Hermot menee -kaiken tietäväinen iski taas

Siis niin suunnaton ärsytys taas kun anoppi tietää asiani paremmin kuin itse ja varsinkin diagnosoi ne kaikki vain mielenterveydenhäiriöiksi. Joka vaivani jonka se jostain kuulee johtuu mielenterveyshäiriöistä. En edes syö mitään mielialapillereitä -se itse taas syö.
Tällä kertaa hermot meni siihen kun enempää ajattelematta tuli puheeksi miten selkäni kramppasi eilen ja jatkuu yhä vaan(siinä ollut vikaa kauan ja menen sairaalaan isoihin laajoihin tutkimuksiin) ja nyt yritän päästä kivusta kuumahoidolla(vehnätyynyllä). Kysyi mitäs muuta kipua on ja kun mainitsin joka jäsenen + selän olevan kosketusherkkä(kosketus tuntuu pahalle kun kuumeessa ja tätä ollut jo vuoden alusta) niin alkoi paasata miten hänelläkin on sellaista alleissa ja se on vaan stressin aiheuttamaa ja psyykkistä. Selkäkipukin on psyykkistä ja krampit. Siis kun käteni vetää väkisin klinkkuun ranteen ja sormet niin psyykkistä vaan. Kun koko toinen puoli kehosta on puutunut ja pistelee sekä tekee erilaisia tuntemuksia 24h muutaman kuukauden niin psyykkistä se vaan on. Ja joo alkaa olla psyykkistä kohta kun menee hermot siihen kun yksi tietää niin hyvin ja diagnosoi asian näin.
Eipä siinä mitään, mutta varmasti laulaa näitä asioita suvulleen miten olen psyykkisesti sairas. Itse olen nimittäin kuullut eräästä 18vuotiaasta hänen tutustaan miten se on kateellinen kuulemma koiralle kun on kieltänyt sen tuomisen ylioppilasjuhliinsa juhlimaan. Eipä tulisi itselleni ekana mieleen, että se tyttö on kateellinen, vaan että ehkä se koiran paikka ei ole siellä juhlaväen seassa ja varsinkaan kun se on villi pentukoira.

Pakko oli puhahtaa ulos. Ja varmasti en jaksa katsoa sitä tänä kesänä meidän mökillä yhtään päivää, koska ne jutut on oikeasti tätä tai muuta valitusta.

Tunnetteko te tällaisia totuuksia keksiviä ihmisiä? Tiedän toisenkin samanlaisen, johon törmään välilä. Sellainen 80v ja asiat on aina tuttujensa haukkumista ja yhden lapsen lapsen(siis yhden vaikka niitä on monta) kehumista maasta taivaaseen ja sille ostetaan kaikki jne. Mietin mitähän juttuja sitä minusta kerrotaan. Kerran suuttui ja tuhahti minulle suoraan, että "voi jospa tietäisit mitä juttuja teistä kaikista (sisaruksista) puhutaan kylillä".

 

Anna anopin juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei niitä kannata jäädä vatvomaan. Olet mahdollisimman vähän tekemisissä, etkä kerro mitään, mitä et halua kulkeutuvan muiden korviin. Sää ja mitä ikkunasta näkyy ovat yleensä sellaista sopivaa smalltalkia, millä ei ole mitään merkitystä Omista vaivoista ei juuri tuollaiselle kannata kertoa, keksii kyllä aina jotain millä pistää paremmaksi tai mistä olevinaan tietää kaiken. Minun anoppini on oikea terveydenalan asiantuntija, onhan hän ollut töissä sairaalan pesulassa , monesta jutusta tiesi muka paremmin kuin joku alan erikoislääkäri. Nuhasta, flunssasta ja jostain mahataudista hänelle voi mainita, muut jutut on parempi pitää itsellään.

Joskus voi nauraa päin naamaakin, esim. noista koirajutuista voi naureskellä, että kuka hullu toisen juhliin ylipäätään koiraa raahaa mukaan toisten jalkoihin (anoppiko se olisi sen raahannut?).

 

Anoppisi on ns. vaikea ihminen, omani on myös ja hyvin samantyylinen.

Ota henkisesti etäisyyttä, älä kerro hänelle tärkeistä asioistasi ja suhtaudu mielessäsi häneen aina varauksella ja ajatuksella, että mitä tahansa ilkeää käytöstä voi tulla milloin tahansa. Näin et vahingossa avaudu liikaa ja satuta itseäsi turhaan.

Pidä yllä hyviä välejä anopin järkeviin ja kivoihin läheisiin esim. appiukkoon, anopin kaikkiin lapsiin jne. jos siis ovat ok. Näin ehkäiset anoppiasi myrkyttämästä muitakin sinua vastaan.

Helpommalla pääset kun et ala väittelemään. Vaikka sieltä anopin suusta tulisi mitä vaan käsittämätöntä potaskaa, niin kuuntelet vaan hymyillen ja nyökytellen. Vaikka olisit aivan toista mieltä, niin vaikeiden ihmisten kanssa ei kannata alkaa väitellä. Siitä on vain harmia.

Jos sulla on itsellä mahdollisuus ohjata keskustelua, niin siirrä puhe mahdollisimman turvallisiin ja kepeisiin aiheisiin. Jos löydät aiheen mistä anopin kanssa voi keskustella ilman että ahdistut, niin pistä korvan taakse ja käytä samaa uudestaankin.

Ajattele häntä mahdollisimman vähän ja näe häntä mahdollisimman harvoin.

 

Noita on paljon... sisko pahimmasta päästä ja isäkin vähän.. tosi ärrrayttävä piirre...

 

Valitettavasti anoppi on sukuunsa erittäin paljon yhteyksissä ja osaan päivittäin. Itse vain juhlien tms. kautta ja en ole edes kaikkia tavannut, koska asuvat kauempana ja anoppi pitää heihin puhelimitse yhteyttä, mutta mieheni vain joulukortein. Mieheni on hänen ainoa lapsensa. Jos levittelee minustakin perättömiä asioita juoruilemalla niin harmittaa kun silloin kun näitä tapaa niin heillä on aivan väärä käsitys minusta. No, eipä tässä voi muuta kuin yrittää sietää. Pari vuotta sitten tuppasi siskonsa kanssa meidän mökille useiksi päiviksi ja vahingossa kuulin salaa mitä paskaa puhui siitä mökkimme alueesta ja sen asioista. Tiedän kyllä ettei se ole mikään huippumodernipaikka, mutta itselleni tunnearvo on hyvin suuri, koska se on sukumme itse tekemä. Enkä itse kaipaa enemmän.

 

Valitettavasti tällaisia ihmisiä riittää. Omalla anopillani on joka asiasta aivan erilainen näkemys kuin muilla ihmisillä ja hän onkin melkoinen mielensäpahoittaja. Silti anopin pitää tunkea nokkansa joka asiaan.

Meidän perheessä on tapana esimerkiksi se, että minä hoidan oman sukuni lahjomisen ja mies oman sukunsa. Nyt ollaan menossa miehen suvun sukujuhliin,niin eikös anoppi soittanut minulle, että minun pitäisi hoitaa lahja-asia, kun kerran naisena ymmärrän niistä paremmin. Ilmoitin, että mieheni tehkööt mitä lystää asian suhteen ja raha on hyvä lahja, koska juhlakalu voi sillä hankkia itselleen tarvitsemiaan asioita. Aivan turha soitto siis anopilta ja yritti vain juoksuttaa minua. Jotkut vain eivät tajua olla puuttumatta toisten asioihin.