Ärsyttävä täydellinen trendimamma

Pakko avautua!
Mun tytön kerhossa on poika jonka äiti on maailman ärsyttävin!!!
Tiedättekö ihmistyypin: täydellinen mallikroppa, kestohymy, merkkivaatteet, joka kerran uudet vaatteet päällä, ystävällinen kaikille mutta myös etäinen, ei käy puistoissa vaikka on kotona vauvan ja kerholaiset kanssa.
Siis tällanen "minä olen täydellinen"- ihminen joka yrittää esittää nöyrää vaikka k-Päisyys näkyy tosi kauas.
Tulee paikalle kuin kuningatar, hymyillen ystävällisen alentuvasti alamaisilleen. Ja lapsilleen puhuu hunajaisesti " tule kulta mennään katsomaan joko isi on kotona"
Voin pahoin aina kun näen tämän naisen!

 

Mikä pakko olisi käydä puistoissa? Sori, mutta mä en ymmärrä koska ei täällä pienellä paikkakunnalla ole tuollaista puistoilukulttuuria. Omassa pihassa itse tuli lapsena leikittyä ja nyt on oma lapsi tehnyt samaa.

 

Niin ja jatkan vielä, että suurin ongelma taitaa ap olla sun korvien välissä eikä tässä toisessa äidissä.

 

Tiedän tämän äiti-tyypin! Hiuksissa joka kiehkura on kohdillaan ja huulipuna mätsää... Vaatteet istuvat täydellisesti ja lapset... käyttäytyvät kuin käytösoppaasta!

Ja juu. Tyyppi saa aikaan inhonväristyksiä, koska olen vähän kateellinen. Oma tukka hulmuaa valtoimenaan ja meikkikin voi olla vähän miten sattuu. Lasten kanssa pukkaa hiki päähän ja joskus pinnakin kärähtää. Niinpä - elämä on...

 

Luulen tietäväni tyypin.
Ja joo, ovat vittumaisia.
Mutta ei siitä enempää, koska kaikki tällainen arvostelu palstalaisten mukaan pohjautuu vain kateuteen.

 

Tiedän tyypin. Alkuun olikin kateuden vihreä peikko olalla, mutta huiskaisin sen pois.

 

Tiedän tapauksen.
Mun kohdalla Tälläinen on ottanut mut tikukseen. JOKA päivä pitää tehdä mulle lukua lapsen merkkivaatteista, kertoa kuinka täydellinen lapsi on sekä mies,muistaa muistuttaa mun elämääni kuinka ei sitä jaksaisi,lähettää itsestään kuvia kun on käynyt kampaajalla ja meikit päässä. Kuinka kallista sisustusjuttuja on kotiinsa ostanut, kuinka paljon on miehellä rahaa.
No, mä oon sanomattakin vastakohta...

 

Ok tunnustan. Minä.

Trendikäs koska olen kai pinnallinen, nätit jutut miellyttää. Plus ehkä olen vähän kyllästynyt välillä kotiäitinä oloon, joten nätit tavarat piristää.

Mulkku en ole, vaan UJO. Puistossa en tykkää käydä.

Anteeksi että olen olemassa....

 

Joo taidan tietää tyypin. Mun reaktio siihen on, että se on mun kilpailija. Vaikka mulla on vielä vauvakiloja, kohta ei ole! Se ei jää mua kauniimmaksi yms! Se on vain hetken! *Ärjyy*

 

Tiedän tyypin. Alkuun olikin kateuden vihreä peikko olalla, mutta huiskaisin sen pois.

En jaksa uskoa, että ärsytys johtuu kateudesta. Omassa lähipiirissäni on useampi paljon paremman näköinen, rikkaampi ja "täydellisempi" äiti, mutta he eivät ärsytä, kuten tuo yksi, joka kuvittelee jotenkin olevansa vähän parempi kuin muut.

 

No minusta sinä et voi tietää että hän on kusipää kun et häntä tunne. Ettet vaan ajattelis, että hän on kusipää koska on hyvännäköinen, ystävällinen ja hänellä on hienoja vaatteita?

Sori mutta tää aloitus saa mut voimaan pahoin.

 

No minusta sinä et voi tietää että hän on kusipää kun et häntä tunne. Ettet vaan ajattelis, että hän on kusipää koska on hyvännäköinen, ystävällinen ja hänellä on hienoja vaatteita?

Sori mutta tää aloitus saa mut voimaan pahoin.

Kyllä aika monesta ihmisestä pystyy päättelemään asioita/luonnetta, ihan vain pikaisten päiväkodin eteisessäkin tapahtuneiden kohtaamisten pohjalta, etenkin jos on herkempi ihminen. Aika paljon kertoo ihmisestä tyyli, jolla puhuu lapselle, kuinka aidolta vaikuttaa ja miten ylipäänsä lapsi ja vanhempi kommunikoivat keskenään.

 

Kyllä aika monesta ihmisestä pystyy päättelemään asioita/luonnetta, ihan vain pikaisten päiväkodin eteisessäkin tapahtuneiden kohtaamisten pohjalta, etenkin jos on herkempi ihminen. Aika paljon kertoo ihmisestä tyyli, jolla puhuu lapselle, kuinka aidolta vaikuttaa ja miten ylipäänsä lapsi ja vanhempi kommunikoivat keskenään.

Niin että jos sanoo että "isi tulee hakemaan sitten, heippa kulta!" Niin on todellisuudessa kusipää??!

 

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Jos tämä kilpailijasi (niinkuin alitajuisesti ajattelet) on sinua kauniimpi, paremmin käyttäytyvä ja varakkaampi, hänellä täytyy olla jotakin vikaa luonteessa - niin ajattelemalla "tasoitat tilit".

Ovatko naiset telepaatteja, kun kykenevät tietämään mitä toinen ajattelee, vaikka ulkoinen käytös kertoisi päinvastaista.

 

Minustakin saa kuulemma kusipää kuvan. Yritän hymyillä kaikille, mutta se ilmeisesti antaa ylimielisen leiman (tai näin kuulin tuttavaltani). Olen himourheilija ja äärettömän ujo. Ujoutta/epävarmuuttani yritän poistaa huolittelemalla ulkonäköäni, mutta sitä en kyllä osaa.

Puhutan lapsiani nimityksillä "kulta" ja "rakas", ihan kotioloissakin.

 

Todennäköisesti köyhiä ja esittävät muuta, siksi pinta on siloteltu kun oma köyhyys häiritsee. En sinuna olisi huolissani.

 

Todennäköisesti köyhiä ja esittävät muuta, siksi pinta on siloteltu kun oma köyhyys häiritsee. En sinuna olisi huolissani.

Ni entä jos ovatkin rikkaita? Mitä väliä?
Ette te voi noin päätellä kenestäkään millaisia ne on, jonkun tunteen perusteella.

 

Olen aina ollut itse ujo ja kaunis ja kyllä huomannut, että pelkkä ihmisen ulkonäkö saa toiset kääntämään selkänsä. En ole koskaan pitänyt mistään mammakerhoista, joissa suulaat, itseään parempina pitävät älypäät arvostelevat toisia ulkonäön perusteella. Kauheita säkättäjiä!

 

Niin ja jatkan vielä, että suurin ongelma taitaa ap olla sun korvien välissä eikä tässä toisessa äidissä.

Eiköhän tämä ole ilmiselvää. Kyllä se perus tehytukkaista, ylipainoista ja tatuoitua palstamammaa riepoo kun näkee naisen joka ei ole suostunut luopumaan naiseudestaan ja lakannut huolehtimasta itsestään välittömästi sen oman persehedelmän ulos paskannettuaan.

 

Olen ollut tollanen äiti aina, siis sellanen joka ei viihdy toisten äitiysharrastajien seurassa, eikä missään mammapiireissä, mutta olen täydellisyyden vastakohta. En ole ulkonäöltäni puunattu tai kanamainen. Tästä huolimatta, toi käytös voisi kuvata minuakin. Halua päästä pois tilanteesta. Ehkä sekin nainen on vain introvertti, kuten minäkin.
Introvertteja pidetään ehkä joskus leuhkoina ja ylimielisinä, totuus on, etteivät ne vain viihdy pölisevien ihmisten seurassa eikä minkäänlaisissa juorupiireissä.

Leuhkoja pinnallisia ihmisiä on maailma täynnä. Mutta pelkästään ettei viihdy toisten ihmisten kanssa vain siksi että on äiti, ei ole vielä merkki siitä että olisi olevinaan täydellinen.

Vaikea sanoa, voihan kyseessä olla oikeasti ylimielinenkin ihminen. Mutta voi olla ettei olekaan.

 

Juuri tuon takia, kun naiset arvostelee noin helposti ulkonäön takia, on vaikeaa ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Mä oon aina kammonnut mennä tilanteisiin, joissa on vaan joukko naisia. Jokuhan saattaa ajatella juuri noin, että näytän ärsyttävältä jollain tavalla ja sitten keksii mulle mielivaltaisesti jotain ominaisuuksia sen mukaan miltä hänestä tuntuu.

Onneksi mulla on toisenlaisia kokemuksia naisista, esimerkiksi tanssiharrastuksen tanssiryhmä, jossa on erilaisia, eri ikäisiä naisia, joiden kanssa on hyvä olla. Toivottavasti kaikki jotka lukee tän palstan juttuja, tuntis kumminkin oikeassa elämässä mukavia naisia.

 

Tavallaan saan kiinni millaista äitiä ap tarkoittaa, mutta uskon että sen äidin kuoren alta paljastuu ihan mukava ihminen, jolla on myös sitä aitoutta ja persoonallisuutta.

Mutta tuo "tule kulta katsomaan"-puhetyyli on kieltämättä vähän yleistymään päin, tai nykyään on tärkeää että puheilla osoittaa olevansa huolehtivainen ja lempeä äiti.
Joko se on esittämistä, tai sitten nykyilmapiiri sallii myös pehmeämmän puhetyylin ja moni uskaltaa julkisestikin puhua pehmeästi. Vähän kuin jenkit sanovat "honey, sweetheart" eikä heitä nolota yhtään.

Pääasia että tulee lapsille puhuttua kotonakin lempeästi, sit kun ei ole kukaan näkemässä.
Itse yritän puhua lasten kanssa julkisissa jutuissa aika aidosti, olen välillä yrmykin, koska en halua että jos jatkuvasti puhuisin lempeästi, niin joku tulkitsisi mun lässyttämisen esittämisenä. Ja kotona lässytän sit sydämeni kyllyydestä, ja se on aitoa se.
Toki kotona tulee ärähdettyäkin muksuille...

(Kauhean tiukka tää meidän kulttuuri:heti jos on jollain vanhemmalla jotain pehmeää, jotain positiivista niin ajatellaan että tuo vaan esittää. )

 

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Jos tämä kilpailijasi (niinkuin alitajuisesti ajattelet) on sinua kauniimpi, paremmin käyttäytyvä ja varakkaampi, hänellä täytyy olla jotakin vikaa luonteessa - niin ajattelemalla "tasoitat tilit".

Ovatko naiset telepaatteja, kun kykenevät tietämään mitä toinen ajattelee, vaikka ulkoinen käytös kertoisi päinvastaista.

Just näin. Entäs jos toinen hymyileekin alentuvasti koska toivoo että joku viitsisi jutellakin. Jos onkin pukeutunut (taas kerran) hyvin ja meikannut ja kaikin tavoin yrittänyt saada itsensä sen näköiseksi että joku ehkä tykkäisi?

 

Aloitus oli varmaan just ja just "aikuistuneen" ihmisen kirjoittama? Mitä VÄLIÄ sinulle sillä on jos joku on laitettu tai ei käy puistoissa? Mitä ihmettä se sinua haittaa? Ja tuo että haukut toista pinnalliseksi, ja mitä itse teet?

Sinä olet kiusaaja.

Ja lapsesi näkevät kyllä sinun suhtautumisesi toisiin ihmisiin. Onko se avoin ja salliva, vai onko se kyräilevä ja pahantahtoinen.
Samaa asennetta opetat eteenpäin, tuohon kiusaaminen pohjautuu päiväkodeissa ja kouluissa ja työpaikoilla. Jäkätetään toisesta ihmisestä pelkän ulkomuodon perusteella kun se nyt vaan sattuu SINUA ärsyttämään. Suljetaan yksi porukan ulkopuolelle ja puhutaan pahaa.
Mitä jos se olisi sinun lapsesi, josta koulun pihalla joku puhuisi tuohon tyyliin? Että hitto kun on ärsyttävä?

Mikään ei oikeuta sinun pahan puhumistasi. Mitäs, jos et tosiaankaan kykene puhumaan hyvää, niin sitten vain antaisit toisen olla!

 

Jotenkin hauska ajatus, että hyvännäköisen on oltava kusipää, vajakki, pinnallinen tai jotain muuta. Toki on kauniita ihmisiä jotka ovat juuri kaikkea tuota, kuten on rumiakin. Se mikä kertoo ihmisestä eniten, on se että se tietää kyseiset asiat toisesta jo 10 metrin päästä.

Pitäisköhän ap:n alkaa keskittyä oman itsetunnon kohottamiseen enemmän, kuin muiden tuomitsemiseen ja arvosteluun?