Aamusuukon sulle, Äiti, annan
kukkakorin etees kannan.
***
Aurinko kurkistaa metsän takaa
tullut on aamu, onnea jakaa.
Me tahdomme näin sinut yllättää
onhan päiväsi, äiti, kaunehin tää.
***
Aurinko paistakoon,
kukat kukkikoon,
puhtaus vallitkoon,
hymy loistakoon,
ei silloin huolet paina,
maailman parhaalle äidille kaikukoon tämä runo aina!
***
Ei edes kukkakimpun tuoksu
voi siihen riittää,
kun tahdon omaa äitiä
nyt kiittää.
***
En koskaan aarteita maailman,
voi palkaksi sulle kantaa.
Vaan sydänlämpöisen kiitoksen näin,
äiti, sun lapsesi antaa.
***
En muista,
loistiko siinä kodissa
tiskipöytä,
mutta loistivat
lasten silmät
***
Huolta vailla päivä tämä vietä äiti kulta.
Onnittelut kauneimmat ja ruusut saat sä multa.
***
Ilomielin kirkkain
nyt metsän laitaan lähden,
valkovuokot poimin
mä oman äidin tähden.
***
Itse luonto osallistuu äidin juhlintaan.
Vuokot kukkii, toukokuu antaa kauneintaan.
***
Joka hetkestä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päiviistä jälkeen sen
sinua kiitän Äiti.
***
Jos on kerran äidiksi syntynyt
Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
***
Jumala ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa.
Siksi hän loi äidin.
Kahlil Gibran -
