Anopin kanssa hankalaa ja välit poikki

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Olemme olleet naimisissa kohta 13 vuotta. Minun ja anopin suhde on ollut varmasti keskivertoa parempi, mutta onhan meilläkin ollut yhteentörmäyksiä tässä vuosien varrella. Anoppi on sellainen, että puuttuu monesti meidän tekemiin ratkaisuihin, neuvoo ja ei anna meidän tehdä omia päätöksiä. Pitää itseään kaikkitietävänä ja hänelle on ollut turha sanoa vastaan. Perustelee omia näkemyksiään lähinnä uskomuksien perusteella. Pelkää koko ajan mieheni terveyden puolesta (mieheni isä kuoli alle 40-v sydänkohtaukseen, eivät olleet enää silloin naimisissa) ja uskoo, että mieheni kuolee ihan päivänä minä hyvänsä. Pelottelee lapsia aivan käsittämättömillä asioilla. Esim. kun menimme ensimmäistä kertaa ulkomaille, pelkäsi hyökyaaltoa, pelotteli lapsia nin hirveesti meressä olevilla hailla, että lapset eivät uskaltaneet uida meressä koko loman aikana, saati mennä edes hiekkarannalle. Pelkää laivan uppoamista, syöpää, pedofiileja, kidnappausta jne. Lista on oikeesti loputon. Itseä asia ärsyttää, kun eihän me oikeesti tiedetä (onneksi) milloin kuollaan. Ei aina voi kaikkea pelätä. Myös kun hänen ex-puoliso oli sellaista pettäjätyyppiä, on minua pelotellut, että mieheni minua varmasti pettää kun olin raskaana :(. Ei pidä paikkansa. Olen tätä siis kuunnellut pääosin suu kiinni. Olen häntä kuskannut kauppaan ja soittanut viikottain, että onko kaikki kunnossa jne. Mies ei ole pitänyt äitiinsä niin kovasti yhteyttä. Nyt sitten minulle tarjottiin ulkomailta muutaman kuukauden työkomennuspaikkaa. Tilaisuus oli ainutlaatuinen ja tulevaisuuteni kannalta ratkaiseva. Pohdin silti pitkään otanko paikkaa vastaan, kun harmitti lapsista erossa oleminen ja toisaalta turvallisuus kohdemaassa jne. Mies matkustaa työnsä puolesta ja on useampaan pätkään ollut viikkoja toisella puolella maapalloa. Hän kannusti minua ottamaan paikan vastaan ja kertoi, että pärjäävät varmasti ja kyse on vain lyhyestä, muutaman kuukauden pätkästä. Anoppi kun tästä kuuli, hän soitti minulle yksi aamu. Alkoi paasaamaan taas kerran miehen sydänongelmista. Kysyin mitä ongelmia miehelläni on. Hän kun on sairastanut 8-vuotiaana sydänpussintulehduksen niin anopin mielestä mieheni sydän ei kestä jos olen poissa ja mies rasittuu liikaa. Lapset kuulivat tämän ja herkkä tytär oli huolissaan isästä. Tällä asialla ei ole mitään totuuspohjaa, se ei altista sydänkohtaukselle. Anoppi syyllisti minua, että onko sitten kiva olla siellä kun mies makaa letkuissa sinun takia. Tätä paasausta jatkui jonkun aikaa ja lopulta sanoin, että anoppi on minua kohtaan kohtuuton ja epäreilu. Anoppi sanoi, että minä olen häntä kohtaan epäreilu ja kohtuuton, koska hylkään hänen pojan ja jätän perheen. Olen itsekäs kun ajattelen vain uraa. (Tähän välihuomautuksena että tämä kyseinen paikka olisi ollut opintojeni kannalta todella tärkeä ja ehkä tulevaisuuden työllistymisen kannalta myös). Olen itsekäs kun hylkään miehen ja perheen. Millainen äiti oikein olen, kun hylkään lapset…Jep. No, sitten sanoin näiden jälkeen, että nyt lopetan tän puhelun. Pysyin itse rauhallisena, en huutanut, en hermostunut. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja nieleskelin kyllä kyyneleitä, jotka sitten purkautuivatkin heti puhelun päätyttyä. Soitin miehelleni toiselle puolelle maapalloa, joka oli todella vihainen ja pettynyt äitiinsä. No, oli sitten soittanut äidilleen, joka oli sitä mieltä, että ei tässä ollut mitään väärää. Hän vain ilmaisi mielipiteensä eikä hänellä ole mitään aihetta pyytää anteeksi minulta. Tästä meni kuukausi. Tuli äitienpäivä. Päätin yrittää sopia asiaa. Soitin anopille ja kerroin, että minua loukkasi hänen sanat. Hän alkoi vaan kertoa kuinka häntä loukkasi se, että olin kertonut puhelusta miehelleni ja itkenyt tihrustanut hänen sanoistaan. Sanoin, että ei hän voi minulle soittaa ja haukkua minua…puhelu päättyi siihen, että anoppi huusi puhelimessa suoraan huutoa: sinä et ole kuullutkaan kun haukun sinua, hau hau!” löi luurin korvaan. Mies soitti taas perään ja ihan sama jatkui…..häntä on loukattu. Taas mennyt tästä kolme viikkoa. Anoppi ei soita, halua sovitella. Minusta tuntuu pahalta lasten ja miehen puolesta. Mietin pääni puhki kuinka asian voisin sovittaa. Voinko unohtaa tuon miten minulle on puhuttu? Mies soitti jälleen, koska näkee ahdistukseni. Anoppi itkeä tihrustaa puhelimessa kun on nähnyt ”enneunen” siitä, että katoan matkalla ja mies lähtee minua sieltä etsimään ja anoppi menettää poikansa. Nähnyt siis enneunen kaksi kuukautta sitten jota edelleen itkee…ei halua pyytää minulta anteeksi, koska ei ole sanojensa mukaan tehnyt mitään väärää. On vain ilmaissut mielipiteensä. Ja koska viime puhelussamme sanoin hänelle, että minua ei kiinnosta nuo unet vaan yritin sopia asiaa, niin on loukkaantunut nyt minulle. Lisäksi, koska sanoin, että päästäisi aikuisesta pojastaan irti niin hän päästää nyt irti. Saan pitää pojan ja ollaan sitten välirikossa. Puhelu siis päättyi siihen, että hän pisti välit meidän kanssa lopullisesti poikki sen sijaan että olisi jotenkin asiaa sovitellut. Kaikkein ”parasta” tässä on se, että matka kohdallani lopulta peruuntui, en ole edes siis lähdössä :/ Pitkä tarina. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida jotain mitä voisin tehdä. Olenko todella itsekäs ja epäreilu anoppia kohtaan? Monet tuttavat ovat sanoneet, että tottakai mies pärjää lasten kanssa siinä kuin minäkin. Me ollaan yhdessä lapset tehty/ saatu ja molemmilla on yhtälailla oikeus tehdä päätöksiä..surullinen. Kuinka tämän kaiken selvittää jotta lapset eivät menettäisi ainoaa mummoaan ja mies äitiään? Mies sanoi, että olkoon välit poikki jos ei kerran kykene asiasta keskustelemaan.
 
vierailija
Anteeksi, en jaksanut lukea koko tekstiä. Mutta jo puolessa välissä mietin, miksi ihmeessä siedät tuollaista pelottelua ja manipulointia. Mistä saat rakkautta anoppiasi kohtaan? Ei anoppisi tule muuttumaan tai saamaan apua, jos menet hänen kaikkiin juttuihinsa mukaan. Sillä apuahan anoppisi tarvitsee, ei terve ihminen käyttäydy noin. Älä stressaa päätäsi puhki tai hanki itsellesi pahaa oloa anoppisi takia. Elä perheesi kanssa omaa elämääsi. Anna anoppisi mennä itseensä ja ottaa askeleen teihin päin, teidän ehdoilla. Tsemppiä ja hyvää kesää!
 
vierailija
Anoppi on mestari syyllistämään sinua. Marttyyri.
Anna anopin olla. Jos välit katkeaa lopullisesti kun et ota yhteyttä niin se on varmasti mielenterveytesi kannalta vain hyvä.
 
vierailija
Antakaa olla. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa eli tulee ottamaan itse yhteyttä teihin, jos teitä yhtään kaipaa. Antakaa hänen tehdä oma valintansa teidän ehdoilla.
 
vierailija
Et voi varmasti tehdä muuta kuin antaa anopin olla rauhassa. Minusta teidän välinne eivät kuulosta keskivertoa paremmilta, vaan anoppi on pompotellut sinua/teitä. Nyt on aika laittaa aikuiselle ihmiselle rajat, mikä on normaalia ja hyväksyttyä ja mikä ei. Todennäköisesti ottaa itse yhteyttä teihin, kun annatte aikansa olla rauhassa. Anteeksi tuskin tulee pyytämään, mutta jos sinä pystyt unohtamaan haukut, niin kyllä te väleihin taas pääsette. Nyt annat vain ajan kulua, etkä murehdi anopin sanoja kun ei niillä ole totuuspohjaakaan.
 
vierailija
En ikinä antaisi moisen hullun sukulaisen olla lasteni kanssa missään tekemisissä. Säälittää lastesi puolesta, millainen vässykkä heillä on äitinä, mutta toisaalta ymmärrän, että olet tähän asti alistunut. Nyt unohda hullu akka ja jätä taaksesi - elämä kutsuu :)
 
Samaa mieltä aikaisempien kanssa,anna olla. Teette ratkaisunne tavalla joka miellyttää teitä,ette te aikuiset ihmiset tarvitse kenenkään hyväksyntää teidän perheenne parhaaksi tehdyille ratkaisuille.
 

Yhteistyössä