Älkää hankkiko lapsia, jos tukiverkko ei kunnossa

Miettikää hyvät ihmiset ennen lasten hankkimista, onko tukiverkkonne kunnossa tai jos ei ole, jaksatteko yksin lasten kanssa!

Meillä on kaksi alle kouluikäsitä ja vauva. Lasten aikana yksi isovanhemmista on kuollut, yksi muuttanut kauas, yksi sairastunut ja yhtä ei muuten vaan kiinnosta. Tätejä on yksi ja hänelle on kasaantunut niin paljon omia ongelmia, ettei viitsi vaivata. Kummeilla on kaikilla omia pieniä lapsia. Mies on reissutyössä, joten olen viikot lasten kanssa yleensä yksin. Vanhemmat käyvät kerhossa, mutta pienin kulkee mukana koko ajan. Kaksi lapsista nukkuu huonosti. En vaan meinaa jaksaa.

Valittelin neuvolassaa väsymystä, mutta vastaus oli: koittakaa järjestää apua ja älä ainakaan valita miehesi työstä. Kuinka uupunut täytyy olla että jostain saisi apua?

 

Tai mitä jos hommais vain niin monta lasta kuin jaksaa hoitaa

 

Älkää hankkiko sitä toista lasta jos lasten kanssa pärjääminen on niin vaikeaa. Itselläni 1,2 ja 4 vuotiaat. Ei tukiverkkoja, mutta ei mitään ongelmaa jaksamisen suhteen.

 

Kannattaisi varmaan kertoa mielipiteesi jossain muualla. Teinipalstalla. Siis jossain, missä on pääsääntöisesti ihmisiä, joilla ei vielä ole lapsia.

 

Hoidatteko tekin lapsia monta vuorokautta viikossa ihan yksin?

 

Hoidatteko tekin lapsia monta vuorokautta viikossa ihan yksin?

En tietenkään hoida yksin, vaan toisen vanhemman, lasten isän kanssa. Jos on niin pakko olla töissä pitkiä aikoja muualla kuin kotona, niin ei kannata tehdä lapsia enempää kuin yksi, jos sitäkään.

Valintojahan nuo. Turha ruikuttaa.

 

Olisiko mahdollista laittaa isommat lapset päiväkotiin? Älä polta itseäsi loppuun, sillä lapset tarvitsevat sinua jatkossakin.

 

Se on turha itkeä, kun maito on jo kaatunut, vai mites se meni...

Kyllä mä olen lapset tehnyt se ajatus mielessä, että JOS mies/sukulaiset kuolevat niin jaksanko ihan oikeasti niiden kanssa. Ja näin on määräytynyt meidän lapsiluku.

Mutta kyllä tavallisesti neuvolasta saa esitteitä ja yhteystietoja, kun sanoo olevansa väsynyt. Viimeistään lääkäriltä. Ja onhan noita esim MLL tai lasu (itsestään voi tehdä ilmon myös, se on ihan ok!).

 

Siis miksi sulla on kolme lasta eikä vaan yhtä? Nyt on kyllä oma vika.

 

Kasvatan yhtä lasta yksinäni. Lapsen isää ei kiinnosta, ja asuukin kaukana. Yhtään isovanhempaa ei ole. Yhtään tätiä, setää tai enoa ei ole. Mulla yksi sisko, joka kanssa asuu kaukana, mutta soitellaan usein ja nähdään aina kun työvuorot antaa myöden.

Tilanne oli tämä jo alkuraskaudesta. Näillä mennään. Ja hyvin on mennyt. Toisesta en edes haaveile.

 

Tein itse meistä ennalta ehkäisevän lastensuojelu ilmotuksen kun meille selvisi, että toinen lapsemme tulee syntymään sairaana ja tulen jo loppuraskaudessa tarvitsemaan enemmän apua lastenhoidossa, siivous yms. Tee sinä myös teistä itse ilmoitus, elleivät neuvolassa ymmärrä. Sanoitko neuvolassa, että teillä ei ole keneltä pyytää apua, kysyitkö kuinka pahaksi pitää tilanteen kärjistyä, että saa apu? Ei ole häpeä pyytää apua mutta on surullista että lapset kärsivät monesti vanhemman "ylpeyden" vuoksi kun eivät hae ulkopuolista apua. Ei ollut helppoa hakea sanoa ääneen että ei jaksa, mutta kun ymmärsi tuon mitä edellä kirjoitin, sen sai sanottua paljon helpommin että pakko saada apua. Voisiko mies etsiä toisen työn? Ja onko aina viikot pois ja vain la-su kotona?

 

Minä mietin tätä etukäteen kyllä, ja totesin tukiverkkomme aikast hyväksi. Ihan pienen kanssa siitä ei ole vielä niin apua, koska vauva on imetyksen takia ja muutenkin aika kiinni äidissä. Mutta jos minulla ei olisi ollut missään vaiheessa tiedossa minkäänlaista apua muilta, tuskin olisin halunnut yhtäkään lasta. En olisi ollut valmis luopumaan täysin omasta ja parisuhdeajasta. Tai no ehkä olisi voinut välillä palkata lapsenvahdin, jos läheisistä ei turvaverkoksi olisi. Olisiko sinulla tätä vaihtoehtoa eli voisitko maksaa avusta, vai onko taloutenne tiukilla?

Mutta turha syyttää itseään tai muita menneistä ratkaisuista. Ja varmasti lapsesi ovat sinulle rakkaita ja jossain vaiheessa elo heidän kanssaan on paljon helpompaa kuin nyt kolmen pienen kanssa. Tieto, että 5 vuoden päästä on helpompaa, ei ymmärrettävästi auta sinua nyt, kun olet kovin väsynyt.

Neuvolassa väsymystä valittaa lähes jokainen pienten lasten äiti, joten pelkästään siitä neuvolantäti ei ole ehkä ymmärtänyt, että te tarvitsette tukitoimia. Sano suoraan, ettet jaksa, tarvitset apua. Jos ei silti neuvolan kautta asiat etene, ole suoraan lastensuojeluun yhteydessä. Ei sitä tarvitse pelätä, kukaan ei tule ottamaan lapsiasi pois, vaan viimeistään sitä kautta saat apua arkeenne. Neuvolantädin kommentti, että miehen työstä ei kannata valittaa on minusta ihan pätevä, jos hän tarkoitti sillä sitä ettet valita miehellesi hänen työstään. On hänelläkin rankkaa olla viikot työreissuissa ja jos vaimo vaan valittaa kun hän palaa kotiin tienaamasta elämiseen tarkoitettuja rahoja, se ei ainakaan paranna asiaa. Teidän pitäisi vetää yhtä köyttä rankassa vaiheessa. Rakentavia ehdotuksia voi tietysti silti tehdä, eli jos miehellä olisi jotain mahdollisuuksia työllistyä sellaiseen työhön jossa ei tuota reissaamista ole, niin voi siitä tietysti keskustella.

 

En mä ole kyllä kertaakaan lapsia tehdessäni miettinyt sukulaisia???
Jokaisella ihmisellä on oma elämä enkä mä odota että muiden on autettava mua kun hankin niin ja niin monta lasta.

 

Neuvolantätisi saattaa tietää, että avunhaku tuossa kunnassa tarkoittaa heti sitä, että joudutte lastensuojelun silmätikuksi ja huostaanotto uhkaa, joten siksi ei halua sitä suositella. Suomessa on nykyään hyvin vähän minkäänlaista apua saatavilla, mieluummin sosiaalitoimi ottaa lapset huostaan kuin antaa minkäänlaista kodinhoitoapua. Joten aina ei välttämättä kannata pyytää sieltä apua.

Jos miehesi käy töissä, teillä on todennäköisesti riittävästi rahaa palkata joku auttamaan teitä muutamana iltana viikossa, vaikkapa nuori viemään lapset pariksi tunniksi ulos leikkimään, jotta saat vähän lepoaikaa. Kannattaa myös tiputtaa omia vaatimuksia alaspäin; eli jatkuvasti ei tarvitse siivota tai laittaa ruokaa. Jos viikonloppuna tekee ison vuoan makaronilaatikkoa, lapset syövät sitä tyytyväisenä suurimman osan viikosta. Kaupasta saa ihan hyviä eineksiä myös. Kaikki lapset kannattaa komentaa päiväunille, kuten päiväkodissakin tehdään, vaikka nurisisivat vastaan. Kyllä sängyssä kummasti alkaa nukuttaa, kun muuta ei voi tehdä, ja samalla saat sinäkin levättyä.

 

Ensinnäkin ärsyttää noi kommentit "olisit miettinyt ensin" tyyliset. Elämässä kaikkia asioita ei vaan voi ennustaa. Ei sitä edes tiedä millaista se rankkuus on olla lasten kanssa kotona 24h/7pv vkossa. Tottakai lapset on rakkaita jokaiselle vanhemmalle, se on taas eri asia.
Me saatiin neuvolasta apua lapsiperheiden sosiaalityön kautta. Sosiaaliohjaaja tuli pari kertaa käymään ja tehtiin kerhohakemus, mentiin yhdessä puistoruokailuun, käytiin läpi potta ja uniasioita. He voivat käsittääkseni auttaa muutenkin lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Kotityöt kuuluu kyllä jollekin muulle taholle.

 

Hoidatteko tekin lapsia monta vuorokautta viikossa ihan yksin?

Minä hoidin ensimmäistö lasta+kodin ja koiran viikot yksin, kun mies oli armeijassa. Tämän jälkeen mies meni töihin ja vaati saada nukkua ajan jota ei siellä ollut, hoidin kaiken jälleen yksin ja rankaltahsn se tuntui kun ei ollut varautunut. Nyt ensimmäinen on eskarissa ja ensimmäisen lapseni isän erottua meistä löysin uuden miehen. Aviomieheni kanssa minulla on kakdi ihanaista lisää, mutta koska olen tehnyt lapset asenteella "jaksaisin yksinkin", ei mitään ongelmaa ole vaikka mies on töissä. Hoidan kodin ja lapset, kun mies ei paikalls ja muuten hoidamme lapset yhdessä. Käytännössä mies tekee ruoan kun tulee töistä, ulkoilemme ennen iltatoimia ja pesee illalla lasten hampaat. Minä hoidan sillä välin esikoisen eskarijutut, pienten asiat ja kodin niiltä osin kuin raskaudelta milloinkin jaksan ja hyvin pyyhkii.
Älä ota paineita ja suorita, mutta ymmärrä että tuo on sun oma päätös ja velvollisuus.

 

Ei varmaan kannatakaan, koska kohta kaikki yh:denkin sossurahat menee turvapaikanhakijoiden hyysäykseen.

 

Entä kun verkko muuttaa pois? Sekään ei välttämättä auta että verkkoa on kun laps tulee ja sitten sitä ei olekaan. Omalla suunnittelulla ei kaikkeen voi varautua eikä lapsia kannata jättää hankkimatta kaikenvaralta.

 

Aloittaja taitaa olla KHMN (Kaikki Heti Minulle Nyt) sukupolvea.
Mitäpä jos kannat ihan itse vastuun teoistasi tai hankit ehkäisyn.
Ei sen nyt yllätyksenä pitäisi tulla että vauvat valvottaa ym. Vai tuliko se yllätyksenä että isovanhempien ei ole pakko olla ilmaisia lastenhoiytajia silloin kun sormia napsauttaa.

 

Apua, teimme sen jo

 

Kasvatan yhtä lasta yksinäni. Lapsen isää ei kiinnosta, ja asuukin kaukana. Yhtään isovanhempaa ei ole. Yhtään tätiä, setää tai enoa ei ole. Mulla yksi sisko, joka kanssa asuu kaukana, mutta soitellaan usein ja nähdään aina kun työvuorot antaa myöden.

Tilanne oli tämä jo alkuraskaudesta. Näillä mennään. Ja hyvin on mennyt. Toisesta en edes haaveile.

Ootko sä ajatellut, että voisit palkata lapsenvahdin mannerheimin lastensuojeluliitosta?

 

Ootko sä ajatellut, että voisit palkata lapsenvahdin mannerheimin lastensuojeluliitosta?

en kun se maksaa

 

Ootko sä ajatellut, että voisit palkata lapsenvahdin mannerheimin lastensuojeluliitosta?

En MML:sta, mutta kaupungin perhetyö on käynyt välillä. Tosin perhetyö on vain kerran onnistunut pelastamaan mut, kun mulla oli mahatauti. Muuten aikoja on saanut usein seuraavallekin viikolle.Maksaa jotakin, mutta ei paljon.

 

No en minä ainakaan jaksaisi jos olisin ihan yksin noiden kahden kanssa. Siis ettei olis miestäkään, saatikka sukulaisia tai kummeja jne. Tai jaksaisin kun olis PAKKO jaksaa, mutta aika ankealta elämältä kuulostaa. Onneksi on tukiverkot. Koitan olla myös tukiverkkona muille, aina kun jaksan.

Siten aika ankealta kuulostaa monen vastaajan elämä, jotka julistaa täällä että jätti lapset tekemättä ja pärjää kaikessa YKSIN. Meriitti sekin sitten kai....

Minusta neuvolatäti sanoi vähän väärin kun sanoi ettet saa miehelle "valittaa". Kyllä sun täytyy miehelle sanoa ettet jaksa, ja jos ei ymmärrä hyvällä niin sit saa vähän valittaakkin. Kyllä miehen pitäisi sinun kanssa yhdessä sitten miettiä niitä keinoja, millä jaksaisit paremmin yksin. Pitääkö miehen vähentää työmäärää, vai pitäiskö teidän palkata hoitaja. Tai hakea isommille päiväkotipaikka. Vai mitä. Onhan niitä vaihtoehtoja kun alkaa miettimään. Onhan ne miehenkin lapsia.

Tsemppiä! <3

 

Miehelle saa valittaa, mutta siinä oli, ettei miehen työstä pidä valittaa. Voi siis puhua ja valittaa väsymyksestä, mutta ei pidä syyllistää miestä työssä käynnistä. Näin minä ymmärsin.