Ekaluokalla oppiminen on pitkälti yksilöoppimista, ja toisen luokan syksyllä oppilaat alkavat harjoitella ryhmätyöskentelyä ja ryhmässä toimimista. Se on helposti haastavaa monelle lapselle, koska tuon ikäiset ovat vielä pieniä, ja vertailu ja epäonnistuminen korostuvat ryhmätoiminnassa. Lapset vertailevat toisiaan kovasti, ja on iso juttu olla muita hitaampi tai epäonnistua luokan edessä. Lapsella ei tarvitse myöskään olla minkäänlaista aistiyliherkkyyttä, kun ryhmätilanteen häly ja jatkuvat työskentelyn keskeytykset käyvät jo hermoille. Monen on vaikea keskittyä kun ympärillä pölisee 20 muutakin lasta. Aivan samalla laillahan aikuisetkin haluaisivat kilahtaa jos eivät saisi työlleen hetken rauhaa.
Jos lapsi ei ole väkivaltainen eikä itsetuhoinen, niin opettaja tuskin varsinaisesti on pulassa hänen kanssaan. Lapsi on vielä keskellä kasvuikää ja tarvitsee ohjausta, ja sehän on opettajan työ. Hän on tehnyt tätä samaa ohjaus- ja kasvatustyötä monen monen lapsen kanssa.
Minusta kuulostaa siltä, että lapsesi ylikuormittuu noissa tilanteissa. Hän on vielä pieni, ja monet asiat, kuten verensokerin heilahtelu, jännittäminen, välitunnilla tulleen pienen kränän aiheuttama paha mieli jne. voi sitten aiheuttaa sen, että itsehillintä pettää. Pienen lapsen maailma on vielä pieni ja tapa ajatella sellainen, että aikuisen voi olla siihen vaikea eläytyä. Minusta voisitte katsoa päivän kerrallaan ja olla syyllistämättä itseänne. Päin vastoin, kuinka hienoa että lapsellanne on vanhemmat jotka voivat antaa hänelle aikaa ja tukea näiden tärkeiden asioiden opettelussa, kun perheessä ei ole muita sisaruksia viemässä energiaa. Se, että lapsi tulee isommasta perheestä, ei mitenkään tarkoita että hän olisi kypsempi tai valmiimpi kuin pienemmästä perheestä tuleva lapsi.