Hei sinkku, rakastuisitko koiraihmiseen?

  • Viestiketjun aloittaja sinkkukoira
  • Ensimmäinen viesti
Nap
Kummasti miulla vaan tuo mies jäi nurkkiin pyöriin ensimmäisen tapaamisen jälkeen, ja miulla oli sillon koirat ja pikkujyrsijät. Eläinrakas mies <3

Tosin miulla ei koirat oo vuosiin päässy makkariin (ovella portti). Eivät tee hätiä sisälle (osaavat pyytää ulos yölläkin), ainut tietenkin se, että jos harvon tulee oksennus. Ja kun on jo aikuisia koiria, jotka ei pentunakaan mitään tuhonnut, niin ei tuhota nytkään, saa olla kengät ja kaikki paikallaan, mitä nyt tuo toinen tahvo ottaa suuhun mitä ekana sattuu kohdalle kun me tullaan kotiin, jopa niitä kenkiä, mutta ei niitä purra.

Mutta joo, ei ole karvatonta vaatetta, teippiharjaan saa usein olla vaihtamassa sitä rullaa. Ruuasta juu löytyy karvoja sillontällön, mutta onneksi on pitkäkarvaisia ja vaaleita, ne karvat on helppo nyppiä pois :D

Mutta sopeuduttu on, miulla on aina ollut se 'elä miun kanssa -> elät myös eläinten kanssa'.
 
Ei oo koira menoa haitannut, tosin oonkin liikkunut vaan koiransa hyvin kouluttaneen miehen kanssa, eli koira ei esim. pasko ja kyse sisälle.
Urpoon en voisi rakastua ja se raja menee siinä, missä minut käskettäisiin jonnekin sohvalle koiran tieltä tmv.

Hassua muuten, että aiheesta ei enempää nurista toisin kuin vaikkapa lapsellisista sinkuista.
Koirahan rajoittaa elämää paljon enemmän, kuin yli taaperoikäinen lapsi. Koira on vähän kuin ikuinen vauva ja omistajastaan täysin riippuvainen.
Sille ei voi aamulla sanoa, että ole hiljaa, hae keittiöstä banaani ja jatkaa unia.

Mutta ei mua toisen koira haittaa, jos itse siitä pääosin huolehtii. Ihan eläinrakas kuitenkin olen ja jos tykkään miehestä, niin luultavasti sen koirakin on ihan söpö - vaikka onkin riesa. :D
 
jos oisin sinkku niin miksen. Käyttäytyvän ja koulutetun koiran kanssa voisin asua saman katon alla. Mutta hoitoon en enää haluis osallistua leikittämistä ja ruokkimista enempää. Riittää jo ne räntälenkit kahden koiran jälkeen.
 
jos oisin sinkku niin miksen. Käyttäytyvän ja koulutetun koiran kanssa voisin asua saman katon alla. Mutta hoitoon en enää haluis osallistua leikittämistä ja ruokkimista enempää. Riittää jo ne räntälenkit kahden koiran jälkeen.
Mullaki oli koira 9-vuotta ja oli mukavaa, mutta ei enää kävis pienessä mielessäkään lähteä säällä kuin säällä 2-3 kertaa päivässä lenkille ja koiran pesut päälle. Nou thanks.
Ja musta on tullu muutenkin siisteyttä rakastava ihminen niin en voi sitää hiekkaa ja kuraa lattialla.
 
"yyhoo"
Ei se koira varsinaisesti ole se este, vaan se riippuu ihan ihmisestä ja monesta muusta asiasta, voiko siihen rakastua. Mutta jos tyypillä koira on, niin kyllä sen koiran pitää toki olla hyvin hoidettu / kohdeltu ja mielellään vielä koulutettu, etenkin, jos joku isompirotuinen... Olen erittäin eläinrakas ja myös "annatan" erittäin herkästi, jos eläimiä laiminlyödään, kohdellaan huonosti tai muuta vastaavaa. Sellaiseen ihmiseen en voisi myöskään koskaan rakastua, joka kohtelee eläimiä huonosti. Eli jos joku koirallinen tyyppi vielä meinaa mun sydämen joskus valloittaa, niin sen on parempi rakastaa myös sitä koiraansa erittäin paljon tai se on "goodbye" haukkujen kera välittömästi... :kieh:
 
"kirva"
En ole sinkku, mutta mietinpä silti. Mun olisi hirveän vaikea alkaa parisuhteeseen, tai ainakaan yhteistalouteen ihmisen kanssa, jonka aikuinen koira kusisi ja paskoisi vielä lattioille, purisi tavaroita hajalle jne. Satunnaisille oksennuksille ja mahataudeille ei kai voi mitään. Eikä niille karvoille. Mutta sänkyyn en viereeni koiraa haluaisi, enkä varsinkaan joutua sohvalle häädetyksi jonkin hurtan takia. Päälle hyppiviä ja ylenpalttisesti sisällä haukkuvia koiria mun on vaikea kans sietää. Koiranpennut on erikseen, koska pennut ovat pentuja ja vasta opettelevat asioita.

Oon nähnyt riittävästi koiraperheitä, joissa aikuiset koirat osaavat pidättää ja ilmaista vessahätänsä, tervehtiä käymättä päälle, olla haukkumatta sisällä, tunkematta sänkyyn, kerjäämättä ruokaa aterioivilta ihmisiltä, purematta tavaroita jne. Toki vastapainoksi koiran kanssa vietetään paljon aikaa, se saa ulkoilla ja lenkkeillä runsaasti, sillä on oma petinsä ja oma ruokarauha, se saa huomiota ja hellyyttä, sitä hoidetaan todella hyvin ja sillä on riittävästi virikkeitä ja tekemistä.

Koira ei takuulla kärsi siitä, jos sitä koulutetaan ja sillä on rajansa. Sen sijaan minä kärsin näistä koiraihmisistä, joille aikuisetkin koirat ovat paapottavia vauveleita, ja sillä varjolla sitten annetaan lemmikistä kasvaa kunnon despootti. Ja miksi koirien pitäisi antaa tuoda kuraa ja hiekkaa sisälle? Eikö jokaisella ole pyyhe varattuna ulko-oven viereen sitä varten, että koirilta putsataan tassut kun sisälle tullaan? Eikö niiden käpäliä voi pestä?
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
mielumminkissa
En ottaisi. Joka ainoalla koiranomistajalla tuntuu olevanpäänupissa jotain vikaa/tunne-elämän tyhjiötä. Enkä kyllä ikinä haluaisi asua samassa asunnossa jonkun saastaisen karvakasan kanssa.
 
kokemusta
Tosi hölmö kirjoitus ja valitettavasti antaa taas koiran omistajista typerän kuvan. Oma mies on sopeutunut kummasti elelemään koirataloudessa, kun koira on koulutettu, rauhallinen ja sisäsiisti. Karvoja meillä ei ole vaatteissa eikä ruuassa eikä auto haise koiralta eikä kotikaan.
 
"koirallinen"
Olipas kärjistetysti typerä juttu. Ei aikuinen koira kuse tai kakkaa lattialle kuin äärimmäistapauksissa (sairaus tms). Meillä myös siivotaan, joten ei niitä karvoja nyt ihan jatkuvasti ole kaikkialla. Itse koen, että jos mies ei ole eläinrakas, siinä on jotain vikaa. Koirat antavat niin paljon. :)
 
"koirallinen"
En ottaisi. Joka ainoalla koiranomistajalla tuntuu olevanpäänupissa jotain vikaa/tunne-elämän tyhjiötä. Enkä kyllä ikinä haluaisi asua samassa asunnossa jonkun saastaisen karvakasan kanssa.
Minkälaisia tyhjiöitä tai tunne-elämän vajeita koiranomistajilla on? En tunnista niitä itsestäni enkä miehestäni, enkä lähimmistä ystävistäni, vanhemmistani jne. Kerrotko vielä miten koira on saastaisempi kuin esim kissa?
 
Koirakas
Mulla oli aikoinaan isompi lauma koiria, kun miehen kanssa tavattiin. Ajattelin, että tuskin jää kuvioihin pidemmäksi aikaa, kun kerran meillä käy. Vaan ensimmäisellä vierailulla totesi, että ovatpa hyväkäytöksisiä ja tuli vielä toisenkin kerran. Yhteen muutettaessa kato oli käynyt laumassa ja koiria oli enää vain kourallinen. Ja naimisissa ollaan nyt. Keskenämme ja koirien kanssa. :D Eläimet ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Joskus on lirut tai läjä lattialla, mutta siivoamalla niistä pääsee niin kuin karvoistakin. Sängyssä nukumme vain me ihmiset, mutta sohvat jaetaan koirien kanssa. Suurempia tuhoja koirat ei tee. Jos unohtuu leipäpussi pöydälle, kun lähdetään johonkin, niin se kyllä kokee kohtalonsa, mutta ihan omaan piikkiinhän sen voi laittaa... Ei pitäisi unohtaa, kun tiedetään yhden olevan ahnepossu.

Niin ja on meillä kissakin. Itse olen huomannut olevani enemmän koiraihminen, vaikka kaikenlaisista eläimistä tykkäänkin. Koirat tuo ehkä kuraa ja hiekkaa sisälle, jos tassuja ei putsaa. Karvaa lähtee molemmista mutta koirat ei yleensä hypi pöydillä niin kuin kissat. Itseäni ällöttää, kun kissa käy ensin hiekkalaatikolla ja kohta hyppää pöydälle sonta- ja kusipöpöt tassuissaan. Koirat oppivat tavoille huomattavasti helpommin. Kissallekin yritetty opettaa, ettei pöydille saa mennä, mutta jos kukaan ei ole näkemässä niin ei suunnilleen muuta teekään kuin hyppii ja makoilee pöydillä. Vaikka kissaa pidetään siistinä eläimenä niin en nyt silti sanoisi, että se on sen kummempi kuin koirakaan.
 
"northern soul"
Eritekasoja siella sun taalla, karvoja kaikkialla ja koko asunto haisee. Ihanaa. Oikein harmittaa, etta mies ei ole koiraihminen. Ei kai koiratalouksissa ole oikeasti tuollaista?
 
Koirakas
No ei ole tuollaista. Ainakaan meillä, vaikka on neljä koiraa. Koirat saavat joskus tulla sänkyyn, mutta eivät nuku siellä eikä tosiaan just ulkoilun jälkeen ole mitään asiaa sänkyyn tai edes makkariin. Sinkkuaikoina koirat sai nukkua sängyssä mutta miehen tultua kuvioihin koirat muuttivat portin ja oven taakse eivätkä siis nuku ollenkaan makkarissa. Enkä tosiaankaan laittaisi miestäni sohvalle nukkumaan siksi, että koirat saisivat nukkua sängyssä.

Luultavasti meillä haisee vähän koiralle, mutta ei haise eritteet eikä niitä ole lattioilla joka päivä eikä edes joka viikko. Tavallaan se on normaalia, että joskus joku yllätys löytyy eli siitä ei tehdä numeroa, vaan se siivotaan pois. Mutta ei siis sillä tavalla normaalia, että niitä eritteitä joka välissä pitäisi siivoilla. Meillä osaa osa koirista pyytää ulos ja pääsevät niin tiuhaan, että harvemmin on tarvinnut sisälle tehdä. Toisinaan kuitenkin ripuli yllättää tai ei varmaan ole vain herätty siihen, kun ulos on haluttu, jos lattialta märkä ylläri löytyy.

Kaikista eläimistä huolimatta minulla on karvattomia vaatteita. Pidän kotona yleensä sellaisia vaatteita, joiden karvoittuminen ei ole niin justiinsa. Paremmat vaatteet laitetaan päälle juuri ennen lähtöä, juhlia jne ja niistä saa karvat pois tarraharjalla. Karvoja saattaa satunnaisesti löytyä ruoasta, mutta veikkaan niiden putoavan syöjän vaatteista eikä ne ole muhineet keitoksessa koko kypsennysaikaa. Imuroida toki täytyy tiuhemmin kuin koirattomassa taloudessa, jos haluaa, ettei karvoja pyöri lattioilla. Mutta vaikka imuroisi vain pari kertaa viikossa niin ei täällä karvoiihn silti tukehdu.

Koiriin saa tuhlattua rahaa tietenkin määrättömästi, jos tahtoo. Meillä koirat saavat laadukasta ruokaa sekä puruluita jne. Eläinlääkäriin viedään, kun on tarvis ja tarvikkeita (pedit, pannat jne) ostetaan myös tarpeen mukaan. Olen toki tuhlannut rahaa välillä hankkimalla koko poppoolle tiimipannat jne, utta se on ihan oma valintani eikä täällä ole jääkaappi tyhjäksi jäänyt sen takia.

Minusta tuo kirjoitus on melkolailla kärjistetty ja liioitteleva. Itseäni jopa vähän ärsyttää se, millaisen kuvan se koiratalouden elämästä antaa. Vaikka koirat rakkaita niin en silti niiden eritteiden keskellä halua asua ja minulla on muutakin elämää. Miehen kanssa vastuu jaetaan kutakuinkin tasan eikä koirista tai mihinkään niihin liittyvästä tarvitse tapella tai suuremmin edes keskustella. Ne on perheenjäseniä ja hoidetaan sen mukaan. Eivät kuitenkaan mitään lapsenkorvikkeita tai loputtoman lellimisen kohteita, vaan tavat niillekin on opetettu.
 
"koirallinen"
[QUOTE="northern soul";30778174]Eritekasoja siella sun taalla, karvoja kaikkialla ja koko asunto haisee. Ihanaa. Oikein harmittaa, etta mies ei ole koiraihminen. Ei kai koiratalouksissa ole oikeasti tuollaista?[/QUOTE]

Meillä ei todellakaan ole. Koirat ovat aikuisia, ei ne kaiki tai pissi sisälle ikinä. Asunto ei haise (olen jopa kysynyt koirattomilta), koirankarvoja on matossa joskus mutta meillä on tapana siivota asuntoa muutenkin...
Koirat ei pääse sohvalle tai sänkyyn, lähinnä siksi tuo sääntö kun ovat niin hellyydenkipeitä että muuten ei jäis tilaa muille :D Mä en myöskään halua koirankarvoja lakanoihin. Koirat tyytyväisiä makuuhuoneen ulkopuolellakin, omat pedit jne.
 
"onnellinen"
Minä en kelpuuttanut kuin todella eläinrakkaan miehen. Eläinrakas mies, joka ei pidä lapsista, sen parempaa ei ole olemassakaan. Ei nyt mitään ihan kahelia koirahullua sentään, kotona pitää olla siistiä ja kaunista, sekä puhdasta ja eläimiä pitää olla vain sen verran, että ne saadaan hoidettua aivan viimisen päälle. Aina.

Siistiä on aina, karvoja nyt saa imuroida kun on monta pitkäkarvaista koiraa, mutta siinäpä se. Enemmän lapsiperheiden kodit sikoläteiltä näyttävät, vaikka mitäpä siitäkään kunhan jokainen on onnellinen valintoineen.
 

Yhteistyössä