vierailija
pipsa on rohkea eikä anna kenenkään lytätä alas hyvä pipsa!! http://varikaspipsa.blogspot.fi/2016/05/mina-olen-lihava-olen-onnellinen-mina.html
Vaan mitkä on hänellä ajatukset yksin illalla nukkumaan mennessä. Onko olo silloinkin loistokas, onnistunut, onnellinen? Jotenkin musta tuntuu, että Pipsa ei blogissa avaa kuin pienen pienen segmentin omasta itsestään ja ajatusmaailmastaan.
vierailija
Miksi pitää yrittää tekopirteästi todistella, että läskinä oleminen on ihanaa? Eihän siihen usko Bibs itsekään, saati sitten muut.
vierailija
Siinähän se onni onkin että hyväksyy itsensä
vierailija
Huoh.
Se että hyväksyy itsensä ja yrittää olla onnellinen, ei tarkoita etteikö pyrkisi kehittymään tai muuttamaan jotakin osa-aluetta itsessään tai elämässään kuten esim. pudottamaan painoa.
Monen ylipaino vain pahenee koska ihminen häpeää ja vihaa itseään --> ei omanarvontuntoa, itsetuntoa eikä uskoa siihen että voisi onnistua muutoksessa ja olla normaalipainoinen.
Häpeä masentaa ja eristää ja saa syömään lisää/jatkamaan samaan malliin.
Muutos vie aina voimavaroja ja onko itseään vihaavalla ja häpeävällä ihmisellä niitä?
No ei ole.
vierailija
Yksin? Eikös Pipsalla oo mies vai oonko ymmärtäny ihan väärin? Ja ajatteletko noin vain lihavista yksineläjistä vai kaikista yksineläjistä?
No siitäkin on huhuttu, etteivät enää olisi yhdessä. Pipsa blogissaan kiistää asian.
vierailija
No vaikka meniskin yksin nukkumaan niin miksi olisi silloin onneton? Koska on lihava? Laihana olis onnellinen koko ajan?
Eikä kai kukaan missään blogissa avaa koko elämäänsä eikä kaikkia ajatuksiaan ja tunteitaan? Ja miksi pitäiskään?
vierailija
Jospa sen mies ei pitänyt siitä, että Pipsa laihtui niin paljon? Tykkää tuhdeista tytöistä, mutta Pipsa on nyt luuviulu.
vierailija
Olitko käynyt anona kirjoittamassa Pipsalle että "itkitkö itsesi uneen illalla tämän postauksen jälkeen"?
vierailija
Hmmmm...Kirjoitan itsekin blogia, mutta ei ole tullut mieleeni koskaan kirjoittaa "Minä olen normaalipainoinen. Olen onnellinen. Minä olen minä!" Vaikka tuo totta onkin, en koe millään tavalla tarpeelliseksi hehkuttaa tai korostaa sitä.
Kell' onni on, se onnen kätkeköön.
Kell' onni on, se onnen kätkeköön.
vierailija
Sana suurenmoinen esiintyi tekstissä ärsyttävän usein. Ajatus tuulessa heiluvista löllöalleista ei myöskään erityisesti hivellyt mieltä Mutta kiva kun on kivaa. Kunhan ei sitten jos mahdollisesti joskus laihtuu enempi kirjoita postausta, jossa pohtii kuinka kamalalta näytti x kiloa aiemmin ja kuinka olo on nyt sata kertaa parempi, kuten niin moni entinen itsensä lihavana "hyväksynyt" on blogissaan tehnyt.
Mutta kiva kun on kivaa. Kunhan ei sitten jos mahdollisesti joskus laihtuu enempi kirjoita postausta, jossa pohtii kuinka kamalalta näytti x kiloa aiemmin ja kuinka olo on nyt sata kertaa parempi, kuten niin moni entinen itsensä lihavana "hyväksynyt" on blogissaan tehnyt.
vierailija
Mä en näe noissa mitään ristiriitaa. On hyvä taito ja hyvää mielenterveyttä nähdä itsensä sen verran positiivisessa valossa että toimintakyky ja mahdollisuus kehittyä säilyy. Vaikka joskus myöhemmin näkisi asian eri näkövinkkelistä toisin. Minä tiedän nyt 97-kiloisena että näytin omasta mielestäni pahemmalta 120-kiloisena ja tulen näyttämään paremmalta 77-kiloisena, ja moni muukin asia on kehittynyt ja kehittyy parempaan suuntaan (esim. fyysinen jaksaminen). Mutta on vain mielekästä ja järkevää hyväksyä itsensä ja rakastaa itseään vallitsevissa oloissa, riippumatta siitä onko joskus tulevaisuudessa laihempi, rikkaampi, tyylikkäämpi, muodokkaampi, koulutetumpi, rohkeampi, rauhallisempi tai mitä vain. Ei se että hyväksyy itsensä ja on onnellinen juuri sellaisena kuin on (esim. jos nuorena on syrjäänvetäytyvä ja epävarma / yltiösosiaalinen) poissulje sitä etteikö voisi olla onnellinen tai jopa onnellisempi jonkun muutoksen jälkeen (esim. tultuaan rohkeammaksi / paremmin yksin viihtyväksi).Sana suurenmoinen esiintyi tekstissä ärsyttävän usein. Ajatus tuulessa heiluvista löllöalleista ei myöskään erityisesti hivellyt mieltä
vierailija
Ja btw, mulle ainakin itseni hyväksyminen, rakastaminen ja arvostaminen on painonhallinnan edellytys. Paino nousee villisti elämäntilanteissa joissa koen suoriutuvani huonosti ja kääntyy laskuun kun ENSIN pystyn pitämään itseäni sittenkin kelpotyyppinä.
vierailija
Huomasi Pipsa itsekin, ettei kantti kestä , pakko oli sitten tehdä teennäinen postaus.
vierailija
Niinpä tietysti,mahtava logiikka sullakin...
vierailija
Mitä sä valitat, tottahan se on ettei Pipsasta ikinä tuu normaalipainoista,tulee pysymään lihavana allien heiluttajana
vierailija
No mutta onneksi Pipsa osaa olla onnellinen ja elämänmyönteinen nytkinMitä sä valitat, tottahan se on ettei Pipsasta ikinä tuu normaalipainoista,tulee pysymään lihavana allien heiluttajana
vierailija
Siis esittää ulospäin.No mutta onneksi Pipsa osaa olla onnellinen ja elämänmyönteinen nytkin
vierailija
Mä en ihan tajua tota Pipsaa. Siis mä itse olen myös lihava mutta ei mun elämä mitenkään pyöri tolla tavalla ulkonäön ympärillä! Enkä mä tuolla ulkona liikkuessani todellakaan oo ajatellut että minä läskeineni kesämekossa olisin joku kannanotto yhtään mihinkään!
Mä en edes ole huomannut että ketään muuta edes kiinnostaa miltä mä näytän ja miten pukeudun.
Ja mä kyllä myös koen olevani hyvinkin onnellinen, mulla on kolme ihanaa lasta, pitkä avioliitto, kiva omakotitalo maalla, vakituinen työpaikka yms. eli mulle tärkeet asiat on tässä paketissa! Ja todellakin haluan tästä laihtuakkin jotta oma jaksaminen paranee ja näyttäisin kivemmalta miehenkin silmissä
Eli haluan vaan sanoa että mun läskit ei ole mulle mikään itseisarvo ja elämän kulmakivi, jotenkin pakkomielteisesti mun mielestä Pipsa suhtautuu omiinsa!
Mä en edes ole huomannut että ketään muuta edes kiinnostaa miltä mä näytän ja miten pukeudun.
Ja mä kyllä myös koen olevani hyvinkin onnellinen, mulla on kolme ihanaa lasta, pitkä avioliitto, kiva omakotitalo maalla, vakituinen työpaikka yms. eli mulle tärkeet asiat on tässä paketissa! Ja todellakin haluan tästä laihtuakkin jotta oma jaksaminen paranee ja näyttäisin kivemmalta miehenkin silmissä
Eli haluan vaan sanoa että mun läskit ei ole mulle mikään itseisarvo ja elämän kulmakivi, jotenkin pakkomielteisesti mun mielestä Pipsa suhtautuu omiinsa!
vierailija
Jees,Mä en ihan tajua tota Pipsaa. Siis mä itse olen myös lihava mutta ei mun elämä mitenkään pyöri tolla tavalla ulkonäön ympärillä! Enkä mä tuolla ulkona liikkuessani todellakaan oo ajatellut että minä läskeineni kesämekossa olisin joku kannanotto yhtään mihinkään!
Mä en edes ole huomannut että ketään muuta edes kiinnostaa miltä mä näytän ja miten pukeudun.
Ja mä kyllä myös koen olevani hyvinkin onnellinen, mulla on kolme ihanaa lasta, pitkä avioliitto, kiva omakotitalo maalla, vakituinen työpaikka yms. eli mulle tärkeet asiat on tässä paketissa! Ja todellakin haluan tästä laihtuakkin jotta oma jaksaminen paranee ja näyttäisin kivemmalta miehenkin silmissä
Eli haluan vaan sanoa että mun läskit ei ole mulle mikään itseisarvo ja elämän kulmakivi, jotenkin pakkomielteisesti mun mielestä Pipsa suhtautuu omiinsa!
vierailija
Pipsan onnellisuus on teennäistä ja tuskinpa kukaan oikeasti nauttii läskeistään Mitä se tappelee fb:ssa niistä laukuista
Mitä se tappelee fb:ssa niistä laukuista Yksikään ihminen ei ole onnellinen kokoajan. Eikä yksittäinen asia tee onnelliseksi.
Se, mikä on satavarmaa, on se, että on vaikea olla onnellinen ja tasapainoinen, jos niskassa on 100 ylimääräistä kiloa. Turha väitää, etteikö se kurjistaisi elämää.
Vanha sanonta, terve keho- terve mieli, pitää tässäkin kohtaa kutinsa.
vierailija
Meillä on töissä reilusti ylipainoinen henkilö. Hän tietää myös olevansa sitä. Hän sanoi ettei häntä omat liikalilot haittaa vaan se että on huono kunto. Käy joka päivä kuitenkin pitkän lenkin koirien kanssa ja tanssimassa kerran viikkoon. Kun pelattiin sulkapallo, jaksoi niin kuin minäkin eikä polvet naksunut yhtään. Yhdellä laiheliinailla tosin napsahti kierukka paskaksi.