Alkanut hirvittää onko 9-vuotiaan tytön psyyke kunnossa

Kyllä nyt jotenkin ei oma pinna tahdo kestää. Taas on jauhettu näitä juttuja tänään. 2v pikkuveli kiusasi niin tyttö sanoi että hänelle tuli kauhea ajatus mieleen. Että jos pikkuveli hukkuis... ei siis sanonut sitä toivovansa mutta ajatus vaan tuli mieleen ja tietää että se olis kauheaa. Ja toinen ajatus että tyrkkäisi pikkuveljen auton alle mutta ei tietenkään tekisi ikinä niin. Mitä ihmettä näihin sanot?! Tuntuu niin kauhealta.

 

Kyllä nyt jotenkin ei oma pinna tahdo kestää. Taas on jauhettu näitä juttuja tänään. 2v pikkuveli kiusasi niin tyttö sanoi että hänelle tuli kauhea ajatus mieleen. Että jos pikkuveli hukkuis... ei siis sanonut sitä toivovansa mutta ajatus vaan tuli mieleen ja tietää että se olis kauheaa. Ja toinen ajatus että tyrkkäisi pikkuveljen auton alle mutta ei tietenkään tekisi ikinä niin. Mitä ihmettä näihin sanot?! Tuntuu niin kauhealta.

Mie sanoin tytölleni, että jokainen voi joskus miettiä noin, äitikin on miettinyt joskus , ja se kertoo vain suuttumisesta ja siitä, että tyttö "testaa" rajojaan ajatuksen tasolla. Eli vaikka ajatukset tuntuvatkin joskus todella pahoiltakin, niin yritä vain kuitata ne pillastumatta. Jossakin kohtaa itse ärähdin tytölleni, kun sanoi pikkusiskolleen, että ei ehkä välitä hänestä ollenkaan, että muiden mieltä ei pahoiteta, siinä kulkee raja, ja piste. Uskoi sen, ja ehkä kaipasikin siihen kohtaan jotakin rajoitusta "avoimuudelleen".

Tärkeintä varmaankin olisi, että tyttö ei itse ahdistu ajatuksistaan, jolloin ne helposti lähtevät kiertämään kehää...

Meillä puhuttiin alkukesästä myös paljon kuolemasta, selitin tytölle, että äiti ei halua kenenkään kuolevan, koska se on niin lopullista, ja äidille tulisi kova suru ja ikävä. Nykyisin meillä on siis ollut ajatusten suhteen rauhallisempaa, enkä sitten koskaan ottanut kehenkään "ammattilaiseen" yhteyttä, koska kuitenkin olen sitä mieltä, että tyttö vain käy nyt läpi sitä, mikä on oikein ja väärin, mikä hyvää ja pahaa, onko hän itse hyvä vai paha vaikka ajattelee jotenkin tms, miksi jotkut ihmiset sotii/tappaa toisiaan, miksi hän joskus valehtelee vaikka ei olisi halunnut jne.

Vaatii kyllä pitkää pinnaa... Toivon, että teilläkin tulisi suvantovaihe, niin ehtii vetää henkeä...

 

Mie sanoin tytölleni, että jokainen voi joskus miettiä noin, äitikin on miettinyt joskus , ja se kertoo vain suuttumisesta ja siitä, että tyttö "testaa" rajojaan ajatuksen tasolla. Eli vaikka ajatukset tuntuvatkin joskus todella pahoiltakin, niin yritä vain kuitata ne pillastumatta. Jossakin kohtaa itse ärähdin tytölleni, kun sanoi pikkusiskolleen, että ei ehkä välitä hänestä ollenkaan, että muiden mieltä ei pahoiteta, siinä kulkee raja, ja piste. Uskoi sen, ja ehkä kaipasikin siihen kohtaan jotakin rajoitusta "avoimuudelleen".

Tärkeintä varmaankin olisi, että tyttö ei itse ahdistu ajatuksistaan, jolloin ne helposti lähtevät kiertämään kehää...

Meillä puhuttiin alkukesästä myös paljon kuolemasta, selitin tytölle, että äiti ei halua kenenkään kuolevan, koska se on niin lopullista, ja äidille tulisi kova suru ja ikävä. Nykyisin meillä on siis ollut ajatusten suhteen rauhallisempaa, enkä sitten koskaan ottanut kehenkään "ammattilaiseen" yhteyttä, koska kuitenkin olen sitä mieltä, että tyttö vain käy nyt läpi sitä, mikä on oikein ja väärin, mikä hyvää ja pahaa, onko hän itse hyvä vai paha vaikka ajattelee jotenkin tms, miksi jotkut ihmiset sotii/tappaa toisiaan, miksi hän joskus valehtelee vaikka ei olisi halunnut jne.

Vaatii kyllä pitkää pinnaa... Toivon, että teilläkin tulisi suvantovaihe, niin ehtii vetää henkeä...

Hyviä ajatuksia, kiitos!!!

 

Meillä samanikäinen tosi herkkä tyttö. Kärsii ajoittain nukahtamisongelmista...heräilee silloin myös yöllä. itkee herkästi sekä pahoittaa mielensä. ei tekisi pahaa kenellekkään ja vatvoo usein mitättömiä asioita.. oon vakavasti miettinyt onko kyseessä jokin ahdistus tai masennus.

 

Meillä tilanne on nyt kyllä sellainen että otan heti maanantaina yhteyttä perheneuvolaan. Saisin ainakin itselleni neuvoja arviota minkälaista apua voitais saada.

Oudot ajatukset vaa kiihtyy kiihtymistään tytöllä. Laittaa 30 viestiä päivässä missä pohtii milloin mitäkin. "Pelkään että alan joskus toivomaan jollekin toiselle pahaa"... tai "luuleekohan joku että olen kuollut jos en heti vastaa viesteihin" tai "tykkääköhän iskä enää susta äiti kun se kattoi musiikkivideon jossa oli nättejä naisia" tai kun tulee pienikin riita niin heti alkaa todistelemaan että ei kuitenkaan halua että toiselle tapahtuu jotain pahaa. Eli siis riidan aikana ajattelee jotakin että toivoo hetken että toista ei olis olemassa tai että jotain pahaa sattuisi toiselle. Ja heti sen jälkeen säikähtää ajatuksiaam ja tajuaa ettei oikeasti halua toiselle pahaa jne jne

Ihan mahdotonta nyt kyllä.

Tajusim tosiaan että tämä kaikki alkoi pikku hiljaa sen jälkeen kun sai puhelimeensa sen kauhean whatsap viestiketjun "hei olen tracy ja olen kuollut. Tulen murhaamaan sinutkin .. jne jne". Säikähti viestiä aivan järkyttävästi.

Meinaa kyllä oma kärsivällisyys olla koetuksella ja tietenkin huoli.

 

Meillä tilanne on nyt kyllä sellainen että otan heti maanantaina yhteyttä perheneuvolaan. Saisin ainakin itselleni neuvoja arviota minkälaista apua voitais saada.

Oudot ajatukset vaa kiihtyy kiihtymistään tytöllä. Laittaa 30 viestiä päivässä missä pohtii milloin mitäkin. "Pelkään että alan joskus toivomaan jollekin toiselle pahaa"... tai "luuleekohan joku että olen kuollut jos en heti vastaa viesteihin" tai "tykkääköhän iskä enää susta äiti kun se kattoi musiikkivideon jossa oli nättejä naisia" tai kun tulee pienikin riita niin heti alkaa todistelemaan että ei kuitenkaan halua että toiselle tapahtuu jotain pahaa. Eli siis riidan aikana ajattelee jotakin että toivoo hetken että toista ei olis olemassa tai että jotain pahaa sattuisi toiselle. Ja heti sen jälkeen säikähtää ajatuksiaam ja tajuaa ettei oikeasti halua toiselle pahaa jne jne

Ihan mahdotonta nyt kyllä.

Tajusim tosiaan että tämä kaikki alkoi pikku hiljaa sen jälkeen kun sai puhelimeensa sen kauhean whatsap viestiketjun "hei olen tracy ja olen kuollut. Tulen murhaamaan sinutkin .. jne jne". Säikähti viestiä aivan järkyttävästi.

Meinaa kyllä oma kärsivällisyys olla koetuksella ja tietenkin huoli.

Harmi, ettei ole helpottanut
Tuntuu kyllä todella paljon samankaltaiselta kuin tyttöni tapaus. Minullakin piippasi puhelin koko ajan, kun tyttö pohti mm. Miksi hän toivoo isoäitinsä kuolemaa, tai miksi hänestä olisi ihan sana vaikka me kaikki kuolisimme... Nyt hän on viime viikot ollut hyvin kiinni minussa, selvästikin tarvitsee paljon läheisyyttä. Saapas nähdä kun koulut alkaa...

Kerrohan kokemuksistasi perheneuvolasta ja heidän kommenteistaan, sinne varmaan mekin hakeudumme jos homma alkaa uudelleen eikä helpota.

 

Sanon nyt saman kuin joskus johonkin aiempaan kyselyysi. OCD:lta kuulostaa ja paljon. Voi olla hyvin vaikea läheiselle ensin tajuta se kuvio. Just ne ajatukset ja ahdistus. Ajattelee just niitä kauheita mitä ei halua ja pelkää että jos haluaakin. Tosin en tiedä onko tätä vai jotain muuta psyykkistä reagointia, ammatilaista nyt kuitenkin tarvitset. Minun läheiselläni alkoi teini-iän alkuvaiheissa. Itse kertonut myöhemmin että jotain oireita oli jo lapsena. Ammattilaisen pakeille ja jos homma ei etene niin etsi yksityiseltä hyvä lastenpsykiatri. Voimia!

 

Sanon nyt saman kuin joskus johonkin aiempaan kyselyysi. OCD:lta kuulostaa ja paljon. Voi olla hyvin vaikea läheiselle ensin tajuta se kuvio. Just ne ajatukset ja ahdistus. Ajattelee just niitä kauheita mitä ei halua ja pelkää että jos haluaakin. Tosin en tiedä onko tätä vai jotain muuta psyykkistä reagointia, ammatilaista nyt kuitenkin tarvitset. Minun läheiselläni alkoi teini-iän alkuvaiheissa. Itse kertonut myöhemmin että jotain oireita oli jo lapsena. Ammattilaisen pakeille ja jos homma ei etene niin etsi yksityiseltä hyvä lastenpsykiatri. Voimia!

Itse asiassa en muistaakseni ole aiheesta aiemmin kirjoittanut. Mutta googlettelin tuosta OCD:stä ja kyllähän tuo valitettavasti tutulta kuulosti

Tällä hetkellä ei ainakaan ole mitään pakkotoimintoja mutta just noita pakkoajatuksia on.

Saiko sinun tuttavasi mistä apua? Terapiaa? Lääkitystä? Normalisoituiko tilanne välillä vai onko oireilu kokoaikaista?

 

Harmi, ettei ole helpottanut
Tuntuu kyllä todella paljon samankaltaiselta kuin tyttöni tapaus. Minullakin piippasi puhelin koko ajan, kun tyttö pohti mm. Miksi hän toivoo isoäitinsä kuolemaa, tai miksi hänestä olisi ihan sana vaikka me kaikki kuolisimme... Nyt hän on viime viikot ollut hyvin kiinni minussa, selvästikin tarvitsee paljon läheisyyttä. Saapas nähdä kun koulut alkaa...

Kerrohan kokemuksistasi perheneuvolasta ja heidän kommenteistaan, sinne varmaan mekin hakeudumme jos homma alkaa uudelleen eikä helpota.

Joo täytyy kirjoitella kuulumisia sitten kun asia etenee siellä perheneuvolassa.

Minun on jotenkin tosi vaikea itse suhtautua näihin juttuihin. Tai siis, että vaikka tiedän että eihän hän tahallaan tai "pahuuttaan" näitä juttuja suolla, ja tiedän että pitäisi olla kärsivällinen, niin silti kärsivällisyys meinaa jossakin välissä kyllä loppua. Ja sehän se ei varmaan asiaa ainakaan auta

Että ainakin minä tarvitsen eväitä perheneuvolasta kuinka pitäisi toimia.

Onko teillä muuten tyttö minkä luonteinen muuten?

Meillä tyttö on ollut ihan pienestä saakka ujo ja kiltti. Kavereita on kuitenkin ollut koko ajan tosi hyvin ja on oikein suosittu kavereiden keskuudessa. Nytkin kyllä kavereiden kanssa leikkii ihan normaalisti mutta sitten leikkien jälkeen tulee kysymystulva ajatuksista ja mietteistä.

Säikähtää omia ajatuksia ja pohtii sitä että "mitä jos joskus haluan jollekin toiselle pahaa" jne paljon. Ollaan tosiaan yritetty sitä toitottaa että jokaiselle tulee joskus pahoja tai negatiivisia ajatuksia toisesta, mutta ne on vain ajatuksia. Niistä ei seuraa kummallekaan osapuolelle mitään pahaa eikä ne ajatukset toteudu jne. Mutta tuntuu että meidän puheet ei nyt auta/riitä.

 

Joo täytyy kirjoitella kuulumisia sitten kun asia etenee siellä perheneuvolassa.

Minun on jotenkin tosi vaikea itse suhtautua näihin juttuihin. Tai siis, että vaikka tiedän että eihän hän tahallaan tai "pahuuttaan" näitä juttuja suolla, ja tiedän että pitäisi olla kärsivällinen, niin silti kärsivällisyys meinaa jossakin välissä kyllä loppua. Ja sehän se ei varmaan asiaa ainakaan auta

Että ainakin minä tarvitsen eväitä perheneuvolasta kuinka pitäisi toimia.

Onko teillä muuten tyttö minkä luonteinen muuten?

Meillä tyttö on ollut ihan pienestä saakka ujo ja kiltti. Kavereita on kuitenkin ollut koko ajan tosi hyvin ja on oikein suosittu kavereiden keskuudessa. Nytkin kyllä kavereiden kanssa leikkii ihan normaalisti mutta sitten leikkien jälkeen tulee kysymystulva ajatuksista ja mietteistä.

Säikähtää omia ajatuksia ja pohtii sitä että "mitä jos joskus haluan jollekin toiselle pahaa" jne paljon. Ollaan tosiaan yritetty sitä toitottaa että jokaiselle tulee joskus pahoja tai negatiivisia ajatuksia toisesta, mutta ne on vain ajatuksia. Niistä ei seuraa kummallekaan osapuolelle mitään pahaa eikä ne ajatukset toteudu jne. Mutta tuntuu että meidän puheet ei nyt auta/riitä.

Meillä tyttö on ujo, mutta hyvinkin iloinen räpätäti kunhan pääsee tutuksi. On kavereita hyvin, ja aika paljon aikaa vievä harrastus. Selvästikin on pohdiskelija ja herkkä, haluaa toimia oikein, ajatella oikein jne...

 

Muistan kun olin 11-vuotias ja lainasin kirjastosta kirjan Noidan käsikirja. Tämä kyseinen opus löytyi ihan nuorten osastolta, mitä ihmettelen nykyään kovasti! Kirja oli pullollaan okkultismia ja tarinoita, joita kerrottiin ihan tosina. Silloin kakarana en ymmärtänyt, mitä mulle tapahtui, mut nyt aikuisena käsitän, että mulle puhkesi oireita, jotka ainakin osittain täyttivät psykoosin tunnusmerkit. En uskaltanut nukkua. Voi niitä lukuisia unettomia öitä, joita sängyssäni vietin hiestä läpimärkänä! Aina, kun tunsin unen tulevan, aloin muka tuntea, kuinka sieluni alkoi irtaantua ruumiista ja kavahdin hereille kauhun valtaamana. Kuulin outoja ääniä ja pelkäsin aivan mielettömästi. En kuitenkaan uskaltanut kertoa näistä asioista kenellekään.

Jotenkin sitten kasvoin eroon näistä peloista ja aikuisena unohdinkin koko jutun. Kunnes kerran sattumalta sain käsiini uskonnollisen artikkelin, jossa käsiteltiin okkultismia ja sen tuhoisia vaikutuksia varsinkin nuoriin. Kuinka ollakkaan, ohessa oli kuva tuosta Noidan käsikirja-kirjasta, ja varoitus, että tämä kirja ei saisi missään joutua kasvavan nuoren käsiin. Yhtäkkiä muistot tulvahtivat mieleeni, ja seuraavana yönä koin samanlaisia painajaismaisia tunnelmia kuin lapsena. En pystynyt nukkumaan ja pelkotilat jatkuivat vielä jonkin aikaa sen jälkeen, kunnes onneksi loppuivat.

Pointtini on, että katsokaa tarkkaan vanhemmat, minkälaista kirjallisuutta lapsenne käsiinsä saavat. En väitä, että aapeen tapauksessa syy voisi olla tämä, mutta valppaana kannattaa olla.

 

Päivitystä tilanteeseen. Perheneuvolaan soitin ja sieltä ilmoittelevat meille aikaa jossain vaiheessa... sovittiin niin että ainakin eka käynti olis meille vanhemmille. En nimittäin ole ollenkaan varma että tytön vieminen psykologille olisi hyvä juttu. ei ole sen tyylinen että pystyisi avautumaan oikein vieraille ihmisille.

Ihan mahdottomia ajatuksia on ollut. Pelkää että jollekin sattuu jotakin, pelkää että ajattelee joskus jostakin jotakin pahaa, pelkää ettei ehkä tykkää meistä vanhemmista joskus, vaikka nyt tykkää jne jne. Pelkää että me vanhemmat eroamme. Ihan älyttömiä pelkoja tuosta. Juttelen naapurin 30v vanhemman miehen kanssa niin hän luulee heti että olen ihastunut tähän jne jne,.

En ymmärrä yhtään mistä nämä on tulleet. Perheneuvolan työntekijä puhelimessa epäili että se kauhea viesti minkä sai whatsap-ryhmässä olisi laukaissut perusturvallisuuden järkkymisen. Voihan se olla. Sen jälkeen nämä kaikki alkoi.

Itse olen alkanut syyttämään itseäni. En ole aina niin tasainen ihminen.Väsyneenä hermo palaa ja sen kyllä näkee. En tietenkään ole väkivaltainen tai huuda lapsilleni, mutta en jaksa aina olla niin kärsivällinenkään. Voi voi

 

Mitähän tuohon nyt neuvoisi kun aika pieni lapsi kyseessä. Isomman lapsen pakkoajatuskuvioista vuosien kokemukset. Ja onko teidän lapsella tätä vai jotain muuta, en tiedä. Lähinnä tulee mieleen että älä mene liikaa mukaan puheisiin/ajatuskuvioihin.Ei voi sivuuttaakaan täysin ikäänkuin ei kuulisi mutta silleen sopivasti ohjata ajatusta muuhun. Koittakaa puuhailla kaikenlaista jossa ajatukset keskittyy siihen tekemiseen. Voisi olla jotain askartelua tai sitten ihan fyysistä likuntaa jos vaan saat innostumaan. Voimia! Toivottavasti löydätte hyvää apua neuvolasta.

 

Mitähän tuohon nyt neuvoisi kun aika pieni lapsi kyseessä. Isomman lapsen pakkoajatuskuvioista vuosien kokemukset. Ja onko teidän lapsella tätä vai jotain muuta, en tiedä. Lähinnä tulee mieleen että älä mene liikaa mukaan puheisiin/ajatuskuvioihin.Ei voi sivuuttaakaan täysin ikäänkuin ei kuulisi mutta silleen sopivasti ohjata ajatusta muuhun. Koittakaa puuhailla kaikenlaista jossa ajatukset keskittyy siihen tekemiseen. Voisi olla jotain askartelua tai sitten ihan fyysistä likuntaa jos vaan saat innostumaan. Voimia! Toivottavasti löydätte hyvää apua neuvolasta.

Kiitos! Minkä ikäisenä sinun lapsella alkoi nämä?

Joo en oikein tiedä tosiaamkaan että mitä näihin juttuihin vastaisi. Joka ikinen kerta perusteellisesti vai vähän puolihuolimattomasti vai tyyliin älä höpsi.

 

Kiitos! Minkä ikäisenä sinun lapsella alkoi nämä?

Joo en oikein tiedä tosiaamkaan että mitä näihin juttuihin vastaisi. Joka ikinen kerta perusteellisesti vai vähän puolihuolimattomasti vai tyyliin älä höpsi.

Meillä tytöllä menivät vastaavat ajatukset nyt ohi, ei ainakaan häiritse häntä niin paljon. Olemme puhuneet aika suoraan, ja olen sanonut hänelle, että hän on herkkä ja ajattelevainen, ja että olin itse lapsena samanlainen. Sanoin, että joskus voi harmittaa niin paljon että inhoaakin jotakin lähimmäistään, eikä siitäkään tarvitse huolestua.

Sinun tytöllä on varmaankin nyt ajatukset jääneet kiertämään kehää. Kuuntele, mutta älä jää niitä sen kummemmin pyörittelemään, toteat vain, että vai niin, ja keksit siihen jotakin tekemistä. Eli tarkoitan tällä sitä, että tyttö huomaa, että sinun maailmanrauhasi ei mihinkään järky, tai välittäminen, sanoo hän mitä vain...?

 

Hei, miten teillä on alkanut sujua nyt koulujen alettua?

 

Hei, miten teillä on alkanut sujua nyt koulujen alettua?

Kiitos kysymästä tällä hetkellä menee kyllä paremmin. Meillä on psykologin ohjeesta käytössä huolivihko johon lapsi voi kirjottaa ajatuksiaan. Ne käydään sitten yhdessä läpi. Näin vältytään jatkuvalta viestittelyltäkin. Ajatuksia on ollut vähemmän kyt viimeisen viikon ajan ja ne painottuu hetkeen ennen nukkumaanmenoa.

 

Ano miina on herkkä ollut luonteeltaan. Mutta nyt viimeisen kuukauden ajan on pohtinut ihan ihmeasioita välillä. Pelkää että sängyn alla tai oven takana on joku. No nuo varmaan ihan tavallista tuossa iässä. Mutta sanoo esimerkiksi että kun ajattelee että jos joku jää auton alle niin tietää että se on kauheaa mutta samalla ajatelee että se olisi hauskaa. Sitten kuitenkin heti perään sanoo että tietää kyllä että siinä ei oikeasti ole mitään hauskaa.

Sanoo että kauheaa jos joku makaisi lattialla kuolleena... no niinhän se tietenkin olisi.

Miettii ihan ihme asioita välillä.

Toisaalta on oma iloinen itsensäkin usein. Kavereita on ja niiden kanssa kovasti tykkää leikkiä.

no miten sä oot vastannut siihen et on hauskaa et joku jää auton alle? en tarkota syyllistää mutkun välillä itte sorrun lapsen kaa siihen ku nauran omalle pullukkuudelleni noh sitten sanon et iskän kaa voi noin leikkiä. Mut välillä kun ei muista sanoa et noin ei oikeesti voi kun kuinka moni nauraa esim kun toinen kampataan sketseissä? niin silloinhan lapsen kanssa on aina sketsin jälkeen keskuteltava että noin ei oikeassa elämässä voi tehdä? tää olikin ittelle taas hyvä muistutus kiitos .. on se lapsen kasvatus välillä kyl vaativaakin ei siinä et ne oppii oikein..

 

Tilannekatsaus. Hetken oli jo hiljaisempaa ajatusten kanssa mutta nyt niitä taas riittää. Koulupsykologillakin käytiin mutta aika yhtä tyhjän kanssa se oli. Ei tyttö siellä paljoo puhunut. Psykologi oli kuitenkin sitä mieltä että tilanne ei ole huolestuttava kun ajatukset ei estä tytön menemisiä ja tekemisiä. Mutta miettii kyllä ihan outoja asioita. Pelkää että me isän kanssa erotaan. Pelkää että haukkuu joskus jotakin vammaiseksi jne jne. Päättymätöntä.huolivihko on ollut ihan hyvä. Kijoittaa sinne huolet ja käydään ne läpi kerran päivässä. Sain sen ohjeen perheneuvolasta ja se on ollut tosi hyvä.

Mutta on nämä kyllä huolestuttavia juttuja ja aika rasittaviakin.

 

Pitäiskö sun pyytää perheneuvolassa ihan lääkärille, lastenpsykiatrin arvioon. Vai tekevätkö jo työtä tiiminä?

 

Pitäiskö sun pyytää perheneuvolassa ihan lääkärille, lastenpsykiatrin arvioon. Vai tekevätkö jo työtä tiiminä?

Perheneuvolassa ei olla siis käyty. Sain ihan puhelimitse ohjeita psykologilta. Mutta koulupsykologilla sit käytiin. Täytyy ilmeisesti soittaa sinne perheneuvolaan uudestaan jos nämä ei tästä laannu. Lapsi itse ei tietenkään haluaisi tästä missään käydä, oli aika lukossa tuolla koulupsykologillakin.