Avioliitottomat nykyvanhemmat

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
On mietityttänyt viimeaikoina, miksi niin monet tekevät lapsia ennen kuin ovat naimisissa? Lapsi on se suurin sitoumus, joka toiseen ihmiseen voi olla, joten eikö naimisiinmeno olisi järkevä steppi ennen lapsia? Ehkä hieman konservatiivista, mutta missä ovat nykyaikana perheet, joilla on yksi sukunimi (jopa ilman väliviivoja ja jatko-osia)? Vauvan synnyttyä alkaa kiistely siitä, kumman sukunimen lapsi saa, ikään kuin omaisuutta oltaisiin jo jakamassa. Avioliitto ja yhteinen sukunimi olisivat pieniä tekijöitä, mutta symbolisesti merkittäviä perheen tärkeyttä ja yhtenäisyyttä korostavia konsepteja. Jos ei ole halukkuutta sitoutua toiseen avioliiton mittapuulla, voi lapsikin olla huono ajatus. Virheet ovat ymmärrettäviä, kaikki eivät halua olla yhdessä lapsensa toisen vanhemman kanssa, sekin on ok. Mutta he, jotka ovat tosissaan ja varmoja, miksi he hankkivat lapset ilman avioliittoa?

Eikö häistä katoa jonkin verran hohtoa, jos on jo saaatu lapset yhdessä? Eikö siinä vaiheessa ole vähän koomista kysyä, haluatko ottaa tämän miehen puolisoksesi? Ei sillä, etteikö voisi vilpittömästi haluta ja rakastaa, mutta lasten saannin jälkeen se alkaa olla jo itsestäänselvyys että puolisoina tässä ollaan, ellei kumpikaan ole salaa eroamassa.
 
vierailija
On mietityttänyt viimeaikoina, miksi niin monet tekevät lapsia ennen kuin ovat naimisissa? Lapsi on se suurin sitoumus, joka toiseen ihmiseen voi olla, joten eikö naimisiinmeno olisi järkevä steppi ennen lapsia? Ehkä hieman konservatiivista, mutta missä ovat nykyaikana perheet, joilla on yksi sukunimi (jopa ilman väliviivoja ja jatko-osia)? Vauvan synnyttyä alkaa kiistely siitä, kumman sukunimen lapsi saa, ikään kuin omaisuutta oltaisiin jo jakamassa. Avioliitto ja yhteinen sukunimi olisivat pieniä tekijöitä, mutta symbolisesti merkittäviä perheen tärkeyttä ja yhtenäisyyttä korostavia konsepteja. Jos ei ole halukkuutta sitoutua toiseen avioliiton mittapuulla, voi lapsikin olla huono ajatus. Virheet ovat ymmärrettäviä, kaikki eivät halua olla yhdessä lapsensa toisen vanhemman kanssa, sekin on ok. Mutta he, jotka ovat tosissaan ja varmoja, miksi he hankkivat lapset ilman avioliittoa?

Eikö häistä katoa jonkin verran hohtoa, jos on jo saaatu lapset yhdessä? Eikö siinä vaiheessa ole vähän koomista kysyä, haluatko ottaa tämän miehen puolisoksesi? Ei sillä, etteikö voisi vilpittömästi haluta ja rakastaa, mutta lasten saannin jälkeen se alkaa olla jo itsestäänselvyys että puolisoina tässä ollaan, ellei kumpikaan ole salaa eroamassa.
Hiukan ristiriitaista. Sitä paitsi, se lapsi on tosiaan suurin ja lopullinen sitoumus. Paperinpala avioliitosta on oikeastaan turha.
 
vierailija
Lapsen teossa jos jää odottamaan avioliittoa, voipikin jäädä lehdelle soittelemaan! Avioon ehtii vaikka 70 vuotiaana.

En kuulu kirkkoon enkä muutenkaan ole varma yksiavioisuudesta.... Kumppani on kuitenkin pysynyt samana jo 6 vuotta ja lapsikin meillä on. Jotenkin sitä tuntee olevansa vapaampi ilman avioliittoa ja kaikkia lupauksia, ihan omana itsenään. Niin kauan kun vedetään yhtä köyttä, rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme ja perhe on etusijalla, ei siihen mitään vannon kautta kiven ja kannon ja lupaan vaikka hampaat irvessä pysyä ja rakastaa -sepustuksia tarvita. Minä nimittäin en missään nimessä lupaa sellaista.
 
AP vierailija
Hiukan ristiriitaista. Sitä paitsi, se lapsi on tosiaan suurin ja lopullinen sitoumus. Paperinpala avioliitosta on oikeastaan turha.
Niin, juuri sitä tarkoitinkin: et lukenut väärin. Koska lapset on se suurin sitoumus niin olisi ehkä loogisempi järjestys mennä askel kerrallaan pienimmästä sitoumuksesta isoimpaan:
seurustelu, yhteenmuutto, kihlat, (talon osto, lemmikit, tms.), naimisiin, lapset.

Mutta voihan sitä myös aloittaa lapsilla, kuka minä olen sanomaan mitään! Olisi kiva keskustella tästä, vai olenko ainoa joka on miettinyt asiaa?
 
AP vierailija
Lapsen teossa jos jää odottamaan avioliittoa, voipikin jäädä lehdelle soittelemaan! Avioon ehtii vaikka 70 vuotiaana.

En kuulu kirkkoon enkä muutenkaan ole varma yksiavioisuudesta.... Kumppani on kuitenkin pysynyt samana jo 6 vuotta ja lapsikin meillä on. Jotenkin sitä tuntee olevansa vapaampi ilman avioliittoa ja kaikkia lupauksia, ihan omana itsenään. Niin kauan kun vedetään yhtä köyttä, rakastetaan ja kunnioitetaan toisiamme ja perhe on etusijalla, ei siihen mitään vannon kautta kiven ja kannon ja lupaan vaikka hampaat irvessä pysyä ja rakastaa -sepustuksia tarvita. Minä nimittäin en missään nimessä lupaa sellaista.
Ateisti itsekin. Ja kuulostaa järkevältä pohdinnalta. Eroon voi aina päätyä, oli sitten naimisissa tai avoliitossa, se on selvä. Siten avioliitto ei olekaan mikään ikuinen rikkoutumaton kehä. Ehkä se mitä kaipaan on usko suhteeseen, että uskaltaisi laittaa itsensä peliin ja toivoa parasta, vaikka tulevaisuus onkin aina avoin. Ettei pelaisi varman päälle jotta olisi "helppo ja nopea erota" tarvittaessa. Että olisi tosissaan ja maksimaalisesti yhdessä niin kauan kuin sitä kestää. Romanttista se olisi. Mutta ei pakollista tietenkään. Ja voihan sitä täysin tosissaan ja 100% sitoutuneesti olla ilman avioliittoakin, mutta jos tosissaan haluaa viettää loppuelämän yhdessä, kasvattaa lapset yhdessä jakaa perinnöt puolin ja toisin, en keksi yhtään järkisyytä vältellä naimisiin menoa, (edes sitten minimaalisesti maistraatissa).
 
vierailija
Niin, juuri sitä tarkoitinkin: et lukenut väärin. Koska lapset on se suurin sitoumus niin olisi ehkä loogisempi järjestys mennä askel kerrallaan pienimmästä sitoumuksesta isoimpaan:
seurustelu, yhteenmuutto, kihlat, (talon osto, lemmikit, tms.), naimisiin, lapset.

Mutta voihan sitä myös aloittaa lapsilla, kuka minä olen sanomaan mitään! Olisi kiva keskustella tästä, vai olenko ainoa joka on miettinyt asiaa?
Miksi pitäisi edetä tietyssä järjestyksessä? Harva kuitenkaan lapsilla aloittaa, vaan niihin voi hypätä kun tuntuu, että toisesta tulisi hyvä isä/äiti. Ja jos on varma, niin taas on hyvä syy siirtyä vauvavaiheeseen.

Käytännössä uskoisin kuitenkin, että opiskelu, puolison löytäminen, suhteen vakiintuminen, talon osto, töiden löytäminen, häät yms. vievät niin paljon aikaa ja rahaa, että jostain pitää tinkiä, jos meinaa ehtiä lapsia hankkimaan.
 
Pin
Ei kadonnut todellakaan hohto. Minusta oli ihanaa, kun teimme juuri niin kuin itse näimme parhaimmaksi emmekä miettineet yhtään missä järjestyksessä asiat "pitäisi" jonkun toisen mukaan tehdä. Eikä tapeltu kertaakaan sukunimestä. Kaikki oli jo selvää kun kihloihin mentiin ja tämän jälkeen syntyikin sitten lapsi ja vuosi tästä naimisiin. Aivan ihania suloisia muistoja. :)
 
AP vierailija
Miksi pitäisi edetä tietyssä järjestyksessä? Harva kuitenkaan lapsilla aloittaa, vaan niihin voi hypätä kun tuntuu, että toisesta tulisi hyvä isä/äiti. Ja jos on varma, niin taas on hyvä syy siirtyä vauvavaiheeseen.

Käytännössä uskoisin kuitenkin, että opiskelu, puolison löytäminen, suhteen vakiintuminen, talon osto, töiden löytäminen, häät yms. vievät niin paljon aikaa ja rahaa, että jostain pitää tinkiä, jos meinaa ehtiä lapsia hankkimaan.
Kyllä, todella ymmärrettävää! Totta kai, on parempi hankkia lapset sopivassa välissä, kuin jäädä odottelemaan kaikkia vaiheita ja lopulta katua. Ja kuten sanottu, voi sitä olla yhtä tosissaan ilman avioliittoakin. En ole tuomitsemassa vaan ihmettelemässä :)

Onkohan täällä ketään jolle naimisiinmeno oli toisaalta ehdoton ennen lapsia, mitkä teidän syynne olivat? Vai onkohan mutu-tuntumani oikeassa, ettei naimisiinmenoa oikein enää arvosteta?
 
vierailija
Ei kadonnut todellakaan hohto. Minusta oli ihanaa, kun teimme juuri niin kuin itse näimme parhaimmaksi emmekä miettineet yhtään missä järjestyksessä asiat "pitäisi" jonkun toisen mukaan tehdä. Eikä tapeltu kertaakaan sukunimestä. Kaikki oli jo selvää kun kihloihin mentiin ja tämän jälkeen syntyikin sitten lapsi ja vuosi tästä naimisiin. Aivan ihania suloisia muistoja. :)
kivellä pöäö-hän
 
Pin
Kyllä, todella ymmärrettävää! Totta kai, on parempi hankkia lapset sopivassa välissä, kuin jäädä odottelemaan kaikkia vaiheita ja lopulta katua. Ja kuten sanottu, voi sitä olla yhtä tosissaan ilman avioliittoakin. En ole tuomitsemassa vaan ihmettelemässä :)

Onkohan täällä ketään jolle naimisiinmeno oli toisaalta ehdoton ennen lapsia, mitkä teidän syynne olivat? Vai onkohan mutu-tuntumani oikeassa, ettei naimisiinmenoa oikein enää arvosteta?
Itse en nähnyt mitään pakottavaa tarvetta kiirehtiä nimenomaan ajalle _ennen_ lapsia vaikka oli ennen esikoista selvää, että naimisiin ollaan menossa. Säästeltiin häihin kun tietynlaiset haluttiin, eikä mitään syytä ollut hoppuilla. En näe siinä mitään eroa sille, että joku menee ennen lapsia naimisiin.
 
vierailija
Ei kadonnut todellakaan hohto. Minusta oli ihanaa, kun teimme juuri niin kuin itse näimme parhaimmaksi emmekä miettineet yhtään missä järjestyksessä asiat "pitäisi" jonkun toisen mukaan tehdä. Eikä tapeltu kertaakaan sukunimestä. Kaikki oli jo selvää kun kihloihin mentiin ja tämän jälkeen syntyikin sitten lapsi ja vuosi tästä naimisiin. Aivan ihania suloisia muistoja. :)
Mahtavaa, onnea! Niin se on tehtävä, oman tyylinsä mukaisesti. Olette kuitenkin menneet naimisiin ja suunnitelleet sitä jo ennen lasta, joten arvostatte avioliittoa jossain määrin. Uskon että erittäin hienot ja romanttiset häät voi olla lasten kanssakin. Ette siten ole niin suuri mysteeri minulle kuin pariskunnat, jotka haluavat lapsia mutteivät koskaan halua mennä naimisiin. Mysteeri ei tarkoita että he olisivat väärässä, vaan että minä en vielä ymmärrä miten heidän ajatuskaavansa kulkee.
 
Pin
Mahtavaa, onnea! Niin se on tehtävä, oman tyylinsä mukaisesti. Olette kuitenkin menneet naimisiin ja suunnitelleet sitä jo ennen lasta, joten arvostatte avioliittoa jossain määrin. Uskon että erittäin hienot ja romanttiset häät voi olla lasten kanssakin. Ette siten ole niin suuri mysteeri minulle kuin pariskunnat, jotka haluavat lapsia mutteivät koskaan halua mennä naimisiin. Mysteeri ei tarkoita että he olisivat väärässä, vaan että minä en vielä ymmärrä miten heidän ajatuskaavansa kulkee.
Jaa'a, syitä voi olla monia. Jotkut ei kai vaan näe mitään syitä, haaveile häistä, usko avioliittoon jne, mitä nyt kenelläkin. Joillakin voi myös olla, että toinen haluaisi ja toinen ei. Yksi kaveriperhe oli myös sellainen, että mies oli niin pihi ja naisella kovat häätoiveet. Häät sitten venyivät siihen, että kaksi lasta ehti tulla. Sen jälkeen olikin sitten mahtavat häät kun mies saatiin taivuteltua. Halusi siis naimisiin, mutta ajatus juhlista oli hyvin eri hintainen miehen ja naisen välillä. :D
 
vierailija115
Mä ihmettelen sitä, että miksi joitakin ärsyttää toisten valinnat noin paljon. Mulle on ainakin aivan sama onko pariskunnat naimisissa vai ei kunhan antavat lapsilleen hyvän kodin. Ja kyllä, hyvän kodin voi antaa ilman avioliittoakin.
 
vierailija
Kyllä, todella ymmärrettävää! Totta kai, on parempi hankkia lapset sopivassa välissä, kuin jäädä odottelemaan kaikkia vaiheita ja lopulta katua. Ja kuten sanottu, voi sitä olla yhtä tosissaan ilman avioliittoakin. En ole tuomitsemassa vaan ihmettelemässä :)

Onkohan täällä ketään jolle naimisiinmeno oli toisaalta ehdoton ennen lapsia, mitkä teidän syynne olivat? Vai onkohan mutu-tuntumani oikeassa, ettei naimisiinmenoa oikein enää arvosteta?
Täällä on yksi perhe, jolle oli itsestäänselvää, että ensin mennään naimisiin ja sitten tulee lasten aika. Ja sukunimikin on kaikilla sama.
Muutenkin olen apn kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla.
 
14690
Minä olen ajatellut meneväni naimisiin vain, jos siihen on joku järkevä syy. Ainut järkevä syy mennä naimisiin, jonka toistaiseksi tiedän, on oleskelulupa. Myös suomalaisten välisissä suhteissa. Esim. Jos haluat lähteä puolisosi mukaan vaikka parin vuoden työkomennukselle, niin oleskelulupaa ei välttämättä saa tiettyihin maihin, jos ette ole naimisissa.

Muuten en näe mitään tarvetta mennä avioon. Lapset sitoo meidät perheeksi, ei yhteinen nimi tai joku paperi.
 
vierailija
Meillä on kaksi lasta, eikä olla naimisissa eikä varmaan mennäkään. Syitä on todella monta, joista yhdessä muodostui se että naimisiin ei ole menty eikä mennä. Ensinnäkään kumpikaan meistä ei usko kirkon opetuksiin, joten kirkkohäät on poissuljettu. Toisekseen en usko avioliiton "voimaan". Todella moni tuttu on eronnut vaikka ovatkin naimisissa, ei paljon lupaukset paina.
Lisäksi kumpikaan meistä ei tykkää oikein hääjuhlista, joten emme ole keksineet minkälaiset häät olisi ne meidän häät. Lisäksi meillä on ollut paljon rahanmenoja muutenkin, joten ei tuntunut järkevältä laittaa niitä hääjuhliin.

Meillä on kaksi lasta ja iso asuntolaina, se sitouttaa paljon enemmän kuin lupaukset kirkossa tai maistraatissa. Ja paljon rakkautta.
 
vierailija
Sukunimiasiasta olen ap:n kanssa täysin eri mieltä. Mun mielestä parisuhdetta tärkeämpää on, että ihmisen oma identiteetti säilyy. Ihmisellä tulisi olla sama sukunimi läpi elämän, ellei ole erityisiä syitä muuttaa nimeä. Onneksi tämä nimenvaihto on vähentynyt, kun avioliittoa ei ole enää pakko solmia ja eikä nimeä vaihtaa. Sukunimen vaihto avioliiton vuoksi on uusi tapa (tuli joskus 1900-luvun alkupuolella). Onneksi 1980-luvulla saatiin takaisin mahdollisuus pitää oma nimi avioliitosta huolimatta.
 
vierailija
Avioliitto on yliarvostettu ja yleensä se on vain superkallis ryyppyjuhla, ihmisille jotka muutenkin on sitoutuneet toisiinsa ja yleensä on lapsi tai pari jo silloin. Että mitä järkeä??? Pukea kallis, ruma, ei-seksikäs puku, jota voi käyttää vain kerran, ja muiden edessä esittää "lupauksia" tyyliin "mä niin lupaan rakastaa sua forever hani" <3 <3 Oiii miten södeeee... :whistle: Sitten leikitään typeriä, lapsellisia leikkejä ja ryypätään. Eikä elämä muuttunut mitenkään. Rahaa vain paloi helvetisti. Mutta kun nainen haluu niiiin leikkiä prinsessaa, edes kerran elämässään. :love:
 
vierailija
Avioliitto on yliarvostettu ja yleensä se on vain superkallis ryyppyjuhla, ihmisille jotka muutenkin on sitoutuneet toisiinsa ja yleensä on lapsi tai pari jo silloin. Että mitä järkeä??? Pukea kallis, ruma, ei-seksikäs puku, jota voi käyttää vain kerran, ja muiden edessä esittää "lupauksia" tyyliin "mä niin lupaan rakastaa sua forever hani" <3 <3 Oiii miten södeeee... :whistle: Sitten leikitään typeriä, lapsellisia leikkejä ja ryypätään. Eikä elämä muuttunut mitenkään. Rahaa vain paloi helvetisti. Mutta kun nainen haluu niiiin leikkiä prinsessaa, edes kerran elämässään. :love:
Sulta menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Avioliitto ja hääjuhlat ovat kaksi eri asiaa. Kenenkään ei tarvitse juhlia pitää, jos ei halua. Meidät vihittiin maistraatissa. Mitään valoja ei vannottu yleisön edessä.

Kukaan ei pakottanut juhlia pitämään, mutta koska itse tykkäämme tavata sukulaisiamme pitojen yhteydessä ja äitini halusi maksaa juhlat, niin emme toki kieltäytyneet tarjouksesta. Juhlat ovat kivoja. Hääpuku on juuri niin seksikäs kuin on sen kantajakin. Oma pukuni oli upea, eikä se jäänyt kertakäyttöiseksi, vaan käytin sitä häiden jälkeen harrastuksessani, pienen muokkauksen jälkeen.

Järki avioliitolle on taloudellinen turva lapsille. Leskeneläkettä ei muulla tavoin voi saada, jos toiselle käy huonosti. Se helpottaa lesken ja lasten elämää.
 
vierailija115
Ei kukaan sellaista ole väittänytkään.
Eli miksi kaikkien vanhempien pitäisi mennä naimisiin? Tai miksi pitäisi mennä naimisiin ennen lapsia? Miksi edes kiinnostaa onko toiset naimisissa vai ei? Ei mua ainakaan kiinnosta vaan pidän kaikkein tärkeimpänä sitä, että lapset hoidetaan hyvin.

Miksi naimisissa olevia ärsyttää avoliitossa elävät vanhemmat? Tähän tulee tietysti joku pätemään, että ei ärsytä. :D:rolleyes:
 
vierailija
Toiveissa on mennä joskus naimisiin, lapsi jo löytyy.
Ei kuitenkaan ole siihen varaa ihan lähitulevaisuudessa, saa nähdä kuinka monta vuotta menee että saa säästettyä.
Eikä todellakaan olla mitään suuren budjetin hienoja häitä järkkäämässä, vaan pieniä ja tunnelmallisia mutta silti ne syövät rahaa.
Sukunimeä en aio vaihtaa miehen sukunimeksi, koska omani on harvinainen ja miehen taas yksi Suomen yleisempiä.
 
vierailija
Me olemme se pari, joka ei ole mennyt eikä mene naimisiin.

Olemme sitoutuneet toisiimme, nyt yhteisiä vuosia on takana jo 30. Lapsetkin ovat jo yli parikymppisiä. Yhdessä olemme rakentaneet talon, johon oli iso laina, mutta se on maksettu pois jo aikaa sitten. Perintöä varten on tehty lakimiehen luona testamentti jo ennen lapsia. Omasta sukunimestään ei kumpikaan halua luopua, joten ei olisi sitäkään syytä mennä naimisiin.

Kavereita on ympärillämme mennyt naimisiin ja osa eronnut ja osa jo mennyt uudestaan naimisiin. Tämä on ehkä ap:n mielestä se oikea tapa.
Jokainen tyylillään. Ei haittaa minua toisten suhteet yhtään. Jokainen tietää itse sitoutumisensa asteen, ei sitä tarvitse ulkopuolisille yrittää vakuutella.
 
vierailija
Eli miksi kaikkien vanhempien pitäisi mennä naimisiin? Tai miksi pitäisi mennä naimisiin ennen lapsia? Miksi edes kiinnostaa onko toiset naimisissa vai ei? Ei mua ainakaan kiinnosta vaan pidän kaikkein tärkeimpänä sitä, että lapset hoidetaan hyvin.

Miksi naimisissa olevia ärsyttää avoliitossa elävät vanhemmat? Tähän tulee tietysti joku pätemään, että ei ärsytä. :D:rolleyes:
Avioliitto tuo sekä juridista että taloudellista turvaa ja se on nimenomaan lasten(kin) etu. Minä en köyhänä leskenä pystyisi takaamaan lapsille riittävää elintasoa, joten leskeneläke autta säilyttämään edes osan elintasosta (sisältäen oman kodin).
 

Yhteistyössä