ap.
Mä oon jo nyt ihan turta ja väsynyt, mutta ei auta. Exä on nyt ihan yllättäen päättänyt hakea lapsen huoltajuutta itselleen. Erosta 3,5 vuotta, lapsi 5-vuotias. Lapsi on nykyisen huoltajuus-sopparin mukaan 2/3 minulla, ja 1/3 isällään. Isä muuttanut ulkopaikkakunnalle, ja jotenkin siihen liittyy tämä nyt, ehkä haluaa lapsen itselleen, että saa lapsen sinne asumaan tai jotain. Lapsen koko suku ja muu perhepiiri on tällä paikkakunnalla millä itse asun.
Homma alkoi kiusanteolla, myöhästeli tahallaan hauista, ja irvaili siinä sitten lapsen selän yli että "hähää, etpäs voi sanoa mitään ettei lapsi saa traumoja siitä että raivoot isille" ja muuta todella veemäistä pikku kiusaa. Suutuin silti, ja vähensin kaiken kommunikaation minimiin, ettei mun tarvitsisi yrittää pitää naamaa pokkana sen passiivisagressiivisen paskamyrkyn keskellä. Kieltäytyi keskustelemasta lasten asioista (mm. päivähoito) ja kun kerran en suostunut puhumaan puhelimessa (lapsi vieressä, exä oli riitaisa) niin soitteli mun sukulaisia läpi ja valehteli että kiellän häntä tapaamasta lasta ja että olen psyykisesti epävakaa. Sukulaiset huolestuivat oikeasti, sillä tämä on ihan uutta kieroilua exän suunnalta.
Olen pyytänyt kanssakäymiset tekstiviesteinä, mutta mistään käytännön asioista ei suostu niin sopimaan (periaate), sen sijaan uhkailuja (hakee lapsen väkisin) ja panettelua (olen liian hullu hoitamaan lasta) on sadellut. Väittää myös että olen arvaamaton, en hallitse itseäni, ja saatan olla väkivaltainen.
KAIKKI VÄITTEET OVAT PERÄTTÖMIÄ.
Kuultuaan että säästän tekstiviestejä, on hän lähetellyt myös sellaisia viestejä, joiden sisältö näyttää siltä että MINÄ tekisin jotain kiusaa. Esim. "Lopeta nyt jo" "Ja jos toi ei just lopu, niin mä joudun soittamaan poliisit." jne, siis ihan kesken ei mitään, luonut vaan "väärennettyjä todisteita" siitä että olisin jotenkin häntä häiriköinyt.
Nyt ilmoitti että lastenvalvoja-aika on varattu, hakee huoltajuutta itselleen.
Mä en jaksa ajatella, mun kaikki energia menee siihen, että henkisesti etäännytän itseäni tästä (että meidän arki edes näyttäis jotenkin normaalilta, vaikka oon ihan jotenkin shokissa näistä hulluus syytöksistä), ja pelkään että oon sitten viranomaistapaamisissa vaan ihan turta ja aivokuollut. Mitä mun nyt pitää yrittää muistaa, ja miten mun kannattaa itseäni puolustaa?
Tekstiviestit olen säästänyt, miten helvetissä puolustaudun hulluus-syytteitä vastaan? Miten muut on selvinneet tälläisistä tilanteista?
Homma alkoi kiusanteolla, myöhästeli tahallaan hauista, ja irvaili siinä sitten lapsen selän yli että "hähää, etpäs voi sanoa mitään ettei lapsi saa traumoja siitä että raivoot isille" ja muuta todella veemäistä pikku kiusaa. Suutuin silti, ja vähensin kaiken kommunikaation minimiin, ettei mun tarvitsisi yrittää pitää naamaa pokkana sen passiivisagressiivisen paskamyrkyn keskellä. Kieltäytyi keskustelemasta lasten asioista (mm. päivähoito) ja kun kerran en suostunut puhumaan puhelimessa (lapsi vieressä, exä oli riitaisa) niin soitteli mun sukulaisia läpi ja valehteli että kiellän häntä tapaamasta lasta ja että olen psyykisesti epävakaa. Sukulaiset huolestuivat oikeasti, sillä tämä on ihan uutta kieroilua exän suunnalta.
Olen pyytänyt kanssakäymiset tekstiviesteinä, mutta mistään käytännön asioista ei suostu niin sopimaan (periaate), sen sijaan uhkailuja (hakee lapsen väkisin) ja panettelua (olen liian hullu hoitamaan lasta) on sadellut. Väittää myös että olen arvaamaton, en hallitse itseäni, ja saatan olla väkivaltainen.
KAIKKI VÄITTEET OVAT PERÄTTÖMIÄ.
Kuultuaan että säästän tekstiviestejä, on hän lähetellyt myös sellaisia viestejä, joiden sisältö näyttää siltä että MINÄ tekisin jotain kiusaa. Esim. "Lopeta nyt jo" "Ja jos toi ei just lopu, niin mä joudun soittamaan poliisit." jne, siis ihan kesken ei mitään, luonut vaan "väärennettyjä todisteita" siitä että olisin jotenkin häntä häiriköinyt.
Nyt ilmoitti että lastenvalvoja-aika on varattu, hakee huoltajuutta itselleen.
Mä en jaksa ajatella, mun kaikki energia menee siihen, että henkisesti etäännytän itseäni tästä (että meidän arki edes näyttäis jotenkin normaalilta, vaikka oon ihan jotenkin shokissa näistä hulluus syytöksistä), ja pelkään että oon sitten viranomaistapaamisissa vaan ihan turta ja aivokuollut. Mitä mun nyt pitää yrittää muistaa, ja miten mun kannattaa itseäni puolustaa?
Tekstiviestit olen säästänyt, miten helvetissä puolustaudun hulluus-syytteitä vastaan? Miten muut on selvinneet tälläisistä tilanteista?
