Erilliset rahat aviossa

Nyt on tilanne että mieheni jäi kiinni valehtelusta mihin rahamme ovat menneet. Mä pohdin jatkuvasti mistä ruokarahaa ja hoidan laskut myöhässä kun sitä rahaa ei tunnu jäävän. Tähän asti luulin että yhteiset rahat toimii..
Mies tehnyt ylimäärästä työtä ja nekin rahat on jo sijoitettu muualle kuin perheen käyttöön.
Hänen omaan käyttöön, risteiliyhin poikalauman kanssa ja mieletön määrä alkoholiin kotiin tuliaisiksi.
Tämä vain esimerkkinä.
Mä saan vähemmän rahaa kuin hän, siksi kysynkin että mitä tässä tilanteessa tekis? Miten lähdetään liikkeelle kulujen jakamisessa? Mulle on aivan sama jääkö itelleni mitään käytettäväksi, kunhan lapset voi hyvin.

 

Meneekö teillä nyt siis palkat samalle yhteiselle tilille?

Jos menee, niin nyt sitten molemmille oma tili, johon omat tulot menee. Sitten istutte alas ja kirjaatte mitä kuluja perheellä on ja pohditte minkä kumpikin maksaa. Meillä on toiminut hyvin. Mulla matalampi palkka, mutta maksetaan suhteessa saman verran eli molemmille jää "omaa rahaa" joka palkasta, jolle tekee sitten mitä haluaa. Meillä jako on suurinpiirtein näin:

Minä: ruokakulut, lasten päivähoitomaksut ja bensat toiseen autoon, lasten vaatteet ja tarvikkeet, netti+puhelinkulut.

Mies: lainanlyhennys, vakuutusmaksut, vesi ja sähkölaskut, auton korjaus yms kulut, bensat toiseen autoon, pienemmät remonttijutut

Yhteinensäästötili on sitten suurempia hankintoja varten, sinne olemme jo vuosia maksaneet heti osan palkasta. Tämän tilin käytöstä neuvotellaan aina. Muutoinkin jutellaan avoimesti missä mennään, jos toisella on yllätyskuluja, joustetaan puolin ja toisin. Tiukkaa rajanvetoa ei ole, penninpäälle ei todellakaan lasketa, mutta päälinjat on selvät.

 

Meillä on omat tilit ja yhteinen tili, jonne siirretään tietty prosenttiosuus molempien palkasta talous-, vakuutus ym. perheen menoihin. Toimii hyvin ja molemmille jää myös ns. omaa rahaa.

 

Teillä varmaankin toimii parhaiten se että tietty prosenttiosuus tuloista perheen tilille, josta sitten maksetaan kaikki yhteiset kulut, loput mies voi käyttää sitten vaikka siihen risteilyyn. Laskette kaikki menot ja lasten menot ja vaatteet ja urheiluvälineet jne. ja isommat tulot omaava maksaa samassa suhteessa enemmän, omat parturit yms. kumpikin maksaa omalta tililtä, myös tupakat ja hygieniatarvikkeet yms.

 

Meillä on taloustili, omat säästötilit ja ja omat käyttötilit. Taloustilille mies laittaa arvioidun ruoka, sähkö, vesi, vakuutus maksuihin menevän summan kuukaudessa (vuoden maksut jaettu 12kk) ja sieltä minä tai mies käyttää niihin varattuja rahoja. Omat tilit on sitten ihan omaa käyttöä varten, eli jos y esim ulkona, kylpylässä. Ja on toiminut erinomaisesti. Ei ole toisen tilin kyttäämistä eikä talouden talous joudu ahdingolle kun taloustilin pitää plussalla ja pyhänä.

 

Meillä omat tilit ja yhteistili. Käyttöoikeudet ristiin kaikkiin tileihin. Kulut hoidetaan molemmat silleen kun voidaan ja toisen tilillä ei käydä kysymättä. Humputtelut sovitaan tapauskotaisesti niin että talous ei kärsi. Aina ensin hoidetaan pakolliset ja perheen eläminen.

 

Kummallekkin jää yhtäpaljon omaan käyttöön rahaa (mikä sitten teidän mielestä onkin sopiva määrä kuukaudeksi) ja loput menee yhteiselle tilille, josta hoidetaan kaikki yhteiset laskut ym.

 

Meillä mies on tosi surkea käyttämään rahaa. Kaikki menee heti mitä tulee ja laskutkin voi jättää maksamatta kun ajattelee maksavansa myöhemmin.

Siksi meillä on omat käyttötilit, omaT säästötilit, yhteinen laskunmaksutili ja yhteinen käyttötili (ruokakauppaa varten). Kaikki menot olen laskenut/arvioinut mitä on vuodessa ja jakanut kahdellatoista. Joka kuukausi siirrän sitten sen summan laskunmaksutilille ja osan ruokakauppatilille. Mies siirtää palkkapäivänä palkkansa minun tilille, josta laitan oikeat summat yhteisille tileille ja lopun siirrän takaisin hänen tililleen.

Joo, vähän vittumaista kun toinen on niin huithapeli mitä tulee rahaan. Mutta toisaalta tämä toimii ihan hyvin, että minä pidän raha-asioista meidän perheessä huolta. Ei tartte valittaa että rahat on loppu ruokakaupassa tai tapella siitä kuka milloinkin maksaa minkäkin laskun. Eikä tartte puuttua toisen henk.koht. tuhlailuihin, kun ne on aina sitä "ylimääräistä" rahaa minkä kumpikin saa käyttää miten tykkää.

 

Meillä mies on tosi surkea käyttämään rahaa. Kaikki menee heti mitä tulee ja laskutkin voi jättää maksamatta kun ajattelee maksavansa myöhemmin.

Siksi meillä on omat käyttötilit, omaT säästötilit, yhteinen laskunmaksutili ja yhteinen käyttötili (ruokakauppaa varten). Kaikki menot olen laskenut/arvioinut mitä on vuodessa ja jakanut kahdellatoista. Joka kuukausi siirrän sitten sen summan laskunmaksutilille ja osan ruokakauppatilille. Mies siirtää palkkapäivänä palkkansa minun tilille, josta laitan oikeat summat yhteisille tileille ja lopun siirrän takaisin hänen tililleen.

Joo, vähän vittumaista kun toinen on niin huithapeli mitä tulee rahaan. Mutta toisaalta tämä toimii ihan hyvin, että minä pidän raha-asioista meidän perheessä huolta. Ei tartte valittaa että rahat on loppu ruokakaupassa tai tapella siitä kuka milloinkin maksaa minkäkin laskun. Eikä tartte puuttua toisen henk.koht. tuhlailuihin, kun ne on aina sitä "ylimääräistä" rahaa minkä kumpikin saa käyttää miten tykkää.

Olen niin samassa veneessä sun kanssa. Me ollaan ratkottu asia niin, että kummallekkin jää sama käyttöraha kuukaudessa ja loput menee yhteiselle tilille, josta maksetaan laskut ja sapuskat ym. Moni ajattelee niin, että se joka tienaa enemmän, on oikeutettu suurempaan määrään "omaa rahaa", mutta näin lapsiperheellisenä mä en oikein näe siinä järkeä, enkä halua arvottaa meitä sen rahamään mukaan, joka tilille kilahtaa.
Ja ennenkuin joku tulee tänne kertomaan miten mun on hyvä toisten rahoilla retostella, niin minä olen meidän taloudessa se, joka tienaa enemmän.

 

Meil on aina ollut omat tilit.
Ite ollu koko suhteen ajan pienempituloinen joten mies maksaa isoimmat menoerät ja mie sitten enempi esim.ruokaa, nettilaskut, autoni menot, ainakin osan sähkölaskusta yms...
Yhteinen säästötili on ja sieltä sitten yhteisellä päätöksellä otetaan jos johonkin isompaan tarvii.
Sit jos jossain vaiheessa kuuta jommalla kummalla rahat loppuu niin sit toinen maksaa/avustaa.

 

Nyt on tilanne että mieheni jäi kiinni valehtelusta mihin rahamme ovat menneet. Mä pohdin jatkuvasti mistä ruokarahaa ja hoidan laskut myöhässä kun sitä rahaa ei tunnu jäävän. Tähän asti luulin että yhteiset rahat toimii..
Mies tehnyt ylimäärästä työtä ja nekin rahat on jo sijoitettu muualle kuin perheen käyttöön.
Hänen omaan käyttöön, risteiliyhin poikalauman kanssa ja mieletön määrä alkoholiin kotiin tuliaisiksi.
Tämä vain esimerkkinä.
Mä saan vähemmän rahaa kuin hän, siksi kysynkin että mitä tässä tilanteessa tekis? Miten lähdetään liikkeelle kulujen jakamisessa? Mulle on aivan sama jääkö itelleni mitään käytettäväksi, kunhan lapset voi hyvin.

 

Hurjalta kuulostaa. Varmasti parasta, että talous siirtyy sinun käsiin tai siirrytte omiin tileihin. Ensin pakolliset jne...

Minusta outoa, että niin monilla on omat tilit. Ja ajatusmaailma, että omalla osuudella saa tehdä mitä vaan. Missä luotto perheeseen? Meillä kaikki samassa ja säästämme kaiken mahdollisen, siis vaikkei tarviskaan eli ajatusmaailmamme on melko erilainen. Ostamme niin vähän kuin mahdollista.

 

Minusta outoa, että niin monilla on omat tilit. Ja ajatusmaailma, että omalla osuudella saa tehdä mitä vaan. Missä luotto perheeseen? Meillä kaikki samassa ja säästämme kaiken mahdollisen, siis vaikkei tarviskaan eli ajatusmaailmamme on melko erilainen. Ostamme niin vähän kuin mahdollista.

Itse taas en missään tapauksessa suostuisi tilanteeseen jossa meillä olisi vain yksi yhteinen tili. Toisen kuollessa ei leski välttämättä saa tililtä rahaa ennen perunkirjoitusta. Meillä erilliset tilit ei tarkoita sitä että omalla tilillä olevat rahat käytetään ihan miten huvittaa vaan käytännössä molemmat maksavat niin omia, perheen yhteisiä kuin toistemmekin kuluja eikä koskaan lasketa kumpi on maksanut enemmän. Ja isot hankinnat sovitaan aina yhdessä.

 

Hurjalta kuulostaa. Varmasti parasta, että talous siirtyy sinun käsiin tai siirrytte omiin tileihin. Ensin pakolliset jne...

Minusta outoa, että niin monilla on omat tilit. Ja ajatusmaailma, että omalla osuudella saa tehdä mitä vaan. Missä luotto perheeseen? Meillä kaikki samassa ja säästämme kaiken mahdollisen, siis vaikkei tarviskaan eli ajatusmaailmamme on melko erilainen. Ostamme niin vähän kuin mahdollista.

Ei omat tilit ole mitään kummallista, vaan ihan järkevää ja käytännöllistä. Joku jo mainitsikin kuolemantapauksen, mutta lisäksi matkoilla kaksi tiliä on ehdottomasti kätevä. Muutenkin on parempi, että perheessä on kaksi käyttötiliä sen sijaan, että olisi vaion yksi. Aina voi jotain yllättävää tapahtua - tosi epätodennäköistä, että kävisi näin, mutta jos esim. toisen tili onnistuttaisiin ryöstämään, olisi toisen tili ja toisen rahat vielä käytössä.

Omat tilithän ei tarkoita välttämättä tiukasti omia rahoja, kuten moni tuntuu kuvittelevan. Itse en myöskään tykkää tuollaisista yhteiset tilit -ajatuksesta, koska minusta jokaisella täysi-ikäisellä ihmisellä täytyy olla oma tili ja omat rahat - silloinkin, vaikka niitä omia rahojaan käyttäisi yhdessä puolisonsa kanssa.

Minusta yhteinen tili kuulostaa epäkäytännölliseltä. Vanhemmillani on sellainen, ja muistaakseni heidän tekemissään tilisiirroissa luki ainakin joitain vuosia sitten maksajana tyyliin Virtanen Lasse tai Maija. En itse tykkäisi mitään maksujani hoitaa niin.

 

Ei omat tilit ole mitään kummallista, vaan ihan järkevää ja käytännöllistä. Joku jo mainitsikin kuolemantapauksen, mutta lisäksi matkoilla kaksi tiliä on ehdottomasti kätevä. Muutenkin on parempi, että perheessä on kaksi käyttötiliä sen sijaan, että olisi vaion yksi. Aina voi jotain yllättävää tapahtua - tosi epätodennäköistä, että kävisi näin, mutta jos esim. toisen tili onnistuttaisiin ryöstämään, olisi toisen tili ja toisen rahat vielä käytössä.

Omat tilithän ei tarkoita välttämättä tiukasti omia rahoja, kuten moni tuntuu kuvittelevan. Itse en myöskään tykkää tuollaisista yhteiset tilit -ajatuksesta, koska minusta jokaisella täysi-ikäisellä ihmisellä täytyy olla oma tili ja omat rahat - silloinkin, vaikka niitä omia rahojaan käyttäisi yhdessä puolisonsa kanssa.

Minusta yhteinen tili kuulostaa epäkäytännölliseltä. Vanhemmillani on sellainen, ja muistaakseni heidän tekemissään tilisiirroissa luki ainakin joitain vuosia sitten maksajana tyyliin Virtanen Lasse tai Maija. En itse tykkäisi mitään maksujani hoitaa niin.

Millä tapaa epäkäytännöllistä. Yksi tili, johon molemmilla kortit, ei tarvitse mitään kuukausittaisia siirtoja tililtä toiselle. On meillä toki säästötili erillinen (sekin yhteinen) ja sinne siirretään kerran vuodessa sopiva summa (mitä on saatu kerättyä vuodessa). Ja onhan lisäksi vielä s-tili, johon on jokunen tonni kertynyt, mutta nämäkin saavat olla ja kertyä rauhassa.

 

Millä tapaa epäkäytännöllistä. Yksi tili, johon molemmilla kortit, ei tarvitse mitään kuukausittaisia siirtoja tililtä toiselle. On meillä toki säästötili erillinen (sekin yhteinen) ja sinne siirretään kerran vuodessa sopiva summa (mitä on saatu kerättyä vuodessa). Ja onhan lisäksi vielä s-tili, johon on jokunen tonni kertynyt, mutta nämäkin saavat olla ja kertyä rauhassa.

Mitä kuukausittaisia siirtoja tarkoitat?

Jotkut yhteisen tilin ihmiset siirtelevät silti kuukausttain rahaa, samoin toki monet, joilla on erilliset tilit. Mutta eihän se mikään välttämättömyys kenellekään ole. Meillä on omat tilit, mutta emme siirtele rahoja toistemme tileille kuin poikkeustapauksissa. Käytännössä käytämme rahoja yhdessä, vaikka nimellisesti meillä onkin "omat rahat". Omien tilien talouksissakin on lukuisia eri tapoja käyttää rahaa - onhan sekin mahdollista, että kumpi vaan voi ottaa kauppareissulle kumman tahansa kortin.

Itse koen omat tilit käytännöllisiksi jo aiemmin mainitsemistani syistä. Ja minusta on parempi, että jokaisella aikuisella on oma tili. Kuten sanoin, en tykkäisi maksaa laskujani niin, että maksajan nimen kohdalle tulisi myös puolisoni nimi. Itselleni jotenkin on itsestäänselvyys, että rahani tulevat vain omissa nimissäni olevalle tilille. Muu tuntuu vieraalta käytännöltä - siitäkin huolimatta, että esim. lapsuuden kodissani oli toisin, vanhemmillani on yhteinen tili. Itse en vaan sellaisesta tykkää.

 

Millä tapaa epäkäytännöllistä. Yksi tili, johon molemmilla kortit, ei tarvitse mitään kuukausittaisia siirtoja tililtä toiselle. On meillä toki säästötili erillinen (sekin yhteinen) ja sinne siirretään kerran vuodessa sopiva summa (mitä on saatu kerättyä vuodessa). Ja onhan lisäksi vielä s-tili, johon on jokunen tonni kertynyt, mutta nämäkin saavat olla ja kertyä rauhassa.

Meillä ei kyllä kuukausittain siirrellä toisten tileille rahaa, nyt ensimmäistä kertaa mies siirsi mulle rahaa, kun maksoin perheen yhteisen matkan tililtäni. Meillä ei ole koskaan tarvinnut miettiä kuka mitäkin maksaa tai onko toinen maksanut enemmän kuin toinen. Yhteinen talous, mutta erilliset tilit.

 

Hurjalta kuulostaa. Varmasti parasta, että talous siirtyy sinun käsiin tai siirrytte omiin tileihin. Ensin pakolliset jne...

Minusta outoa, että niin monilla on omat tilit. Ja ajatusmaailma, että omalla osuudella saa tehdä mitä vaan. Missä luotto perheeseen? Meillä kaikki samassa ja säästämme kaiken mahdollisen, siis vaikkei tarviskaan eli ajatusmaailmamme on melko erilainen. Ostamme niin vähän kuin mahdollista.

Säästöjä on hyvä olla tietty määrä, mutta minä taas en ymmärrä tuotakaan että mitään ylimäärästä ei voida koskaan ostaa. Kerran täällä vaan eletään eikä niistä tienatuista rahoista haudassa enää mitään iloa ole. Samantien vois sitten muuttaa johonkin mettäkopperoon ja lopettaa työnteon, jos tarkoitus on vaan kuluttaa mahdollisimman vähän aina ja kaikessa.

 

.....muuutta miten joku risteily on jälkikäteen tullut sulle yllätyksenä...? Ja kai sää ne tuliaisviinatkin olet nähnyt? Rahaa noilla reissuilla menee.

Suosittelen omia tilejä, plus yhtä yhteistä. Ja miehelle sellainen ihan perinteinen visa electron-kortti ettei pysty yhtään ylittää tiliään. Luottokorttia ei missään nimessä ollenkaan. Ja yhteiselle tilillekin jotkut nostorajoitukset. Laskut tasaatte ja jaatte, samoin muut menot

 

Säästöjä on hyvä olla tietty määrä, mutta minä taas en ymmärrä tuotakaan että mitään ylimäärästä ei voida koskaan ostaa. Kerran täällä vaan eletään eikä niistä tienatuista rahoista haudassa enää mitään iloa ole. Samantien vois sitten muuttaa johonkin mettäkopperoon ja lopettaa työnteon, jos tarkoitus on vaan kuluttaa mahdollisimman vähän aina ja kaikessa.

Niinpä, meillä on niin erilainen elämänkatsomus tässä asiassa, että sinun on vaikea ymmärtää meitä. Tiedämme toki, että rahaa ei täältä mukaan saa. Mutta haluamme kerätä varallisuutta lapsille. Ja tokihan me joskus jotain ostamme, mutta emme tuhlaa turhaan, kuten hyvin moni nykyään tekee.

 

Meillä on yhteinen tili, yhteiset tuot ja yhteiset menot.
Vain todella isoista hankinnoista ja taloudellisista sitoumuksista neuvotellaan.
Kaikilla sama elintaso.

 

Millä tapaa epäkäytännöllistä. Yksi tili, johon molemmilla kortit, ei tarvitse mitään kuukausittaisia siirtoja tililtä toiselle. On meillä toki säästötili erillinen (sekin yhteinen) ja sinne siirretään kerran vuodessa sopiva summa (mitä on saatu kerättyä vuodessa). Ja onhan lisäksi vielä s-tili, johon on jokunen tonni kertynyt, mutta nämäkin saavat olla ja kertyä rauhassa.

Se on epäkäytännöllistä silloin, kun on kaksi ihmistä, joiden tapa käyttää rahaa poikkeaa toisistaan merkittävästi.

 

Niinpä, meillä on niin erilainen elämänkatsomus tässä asiassa, että sinun on vaikea ymmärtää meitä. Tiedämme toki, että rahaa ei täältä mukaan saa. Mutta haluamme kerätä varallisuutta lapsille. Ja tokihan me joskus jotain ostamme, mutta emme tuhlaa turhaan, kuten hyvin moni nykyään tekee.

Tekeekö se raha teidän lapset sitten onnellisiksi? Mihin aattelitte lasten sitten rahat joskus käyttävän, johonkin turhaan kuitenkin? Eikö olis kivempaa vaikka matkustella yhdessä nyt kun olette vielä elossa?

 

Tekeekö se raha teidän lapset sitten onnellisiksi? Mihin aattelitte lasten sitten rahat joskus käyttävän, johonkin turhaan kuitenkin? Eikö olis kivempaa vaikka matkustella yhdessä nyt kun olette vielä elossa?

Olen kanssasi samaa mieltä.
Mikäli kykenisin, niin ostaisin mieluiten kotiin siivouspalvelut, kävisin enemmän ulkona syömässä, matkustelisin ja panostaisin nimenomaan siihen, että minulla ja lapsillani olisi mahdollisimman paljon aikaa yhdessä sensijaan, että laskisin pennosiani ja miettisin, että jääköhän noille nyt riittävästi perintöä.

 

Joo, rahat erilleen ja nimilaput maitopurkkeihin...