"Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet/ole oma itsesi." Ihanko kokonaan?

Noita lauseita hoetaan usein, mut jos itse olisin täysin oma itseni niin olisin laiska ja makeanhaluinen löllerö joka istuisi mieluiten suklaapöydän ääressä.

Mä tunnen kyllä sisimpäni mutta en kyllä aina voi näyttää sitä ominta itseäni.

Enkä hyväksy itsessäni monia kehittämisenkohteita, kyllä oikeasti pitäisi skarpata monissa asioissa.

 

En.

En hyväksy tietynlaista laiskuutta, jonkin asteista suvaitsemattomuutta (hyväksyn homoparit esim, ja avioliitonkin homojen välillä, mutta en vaan pysty hyväksymään adoptio-oikeutta homopareille), muiden arvostelua (ärsyynnyn esim. alkoholismista, narkkareista jne), lyhyttä pinnaa (joskus huudan 3v:lle, ehkä kerran 2kk:ssa), kunnianhaluttomuutta (Sh:na, en edes halua edetä osastonhoitajaksi).

Kaikkea tuota löytyy pienehkössä määrin. Pahempikin voisi olla. Jatkuvasti mietin että vosin olla parempikin ihminen.

 

Kyllä minä hyväksyn itseni. Se tarkoittaa, että joskus ooen suklaapöydässä viihtyvä löllykkä, ja joskus innostun urheilemaan itseni rantakuntoon. Mutta hyväksyn silti itseni sellaisena kuin olen.

Tätä itsensä hyväksymistä ei esim. edellinen esimieheni ymmärtänyt ollenkaan, vaan hänen mielestään kaikkien tuli yrittää olla jatkuvasti kaikessa yhtä hyviä kuin muut. Totesin hänelle, että olen joissain asioissa todella hyvä, ja joissain huono. Huonoja ominaisuuksia on yritetty korjata jo 20 vuoden ajan, joten nyt on tullut aika todeta, että olen mitä olen, ja jos olen erityisen hyvä jossakin, on sen kääntöpuoli se, että olen erityisen huono jossakin muussa. Olen kokonainen paketti, eikä minusta voi palkata vain niitä osia, jotka sattuvat sillä hetkellä miellyttämään. Enkä aio ottaa stressiä yrittääkseni muuttaa itseäni sellaiseksi, jollainen en ole, enkä ole koskaan ollutkaan.

 

En.

En hyväksy tietynlaista laiskuutta, jonkin asteista suvaitsemattomuutta (hyväksyn homoparit esim, ja avioliitonkin homojen välillä, mutta en vaan pysty hyväksymään adoptio-oikeutta homopareille), muiden arvostelua (ärsyynnyn esim. alkoholismista, narkkareista jne), lyhyttä pinnaa (joskus huudan 3v:lle, ehkä kerran 2kk:ssa), kunnianhaluttomuutta (Sh:na, en edes halua edetä osastonhoitajaksi).

Kaikkea tuota löytyy pienehkössä määrin. Pahempikin voisi olla. Jatkuvasti mietin että vosin olla parempikin ihminen.

Niinpä, sinä päivänä kun lakkaan kehittymästä tai omaksumasta uutta, alan mätänemään... Tietty mitään kamalaa riuhtomista se muutos ei saa olla ettei mene stressin puolelle, mutta hiljalleen...

Ehkä hyväksyn jonkun sisimmän osan itseäni, mutta yritän pitää kurissa joitakin taipumuksiani. Ihan yleisen viihtyvyydenkin vuoksi.

Ei sh ammatti muuten mikään huono työ ole. Osastonhoitajat saavat aika lailla kakkelia niskaan joissain paikoissa.

 

Kyllä minä hyväksyn itseni. Se tarkoittaa, että joskus ooen suklaapöydässä viihtyvä löllykkä, ja joskus innostun urheilemaan itseni rantakuntoon. Mutta hyväksyn silti itseni sellaisena kuin olen.

Tätä itsensä hyväksymistä ei esim. edellinen esimieheni ymmärtänyt ollenkaan, vaan hänen mielestään kaikkien tuli yrittää olla jatkuvasti kaikessa yhtä hyviä kuin muut. Totesin hänelle, että olen joissain asioissa todella hyvä, ja joissain huono. Huonoja ominaisuuksia on yritetty korjata jo 20 vuoden ajan, joten nyt on tullut aika todeta, että olen mitä olen, ja jos olen erityisen hyvä jossakin, on sen kääntöpuoli se, että olen erityisen huono jossakin muussa. Olen kokonainen paketti, eikä minusta voi palkata vain niitä osia, jotka sattuvat sillä hetkellä miellyttämään. Enkä aio ottaa stressiä yrittääkseni muuttaa itseäni sellaiseksi, jollainen en ole, enkä ole koskaan ollutkaan.

Mutta sovellutko sitten omalle alallesi?

 

Mutta sovellutko sitten omalle alallesi?

Tarkoitan, että kävisikö sulle sit semmoinen ala jossa sun ei tarvitsisi pinnistellä liikaa?

 

...siis - joo . Kyllä mä siitä ajatuksesta lähden liikkeelle, että hyväksyn itseni tämmöisenä kuin olen - eli keskeneräisenä mutta kehityskelpoisena yksilönä. Jokainen päivä kun on se oppimisen ja harjoittelun päivä .

 

Aa sori, luin nyt että _edellinen_työnantajasi...

Ajoin vaan sitä takaa että joskus sitä huomaa olevansa väärä ihminen johonkin juttuun ja sopivampi johonkin toiseen...

 

...siis - joo . Kyllä mä siitä ajatuksesta lähden liikkeelle, että hyväksyn itseni tämmöisenä kuin olen - eli keskeneräisenä mutta kehityskelpoisena yksilönä. Jokainen päivä kun on se oppimisen ja harjoittelun päivä .

Tuo oli hyvä. Hyväksyä itsensä keskeneräisenä.

 

Ei, en hyväksy itseäni. Mutta olen myös sen verran kunnianhimoton, etten osaa paikata puutteitani mitenkään päin

 

Tuo oli hyvä. Hyväksyä itsensä keskeneräisenä.

Jees - koska ainakin itseni näen ja koen keskeneräiseksi, tässä on paljon opittavaa ja omaksuttavaa mutta onneksi - tai toivottavasti - tässä on sitä matkantekemistäkin vielä pitkä tovi, niin voisin kuvitella että ajan myötä sitä kehittymistäkin tapahtuisi .

Keskeneräisyys myös antaa jonkin sortin armeliaisuutta itsellensä, että tietää ja tiedostaa ne omat heikkoutensa mutta niiden esiinmarssiessa ei kuitenkaan lamaannu vaan hyväksyy ne ja yrittää parhaansa mukaan tulla toimeen niidenkin puoliensa kanssa . Että ei rupea taistelemaan itseänsä vastaan.

 

Tarkoitan, että kävisikö sulle sit semmoinen ala jossa sun ei tarvitsisi pinnistellä liikaa?

No kyse oli ohjelmoijan työstä, ja satun olemaan aika guru tuossa hommassa. Teen kaikki ne työt, mitkä ovat kollegoilleni liian vaikeita ja osalle mahdottomia, ja loput koodaushommat teen puolessa siitä ajasta, mitä kollegoiltani kestää niiden tekemisessä. Mutta tuo huono puoleni on se, etten ole aamulla parhaimmillani, ja siksi tulenkin yleensä töihin liukuman viimeisen 10 minuutin aikana. Joten siinä vaiheesaa kun pomo menee myymään minut kuukaudeksi asiakkaalle siten, että siellä pitäisi joka päivä olla 8-16 istumassa tyhjässä neukkarissa, voin vain todeta, ettei onnistu, laittakoon jonkun sellaisen, jolle aamuheräämiset ovat helpompia. Alani olen valinnut nimenomaan siten, ettei tällä alalla ole väliä, tekeekö työt aamulla, päivällä, illalla vai yöllä. Ja kyllä, työnantaja on "edellinen" juuri tästä syystä, niin heikkoa taloustilannetta ei minulle koskaan tule, että tarvitsisi tuollaiseen työpaikkaan jäädä.

 

No kyse oli ohjelmoijan työstä, ja satun olemaan aika guru tuossa hommassa. Teen kaikki ne työt, mitkä ovat kollegoilleni liian vaikeita ja osalle mahdottomia, ja loput koodaushommat teen puolessa siitä ajasta, mitä kollegoiltani kestää niiden tekemisessä. Mutta tuo huono puoleni on se, etten ole aamulla parhaimmillani, ja siksi tulenkin yleensä töihin liukuman viimeisen 10 minuutin aikana. Joten siinä vaiheesaa kun pomo menee myymään minut kuukaudeksi asiakkaalle siten, että siellä pitäisi joka päivä olla 8-16 istumassa tyhjässä neukkarissa, voin vain todeta, ettei onnistu, laittakoon jonkun sellaisen, jolle aamuheräämiset ovat helpompia. Alani olen valinnut nimenomaan siten, ettei tällä alalla ole väliä, tekeekö työt aamulla, päivällä, illalla vai yöllä. Ja kyllä, työnantaja on "edellinen" juuri tästä syystä, niin heikkoa taloustilannetta ei minulle koskaan tule, että tarvitsisi tuollaiseen työpaikkaan jäädä.

Eipä tuossa ole ongelmaa jos sulla on hyvät mahikset työllistyä muuallekin.

Mun koululainen totesi yksi ilta, kun komensin 21 aikaan häntä nukkumaan, että "aina tähän aikaan alkaa tulla ideoita". Kaikki ei oo aamuvirkkuja.