Alkanut hirvittää onko 9-vuotiaan tytön psyyke kunnossa

Aina on herkkä ollut luonteeltaan. Mutta nyt viimeisen kuukauden ajan on pohtinut ihan ihmeasioita välillä. Pelkää että sängyn alla tai oven takana on joku. No nuo varmaan ihan tavallista tuossa iässä. Mutta sanoo esimerkiksi että kun ajattelee että jos joku jää auton alle niin tietää että se on kauheaa mutta samalla ajatelee että se olisi hauskaa. Sitten kuitenkin heti perään sanoo että tietää kyllä että siinä ei oikeasti ole mitään hauskaa.

Sanoo että kauheaa jos joku makaisi lattialla kuolleena... no niinhän se tietenkin olisi.

Miettii ihan ihme asioita välillä.

Toisaalta on oma iloinen itsensäkin usein. Kavereita on ja niiden kanssa kovasti tykkää leikkiä.

 

Normaalia. Keksi hänelle muuta tekemistä, niin ei ole aikaa miettiä "tyhmiä".

 

Ei tuollaisista jutuista minusta kannata huolestua liikaa. Lapset usein puhuvat ja miettivät mitä sattuu, ilman, että se olisi oire mistään erityisestä

 

Tyyppi totuttautuu suomen tulevaisuuteen.

 

Se on salaa katsonut kauhuelokuvia.

 

Olen miettinyt voisiko hänellä olla ahdistuneisuushäiriötä kun niin kovasti miettii kaikkea ja murehtii.

Ajattelin että odotan josko koulun alku ja arkirytmi toisi helpotusta ja jos ei niin täytyy sitten soitella psykologille ja kysellä neuvoa

 

Olen miettinyt voisiko hänellä olla ahdistuneisuushäiriötä kun niin kovasti miettii kaikkea ja murehtii.

Ajattelin että odotan josko koulun alku ja arkirytmi toisi helpotusta ja jos ei niin täytyy sitten soitella psykologille ja kysellä neuvoa

Kuolemahan on kuitenkin hyvin luonnollinen osa elämää - eikä niin mustanpuhuva kuin meidän yhteiskunta antaa olettaa. Eikös ole vaan hyvä että lapsesi miettii tätä luontaista elämån osa-aluetta ja juttelee sinullekin. Eiköhän suomessa ole iso liuta lapsia jotka ei kuolemasta voi vanhempien kanssa jutella (kuin korkeintaa karmivana asiana) ja joutuu pohdiskeleen aiheen oman päänsä sisällä yksin.

Meillä kuolema on ulkoistettu laitoksiin ja ihmiset kadottanut kosketuksen kuolemaan.

 

Tuon ikäinen lapsi miettii juuri tuollaisia asioita! Kuolemaa, syy-seuraussuhteita. Ajatuksenjuoksu on väillä aika vilkasta ja ajoittain ahdistavaakin. Kannattaa kuunnella, ja vastailla lapsen pohdiskeluihin positiivisilla kannanotoilla, rauhoitellen.

 

Tuon ikäinen lapsi miettii juuri tuollaisia asioita! Kuolemaa, syy-seuraussuhteita. Ajatuksenjuoksu on väillä aika vilkasta ja ajoittain ahdistavaakin. Kannattaa kuunnella, ja vastailla lapsen pohdiskeluihin positiivisilla kannanotoilla, rauhoitellen.

 

Normaalia tuossa iässä ja mahtava juttu on se, että lapsi uskaltaa avoimesti kertoa ajatuksistaan äidilleen!
Jos rupeaa kovasti vaikuttamaan arkielämään, niin vasta sitten epäilisin ahdistuneisuushäiriötä tms.
Ahdistuneisuushäiriö tuon ikäisenä näkyy monesti niin että esim.jännittää kovasti kaikkea,uusia tilanteita ja jos ei ole ihan varma miten toimia/tehdä uudessa tilanteessa,on vaikea nukahtaa,lapsi on pelokas ja itkee helposti,on paljon mahakipuja ym.fyysisiä kipuja,koulunkäynti ei välttämättä kiinnosta jne.

 

Tuon ikäinen lapsi miettii juuri tuollaisia asioita! Kuolemaa, syy-seuraussuhteita. Ajatuksenjuoksu on väillä aika vilkasta ja ajoittain ahdistavaakin. Kannattaa kuunnella, ja vastailla lapsen pohdiskeluihin positiivisilla kannanotoilla, rauhoitellen.

Onko lapsella ikäistään seuraa vai joutuuko olemaan vanhempien tyttöen kanssa jatkuvasti? Hain kauan sitten 12-vuotiaalle videoita vuokraamosta ja se tyyppi tiskin takana sanoi, et sen ikäiset tytöt ovat kauhuelokuvien suurkuluttajia. En olis halunnut sellaista uskoa, mutta koita keksiä jotakin muuta tekemistä, jos ei ole varaa valita seuraa. Onhan tuo sellainen ikä, et tarvis ymmärtää tosiasioita maailmasta, eikä ne kovin ruusuisia tietenkään ole.
Tässä äideillekin kivoja videoita katseltavaksi, yhdessä senikäisen kanssa
Maailma tulee olemaan niin toisenlainen heidän aikuisuudessa, kuin meidän lapsuudessa....

 

Aina on herkkä ollut luonteeltaan. Mutta nyt viimeisen kuukauden ajan on pohtinut ihan ihmeasioita välillä. Pelkää että sängyn alla tai oven takana on joku. No nuo varmaan ihan tavallista tuossa iässä. Mutta sanoo esimerkiksi että kun ajattelee että jos joku jää auton alle niin tietää että se on kauheaa mutta samalla ajatelee että se olisi hauskaa. Sitten kuitenkin heti perään sanoo että tietää kyllä että siinä ei oikeasti ole mitään hauskaa.

Sanoo että kauheaa jos joku makaisi lattialla kuolleena... no niinhän se tietenkin olisi.

Miettii ihan ihme asioita välillä.

Toisaalta on oma iloinen itsensäkin usein. Kavereita on ja niiden kanssa kovasti tykkää leikkiä.

Hei!

Meillä samanlaiselta kuulostava tyttö, ohessa linkki viestiketjuun, kun myös samasta aiheesta kesäkuussa kyselin, josko löytyisi sieltäkin jotakin yhteistä. Taitaa olla meillä herkät ja pohtivat lapset, ja avoimetkin onneksi
http://kaksplus.fi/threads/pienen-tytoen-ajatukset-pelottavat.2477171/

 

Normaalia tuossa iässä ja mahtava juttu on se, että lapsi uskaltaa avoimesti kertoa ajatuksistaan äidilleen!
Jos rupeaa kovasti vaikuttamaan arkielämään, niin vasta sitten epäilisin ahdistuneisuushäiriötä tms.
Ahdistuneisuushäiriö tuon ikäisenä näkyy monesti niin että esim.jännittää kovasti kaikkea,uusia tilanteita ja jos ei ole ihan varma miten toimia/tehdä uudessa tilanteessa,on vaikea nukahtaa,lapsi on pelokas ja itkee helposti,on paljon mahakipuja ym.fyysisiä kipuja,koulunkäynti ei välttämättä kiinnosta jne.

Ei hirveästi jännitä uusia juttuja mutta esim. Just tuo nukahtaminen on välillä vaikeaa, mutta toisaalta sellaisia kausia on ollut ennenkin. pahoinvoinnista on nyt ajoittain kärsinyt.

Mutta silloin kun on puuhaa ja tekemistä,ei näitä "outoja" puheita tule. Ne iskee pääasiassa illalla ja väsyneenä.

 

no ei mun mielestä nyt ihan normaalia ole, ottaisin yhteyttä johonkin terapeuttiin

 

no ei mun mielestä nyt ihan normaalia ole, ottaisin yhteyttä johonkin terapeuttiin

Miksi täytyisi ensimmäisenä ottaa yhteyttä terapeuttiin? Lapset saavat tietääkseni ajatella ja pohtia kaikenlisia asioita pienessä päässään. Miten olisi uuden harrastuksen aloittaminen, jolloin ympärillä oleva porukkakin saattaisi vaikuttaa tytön ajatuksiin ja pohdintoihin. On niitä miedompiakin tekniikoita harhauttaa lapsen ajatuksenjuoksua kuin heti hankkia ajanvarausta jollekin kallonkutistajalle. Nyt on kesä, joten puuhatkaa ulkoleikkejä, maalatkaa ja piirtäkää, leipokaa, pyöräilkää, taivas on ideoiden rajana!

 

Miksi täytyisi ensimmäisenä ottaa yhteyttä terapeuttiin? Lapset saavat tietääkseni ajatella ja pohtia kaikenlisia asioita pienessä päässään. Miten olisi uuden harrastuksen aloittaminen, jolloin ympärillä oleva porukkakin saattaisi vaikuttaa tytön ajatuksiin ja pohdintoihin. On niitä miedompiakin tekniikoita harhauttaa lapsen ajatuksenjuoksua kuin heti hankkia ajanvarausta jollekin kallonkutistajalle. Nyt on kesä, joten puuhatkaa ulkoleikkejä, maalatkaa ja piirtäkää, leipokaa, pyöräilkää, taivas on ideoiden rajana!

Joo uuden harrastuksen aloittamisesta syksyllä puhuttiinkin jo. Just tuota ajatellen että sais muuta mietittävää.

 

Hei!

Meillä samanlaiselta kuulostava tyttö, ohessa linkki viestiketjuun, kun myös samasta aiheesta kesäkuussa kyselin, josko löytyisi sieltäkin jotakin yhteistä. Taitaa olla meillä herkät ja pohtivat lapset, ja avoimetkin onneksi
http://kaksplus.fi/threads/pienen-tytoen-ajatukset-pelottavat.2477171/

Hei kiitos viesitstä! Kuulosti kyllä tutulle! <3

Mitä teidän tytölle kuuluu nyt?

 

no ei mun mielestä nyt ihan normaalia ole, ottaisin yhteyttä johonkin terapeuttiin

Mä olen täysin tavallinen, töissä käyvä ja veroni maksava ihminen. Vaikka noin 10 vuotiaana mietin millsiselta itsemurhan tehnyt näyttää...miltä kolarissa kuolut näytään (raajat irti etc). Se oli yksi vaihe elämässä, itse en tosin puhunut ajatuksia vanhemmille.

Ei ihmisen kuolema saa olla tällainen tabu, että jos sitä pohdit niin ei kun kallon kutistajalle. Vai onko kyse siitä että vanhemman, se aikuisen, itse kannattaisi pohtia miksi kuolemasta ei saisi puhua/ ajatella?

Ap, juttele tyttösi kanssa rohkeasti. Muista että kuolema on tasan yhtä luonnollinen asia kuin syntymä. Sekä se ettei kuollut nyt mikään yäk-juttu ole, vaan ihminen jonka elämä on päättynyt. Asia, jonka saa puhua läheiselle luontevasti, yleensä unohtuu nopsaa. Mutta jos aiheen tyrmää: ei tuollaista saa miettiä!! On sata varmaa että aiheen pohdiskelu jatkuu.

 

Hei kiitos viesitstä! Kuulosti kyllä tutulle! <3

Mitä teidän tytölle kuuluu nyt?

Hyvää kuuluu, ajatukset ovat nyt hellittäneet, ja tyttö itsekin rauhoittui kun sanoin, että ajattelee hän mitä vain, niin ne ovat vain ajatuksia, ja että välitän hänestä sanoisi hän mitä vain...

Nyt on ollut hyvin empaattinen, miettii paljon mistä voi pahoittaa muiden mieltä, tai saarnaa siitä ettei sääskiä saa tappaa.... Mutta paljon luottavaisempi olo on itselläni, ja tyttö on iloinen yms. Saa nähdä sitten syksyllä kun koulu ja harkat alkavat, vaikuttaako kiire ja väsymys mitenkään.

Olisi kiva teidänkin kuulumisia uudelleen

 

Hyvää kuuluu, ajatukset ovat nyt hellittäneet, ja tyttö itsekin rauhoittui kun sanoin, että ajattelee hän mitä vain, niin ne ovat vain ajatuksia, ja että välitän hänestä sanoisi hän mitä vain...

Nyt on ollut hyvin empaattinen, miettii paljon mistä voi pahoittaa muiden mieltä, tai saarnaa siitä ettei sääskiä saa tappaa.... Mutta paljon luottavaisempi olo on itselläni, ja tyttö on iloinen yms. Saa nähdä sitten syksyllä kun koulu ja harkat alkavat, vaikuttaako kiire ja väsymys mitenkään.

Olisi kiva teidänkin kuulumisia uudelleen

Kovasti kyllä ajatuksia on meidän tytöllä. Huoh. Hankalaa välillä suhtautua näihin, mutta ei kai se tosiaan auta kun yksi kerrallaan käydä näitä läpi. Otitko sä mihinkään yhteyttä, kuten psykologiin tai kouluterkkaan tms?

Kovasti mietin sitäkin että ottaisinko yhteyttä johonkin, mutta pelkään että asiasta tulee vielä kauheampi myllerrys kun tätä aletaan sohimaan tätä asiaa. Ehkä hetken kuitenkin vielä katson rauhoittuisiko tämä itsellään.

 

Hyvää kuuluu, ajatukset ovat nyt hellittäneet, ja tyttö itsekin rauhoittui kun sanoin, että ajattelee hän mitä vain, niin ne ovat vain ajatuksia, ja että välitän hänestä sanoisi hän mitä vain...

Nyt on ollut hyvin empaattinen, miettii paljon mistä voi pahoittaa muiden mieltä, tai saarnaa siitä ettei sääskiä saa tappaa.... Mutta paljon luottavaisempi olo on itselläni, ja tyttö on iloinen yms. Saa nähdä sitten syksyllä kun koulu ja harkat alkavat, vaikuttaako kiire ja väsymys mitenkään.

Olisi kiva teidänkin kuulumisia uudelleen

Kovasti kyllä ajatuksia on meidän tytöllä. Huoh. Hankalaa välillä suhtautua näihin, mutta ei kai se tosiaan auta kun yksi kerrallaan käydä näitä läpi. Otitko sä mihinkään yhteyttä, kuten psykologiin tai kouluterkkaan tms?

Kovasti mietin sitäkin että ottaisinko yhteyttä johonkin, mutta pelkään että asiasta tulee vielä kauheampi myllerrys kun tätä aletaan sohimaan tätä asiaa. Ehkä hetken kuitenkin vielä katson rauhoittuisiko tämä itsellään.

 

Kovasti kyllä ajatuksia on meidän tytöllä. Huoh. Hankalaa välillä suhtautua näihin, mutta ei kai se tosiaan auta kun yksi kerrallaan käydä näitä läpi. Otitko sä mihinkään yhteyttä, kuten psykologiin tai kouluterkkaan tms?

Kovasti mietin sitäkin että ottaisinko yhteyttä johonkin, mutta pelkään että asiasta tulee vielä kauheampi myllerrys kun tätä aletaan sohimaan tätä asiaa. Ehkä hetken kuitenkin vielä katson rauhoittuisiko tämä itsellään.

Tää voi olla ihan ohi menevä heitto. Mutta oletko ajatellut että ongelma onkin se että sinä et kykene puhumaan kuolemasta luontevasti? Jos se onkin sinulle tabu. Ja sitä kautta pidät nyt lapsesi ajatuksia turhan ahdistavina?

 

Tää voi olla ihan ohi menevä heitto. Mutta oletko ajatellut että ongelma onkin se että sinä et kykene puhumaan kuolemasta luontevasti? Jos se onkin sinulle tabu. Ja sitä kautta pidät nyt lapsesi ajatuksia turhan ahdistavina?

Ongelmana ei ehkä ole hänen kohdallaan nyt ne puheet kuolemasta, tai siis pelkästään ne. Kyllä mä siitä voin puhua, että en tätä väitettä ehkä purematta niele

Kun näitä mietiskelyjuttuja on niin kauheasti muitakin. Esimerkkejä: kävelin viikko sitten kaverin kanssa kauppaan, katsoinkohan minä tuolloin kunnolla tuleeko autoja?!

Tai että näytinkö hymyilevältä vaikka kaveri kertoi ikävän asian jne jne.

 

Ongelmana ei ehkä ole hänen kohdallaan nyt ne puheet kuolemasta, tai siis pelkästään ne. Kyllä mä siitä voin puhua, että en tätä väitettä ehkä purematta niele

Kun näitä mietiskelyjuttuja on niin kauheasti muitakin. Esimerkkejä: kävelin viikko sitten kaverin kanssa kauppaan, katsoinkohan minä tuolloin kunnolla tuleeko autoja?!

Tai että näytinkö hymyilevältä vaikka kaveri kertoi ikävän asian jne jne.

Eli hän on alkanut tiedostaa omia toimiaan, niiden merkitystä toisten ihmisten kannalta? Ja toisaalta esim sen että oman huomion herpaantuminen esim tuossa kadun ylityksessä voi johtaa kurjaan lopputulokseen?

Pohtiiko sen tyylisiä asioita kuten ovien unohtaminen auki tms?

Minusta vaan jotenkin kuulostaa että hän on alkanut hahmottaa elämän "vastuullista" puolta. Mihinkä tietysti kuuluu huoletkin. Kyllähän me aikuisetkin pohdimme kuolemaa. Pohdimme mitäs jos se lapsi tosiaan unohtaa varoa autoja tienylityksessä. Mitäs jos unohdamme silitysraudan päälle ja talopalaa...

 

Eli hän on alkanut tiedostaa omia toimiaan, niiden merkitystä toisten ihmisten kannalta? Ja toisaalta esim sen että oman huomion herpaantuminen esim tuossa kadun ylityksessä voi johtaa kurjaan lopputulokseen?

Pohtiiko sen tyylisiä asioita kuten ovien unohtaminen auki tms?

Minusta vaan jotenkin kuulostaa että hän on alkanut hahmottaa elämän "vastuullista" puolta. Mihinkä tietysti kuuluu huoletkin. Kyllähän me aikuisetkin pohdimme kuolemaa. Pohdimme mitäs jos se lapsi tosiaan unohtaa varoa autoja tienylityksessä. Mitäs jos unohdamme silitysraudan päälle ja talopalaa...

Ei nyt ole kyllä tuota ovijuttua miettinyt, mutta totta kyllä mitä sanot. Ja siis minähän olen tosi kova huolehtimaan, mielessäni kuitenkin. Olen nimenomaan pyrkinyt välttämään sitä etten toisi murheitani ääneen lasten kuultavaksi. Mutta siis periytyvää varmasti osin on.

Ja totta on tuo että on alkanut tiedostamaan varmasti näitä omia toimiaan. Tosissaan saattaa muutaman viikon päästä vielä sanoa että katsoinkohan mä kunnolla sitä kun menin tien yli jne jne. Jotenkin näitä murheita ja huolehtimisia on nyt niin kauheasti ja monenlaisia.