meni hoitoon, tuli tekemistä ja kavereita.