vierailija
Propagandan mestarit
Suomi on rotusorrostaan aiemmin tunnetun Etelä-Afrikan ohella ainoita maita, jossa pienellä vähemmistöllä menee kaikin puolin paremmin kuin valtaväestöllä. Yleisen käsityksen mukaan suomenruotsalaiset ovat menestyneempiä, hyvinvoivempia ja sivistyneempiä kuin muut suomalaiset. Tämän tuomalla itsevarmuudella he ovat pitäneet panttivankinaan koko kansakuntaa.
He ovat omistautuneet puolustamaan oikeuksiaan niin tarmokkaasti, ettei heille enää riitä tasa-arvoinen kohtelu, he haluavat enemmän.
RKP:n masinoiman propagandan avulla ruotsin kielestä on yritetty tehdä suomalaisille tärkeämpi kuin se todellisuudessa on. Suomi ei ole oikeasti kaksikielinen maa, siellä vain asustelee valtaväestön rinnalla viiden prosentin kielivähemmistö.
Suomenruotsalaiset ovat rikastuttaneet kulttuuriamme, mutta heidän imperialistisesta kielipolitiikasta voi olla montaa mieltä. Miksi ruotsin kielen asema Suomessa pitää turvata tuputtamalla sitä kaikille?
Jos mikä tahansa kieli on elinvoimainen, se pärjää sosiaalidarwinismin hengessä ilman tekohengitystäkin.
Viime vuosina enemmistö kansasta on kääntynyt pakkoruotsia vastaan, mutta päättäjät eivät ole ennenkään olleet kiinnostuneet kansan mielipiteestä. Valtio ei edes halua kertoa paljonko kaksikielisyys kaikkine palveluineen vuodessa maksaa.
Vähemmistökielen edessä kumartelu on suomalainen erikoispiirre, johon ei törmää muualla. Vaikka 20 prosenttia kanadalaisista puhuu äidinkielenään ranskaa, kielellä on virallinen asema vain Quebecin provinssissa.
Myöskään Sveitsissä kansaa ei väkisin pakoteta oppimaan kaikkia neljää pääkieltä.
Vaikka ruotsinkielisten henkinen kotimaa löytyykin länsinaapurista, he nauttivat muina miehinä olostaan osana Suomea. He ovat poimineet itselleen parhaimmat puolet molemmista maailmoista.
Poikkeuksen muodostavat ahvenanmaalaiset, jotka eivät ole huolineet mantereelta kuin autonomian ja muut laajat etuoikeudet.
Diktaattorit haluavat valtansa turvaamiseksi säilyttää vallitsevan systeemin sen uudistamisen sijaan, samalla tavalla pakkoruotsin puolustajat haluavat ummistaa silmänsä maailman kehitykseltä. Nykypäivänä pakkoruotsi näyttäytyy historiallisena jäänteenä, kuin krapulana joltain keskiajalta.
Suomessa palvotaan vakiintuneita käytäntöjä, olipa niissä järkeä tai ei.
Väitetään, että ruotsia lukemalla oppii paremmin englantia. Ehkä, mutta mikseivät sitten espanjalaiset käytä ruotsia apuna englannin kielen opiskelussa?
Suomalaisturistikin saa Tukholmassa parempaa palvelua hyvällä englannilla kuin tankeroruotsilla.
Ruotsin kieli on suoraan pois eurooppalaisten valtakielten opiskelusta. Itärajalla olisi hyödyllisempää osata venäjää, mutta sen opiskelua rajoitetaan vetoamalla ruotsin asemaan Suomen perustuslaissa.
Sanonnan mukaan on lottovoitto syntyä Suomeen, varmasti onkin, etenkin jos on suomenruotsalainen...
http://www.karjalanheili.fi/uutiset/Kolumni/6844940
Suomi on rotusorrostaan aiemmin tunnetun Etelä-Afrikan ohella ainoita maita, jossa pienellä vähemmistöllä menee kaikin puolin paremmin kuin valtaväestöllä. Yleisen käsityksen mukaan suomenruotsalaiset ovat menestyneempiä, hyvinvoivempia ja sivistyneempiä kuin muut suomalaiset. Tämän tuomalla itsevarmuudella he ovat pitäneet panttivankinaan koko kansakuntaa.
He ovat omistautuneet puolustamaan oikeuksiaan niin tarmokkaasti, ettei heille enää riitä tasa-arvoinen kohtelu, he haluavat enemmän.
RKP:n masinoiman propagandan avulla ruotsin kielestä on yritetty tehdä suomalaisille tärkeämpi kuin se todellisuudessa on. Suomi ei ole oikeasti kaksikielinen maa, siellä vain asustelee valtaväestön rinnalla viiden prosentin kielivähemmistö.
Suomenruotsalaiset ovat rikastuttaneet kulttuuriamme, mutta heidän imperialistisesta kielipolitiikasta voi olla montaa mieltä. Miksi ruotsin kielen asema Suomessa pitää turvata tuputtamalla sitä kaikille?
Jos mikä tahansa kieli on elinvoimainen, se pärjää sosiaalidarwinismin hengessä ilman tekohengitystäkin.
Viime vuosina enemmistö kansasta on kääntynyt pakkoruotsia vastaan, mutta päättäjät eivät ole ennenkään olleet kiinnostuneet kansan mielipiteestä. Valtio ei edes halua kertoa paljonko kaksikielisyys kaikkine palveluineen vuodessa maksaa.
Vähemmistökielen edessä kumartelu on suomalainen erikoispiirre, johon ei törmää muualla. Vaikka 20 prosenttia kanadalaisista puhuu äidinkielenään ranskaa, kielellä on virallinen asema vain Quebecin provinssissa.
Myöskään Sveitsissä kansaa ei väkisin pakoteta oppimaan kaikkia neljää pääkieltä.
Vaikka ruotsinkielisten henkinen kotimaa löytyykin länsinaapurista, he nauttivat muina miehinä olostaan osana Suomea. He ovat poimineet itselleen parhaimmat puolet molemmista maailmoista.
Poikkeuksen muodostavat ahvenanmaalaiset, jotka eivät ole huolineet mantereelta kuin autonomian ja muut laajat etuoikeudet.
Diktaattorit haluavat valtansa turvaamiseksi säilyttää vallitsevan systeemin sen uudistamisen sijaan, samalla tavalla pakkoruotsin puolustajat haluavat ummistaa silmänsä maailman kehitykseltä. Nykypäivänä pakkoruotsi näyttäytyy historiallisena jäänteenä, kuin krapulana joltain keskiajalta.
Suomessa palvotaan vakiintuneita käytäntöjä, olipa niissä järkeä tai ei.
Väitetään, että ruotsia lukemalla oppii paremmin englantia. Ehkä, mutta mikseivät sitten espanjalaiset käytä ruotsia apuna englannin kielen opiskelussa?
Suomalaisturistikin saa Tukholmassa parempaa palvelua hyvällä englannilla kuin tankeroruotsilla.
Ruotsin kieli on suoraan pois eurooppalaisten valtakielten opiskelusta. Itärajalla olisi hyödyllisempää osata venäjää, mutta sen opiskelua rajoitetaan vetoamalla ruotsin asemaan Suomen perustuslaissa.
Sanonnan mukaan on lottovoitto syntyä Suomeen, varmasti onkin, etenkin jos on suomenruotsalainen...
http://www.karjalanheili.fi/uutiset/Kolumni/6844940