Tämä on varmasti teille hyvä päätös. Kolme vuotta on lyhyt aika lopultakin, mutta siinä ajassa ehtii valmistautua vauvan tuloon esimerkiksi säästämällä rahaa hoitovapaata varten. Lapsiasiat on niin intensiivisiä, että mieli ei välttämättä tottele järkeä, vaan käy läpi sellaista omaa luopumis- ja suruprosessiaan.
Me tehtiin aikanaan päätös, että jos saan suoritettua toisen korkeakoulututkinnon (ensimmäisellä työllisyystilanne huono) alle kolmeen vuoteen ja saan hyväpalkkaisen työn, voidaan harkita lisälapsien hankkimista. No, valmistuin nopeasti ja sain töitä, mutta ei enää tulisi mieleenkään tehdä enempää lapsia. Jotenkin sitä katselee niitä pikkulapsivuosia nyt eri tavalla, on iloinen siitä että nyt on helpompaa eikä halua missään nimessä aloittaa alusta sitä valvomisrumbaa, uhmaikiä ja kaikkea sitä loputonta touhuamista mitä se pikkulapsiaika on. Joskus mietin sitäkin, että mitäpä, jos meillä tosiaan olisi niin monta lasta mistä joskus haaveiltiin. Herrantähden sitä ois väsynyt, itsensä tuntien, siis sillä tavalla että olisi aina vähän kireä ja kiukkuinen ja hermostuisi helposti. Parempi näin että onnelliset lapset ja onnelliset vanhemmat.
