Henkinen väkivalta parisuhteessa

Haluaisin kokemuksia teiltä jotka olette kokeneet tai käyttäneet henkistä väkivaltaa parisuhteessa.

Oma mieheni ei ole mustasukkainen tms. mutta ryhtyi lapsemme synnyttyä käyttämään aivan hirveää kieltä minua kohtaan. Pienimmässäkin ristiriita tai ihan mielipide-erotilanteessa haukkuu ja uhkaa erolla. Milloin olen hullu, tyhmä, pershäiriöinen, vitun paska tms. Tätä on jatkunut nyt kaksi vuotta. Ensin pistin asian vauvan mukanaan tuoman stressin piikkiin, mutta nyt olen ymmärtänyt sen olevan henkistä väkivaltaa. Anteeksi hän ei sanojaan pyydä, vaan usein häipyy eikä näyttäydy tuntikausiin. Tietäen miten ahdistuneeseen ja surulliseen olotilaan jättää minun huolehtimaan lapsesta. Myös läheisyys ja muu positiivinen huomioiminen on miehelleni nykyään mahdotonta.. Olen käynyt yksin myös pariterapiaa, minne mieheni ei suostunut lähtemään mukaan. Ilman sitä ja muutamaa hyvää ystävää, joille olen kehdannut asiasta kertoa olisi itsetuntoni varmasti jo aivan pirstaleina.

Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on? Voiko henk.väkivalta loppua vai paheneeko vain? Onko kokemusta sen muuttumisesta fyysiseksi?

 

Se vain pahenee. Minä en jäänyt odottamaan ensimmäistä lyöntiä. Siinä vaiheessa, kun mies otti riitaan mukaan keittiöveitsen, otin jalat alleni. Jälkeenpäin harmittelin ainoastaan sitä, miksi pilasin elämästäni niin kauan sellaisen idiootin kanssa.

Ansaitset parempaa, samoin lapsesi. Lähde pois, vielä kun kykenet siihen.

 

Se vain pahenee. Minä en jäänyt odottamaan ensimmäistä lyöntiä. Siinä vaiheessa, kun mies otti riitaan mukaan keittiöveitsen, otin jalat alleni. Jälkeenpäin harmittelin ainoastaan sitä, miksi pilasin elämästäni niin kauan sellaisen idiootin kanssa.

Ansaitset parempaa, samoin lapsesi. Lähde pois, vielä kun kykenet siihen.

Minkälaista henkistä väkivaltaa koit? Oliko se juurikin haukkumista, vähättelyä jne? Onko teillä yhteisiä lapsia? Jos niin, kuinka olette kyenneet yhteiseen vanhemmuuteen eron jälkeen - onko ollut kiusantekoja jne?

 

Minkälaista henkistä väkivaltaa koit? Oliko se juurikin haukkumista, vähättelyä jne? Onko teillä yhteisiä lapsia? Jos niin, kuinka olette kyenneet yhteiseen vanhemmuuteen eron jälkeen - onko ollut kiusantekoja jne?

Mies oli sairaalloisen mustasukkainen. Huoritteli, haukkui, väitti muiden ihmisten haukkuneen minua (vaikkei todellisuudessa olleet haukkuneet). Yritti latistaa itsetuntoni ja rajoittaa menojani. Hänellä itsellään oli huono itsetunto, jota yritti pönkittää alistamalla minua.

Luojan kiitos meillä ei ollut lapsia, vaikka mies kovasti hinkui naimisiin ja lapsia tekemään. Halusi vain saada minut kunnolla nalkkiin ja liekaan. Eron jälkeen yritti vuoroin hyvällä, vuoroin pahalla saada minua takaisin. Kerran kävi kännipäissään yöllä äitini oven takana haukkumassa minua huoraksi. Asuin tuolloin kaukana toisella paikkakunnalla. Onneksi ei ole sen jälkeen tarvinnut olla tekemisissä enää tämän hyypiön kanssa, koska varmasti olisi yrittänyt tehdä katkerana kiusaa vielä pitkään.

Uskon, että elämäsi muuttuu paremmaksi eron myötä. Samoin lapsen. Kyllä tuollainen lapseenkin vaikuttaa, jos on kuulemassa. Kodissa ei ole terve ilmapiiri. Varaudu kuitenkin miehen kiusantekoon. Lasta on helppo käyttää siinä välikappaleena.

 

Minä myös olen kokenut henkistä väkivaltaa parisuhteessa.

Kaikki oli aina mun vika. Mies sai käyttäytyä miten halusi ja lopulta se olin aina minä joka pyysi anteeksi. Vaikka en ollut tehnyt mitään väärin.
Muistan vieläkin kuinka ensimmäisenä äitienpäivänäni mies haistatti vitut ja käski mun painua helvettiin. Ja ihan vaan koska halusin imuroida kodin ennenkuin lähdettiin hänen äidilleen. Mies häipyi tuossa tilanteessa ovet paukkuen yksinään äidilleen ja illalla mä pyysin anteeksi. En edes tiedä miksi suostuin aina pyytelemään anteeksi.

Suhdetta kesti 9 vuotta, saimme kaksi lasta tuona aikana. Koin myös keskenmenoja joista mies syytti mua. Viallinen kroppa ym...

Nyt eron jälkeen henkinen väkivalta jatkuu edelleen. Uhkailee lasten huostaanotolla (lapset asuu mun luona), kertoo soittavansa sossuun ja kertovansa sinne kuinka paska äiti olen. Välillä huutaa kuinka haluaa lapset vallan itselleen.
Olen kusipää, huora, idiootti ja täysin kelvoton ihminen.

Saan paniikkikohtauksia, olen ahdistunut ja väsynyt. Tilanne tuntuu toivottomalta.

Exän uusi vaimo on nyt raskaana ja ex muistaa edelleen mainita kuinka uusi naisensa pystyy kantamaan lasta pitemmälle kuin ensimmäiset 3kuukautta.

 

Mies oli sairaalloisen mustasukkainen. Huoritteli, haukkui, väitti muiden ihmisten haukkuneen minua (vaikkei todellisuudessa olleet haukkuneet). Yritti latistaa itsetuntoni ja rajoittaa menojani. Hänellä itsellään oli huono itsetunto, jota yritti pönkittää alistamalla minua.

Luojan kiitos meillä ei ollut lapsia, vaikka mies kovasti hinkui naimisiin ja lapsia tekemään. Halusi vain saada minut kunnolla nalkkiin ja liekaan. Eron jälkeen yritti vuoroin hyvällä, vuoroin pahalla saada minua takaisin. Kerran kävi kännipäissään yöllä äitini oven takana haukkumassa minua huoraksi. Asuin tuolloin kaukana toisella paikkakunnalla. Onneksi ei ole sen jälkeen tarvinnut olla tekemisissä enää tämän hyypiön kanssa, koska varmasti olisi yrittänyt tehdä katkerana kiusaa vielä pitkään.

Uskon, että elämäsi muuttuu paremmaksi eron myötä. Samoin lapsen. Kyllä tuollainen lapseenkin vaikuttaa, jos on kuulemassa. Kodissa ei ole terve ilmapiiri. Varaudu kuitenkin miehen kiusantekoon. Lasta on helppo käyttää siinä välikappaleena.

Kiitos vastauksesta!! Itsekin olen halunnut ymmärtää miestä, tämän kurjaa lapsuutta ja huonoa itsetuntoa, jota pönkittänee minua alentamalla. Ymmärsin ja analysoin, kesti kauan ymmärtää, että minua oikeasti kohdellaan väärin ja huonosti! Tiedän, että lapselle tämä ei ole hyvä kasvuympäristö ja viimeisien erouhkausien jälkeen olenkin sanonut miehelle, että niin on parempi tehdä eli haluan myös eron. Toki joku osa minusta vielä toivoo miehen heräämistä omaan käytökseen.. vaan eipä sitä herätystä taida tulla..

 

Nyt eron jälkeen henkinen väkivalta jatkuu edelleen. Uhkailee lasten huostaanotolla (lapset asuu mun luona), kertoo soittavansa sossuun ja kertovansa sinne kuinka paska äiti olen. Välillä huutaa kuinka haluaa lapset vallan itselleen.
Olen kusipää, huora, idiootti ja täysin kelvoton ihminen.

Ihan hullu tyyppi. Kannattaa asentaa pihelimeen joku ohjelma, joka nauhoittaa kaikki puhelut, jotta saat todisteet talteen tuosta kiusanteosta, uhkailusta ja sairaasta käytöksestä. Siltä varalta, että mies joskus innostuu toteuttamaan uhkauksiaan tai haluat hakea lähestymiskieltoa tai nostaa syytteen häirinnästä.

On laillista nauhoittaa toiselle kertomatta keskusteluja, joissa on itse yhtenä osapuolena, jos keskustelut nauhoitetaan yksityiskäyttöön eikä julkaistavaksi.

 

Minä myös olen kokenut henkistä väkivaltaa parisuhteessa.

Kaikki oli aina mun vika. Mies sai käyttäytyä miten halusi ja lopulta se olin aina minä joka pyysi anteeksi. Vaikka en ollut tehnyt mitään väärin.
Muistan vieläkin kuinka ensimmäisenä äitienpäivänäni mies haistatti vitut ja käski mun painua helvettiin. Ja ihan vaan koska halusin imuroida kodin ennenkuin lähdettiin hänen äidilleen. Mies häipyi tuossa tilanteessa ovet paukkuen yksinään äidilleen ja illalla mä pyysin anteeksi. En edes tiedä miksi suostuin aina pyytelemään anteeksi.

Suhdetta kesti 9 vuotta, saimme kaksi lasta tuona aikana. Koin myös keskenmenoja joista mies syytti mua. Viallinen kroppa ym...

Nyt eron jälkeen henkinen väkivalta jatkuu edelleen. Uhkailee lasten huostaanotolla (lapset asuu mun luona), kertoo soittavansa sossuun ja kertovansa sinne kuinka paska äiti olen. Välillä huutaa kuinka haluaa lapset vallan itselleen.
Olen kusipää, huora, idiootti ja täysin kelvoton ihminen.

Saan paniikkikohtauksia, olen ahdistunut ja väsynyt. Tilanne tuntuu toivottomalta.

Exän uusi vaimo on nyt raskaana ja ex muistaa edelleen mainita kuinka uusi naisensa pystyy kantamaan lasta pitemmälle kuin ensimmäiset 3kuukautta.

Tämä kuulostaa tutulta! Uusi vaimo raukka saa varmasti tutaa sinun kohtalosi Itse pyytelin myös pitkää anteeksi, soittelin perään ja vannoin rakkautta. Terapiasta ja ystävistä sain voimia ja itsetuntoa sen verran, että enää en niin toimi. Kaikki alkoi niin yllättäen, että en ollut uskoa sitä todeksi. Ennen niin ihana ja huomioiva mies olikin yht´äkkiä jotain ihan muuta. Tuo äitienpäiväepisodi olisi voinut käydä meillä.. Viime jouluaaton ja monet muut sain viettää lapsen kanssa, kun mies otti hatkat jostain "maton hapsujen asennosta" suuttuen.