Annoitko/antaisitko miehen maksaa kaiken?

Jos ette edes seurustelisi? Ekat, tokat, kolmannet treffit ja mies tarjoudu maksamaan kaiken: leffat, pizzat, juomat ym...
Itselleni tuli jotenkin outo (huono) fiilis. Käyn kuitenkin töissä ja ihan itse voin/ haluaisin maksaa omat jutut, tai ainakin osan. Toki asia olisi eri, jos suhde olisi pitemmällä, mutta ihan "ekat treffit" vaiheessa tuntuu jotenkin väärältä.

 

Riippuu, että olettaisko mies kenties saavansa sillä konstilla

 

nuoremmista varmaan outoa mutta vanhempien mielestä käytöstapoja tuo maksaminen.

 

Mies oli herrasmies miksi siitäkin pitää valittaa??

 

Antaisin. Tosin yhtähyvin voisin maksaa myös itse. Ei ole mikään erityinen kynnyskysymys.

 

nuoremmista varmaan outoa mutta vanhempien mielestä käytöstapoja tuo maksaminen.

Näin varmasti on. Mutta ihan kuin jäis sellainen tunne "olenko nyt sille jotain velkaa?"

 

Näin varmasti on. Mutta ihan kuin jäis sellainen tunne "olenko nyt sille jotain velkaa?"

mun mielestä tollasesta ei jää mitään velkaa ja jos toinen niin kuvittelee maksettuaan niin,

 

Tietysti antaisin toisen maksaa, jos niin haluaa tehdä.

 

En antaisi enkä antanut. Minulle sopii vain tasa-arvoinen parisuhde ja sellaisessa maksetaan vuorotellen. Jos toisella on paljon suuremmat tulot, hän voi maksaa useammin tai kalliimmat jutut.
Kokemukseni parin vuosikymmenen takaa ovat sellaisia, että suomalaiset miehet eivät ole koskaan pyyteettömiä jotain toiselle ostaessaan.

 

Jos maksaminen menee ihan luonnostaan, niin antaisin maksaa. Jos siitä tehdään hirveä show, niin en.
Mielestäni en kuitenkaan ole mitään velkaa miehelle.

 

Jos mies pyyteettömästi haluaa tarjota vain koska haluaa olla herrasmies niin kyllä antaisin maksaa kaiken. Olen ollut myös treffeillä joilla mies maksatti minulla osan ja myöhemmin kaveri osoittautui täysin kykenemättömäksi jakamaan talousasioita toisen ihmisen kanssa. Jos avoliitossakin lasketaan maitopurkkeja ja kuka osti mitäkin niin nopeasti löydän tieni ulos ovesta.

Nykyinen aviomieheni maksoi monet treffit ja nykyäänkin mulla on miehen tili käytössäni. Miehellä ei ole pääsyä vastaavasti minun tililleni eikä koskaan ole edes kysynyt paljonko siellä on rahaa. Ehkä tuo suhteen alun aikainen suhtautuminen rahaan heijastui myös myöhempään käytökseen parisuhteessa: meille on vain meidän yhteiset jutut, ei ole erikseen sun ja mun rahoja. Jos miehellä on vähemmän rahaa niin käytetään minun tililtä rahoja. Minusta tämä jakaminen on osa keskinäistä luottamusta ja uskoa luottaa toisen ihmisen kykyihin kohdella oikeudenmukaisesti talousasioissakin.

 

Tuossa alkuvaiheessa annan maksaa. Ja leffat, pitsat ja popparit nyt tuskin vievät miestä perikatoon. Tai en ole työttömiä treffaillut, mutta työssäkäyvälle sen ei pitäisi olla niin iso juttu. Tuossa alussa kun mies tekee vaikutusta, niin tuo menee luonnostaan. Sitten jos tietty asutaan jo yhdessä, niin kuluja katsellaan ja jaetaan tasaisemmin.

 

Ei tulis kuuloonkaan, että mies maksais mun lystejä. Mä oon sen verran jääräpäinen nainen, että kiistelisin varmaan tuossa kohtaa, että pistää ne rahat vaikka talteen, mutta mä maksan omat juttuni .

 

Kerran deittailin kivaa miestä joka oli täys herrasmies, maksoi kaiken ja kohteli kuin kukkaa kämmenellä. Alle kuukausi niin häneltä alkoi unohtumaan lompakko aina kotiin tai se oli jäänyt työpaikalle. Ja nämä olivat tilanteissa, kun hänen auto tarvitsi bensaa tai jääkaappi täydennystä. Lomamatkankin koitti saada mut meille varmaan ja kun mentii mökille niin oli taas lompakko kotona ja mulla meni lomarahat niihin bensoihin ja ruokiin sen reissun takia. Pakotin kyllä takautuvasti maksamaan oman osuutensa.
No lyhyt versio tarinasta, hän aluksi antoi vaikutelman hyvästä taloudellisesta tilanteesta vaikka totuus oli jotain ihan muuta. Tarkoitus oli varmaan saada mut rakastumaan ja alkaa lokoisasti elelemään mun siivellä.
Olen sen jälkeen ollut aika sekptinen näiden "herrasmiesten" suhteen.