Antakaapa ADJEKTIIVEJA yms, tarina palstalaisista....

Tarvittaisiin sanoja tarinaan, lähinnä adjektiiveja, sekä 2 pähenkilöä (mies ja nainen) ja pari sivuhenkilöä. Tutut palstanikit, ilmoittautukaa vapaaehtoisiksi tarinaan, ilmoittautujista arvon päähenkilöt ja sivuhenkilöt. Muistakaa että tarinasta ei välttämättä tule imarteleva :cool:

Muut jutut otan siinä järjestyksessä kun ehdotetaan.

Näitä siis tarvitaan, (tällä hetkellä ne on tarinassa korvattu lyhenteellä).

Ph päähenkilö
Sh sivuhenkilö
A adjektiivi
P paikka täytetty
O elävä olento (ihmistyyppi, ammattinimike, eläin jne)
S substantiivi (mikä tahansa esine, asia, aine…)
AV adverbi (miten) täytetty
V Verbi täytetty
J julkisuuden henkilö täytetty

Antakaas tulla!
Ilmoittaudun uhriksi jos sellaista vielä tarvitaan.

Adjektiiveiksi: mehevä, rietas, kirkastettu, uurteinen ja tirisevä.
Elävä olento: Yksisarvinen
Substantiivi: Alasin

:)
 
  • Tykkää
Reactions: Kissimi
Lucifer, laitoin seminologin sijasta keinosiementäjä, tutumpi sana (esim. itselleni ei seminologi valjennut ennen kuin googlasin :))

htmdai: ei aukea oikein tuo kunnan taiteilija, niin laitan pelkän taiteilijan, tai voit antaa tilalle jonkun muun :)
 
Kiitos kaikille osallistumisesta :) Kuten tiedämme, sattuma tekee näistä osin enemmän, osin vähemmän osuvia, mutta aina outoja :D




Limainen tarinamme alkaa lumiselta Palstalta. Tarkemmin sanottuna, valkoisten gynekologien kylmältä Kaks Plussalta. Tämä ei ole mikään himokas tarina, vaan täynnä persjalkaisia dildoja, kuten tulette huomaamaan.

Monta päivää Metiksen kotipaikalla, julkisessa WCssä, oli vain satanut. Isoja, muovisia pisaroita, ja välillä imureitakin. Ja sehän tarkoitti sitä, että Metis, tuo rasvainen orava, vietti aikansa sisällä paskaisessa talossaan. Killisilmäisen Metiksen torahampainen lapsi (tai ruskea uimavalvoja, kuten kiiluvat naapurinsa, mm. Ihana Valo, sitä krapulassa kutsuivat) pelasi seisova pyykkikori -peliä sillä välin kun Metis surffaili kummallisella Kaks Plussalla.

Kävipä sitten niinä päivinä, että myös tanssivassa Cittarissa satoi.
- Voi limainen vessapaperi! kiljui karvainen Päätön. Hänen pörröinen polkuveneensä oli juuri kastunut, ja näytti nyt ihan nahkaiselta kellukkeelta! Se oli kova pala hempeälle Päättömälle, sillä polkuvene oli hänen kuumin puutarhatonttunsa, eikä edes hikinen sateenvarjo voisi korvata sitä pettymystä, jos se menisi pilalle.
Tapahtumasta nylkyttämään alkanut Päätön juoksi sisälle rupiseen kotiinsa ja avasi reikäisen tietokoneensa. Ehkäpä kurainen Kaks Plus saisi hänen pienen mielensä paremmaksi, ja ehkä vähän julmemmaksikin.

Linjoilla oli vain muutama niljakas palstailija: imelä Lucifer, haiseva Lispetti, sinertävä Mummeliisa ja kuppainen Sangria.

Kuriton Mummeliisa postaili homeisen leipurinsa mädäntyneistä ongelmista: Leipuri oli yllätetty ulkoiluvälinevarastosta hinkkaamasta! Ja vielä puhtaan Luciferin kanssa! Tästä nousikin aika kirkas kohu Palstalla. Etenkin suolainen Sangria tuntui olevan asiasta myöhemmin kiinnostunut…

Päätöntä ei kuitenkaan vetisen Mummeliisan mehevät ongelmat kiinnostaneet. Hänellä kun aina tuntui olevan joku hammastikku suonikkaaseen nenäänsä vedettynä.

Äkkiä Päätön huomasi laajan ketjun: "En uskalla enää tonttuilla, pelkään olevani liian puinen. Auttakaa!"

Kirjoittajana oli fiksu Metis. Kovin lohkeileva Päätön klikkasi heti tuon tiukan ketjun auki, ja luki tomeran Metiksen paatuneen tilityksen. Nyt oli hyvät (ja haisevat) neuvot kalliit!
Ruosteinen yksäri lähti heti matkaan.
" Kiharainen Metis, kirjoitan tätä epäkäytännöllisin mielin. Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu! Minä itse en ole uskaltanut pinkoa tuhanteenviiteensataan päivään!! Se tuntuu niin rullautuvalta. Haluaisin puhua tästä kanssasi (ja ehkä vähän kammeta myös…?) Sähköisin terveisin, Päätön."
Ja kohta normaalit puhelimet pirisivät. Aukinainen pari sopi treffit pyörivään saunaan jo samana iltana. Molempia jännitti; Metis ei osannut pättää laittaisiko päälleen palapeli- vai pulkkakuvioisen mekon, ja Päätön pähkäili loppumetreille sanomalehden ja joulukalenterin hajuisten partavesien välillä. Ilta oli palava, ja jännitys tiivistyi. Metiksestä tuntui kuin sataviisi yksisarvista olisi ollut vatsassa. Päätön taas rauhoitteli itseään: "Siivottomasti se menee. Olethan saastainen kissa."

Lopulta huomionkipeiden treffien aika koitti. Päätön oli tuonut mukanaan sairaan piknik-korin: posliinista leipää, alasimen hajuista juustoa ja lihaisaa viiniä. Hän istuskeli kermaisen palstan päällä niukkaa Metistä odotellen. Aika kului verisen hitaasti. Metistä ei kuulunut. Karvaton kuukin nousi jo taivalle, ja Päättömän olo alkoi tuntua varsin kukkivalta.

Kello löi jo 69. Kuiva Päätön alkoi vilkuilla liukkaasti ympärilleen.
- Voi epäilevä siivooja! Missä se pärisevä Metis oikein on!? Kasvimaalla tuulettamassako??

Vihdoin synteettinen Päätön sai tarpeekseen ja päätti lähteä kudotuille silakkamarkkinoille täydellisen ystävänsä Mettäkylässä tuulee:n kanssa iltaa viettämään. Hän kun oli varsin virkattu, ja aika mahtavaa seuraa tälle pahviselle miehelle.

Mehevää kauppahallin reunaa kulkiessaan Päätön yhtäkkiä kuuli riettaita ääniä. Mitäs siellä kirkastetun päiväkodin takana oikein tapahtuikaan??

Nyt kovin uurteinen Päätön kurotti nähdäkseen: Tirisevä Metis ja pirullinen Marco Bjurström siellä vinkuivat yhdessä!! Ja vielä Tuksun näköisen keinosiementäjän kanssa!

Tämä näky järkytti punaista Päätöntä niin syvästi, että hän ei enää koskaan toipunut, vaan joutui elämään jouluisen loppuelämänsä talvisella uimarannalla, kaukana nokkavasta Palstasta, ja kaikista sen niljakkaista taiteilijoista.

Hyvästi, ritarillinen Päätön, elä puuduksissa!
 

Yhteistyössä