vierailija
Vahvinkin murtuu joskus, mulla se tapahtuu nyt. Ero haaveissa hankistä ja harvoin fyysistäkin väkivaltaa (taitavasti niin, ettei jälkiä jää) harjoittavasta miehestä, tämä vain roikkuu itsepintaisesti minussa. Kolme lasta, joista yksi yhteinen, kaksi vanhinta edellisestä liitostani. Meillä riidellään nykyisin lähes päivittäin, valitettavasti myös lapset ovat riidoista osansa joutuneet kuulemaan. Etsin asuntoa miehen selän takana koko ajan, pienessä kunnassa niitä vain ei ole vielä vapautunut. Mies on sairaalloisen mustasukkainen ja harhainen, epäilee ja syyttelee minun käyvän vieraissa, kyttää, vahtii, haukkuu ja syyttelee, saattaa jopa ajella työpaikkani ohi tarkastakseen olenko siellä. Monet kerrat on vienyt autostani avaimet etten pääse edes kauppaan lähtemään, lompakon, käsilaukun, viskonut meikit pitkin metsää.
Henkinen väkivalta on mennyt nyt aivan äärettömyyksiin, hän on alkanut syöttää tarinoitaan lapsilleni saaden luultavasti heidät osan jopa uskomaan. Mies uhkailee "suurella ja mahtavalla" suvullaan (jolle hän myös on valheitaan syöttänyt), kuinka hän tulee viemään minulta kaiken, myös lapsen sekä haukkuu lapsille, kuinka äiti on huora ja jakaa persettään kaikkialle. Minun oma äitini on kuollut, isän kanssa en ole juuri tekemisissä, tämän tiedostaen hän tietää ettei minun takanani seiso juuri ketään todistamassa oikeudessa puolestani.
Olen kysynyt neuvoja poliisilta kuin lakimieheltäkin, eikä apua henkiseen väkivaltaan näemmä saa mistään. Mustelmia ei ole.
Olen huomannut alkaneeni taipua miehen manipulointiin itsekin, että jatkettaisi nyt vain. Rakkautta, kunnioitusta ja luottamusta ei kuitenkaan ole, vaikka mies kovasti odottaa niitä minulta saavansa.
En muista milloin viimeksi olisin hymyillyt, koko ajan elämässä on mukana pelko, varpaillaan eläminen, sanojen varominen, alan masentua. Mitä h*lvettiä minä teen, kenelle voin puhua, mihin voisin lasteni paeta?! Millä helkkarin perusteella tuo mies voisi minulta perheeni viedä? Ei kai millään, mutta lapsilla uhkailu on tuhonnut minut sisältäpäin pian kokonaan. Oman perheensä hän on puhunut taakseen, kuinka kaikki vika on minussa, ja väittää kovasti vieraissakäynti-epäilyksiäänkin todeksi.
Auttaakaa joku. :,(
Henkinen väkivalta on mennyt nyt aivan äärettömyyksiin, hän on alkanut syöttää tarinoitaan lapsilleni saaden luultavasti heidät osan jopa uskomaan. Mies uhkailee "suurella ja mahtavalla" suvullaan (jolle hän myös on valheitaan syöttänyt), kuinka hän tulee viemään minulta kaiken, myös lapsen sekä haukkuu lapsille, kuinka äiti on huora ja jakaa persettään kaikkialle. Minun oma äitini on kuollut, isän kanssa en ole juuri tekemisissä, tämän tiedostaen hän tietää ettei minun takanani seiso juuri ketään todistamassa oikeudessa puolestani.
Olen kysynyt neuvoja poliisilta kuin lakimieheltäkin, eikä apua henkiseen väkivaltaan näemmä saa mistään. Mustelmia ei ole.
Olen huomannut alkaneeni taipua miehen manipulointiin itsekin, että jatkettaisi nyt vain. Rakkautta, kunnioitusta ja luottamusta ei kuitenkaan ole, vaikka mies kovasti odottaa niitä minulta saavansa.
En muista milloin viimeksi olisin hymyillyt, koko ajan elämässä on mukana pelko, varpaillaan eläminen, sanojen varominen, alan masentua. Mitä h*lvettiä minä teen, kenelle voin puhua, mihin voisin lasteni paeta?! Millä helkkarin perusteella tuo mies voisi minulta perheeni viedä? Ei kai millään, mutta lapsilla uhkailu on tuhonnut minut sisältäpäin pian kokonaan. Oman perheensä hän on puhunut taakseen, kuinka kaikki vika on minussa, ja väittää kovasti vieraissakäynti-epäilyksiäänkin todeksi.
Auttaakaa joku. :,(
