ahdistunut.

Mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa!? ollaan miehen kanssa oltu noin 10-vuotta yhdessä. yksi alle kouluikäinen lapsi. olen pitkään ollut onneton,mietin kokoajan eroa,haaveilen omasta kodista mihin mies ei kuulu. toteutus vain on toinen. meillä ei siis ole väkivaltaa tai pettämistä. olen vaan onneton. ollaan niin erinlaisia miehen kanssa. enkä viihdy hänen seurassa, ahdistun miehen seurassa. yritän mahdollisimman paljon välttää yhteistä aikaa... huolettaa sekin miten kertoa mahdollisesta erosta perheelle ja ystäville? :/

 

Oletko miettinyt mistä se johtuu, että et enää viihdy miehen seurassa? Onko itsessäsi tai miehessä tai jossain muussa asiassa tapahtunut joku muutos mikä sen on aiheuttanut?

Jos sille syylle/asialle ei pysty tekemään mitään, niin sitten ei kai auta muuta kuin alkaa miettiä sitä eroa. Toisaalta jos päädyt eroon sen takia, että parisuhde on tuskaa, niin ei siinä kyllä kannata alkaa miettiä kehtaamisia tai "mitä sukulaiset ajattelevat". Itse siinä huonossa suhteessa olet ja kärsit ja ulkopuolisten mielipide on siihen verrattuna aika merkityksetön juttu.

 

Oletko miettinyt mistä se johtuu, että et enää viihdy miehen seurassa? Onko itsessäsi tai miehessä tai jossain muussa asiassa tapahtunut joku muutos mikä sen on aiheuttanut?

Jos sille syylle/asialle ei pysty tekemään mitään, niin sitten ei kai auta muuta kuin alkaa miettiä sitä eroa. Toisaalta jos päädyt eroon sen takia, että parisuhde on tuskaa, niin ei siinä kyllä kannata alkaa miettiä kehtaamisia tai "mitä sukulaiset ajattelevat". Itse siinä huonossa suhteessa olet ja kärsit ja ulkopuolisten mielipide on siihen verrattuna aika merkityksetön juttu.

miehestä on ollut aina ollut helposti hermostuva. hermostuu mulle joka asiasta. tai tuntuu,että lähiaikoina vielä enemmän. ja tosi viileä muutenkin. tuntuu,että ansaitsen parempaa ( siis joskus jos ero tulee, yksin haluan olla varmasti pitkään) molemmat pdetään itsestään selvänä toisiamme. olen miehelle yrittänyt vihjata eroa, ei sen mielestä ole syytä siihen.. en itse ainakaan jaksa tällästä paskaa enään kauan.
ja tohon sukulais asiaan. mietin vaan sen takia kun kaikki luulee,että meillä on hyvä suhde ja kaikki hyvin.. ja olen kertonut toiveestani toisesta lapsesta.

 

miehestä on ollut aina ollut helposti hermostuva. hermostuu mulle joka asiasta. tai tuntuu,että lähiaikoina vielä enemmän. ja tosi viileä muutenkin. tuntuu,että ansaitsen parempaa ( siis joskus jos ero tulee, yksin haluan olla varmasti pitkään) molemmat pdetään itsestään selvänä toisiamme. olen miehelle yrittänyt vihjata eroa, ei sen mielestä ole syytä siihen.. en itse ainakaan jaksa tällästä paskaa enään kauan.
ja tohon sukulais asiaan. mietin vaan sen takia kun kaikki luulee,että meillä on hyvä suhde ja kaikki hyvin.. ja olen kertonut toiveestani toisesta lapsesta.

Olisiko miehellä jotain stressiä tai hankaluuksia jos on muuttunut tuollaiseksi?

 

Joku syyhän täytyy ollaa, että ahdistut miehen seurassa.

 

Joku syyhän täytyy ollaa, että ahdistut miehen seurassa.

Vaan ei sitä välttämättä keksi edes itse. Syytä siis.

Mä tajusin vasta pari vuotta eron jälkeen miksi mua ahdisti.

 

Joku syyhän täytyy ollaa, että ahdistut miehen seurassa.

Miehellä on toinen ja kohtelee siksi ap:tä huonosti.

 

Vaan ei sitä välttämättä keksi edes itse. Syytä siis.

Mä tajusin vasta pari vuotta eron jälkeen miksi mua ahdisti.

Mikä sua ahdisti sit?

 

Miehellä on toinen ja kohtelee siksi ap:tä huonosti.

En usko itse tähän. Mutta eihän koskaan voi olla varma. Ei harmittais vaikka olisikin. Siinä olis ainakin hyvä syy erota.

 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/19/marja-hintikka-ero-pelastaa-perheen

Marja Hintikka Liven kolmannen kauden toinen teema on ero. Mistä tietää, milloin kannattaa erota ja mitä hyvää erosta voi seurata?

MHL: Ero pelastaa perheen
Yle TV2 maanantaina 24.10. klo 21 - vieraina muusikko Mira Luoti ja toimitusjohtaja Mikael Jungner. Viikon tähtibloggarina nähdään E20-blogin Esko Kyrö.

 

miehestä on ollut aina ollut helposti hermostuva. hermostuu mulle joka asiasta. tai tuntuu,että lähiaikoina vielä enemmän. ja tosi viileä muutenkin. tuntuu,että ansaitsen parempaa ( siis joskus jos ero tulee, yksin haluan olla varmasti pitkään) molemmat pdetään itsestään selvänä toisiamme. olen miehelle yrittänyt vihjata eroa, ei sen mielestä ole syytä siihen.. en itse ainakaan jaksa tällästä paskaa enään kauan.
ja tohon sukulais asiaan. mietin vaan sen takia kun kaikki luulee,että meillä on hyvä suhde ja kaikki hyvin.. ja olen kertonut toiveestani toisesta lapsesta.

Ehdottaisin, että asutte erillänne toisistanne kokeeksi vaikka kaksi viikkoa?

Sen lisäksi, sinun saappaissasi lähtisin tekemään syväluotaavaa itsetutkiskelua. Kenties jonkinlainen itsetuntemuskurssi voisi olla hyväksi?

 

Ehdottaisin, että asutte erillänne toisistanne kokeeksi vaikka kaksi viikkoa?

Sen lisäksi, sinun saappaissasi lähtisin tekemään syväluotaavaa itsetutkiskelua. Kenties jonkinlainen itsetuntemuskurssi voisi olla hyväksi?

Mielenkiintoista. Kävin kerran minämyötätunto-luennolla. Ahdistus johtuu mielestäni patoutuneista ja kätketyistä tunteista.

 

Mielenkiintoista. Kävin kerran minämyötätunto-luennolla. Ahdistus johtuu mielestäni patoutuneista ja kätketyistä tunteista.

Joo voi olla mä luin oliko jungi vai freud joka sanoi et masennukset ja ahdistukset johtuis siitä ettei elä sitä elämää mitä pitäisi eli ei elä sitä elämää mikä sulle on oikeesti tarkoitettu. Mut miten löytää se omansa?.
Mikä teistä teki erilaisia ja miten tätä ei aiemmin huomattu?

 

Joo voi olla mä luin oliko jungi vai freud joka sanoi et masennukset ja ahdistukset johtuis siitä ettei elä sitä elämää mitä pitäisi eli ei elä sitä elämää mikä sulle on oikeesti tarkoitettu. Mut miten löytää se omansa?.
Mikä teistä teki erilaisia ja miten tätä ei aiemmin huomattu?

Muistan kun kävin aikoinaan läheisten vertaisryhmässä. Minua varttuneempaa naista aina nauratti, kun sanoin puheenvuorossani usein lauseen ” elämä huijasi minua”. Avioliiton aikaan nimittelin itseäni houkauksi, joka meni helppoon vipuun. En tosiaankaan silloin viihtynyt nahoissani. Nykyään tunnen olevani juuri se mikä olen. Elän itseni näköistä elämää. Jos eläisin Venäjällä, viruisin kai vankilassa mielipiteideni takia. Ikääntyneen naisen elämä on parasta. Silloin voi nauraa sydämensä pohjasta itselleen ja maailmalle. Tyhjän perässä juoksu on ohi, ja oravanpyörä on ollut jo vuosikymmeniä kaapissa pölyttymässä.

 

Muistan kun kävin aikoinaan läheisten vertaisryhmässä. Minua varttuneempaa naista aina nauratti, kun sanoin puheenvuorossani usein lauseen ” elämä huijasi minua”. Avioliiton aikaan nimittelin itseäni houkauksi, joka meni helppoon vipuun. En tosiaankaan silloin viihtynyt nahoissani. Nykyään tunnen olevani juuri se mikä olen. Elän itseni näköistä elämää. Jos eläisin Venäjällä, viruisin kai vankilassa mielipiteideni takia. Ikääntyneen naisen elämä on parasta. Silloin voi nauraa sydämensä pohjasta itselleen ja maailmalle. Tyhjän perässä juoksu on ohi, ja oravanpyörä on ollut jo vuosikymmeniä kaapissa pölyttymässä.

Niin et sun miehes esitti sulle jotain muuta mitä ei ollut ja siksi menit vipuun? Onhan siin perää et me esitetään toiselle parempaa mitä ei oikeasti olla. On vaikee ehkä puhua niistä oman luonteen oikeesti huonoista puolista ni ei saa sitä aitoo käsitystä toisesta vaan me ihastutaan siihen naamioon ja esitykseen?.
Onko sun elämä paljon energisempää nytkun voit olla oma itsesi? Mä oon huomannu et mitä aidompi ni sen energisempi on henkisesti ja jaksaa aitous on kuin iso vitamiini pilleri joo mäkin välillä kaipaan et vois olla kiva naisen kaa olla. Mut ku mä viihdyn pelottavan hyvin itseni kaa. Ku täänkin ilo on se et mulla on tossa kaksi kirjaa mitä alan lukee ja pääsen seikkailemaan. Taas noin tuhat sivua hyvää luettavaa. Voisinko parisuhteessa lukea näin paljoa. Ja lisäks mä oon huono käymään treffeiilä. Ku virallisilla treffeillä en oikeen osaa olla ja mietin liikaa mitä pitää sanoa ja mietin et mitä se toinen haluaa kuulla. Mulle sopii se et jutellaan ihan normi asioista oon hitaasti syttyvä ja emmä kyl näin osaisi puhua mitä täällä on kirjoittamalla puhunut. Ja sitku aikaa kulunut voi innostua siitä puheesta. Mä esim tossa vuosia sitten tapasin uuden naisen ja siis oli tosi kauniskin mut emmä aluks tuntenu mitään sitä kohtaan. Mut sitkun kuukausia oli kulunut huomasin et me tultiin hyvin juttuun ja voitiin keskustella mistä vain ja kun siivottiin kämppää yhdessä ni mulle tuli keksintöis miten siivoomista voi helpottaa ja se jatkoi sitä mun ideaa ja voitiin höpötellä päättömiä juttui ja se ei pitänyt sitä outona. Ku sit tapailin hetken ankeuttajaa ku mulle tuli idea mieleen idea ni se vaan totes et olipa paska idea. Ku voihan sitä jutella mist vaan eikä heti toista tarvii järkeistää. Mut juuh aluks on hyvä aloittaa ihan normi jutuista eikä mistään erikoisesta höpötellä. Kaikki haluaa nykyään olla crazyja ja erikoisia ja normaalius on booring.
Millä sun miehes sai sut vipuun?

 

”Kaikki haluaa nykyään olla crazyja ja erikoisia ja normaalius on booring.
Millä sun miehes sai sut vipuun?”

Liian pitkä tarina. Olen jo käsitellyt asian pohjamutia myöten vuosikymmeniä sitten. Jos olet joskus lukenut kirjoituksiani, ihailen jatkuvasti jutuissani tavallista, pientä ja yksinkertaista elämää. Minulle vapaus on aina ollut tärkeintä ja siitä en enää ikinä luovu. Joitakin lukijoitani juttuni ärsyttävät suunnattomasti.
He saavat niistä hepuleita ja raivonpurkauksia. Miksi paikallisessa ruokakaupassa käyntini kuvailu saa lukijat tuollaisen mielentilaan? sitä minun on vaikea käsittää.
Sain tänään idean, jonka laitoin heti käytäntöön. Leivon kakun muunnellulla reseptillä, ja olen jo maistanut palan kakustani. Seuraavaksi laitan itseni kuntoon ja lähden yhteen tilaisuuteen. Ei kirjoittaminen niin vaarallista puuhaa ole kuin jotkut lukijani näköjään luulevat. Suomessa on edelleen sananvapaus, mutta ehkä Orpo ja Purra haluavat siitä luopua kirjoitusteni takia.