Äiti tappoi lapsensa, sääli äitiä?!?

Raahen Pattijoella äiti tappoi 20-vuotiaan poikansa. Poika ilmeisesti autistinen mutta kykeni kuitenkin olemaan itsenäisesti kaupan kassalla työssä.

http://yle.fi/uutiset/3-9196401

Uutisen kommentoinnissa ihmetyttää se, että kun murhaaja on nainen, suuri osa kommentoijista etsii selitystä "äidin jaksamisesta" tms. Ei siis haluta oikein uskoa äidin syyllisyyteen. Jos isä olisi hukuttanut 20-vuotiaan tyttärensä, en todellakaan usko, että kymmenet kommentit pohtisivät syytä siihen, että "isän voimat loppuivat".

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=20&t=21751

 

Niin, ehkä syy on siinä, että miehet niin harvoin kantavat vastuun siitä autistisen lapsen hoidosta.

 

Multa ei kyllä heru empatiaa yhdellekään joka tappaa toisen tai itsensä.

(armomurhat ja sotatila asia erikseen)

 

Niin, ehkä syy on siinä, että miehet niin harvoin kantavat vastuun siitä autistisen lapsen hoidosta.

Kun mies jää työttömksi ja päättää pistää koko perheen päiviltä kun ei enää pysty elättämään sitä niin syy on siinä ettei vaimokin mennyt duuniin ja auttanut toimeentulossa?

 

Niin, ehkä syy on siinä, että miehet niin harvoin kantavat vastuun siitä autistisen lapsen hoidosta.

Tai miehet kantavat todellista vastuuta lapsistaan, mutta eivät ole puuttumassa jokaiseen pikkuseikkaan aikuisten lasten elämässä ja samalla itke marttyyrin osaansa "kun pitää huolehtia kaikesta" (lue: kun ei voi olla puuttumatta kaikkeen).

Oikeuttaako vastuu toisen ihmisen surmaamiseen, tai onko lievittävä tekijä? Miksi? Kummallinen käsitys vastuusta.

 

Tai miehet kantavat todellista vastuuta lapsistaan, mutta eivät ole puuttumassa jokaiseen pikkuseikkaan aikuisten lasten elämässä ja samalla itke marttyyrin osaansa "kun pitää huolehtia kaikesta" (lue: kun ei voi olla puuttumatta kaikkeen).

Oikeuttaako vastuu toisen ihmisen surmaamiseen, tai onko lievittävä tekijä? Miksi? Kummallinen käsitys vastuusta.

Näytä minulle yksikin mies, joka kantaa todellista vastuuta lapsistaan. En ole vielä yhteenkään sellaiseen törmännyt elämäni aikana, jos poisluetaan totaali-yh-isät.

 

Näytä minulle yksikin mies, joka kantaa todellista vastuuta lapsistaan. En ole vielä yhteenkään sellaiseen törmännyt elämäni aikana, jos poisluetaan totaali-yh-isät.

Sullahan kummallinen tuttavapiiri on.
Nyt kun mietin, niin en tunne ketään sellaista miestä, joka ei kantaisi vastuuta lapsistaan. Itse asiassa minun miespuolinen kollega, joka on sopinut yhteishuoltajuuden exän kanssa, mutta todellisuudessa heidän nuorimmainen viettää enemmän aikaa isällään, mitä äitinsä luona. Käytännössä asuu isänsä luona ja ehkä silloin tällöin poikkeaa kurkkaamaan, mitä äidille kuuluu.

 

Näytä minulle yksikin mies, joka kantaa todellista vastuuta lapsistaan. En ole vielä yhteenkään sellaiseen törmännyt elämäni aikana, jos poisluetaan totaali-yh-isät.

Yksi sellainen katselee peilistä aamuisin. Enkä luule olevani yksin, pari työtoveri-isää todellakin kantaa päävastuun lapsistaan, toinen aviossa, toinen eronnut.

Elämänpiirisi on surullinen, mikäli puhut totta.

 

Kauhee juttu ja kauheaa, että jos äidille löytyy sympatiaa!

Oon ap:n kanssa samaa mieltä, ettei mies saisi samanlaisia symppiskommentteja. Kukaan ei uupumuksesta tapa toista, pitää viirata päästä tai olla sairas ihminen. Toki uupunut ihminen voi sairastua henkisesti herkemmin...

Itsellä vaativa erikoislapsi, joka vaati kotiinjäämistä töistä ja ympärivuorokautista hoitoa ja pieni vielä. Uupunut olen, mutta ikinä ei oo tullu päähänkään, että tappais lapsen!

Noille, jotka symppaa äitiä ja selittelee "uupumuksella" murhaa, niin aikuisen vastuulla on hakea apua itselleen ja terve ihminen niin tekee.

 

Tai miehet kantavat todellista vastuuta lapsistaan, mutta eivät ole puuttumassa jokaiseen pikkuseikkaan aikuisten lasten elämässä ja samalla itke marttyyrin osaansa "kun pitää huolehtia kaikesta" (lue: kun ei voi olla puuttumatta kaikkeen).

Oikeuttaako vastuu toisen ihmisen surmaamiseen, tai onko lievittävä tekijä? Miksi? Kummallinen käsitys vastuusta.

No katsomalla esim tilastoja lasten omaishoitajien sukupuolijakaumasta, pääset hyvin jyvälle siitä, kummat niitä lapsia päävastuullisesti hoitavat

 

Kun mies jää työttömksi ja päättää pistää koko perheen päiviltä kun ei enää pysty elättämään sitä niin syy on siinä ettei vaimokin mennyt duuniin ja auttanut toimeentulossa?

Miten tämä nyt liittyy yhtään mihinkään
Naisilla on useimmissa tapauksissa päävastuu lapsista, etenkin sairastapauksissa. Voitko väittää jotain muuta?

Näin ollen, useimmille on vieras ajatus, että mies olisi autistisen lapsen päävastuullinen hoitaja. Ihan ymmörrettävää, eikö totta?

 

Oikeuttaako vastuu toisen ihmisen surmaamiseen, tai onko lievittävä tekijä? Miksi? Kummallinen käsitys vastuusta.

Ja kukaan ei täällä ole väittänyt näin, paitsi sinun katkera mielesi.

 

Raahen Pattijoella äiti tappoi 20-vuotiaan poikansa. Poika ilmeisesti autistinen mutta kykeni kuitenkin olemaan itsenäisesti kaupan kassalla työssä.

http://yle.fi/uutiset/3-9196401

Uutisen kommentoinnissa ihmetyttää se, että kun murhaaja on nainen, suuri osa kommentoijista etsii selitystä "äidin jaksamisesta" tms. Ei siis haluta oikein uskoa äidin syyllisyyteen. Jos isä olisi hukuttanut 20-vuotiaan tyttärensä, en todellakaan usko, että kymmenet kommentit pohtisivät syytä siihen, että "isän voimat loppuivat".

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=20&t=21751

Niin, ehkä ei - mutta toisaalta muistan pari tapausta, jossa isän tekemän perhesurman (jossa isä oli tappanut/murhannut lapsensa) jälkeen nettikeskusteluissa kyseltiin "missä äiti oli?" ja "miksi äiti ei ollut kotona?" vähän siihen malliin, että jos äiti ei olisi poistunut kotoa, ei isä olisi ehkä tehnyt tekoaan.

 

Yksi sellainen katselee peilistä aamuisin. Enkä luule olevani yksin, pari työtoveri-isää todellakin kantaa päävastuun lapsistaan, toinen aviossa, toinen eronnut.

Elämänpiirisi on surullinen, mikäli puhut totta.

Taidat luulla vähän liikoja itsestäsi, kuten monet muutkin isät luulevat.

Niin minunkin mieheni luulee tekevänsä vaikka vaikka mitä lastensa eteen. Tosiasiassa aika ankea lapsuus olisi ollut pelkästään miehen vastuullisuudessa, sillä lapsemme olisivat joutuneet elämään ilman vaatteita, eivät olisi saaneet pitää kaverisynttäreitä, eivätkä olisi päässeet kavereiden synttäreille, heillä ei olisi harrastuksia, eivät saisi kouluvalokuvia, kotona ei tiedettäisi mitään, mitä koulussa tapahtuu, ei olisi ollut ketään katsomassa esityksiä koulun juhlissa, kukaan ei olisi opettanut ajamaan pyörällä tai uimaan, olisivat vauvaiästä asti saaneet viettää aikaa yksin kotona, saaneet kärsiä nälästä ja yliväsymyksestä yms.

 

Taidat luulla vähän liikoja itsestäsi, kuten monet muutkin isät luulevat.

Niin minunkin mieheni luulee tekevänsä vaikka vaikka mitä lastensa eteen. Tosiasiassa aika ankea lapsuus olisi ollut pelkästään miehen vastuullisuudessa, sillä lapsemme olisivat joutuneet elämään ilman vaatteita, eivät olisi saaneet pitää kaverisynttäreitä, eivätkä olisi päässeet kavereiden synttäreille, heillä ei olisi harrastuksia, eivät saisi kouluvalokuvia, kotona ei tiedettäisi mitään, mitä koulussa tapahtuu, ei olisi ollut ketään katsomassa esityksiä koulun juhlissa, kukaan ei olisi opettanut ajamaan pyörällä tai uimaan, olisivat vauvaiästä asti saaneet viettää aikaa yksin kotona, saaneet kärsiä nälästä ja yliväsymyksestä yms.

Syytön minä olen huonoon valintaasi, mutta ei kannata yleistää yksittäistapausta - en minäkään tee niin vaimoni suhteen.

Ihan vaan vertailuna mieheesi kerron sinulle, että minä olen hankkinut käytännössä lähes kaikki lasten vaatteet, järjestän kaverisynttäreitä, joita lapset ja lasten ystävät hehkuttavat vuosien jälkeen, kuljetan lapseni niin harrastuksiin, ystäville, päivähoitoon kuin kouluunkin, maksan kouluvalokuvat, käyn vanhempainilloissa ja toimin kassanvartijana retkirahastossa, käyn koulun juhlissa, opetin pyöräilyä ja uimista ja olin usein ennen vaimoani kotona ruokaa laittamassa (ja ostin vähintään 80% ruokatarvikkeista) kun lapset olivat pieniä.

 

Ja kukaan ei täällä ole väittänyt näin, paitsi sinun katkera mielesi.

Hienoa kun sinäkin olet sitä mieltä, että "vastuun väsyttämää" tappajaäitiä pitää rangaista yhtä ankarasti kuin juovuspäissään tyttärensä puukottanutta isää. Tuolla murha-infon keskustelussa moni tuntui olevan hieman eri linjoilla.

Minäkin olen sitä mieltä, että naiset ovat yhtä vastuullisia teoistaan kuin miehetkin eivätkä tarvitse säälipisteitä yhteiskunnassa pärjätäkseen.

 

Tai miehet kantavat todellista vastuuta lapsistaan, mutta eivät ole puuttumassa jokaiseen pikkuseikkaan aikuisten lasten elämässä ja samalla itke marttyyrin osaansa "kun pitää huolehtia kaikesta" (lue: kun ei voi olla puuttumatta kaikkeen).

Oikeuttaako vastuu toisen ihmisen surmaamiseen, tai onko lievittävä tekijä? Miksi? Kummallinen käsitys vastuusta.

Sinä se jaksat aina lässyttää siitä että naisten pahoihin tekoihin suhtaudutaan aina paremmin kuin miesten pahoihin tekoihin ja että miehiä aina syyllistetään kaikesta, mistä nainen saisi osakseen vain ymmärrystä.

Oletko koskaan itse huomannut että oma ajattelutapasi on tismalleen sellainen mistä itse aina muita syytät, kunhan nostat vain miehet siihen "parempaan valoon". Tämä kommenttisi oli taas mainio esimerkki tästä. Miesten tapa on tietysti aina mielestäsi oikea. Nainen vaan tulkitsee tilanteen väärin (että mies ei muka kantaisi vastuuta) ja jos nainen toimisi eri tavalla niin nainen toimisi väärin. Hohhoijaa.

 

Sinä se jaksat aina lässyttää siitä että naisten pahoihin tekoihin suhtaudutaan aina paremmin kuin miesten pahoihin tekoihin ja että miehiä aina syyllistetään kaikesta, mistä nainen saisi osakseen vain ymmärrystä.
.

No tuosta suhtautumiserosta löytyy toki tilastollista faktaa. Miksi "naisen euro = 80 senttiä" olisi tasa-arvo-ongelma, jos "naisen rangaistus = 8 kk vähemmän" ei sitä ole?

http://www.hs.fi/kotimaa/a1305584631801

 

Minäkin olen sitä mieltä, että naiset ovat yhtä vastuullisia teoistaan kuin miehetkin eivätkä tarvitse säälipisteitä yhteiskunnassa pärjätäkseen.

Joskus niitä säälipisteitä saavat miehetkin. Muistatko sen tapauksen, kun joku isä oli ravistellut ja pahoinpidellyt vauvaa ja sai tuomion törkeästä pahoinpitelystä rangaistusasteikon lievemmästä päästä - lieventävänä asianhaarana pidettiin mm. sitä, että isä oli kiivasluontoinen tyyppi ja muutenkin väkivaltaan taipuvainen. Uskomaton perustelu, mutta lehden mukaan näin oli:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000683843.html

 

Joskus niitä säälipisteitä saavat miehetkin. Muistatko sen tapauksen, kun joku isä oli ravistellut ja pahoinpidellyt vauvaa ja sai tuomion törkeästä pahoinpitelystä rangaistusasteikon lievemmästä päästä - lieventävänä asianhaarana pidettiin mm. sitä, että isä oli kiivasluontoinen tyyppi ja muutenkin väkivaltaan taipuvainen. Uskomaton perustelu, mutta lehden mukaan näin oli:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000683843.html

Suomalainen oikeuslaitos on väkivaltatuomioita jakaessaan todella luokaton.

 

Suomalainen oikeuslaitos on väkivaltatuomioita jakaessaan todella luokaton.

Valitettavasti.

Osa rikollisten "ymmärtämistä" voi myös tulla tuomioiden pituudessa. Sekä henkirikoksissa kuin vaikka seksuaalirikoksissa voi olla paitsi käsittämättömiä lieventäviä perusteita, myös sitä, että tuomio annetaan asteikon lievemmästä päästä.

 

Hienoa kun sinäkin olet sitä mieltä, että "vastuun väsyttämää" tappajaäitiä pitää rangaista yhtä ankarasti kuin juovuspäissään tyttärensä puukottanutta isää. Tuolla murha-infon keskustelussa moni tuntui olevan hieman eri linjoilla.

Minäkin olen sitä mieltä, että naiset ovat yhtä vastuullisia teoistaan kuin miehetkin eivätkä tarvitse säälipisteitä yhteiskunnassa pärjätäkseen.

Tottakai jokainen on samalla lailla vastuussa teoistaan, en ole väittänyt mitään muuta. Mutta en usko, että tässä tapauksessa esitetyistä säälipuheenvuoroissa on niinkään kyse sukupuolesta, vaikka väkisin niin yrität vääntää. Itseltäni heruu esim enemmän ymmärrystä tai ainakin sääliä isälle, joka vaikkapa tappaa kuolenmansairaan lapsensa kun äidille, joka kännipäissään nukahtaa lapsensa päälle. Kyse on tilanteesta, ei sukupuolesta.

 

Tuo on kyllä jännä, miten sukupuolittuneesti ihmiset usein reagoi erilaisiin rikosuutisiin (sekä niin että tekijän arviointiin vaikuttaa tekijän sukupuoli, että niin että arvioijan sukupuoli vaikuttaa - ikään kuin samastutaan omaa sukupuolta olevaan).
Varmaan itsekin niin joskus teen. Mutta näissä erilaisissa perhesurma/-väkivaltakuvioissa huomaan eniten itse reagoivani lähinnä ahdistumalla, jos lasta on satutettu - ja mitä pienempi lapsi, sitä pahempi ahdistus. Omat ajatukset lähtee sille polulle, että mitä voitaisiin tehdä että noin ei pääsisi käymään. Jonkinlaista utopiaa sitä yrittää rakentaa päässään, jossa kaikilla lapsilla olisi hyvä olla.

 

Tuo on kyllä jännä, miten sukupuolittuneesti ihmiset usein reagoi erilaisiin rikosuutisiin (sekä niin että tekijän arviointiin vaikuttaa tekijän sukupuoli, että niin että arvioijan sukupuoli vaikuttaa - ikään kuin samastutaan omaa sukupuolta olevaan).
Varmaan itsekin niin joskus teen. Mutta näissä erilaisissa perhesurma/-väkivaltakuvioissa huomaan eniten itse reagoivani lähinnä ahdistumalla, jos lasta on satutettu - ja mitä pienempi lapsi, sitä pahempi ahdistus. Omat ajatukset lähtee sille polulle, että mitä voitaisiin tehdä että noin ei pääsisi käymään. Jonkinlaista utopiaa sitä yrittää rakentaa päässään, jossa kaikilla lapsilla olisi hyvä olla.

Käsittääkseni nimenomaan EI samaistuta omaan sukupuoleen. Tutkimuksien mukaan esimerkiksi naiset antaisivat toisille naisille rankempia rangaistuksia, kuin mitä toisille miehille vastaavissa tapauksissa.

 

No katsomalla esim tilastoja lasten omaishoitajien sukupuolijakaumasta, pääset hyvin jyvälle siitä, kummat niitä lapsia päävastuullisesti hoitavat

Jos toinen vanhemmista on omaishoitaja niin toisen on kai tehtävä töitä? Ja kas kummaa tässä kohtaa naiset laistaa mieluummin tuon viimeisen.