Ahdistusta vai mitä? Paniikkihäiriö?

Epätodellinen olo, pää kuin sumussa. Mitä tämä on? Verikokeet otettu, arvot ok. Itse epäillyt kilpparia mutta lääkärin mielestä arvot ok. Viime syksynä kokenut läheisen ihmisen poismenon, välillä mietityttää olisiko tämä tapahtuma tehnyt olostani ahdistuneen. Pala kurkussa, vaikea keskittyä mihinkään. En uskalla lähteä edes kauppaan ilman että paniikki iskee. Osaatteko antaa jotain neuvoa tilanteeseen? Elämäntilanne on ruuhkavuosien täyttämä sekä lapsuudessa koettu toisen läheisen ihmisen kuolema oman käden kautta. Voiko kaikki traumaattiset asiat purkaantua tällaisena olotilana?

 

Pääsitkö käsittelemään syksyllä tapahtunutta läheisesi poismenoa kunnolla eli suritko asian itsellesi selväksi?

Toisinaan juurikin hektinen arki ruuhkavuosineen estää keskittymästä mm.surutyöhön, mikä puolestaan voi kyllä purkautua ja oirehtia taantuvasti. Myös läheisen ihmisen menetys voi laukaista aikaisemmin tapahtuneita ikäviä tilanteita ja muistoja esiin...

Saatko nukutuksi? Jaksatko pitää itsestäsi huolta eli syötkö, onko voimia käydä harrastuksissa, jaksatko olla perheesi kanssa...?Koetko ahdistuksen tunteita muualla kuin kaupalle lähtemisessä? Miten koet muut paikat ja tilanteet missä on ihmisiä?

Ihan hyvin sulla voi olla posttraumaattista stressihäiriötä. Ahdistuneisuusoireet kuuluvat siihenkin. Itsellesi voisit saada helpotusta jo sillä, että kävisit juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tilanteestasi . Joskus jopa pelkkä puhuminen ammattilaiselle auttaa antamaan erilaista näkökulmaa asiaan sekä uskallusta käsitellä kipeitäkin asioita loppupisteeseen asti.

Voimia ja jaksamisia sinulle, päivä kerrallaan vain eteenpäin. Se riittää.

 

Mulla puhkesi raskaudenaikainen ja jälkeinen keskivaikea masennus juuri noin.
Ahdisti niin kovasti etten uskaltanut lähteä yksin vauvan kanssa edes roskia viemään.
Palan tunne kurkussa myös, sormia pisteli ja oli etova olo. Itku oli herkässä. Jos jouduin pidättelemään itkua päivän se ryöpsähti illalla kahta kauheampana.

Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelu säännöllisesti sekä sepram-lääkitys auttoivat.
Nyt apua hakemaan ajoissa, oman lääkärin tai alkuun sairaanhoitajan juttusille!
Voimia arkeen

 

Mulla puhkesi raskaudenaikainen ja jälkeinen keskivaikea masennus juuri noin.
Ahdisti niin kovasti etten uskaltanut lähteä yksin vauvan kanssa edes roskia viemään.
Palan tunne kurkussa myös, sormia pisteli ja oli etova olo. Itku oli herkässä. Jos jouduin pidättelemään itkua päivän se ryöpsähti illalla kahta kauheampana.

Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelu säännöllisesti sekä sepram-lääkitys auttoivat.
Nyt apua hakemaan ajoissa, oman lääkärin tai alkuun sairaanhoitajan juttusille!
Voimia arkeen

 

Mulla puhkesi raskaudenaikainen ja jälkeinen keskivaikea masennus juuri noin.
Ahdisti niin kovasti etten uskaltanut lähteä yksin vauvan kanssa edes roskia viemään.
Palan tunne kurkussa myös, sormia pisteli ja oli etova olo. Itku oli herkässä. Jos jouduin pidättelemään itkua päivän se ryöpsähti illalla kahta kauheampana.

Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelu säännöllisesti sekä sepram-lääkitys auttoivat.
Nyt apua hakemaan ajoissa, oman lääkärin tai alkuun sairaanhoitajan juttusille!
Voimia arkeen

 

Mulla puhkesi raskaudenaikainen ja jälkeinen keskivaikea masennus juuri noin.
Ahdisti niin kovasti etten uskaltanut lähteä yksin vauvan kanssa edes roskia viemään.
Palan tunne kurkussa myös, sormia pisteli ja oli etova olo. Itku oli herkässä. Jos jouduin pidättelemään itkua päivän se ryöpsähti illalla kahta kauheampana.

Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelu säännöllisesti sekä sepram-lääkitys auttoivat.
Nyt apua hakemaan ajoissa, oman lääkärin tai alkuun sairaanhoitajan juttusille!
Voimia arkeen

Kiitos vastauksista,

pelkästään ajatus lenkille lähdöstä saa aikaan paniikin, jotenkin pelkään että pyörryn tai jotai muuta.

Ihmispaljoudessa tulee paniikki sekä isoissa ostoskeskuksissa. Ärsyttää kun haluaisi tehdä kaikkea mutta paniikki iske pelkästä ajatuksesta.