Asiakeskeiset vs. ihmiskeskeiset ihmiset

Onko teidän mielestänne olemassa tällaista jakomallia ihmisten kesken? Olen mielestäni ollut nuoresta pitäen asiakeskeinen ja teinipoikammekin tuntuu olevan. Mieheni on hieman meitä kahta enemmän ihmiskeskeinen. - Minkälaisia havaintoja voitte tehdä itsestänne tässä suhteessa? Entä perheenjäsenistänne?

 

No, mä olen varmaan enemmän asiakeskeinen ja suurinosa tuntuu olevan ihmiskeskeisiä. Mulle tärkeintä on se asia, kun jutellaan. En jaksa jaaritella turhia, tuntuu pakkopullalta. Mieluummin olen hiljas, jos ei ole mitään asiaa. Moni taas tuntuu enemmän nauttivan siitä mitä kaikkea on siinä ympärillä eli sen asian sijasn eleet, reaktiot, tuntuu olevan se juttelun pääpointti. Mä olen varmaan sillä mittapuulla tylsä.

 

Mä kuulun myös noihin asiakeskeisiin ihmisin. En myöskään jaksa turhaa diipadaapa -keskustelua ja mielelläni hoidan asiat niinkuin ne on. Mielessäni on myös käynyt, että jotkut saattavat pitää minua äärimmäisen tylsänä ihmisenä. Itse en kuitenkaan pidä itseäni tylsänä, kiinnostun vain erilaisista asioista kuin monet muut.

Asiakeskeisenä ihmisenä en myöskään kuulu siihen joukkoon, joka tulkitsee asioita "rivien välistä". Se on mielestäni yksi rasittavimpia piirteitä monissa ihmisissä. Itse sanon asiat niin kuin ne ovat, ja toiset näyttävät lisäävän lauseisiini jotain outoja tulkintoja oman päänsä sisäisestä maailmasta. Se on rasittavaa, koska lähes 100 %:n varmuudella tulkinta menee aivan väärin. Nyt vanhemmiten olen pyrkinyt jättämään keskustelut tällaisten "tulkitsijoiden" kanssa minimiin; en jaksa aina selittää mitä tarkoitan jos kerran henkilö ei tajua että minä tarkoitan sitä mitä sanon.

 

Omalle perheelleni ja ystävilleni olen ihmiskeskeinen ja muille asiakeskeinen.

Minun näkökulmastani asiakeskeisyys eikä imiskeskeisyys liity smalltalkkiin tai siihen miten muiden kanssa tulee juttuun. Näen sen liittyvän enemmänkin tapaan käsitellä tapahtumia, tietoa ja ymmärtää ympäristön vaikutuksia. ym. ym. ym.

 

Omalle perheelleni ja ystävilleni olen ihmiskeskeinen ja muille asiakeskeinen.

Minun näkökulmastani asiakeskeisyys eikä imiskeskeisyys liity smalltalkkiin tai siihen miten muiden kanssa tulee juttuun. Näen sen liittyvän enemmänkin tapaan käsitellä tapahtumia, tietoa ja ymmärtää ympäristön vaikutuksia. ym. ym. ym.

Hih! Täällä kun sun kanssa yrittää keskustella, et koskaan edes ymmärrä asiaa, vaan yrität vatvoa kirjoittajan "puolta".

 

Hih! Täällä kun sun kanssa yrittää keskustella, et koskaan edes ymmärrä asiaa, vaan yrität vatvoa kirjoittajan "puolta".

En ymmärrä asiaa, koska yritän vatvoa kirjoittajan "puolta"?
Anteeksi mitä?

Mutta hei, jos se susta hyvälle tuntuu, niin sovitaan niin, että ongelma on mun keskustelutaidoissa

 

En ymmärrä asiaa, koska yritän vatvoa kirjoittajan "puolta"?
Anteeksi mitä?

Mutta hei, jos se susta hyvälle tuntuu, niin sovitaan niin, että ongelma on mun keskustelutaidoissa

Voi rakas, kun nyt ei ollut kyse keskustelutaidoista.

 

Voi rakas, kun nyt ei ollut kyse keskustelutaidoista.

Eli siis mun keskustelutaidoissa ei ole ongelmaa, vaan missä?
Selitätkö tarkemmin, miten asian ymmärtäminen/ymmärtämättömyys ei vaikuta keskustelun tasoon?
Kerrotko vielä, kuka/mikä on "kirjoittajan puoli"? Kuka se kirjoittaja on? Ja miten sitä vatvotaan?

 

Eli siis mun keskustelutaidoissa ei ole ongelmaa, vaan missä?
Selitätkö tarkemmin, miten asian ymmärtäminen/ymmärtämättömyys ei vaikuta keskustelun tasoon?
Kerrotko vielä, kuka/mikä on "kirjoittajan puoli"? Kuka se kirjoittaja on? Ja miten sitä vatvotaan?

En ole tuo henkilö, joka aloitti tämän mistä vaikutat hieman tuohtuneelta, mutta jos sallit niin voisin kertoa oman esimerkkini. Ja asiaihmisenä tarkoituksenani ei ole tuoda tunteita tähän keskusteluun (joita rivien välistä olen huomaavinani sinun yllä olevassa tekstissäsi, heh ja minähän en tulkitse asioita rivien välistä), vaan tarkoituksenani on vain kertoa oma kokemukseni.

Eli eräänä päivänä vastasin johonkin keskustelun pätkään, siinä kysyttiin muistaakseni että mistä mustasukkaisuus johtuu. Taisin vastata jotain että mielestäni se johtuu pelosta ja jne jne, perustelin vastaustani muutamilla näkemyksillä.

Yllättäen sain kommenttiini sinulta vastauksen jossa peräänkuulutit sitä että pitäisi olla armollinen itselleen ja antaa anteeksi jos ei ole täydellinen tai jotain, en muista sanatarkkaan.

Tuo vastauksesi vaikutti minusta juurikin siltä että olit tulkinnut tekstini tavalla joka ei ollut alkuunkaan minun tarkoitukseni. Jos olisit lukenut alkuperäisen tekstini vain sellaisenaan, etkä tulkinnut sitä, et ehkä olisi kehottanut minua antamaan itselleni anteeksi yms. Eli tästä päättelisin että et ollut "asiaihminen" keskustelussasi minun kanssani, vaan teit tulkintoja jotka menivät minun näkökulmastani metsään.

Eli tämä siis vain asia joka minulle tuli mieleen, en tiedä mistä tuo toinen kirjoittaja kirjoittaa ja mihin hän viittaa.

 

En ole tuo henkilö, joka aloitti tämän mistä vaikutat hieman tuohtuneelta, mutta jos sallit niin voisin kertoa oman esimerkkini. Ja asiaihmisenä tarkoituksenani ei ole tuoda tunteita tähän keskusteluun (joita rivien välistä olen huomaavinani sinun yllä olevassa tekstissäsi, heh ja minähän en tulkitse asioita rivien välistä), vaan tarkoituksenani on vain kertoa oma kokemukseni.

Eli eräänä päivänä vastasin johonkin keskustelun pätkään, siinä kysyttiin muistaakseni että mistä mustasukkaisuus johtuu. Taisin vastata jotain että mielestäni se johtuu pelosta ja jne jne, perustelin vastaustani muutamilla näkemyksillä.

Yllättäen sain kommenttiini sinulta vastauksen jossa peräänkuulutit sitä että pitäisi olla armollinen itselleen ja antaa anteeksi jos ei ole täydellinen tai jotain, en muista sanatarkkaan.

Tuo vastauksesi vaikutti minusta juurikin siltä että olit tulkinnut tekstini tavalla joka ei ollut alkuunkaan minun tarkoitukseni. Jos olisit lukenut alkuperäisen tekstini vain sellaisenaan, etkä tulkinnut sitä, et ehkä olisi kehottanut minua antamaan itselleni anteeksi yms. Eli tästä päättelisin että et ollut "asiaihminen" keskustelussasi minun kanssani, vaan teit tulkintoja jotka menivät minun näkökulmastani metsään.

Eli tämä siis vain asia joka minulle tuli mieleen, en tiedä mistä tuo toinen kirjoittaja kirjoittaa ja mihin hän viittaa.

Ok. Se voi olla että olen ymmärtänyt värin sanomasi, tai voi olla, että olen vain ketonut ns. Jatkeena sen, mitä ajatuksia kirjoituksesi herätti olematta kuitenkaan erimieltä siitä mitä sanoit. En oikein muista kyseistä keskustelua.

Täällä palstaillessa en pahemmin menetä hermojani. Ymmärrän kyllä, miksi saatan "kuulostaa" sille. Mulla on tapana kysellä suoraan sen suuremmin muotoilematta kysymyksiäni tai sanomisiani.

Pahoittelut, jos olen ollut ärsyttävä!!!

 

Ok. Se voi olla että olen ymmärtänyt värin sanomasi, tai voi olla, että olen vain ketonut ns. Jatkeena sen, mitä ajatuksia kirjoituksesi herätti olematta kuitenkaan erimieltä siitä mitä sanoit. En oikein muista kyseistä keskustelua.

Täällä palstaillessa en pahemmin menetä hermojani. Ymmärrän kyllä, miksi saatan "kuulostaa" sille. Mulla on tapana kysellä suoraan sen suuremmin muotoilematta kysymyksiäni tai sanomisiani.

Pahoittelut, jos olen ollut ärsyttävä!!!

Täällä ilmoittautuu kolmas, jonka huomioiden mukaan olet hyvin klassinen esimerkki ns. tunneihmisestä, ainakin täällä palstalla siis.
Et oikein kykene objektiivisuuteen, vaan "asiapitoiset" näkemyksesi ovat yleensä subjektiivisia tulkintoja, mielipiteitä ja tunnejargonia vailla esim. tieteellistä pohjaa ja itsekritiikkiä, omien asenteiden ja mielipiteiden kyseenalaistamista.

 

Täällä ilmoittautuu kolmas, jonka huomioiden mukaan olet hyvin klassinen esimerkki ns. tunneihmisestä, ainakin täällä palstalla siis.
Et oikein kykene objektiivisuuteen, vaan "asiapitoiset" näkemyksesi ovat yleensä subjektiivisia tulkintoja, mielipiteitä ja tunnejargonia vailla esim. tieteellistä pohjaa ja itsekritiikkiä, omien asenteiden ja mielipiteiden kyseenalaistamista.

Eli sä et tykkää siitä, että olen erimieltä kanssasi ja tästä syystä päättelet, että mielipiteeni on muodostunut tunnepohjalta?

 

Neljäs joka ilmoittautuu saman havainnon tehneeksi. ja ei, eroavista mielipiteistä se ei johdu. Hieno tulkinta taas

 

En ole tuo henkilö, joka aloitti tämän mistä vaikutat hieman tuohtuneelta, mutta jos sallit niin voisin kertoa oman esimerkkini. Ja asiaihmisenä tarkoituksenani ei ole tuoda tunteita tähän keskusteluun (joita rivien välistä olen huomaavinani sinun yllä olevassa tekstissäsi, heh ja minähän en tulkitse asioita rivien välistä), vaan tarkoituksenani on vain kertoa oma kokemukseni.

Eli eräänä päivänä vastasin johonkin keskustelun pätkään, siinä kysyttiin muistaakseni että mistä mustasukkaisuus johtuu. Taisin vastata jotain että mielestäni se johtuu pelosta ja jne jne, perustelin vastaustani muutamilla näkemyksillä.

Yllättäen sain kommenttiini sinulta vastauksen jossa peräänkuulutit sitä että pitäisi olla armollinen itselleen ja antaa anteeksi jos ei ole täydellinen tai jotain, en muista sanatarkkaan.

Tuo vastauksesi vaikutti minusta juurikin siltä että olit tulkinnut tekstini tavalla joka ei ollut alkuunkaan minun tarkoitukseni. Jos olisit lukenut alkuperäisen tekstini vain sellaisenaan, etkä tulkinnut sitä, et ehkä olisi kehottanut minua antamaan itselleni anteeksi yms. Eli tästä päättelisin että et ollut "asiaihminen" keskustelussasi minun kanssani, vaan teit tulkintoja jotka menivät minun näkökulmastani metsään.

Eli tämä siis vain asia joka minulle tuli mieleen, en tiedä mistä tuo toinen kirjoittaja kirjoittaa ja mihin hän viittaa.

Koen olevani asiakeskeinen, mutta musta sinä vaikutat omaan päähäsi pinttyneeltä, jolle on olemassa vain yksi totuus. Kyllä mä myös tulkitsen rivien välistä, vaikka olenkin asiakeskeinen. Joskus ihminen ei itsekään tiedä mistä oma käytös oikeasti johtuu. Varsinkin sinuntyyppisillä, jotka eivät voi sietää sitä, että toinen sanelee sulle tunteita, koska koet ettei sulla sellaisia ole. Tai jos on, ne on viha, suru, ilo ja rakkaus ja mitään muuta ei siihen väliin mahdu eikä mikään niitä selitä. Nyt vihaat minuakin.

 

Koen olevani asiakeskeinen, mutta musta sinä vaikutat omaan päähäsi pinttyneeltä, jolle on olemassa vain yksi totuus. Kyllä mä myös tulkitsen rivien välistä, vaikka olenkin asiakeskeinen. Joskus ihminen ei itsekään tiedä mistä oma käytös oikeasti johtuu. Varsinkin sinuntyyppisillä, jotka eivät voi sietää sitä, että toinen sanelee sulle tunteita, koska koet ettei sulla sellaisia ole. Tai jos on, ne on viha, suru, ilo ja rakkaus ja mitään muuta ei siihen väliin mahdu eikä mikään niitä selitä. Nyt vihaat minuakin.

No ehkä tämä palsta ei herätä minussa sen suurempia tunteita, tai se, että täällä yleensä keskustellaan asioista. Se ei tarkoita sitä, ettäkö olisin millään tasolla tunneköyhä tai kuvittelisin sellainen olevani.
Kukapa meistä ei uskoisi omaan totuuteensa? Luuletko itse olevasi sellaisen yläpuolella?

Ja ei, en vihaa sinua.