8-v pettymyksen sietokyky olematon

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Nyt tarvitsisin kipeästi neuvoja, miten voi kasvattaa lapsen pettymyksen sietokykyä. Poika on siis kakkosella ja opettaja on jo ihan pulassa hänen kanssaan. Wilma on täynnä merkintöjä lapsen itkukohtauksista ja raivareista, näitä sattuu useampia päivässä. Vastaavaa käytöstä ei näy kotona, vaan hän on ihan tavallinen suloinen poika. Koska en voi mennä kouluunkaan lastani kasvattamaan, niin toivoisin jotain vinkkejä tai hyviä linkkejä, mistä saisimme apua. Koulun kautta on nyt laitettu lähete tutkimuksiin, mutta en usko, että siltä löytyy mitään. Kouluaineet ovat pojalle aika helppoja, en usko, että vikaa on oppimisessa. Uskon, ettei poika vain kestä pettymyksiä, joita koulussa tulee isossa ryhmässä väistämättä. Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?
 
vierailija
Miten on lapsen itsetunnon laita? Hyvä itsetunto auttaa sietämään pettymyksiä. Miten lapsi kotona suhtautuu pettymyksiin tai miten hän itse puhuu kotona koulussa kohtaamistaan pettymyksistä? Onko muissa ympäristöissä tai esim. kaverisuhteissa vahvasti reagoiva?

En nyt muista erittelitkö viestissäsi enkä sitä enää nyt vastatessa näe, mutta millaisia ne koulumaailman vaikeat pettymykset on? Liittyykö ne siihen miten tehtävät sujuu, mitä oikeuksia saa, kaverisuhteisiin...?

Meiltä löytyy 5-vuotias pettymystuittuilija joka toki on pienempi ja reagoi vahvimmin kotona, mutta esim. tuota itsetunto-asiaa on pitänyt pohtia. Ja olen todennut että syy kuin syy, ennen kuin se selviää ja päästään täsmähoitamaan niin vanhemman kanssa yhdessä vietetty aika on aina plussaa ja pitkällä tähtäimellä vahvistaa koko ajan sitä yhteyttä, että josko se lapsikin uskaltaisi sanoa mikä mättää.

Tsemppiä!
 
vierailija
Kiitos vastauksesta. Itsetuntoa olen itsekin pohtinut kovasti, ja se on mielestäni ihan ok. Pojalla on kavereita ja hän on iloinen. Pettymykset koulussa voivat alkaa ihan mistä tahansa. Jos hän häviää pelissä tai joku toinen tekee jotain hänen vuorollaan tai hän on tehnyt tehtäviä hitaammin kuin luokkakaverit (ja joku muu saa esimerkiksi siirtyä mukavampaan tehtävään ennen häntä). Hän on ainut lapsemme, joten olen kovasti miettinyt voisiko pettymykset johtua siitä, ettei hän ole tottunut kilpailemaan muiden kanssa.

Mutta miten noiden pettymysten kanssa voi oppia olemaan? Jossain vaiheessa on jo varmasti noloa, jos lapsi itkeskelee ja saa itkupotkuraivareita kesken koulupäivän. Päiväkodissa oli ihan samanlaista käytöstä ja ajattelin sen vain menevän ohi kun poika kasvaa.
 
vierailija
Ekaluokalla oppiminen on pitkälti yksilöoppimista, ja toisen luokan syksyllä oppilaat alkavat harjoitella ryhmätyöskentelyä ja ryhmässä toimimista. Se on helposti haastavaa monelle lapselle, koska tuon ikäiset ovat vielä pieniä, ja vertailu ja epäonnistuminen korostuvat ryhmätoiminnassa. Lapset vertailevat toisiaan kovasti, ja on iso juttu olla muita hitaampi tai epäonnistua luokan edessä. Lapsella ei tarvitse myöskään olla minkäänlaista aistiyliherkkyyttä, kun ryhmätilanteen häly ja jatkuvat työskentelyn keskeytykset käyvät jo hermoille. Monen on vaikea keskittyä kun ympärillä pölisee 20 muutakin lasta. Aivan samalla laillahan aikuisetkin haluaisivat kilahtaa jos eivät saisi työlleen hetken rauhaa.

Jos lapsi ei ole väkivaltainen eikä itsetuhoinen, niin opettaja tuskin varsinaisesti on pulassa hänen kanssaan. Lapsi on vielä keskellä kasvuikää ja tarvitsee ohjausta, ja sehän on opettajan työ. Hän on tehnyt tätä samaa ohjaus- ja kasvatustyötä monen monen lapsen kanssa.

Minusta kuulostaa siltä, että lapsesi ylikuormittuu noissa tilanteissa. Hän on vielä pieni, ja monet asiat, kuten verensokerin heilahtelu, jännittäminen, välitunnilla tulleen pienen kränän aiheuttama paha mieli jne. voi sitten aiheuttaa sen, että itsehillintä pettää. Pienen lapsen maailma on vielä pieni ja tapa ajatella sellainen, että aikuisen voi olla siihen vaikea eläytyä. Minusta voisitte katsoa päivän kerrallaan ja olla syyllistämättä itseänne. Päin vastoin, kuinka hienoa että lapsellanne on vanhemmat jotka voivat antaa hänelle aikaa ja tukea näiden tärkeiden asioiden opettelussa, kun perheessä ei ole muita sisaruksia viemässä energiaa. Se, että lapsi tulee isommasta perheestä, ei mitenkään tarkoita että hän olisi kypsempi tai valmiimpi kuin pienemmästä perheestä tuleva lapsi.
 

Yhteistyössä