vierailija
On mietityttänyt viimeaikoina, miksi niin monet tekevät lapsia ennen kuin ovat naimisissa? Lapsi on se suurin sitoumus, joka toiseen ihmiseen voi olla, joten eikö naimisiinmeno olisi järkevä steppi ennen lapsia? Ehkä hieman konservatiivista, mutta missä ovat nykyaikana perheet, joilla on yksi sukunimi (jopa ilman väliviivoja ja jatko-osia)? Vauvan synnyttyä alkaa kiistely siitä, kumman sukunimen lapsi saa, ikään kuin omaisuutta oltaisiin jo jakamassa. Avioliitto ja yhteinen sukunimi olisivat pieniä tekijöitä, mutta symbolisesti merkittäviä perheen tärkeyttä ja yhtenäisyyttä korostavia konsepteja. Jos ei ole halukkuutta sitoutua toiseen avioliiton mittapuulla, voi lapsikin olla huono ajatus. Virheet ovat ymmärrettäviä, kaikki eivät halua olla yhdessä lapsensa toisen vanhemman kanssa, sekin on ok. Mutta he, jotka ovat tosissaan ja varmoja, miksi he hankkivat lapset ilman avioliittoa?
Eikö häistä katoa jonkin verran hohtoa, jos on jo saaatu lapset yhdessä? Eikö siinä vaiheessa ole vähän koomista kysyä, haluatko ottaa tämän miehen puolisoksesi? Ei sillä, etteikö voisi vilpittömästi haluta ja rakastaa, mutta lasten saannin jälkeen se alkaa olla jo itsestäänselvyys että puolisoina tässä ollaan, ellei kumpikaan ole salaa eroamassa.
Eikö häistä katoa jonkin verran hohtoa, jos on jo saaatu lapset yhdessä? Eikö siinä vaiheessa ole vähän koomista kysyä, haluatko ottaa tämän miehen puolisoksesi? Ei sillä, etteikö voisi vilpittömästi haluta ja rakastaa, mutta lasten saannin jälkeen se alkaa olla jo itsestäänselvyys että puolisoina tässä ollaan, ellei kumpikaan ole salaa eroamassa.