Elämäni ekat provisiot :)

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Oon aina ennen pitänyt myyntiä vähän tyrkyttämisenä jne. Nyt alotin maaliskuun alusta myyjänä eräässä firmassa ja ekat kaupat tuli viime kuussa. Nyt sain elämäni ekaa kertaa provikkaa. En edes "tiennyt" olevani näin perso rahalle :) Nyt siis sain tavallisen palkkani päälle 4000e, tai no vähän alle, mutta kuitenkin. Tuntuu ihan hitsin hienolle. Tolla rahallahan mä lentäisin vaikka Havajille. Myyntityö on kyllä huippua!
 
vierailija
Mitä myyt?
Ala on niin pieni, että tarkemmin en halua sanoa. Mutta eräänlainen järjestelmä (rauta+softa) se kuitenkin on. Ja sinänsä hauska, että myin vielä alle virallisen tavoitteen. En paljon kylläkään, mutta kuitenkin. Eli vähän enemmänkin pitäisi tienata. Ja vaikka raha ei elämän tärkein juttu olekaan, niin kyllä se hassusti alkaa kiinnostamaan kun sitä saa :)
 
vierailija
Mä muistan kanssa omat ensimmäiset provisiot. Sitä jotenkin tajusi että raha on hieno juttu :D Muistin vielä niin elävästi kun ostin uuden Nokian 7650:n. Sitten kun tulin sen kanssa töihin, niin esimies katso mua hölmistyneenä että "eikö työsuhde-kännykkä kelvannut?". Ja mä kun olin luullut että matkapuhelinetu tarkoittaa vaan liittymää. Ei käynyt edes mielessä että olisin voinut ostaa kännykän firman piikkiin. No onneksi oli kuitti tallessa, niin firman piikkiin se sitten laitettiin. Mutta joo, se oli ekat provikat :)
 
vierailija
Mulla on päinvastaisia kokemuksia provikkapalkasta. Kun esimies ”myi” työpaikkaa mulle, niin lupaukset oli komeita. Se näytti jotain diagrammia mistä mitäkin maksetaan ja listaa jostain top10-myyjistä, jotka ovat firman historiassa tehneet kovimmat myynnit. Rahaa piti perustason onnistumisella tulla noin 3000e/kk ja kuulemma 5000e/kk on täysin mahdollista saavuttaa. Firmassa oli kuulemma loistava tekemisen meininki ja hyvä porukka kasassa. Ja takuupalkka piti olla 2000e/kk, eli vaikka heti aluksi ei myyntiä saisikaan aikaan, niin ei tarvisi hätäillä.

No totuus alkoi valjeta käytännössä heti kun työt aloitin. Myyjät olivat kaikki stressaantuneita. Tuote jota myytiin, oli käytännössä sellainen, että sitä on laman aikana äärimmäisen vaikea saada myydyksi. Esimiehen asenne oli silti se, että tuote on loistava ja kyllä asiakkaat ostaa. Se on aina myyjän vika jos kauppoja ei synny. Niin sanottuja ”aktiviteetteja” seurattiin lapsenomaisesti. Piti soittaa x määrä puheluja per päivä tai kompensoida se käymällä x määrä asiakastapaamisissa. Kun asiakkaat eivät vastanneet soittoihin, sekin oli aina myyjän vika. Pitää soittaa vain enemmän ja enemmän. Meno oli kuin orjalaivasta, jossa ruoskaa heiluttamalla laitettiin soutajat soutamaan.

Toiselta työntekijältä kuulin ennen ensimmäistä palkkapäivää, että takuupalkka ei olekaan oikeastaan takuupalkka. Tai se on, mutta siinä oli useampikin eri edellytys jonka piti täyttyä, tai sitten takuupalkkaa ei maksettaisi. Olin silloin jo ihan raivona meininkiin muutenkin ja kun menin tästä esimiehelle sanomaan, niin mulle melkein naurettiin päin naamaa: ”tottakai tässä on nämä ehdot, kyllähän näistä mainittiin sulle alussa”. Mainittiin joo, mutta jätettiin näppärästi mainitsematta että myös takuupalkka on niistä kiinni.

Muutenkin kun aloin sitten sitä provisiotaulukkoa tarkemmin tutkimaan, oli siellä vaikka kuinka monta epäkohtaa. Ei niihin olisi mitenkään osannut kiinnittää huomiota ennen kuin työtä oli jonkin aikaa tehnyt. Kaikki oli esitetty haastattelussa yrityksen kannalta positiivisin päin. Siis suomeksi sanottuna se on tietämättömän ihmisen höynäyttämistä, vaikkei nyt varsinaisesti olekaan suoraan ehkä valehdeltu.

Kun ensimmäinen palkkapäivä oli ohi, lopetin hommat. Käytännössä työtä tuli tehtyä kuukauden verran talolle puoli ilmaiseksi. Ymmärrän periaatteessa sen, että tuloksesta maksetaan ekstraa. Mutta toisinpäin se ei saisi joustaa niin, että huonolla tuloksella ei yksinkertaisesti pysty elämään. Toki myyjällä on iso vaikutus kaupan tekemiseen, mutta niin se on tuotteella ja markkinatilanteellakin. Ei työntekijällä pidä olla yrittäjän riskiä. Jos sen riskin haluaisin ottaa, lähtisin yrittäjäksi.
 
vierailija
Silloin kun työtehtävässä sanotaan työn olevan uusasiakashankintaa, kannattaa homma tsekata huolella ennen siihen ryhtymistä. B2B-myynnissä tyypillistä on että asiakastapaamisia tehdään 5-10kpl viikossa. Saadaksesi sovittua yhden asiakastapaamisen joudut käydä noin 15 puhelinkeskustelua. Koska suurin osa yrityspäättäjistä on kiireisiä, pitää sun soittaa paljon. Ehkä viidestä soitosta yksi vastaa puhelimeen.

Eli jos alkaa summaamaan noita yhteen, se tarkoittaa että 5 asiakastapaamista viikossa vaatii 375 ”luurin nostoa” ja 10 tapaamista 750. Se on muuten aikamoinen määrä kun alat ajattelemaan työpäivien sisältöä. Jatkuvasti olet luurissa kiinni tai asiakastapaamisissa juoksemassa. 150 soittoa/soittoyritystä päivässä tarkoittaa 20 soittoa tunnissa. Ja jos olet käynneillä, niin eihän tuo riitä lähellekään. Eläimen hommaa!!
 

Yhteistyössä