Ihmiskunta elää hyvin mahdollisesti jonkun muun luomassa simulaatiossa

vierailija
Nokkaeläimillä on niin pienet nuo reijjät, mutta linnuillapa on vieläkin pienemmät ni ne pinnistää niistä soikeita. *tonttuhymiö tähän*
Kiitos! Enpä ole tuota ajatellut ollenkaan! Käärmeillä ja muilla matelijoilla on pyöreät ja esimerkiksi merihevonen luovuttaa munansa koiraalle, joka sitten synnyttää ne kypsät ja valmiit pienokaiset yksitellen.

http://www.solunetti.fi/fi/kehitysbiologia/munasolujen_synty/3/

Munasoluja tarkoitin tuossa - ja kun siinä Hectorin biisissä etsitään soikeinta munaa---:cool:
 
vierailija
Nostalgia osa 2:
"Mä ajassa oudosti liidän,
tää untako on vaiko ei.
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
ja varjoni tunne mua ei.

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö
ja äitini lempeä niin;
oli suolainen ilma ja tähtien vyö,
ne hetkessä pois pyyhittiin...

Nään kartalla pikkuisen pallon,
sen nimi on Tellus tai Maa,
ja sisällä pikkuisen kallon
käy ihminen taisteluaan.

Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa,
joka luulee ja ihmettelee.
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa,
joka taivaalle tuijottelee?

On helppoa hiljainen olla
ja tyytyä puolikkaisiin,
tai luopua vain sovinnolla
jos vahvemmat vaativat niin...

On taivaalla kuu, siellä pellejä nään,
jotka vilkuttaa lapsille maan.
Moni nälkäinen suu ilman velliä jää,
kuussa sirkusta laajennetaan...

En ymmärrä mikä on oikein
tai väärin tai tuomittavaa...
Mikä munista oiskaan se soikein,
jos miljoonaa tutkia saan?


Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen
yksin muuttaa voi kuin itseään!

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,
joka eilistä jää etsimään...


Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa,
joka luulee ja ihmettelee.
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa,
joka taivaalle tuijottelee?"
 
vierailija
vierailija

Nostalgia osa 2:
"Mä ajassa oudosti liidän,
tää untako on vaiko ei.
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
ja varjoni tunne mua ei.

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö
ja äitini lempeä niin;
oli suolainen ilma ja tähtien vyö,
ne hetkessä pois pyyhittiin...

Nään kartalla pikkuisen pallon,
sen nimi on Tellus tai Maa,
ja sisällä pikkuisen kallon
käy ihminen taisteluaan.

Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa,
joka luulee ja ihmettelee.
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa,
joka taivaalle tuijottelee?

On helppoa hiljainen olla
ja tyytyä puolikkaisiin,
tai luopua vain sovinnolla
jos vahvemmat vaativat niin...

On taivaalla kuu, siellä pellejä nään,
jotka vilkuttaa lapsille maan.
Moni nälkäinen suu ilman velliä jää,
kuussa sirkusta laajennetaan...

En ymmärrä mikä on oikein
tai väärin tai tuomittavaa...
Mikä munista oiskaan se soikein,
jos miljoonaa tutkia saan?


Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen
yksin muuttaa voi kuin itseään!

Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,
joka eilistä jää etsimään...


Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa,
joka luulee ja ihmettelee.
Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa,
joka taivaalle tuijottelee?"
 
vierailija
vierailija
Mun mielestä tämä on kiehtova ajatus ja tietyllä tavalla ihan uskottavakin.

Kuvitellaan, että "me" (=maapallo) olisimme kuin yksi pieni solurykelmä Mariaanien haudassa. Kuinka paljon yksi pieni solurykelmä tutkii muuta maapalloa, kun sen elinalue on Mariaanien hauta?

Kuinka paljon "jotain isompaa" kiinnostaa joku solurykelmä "Mariaanien haudassa".
Ei niin yhtään mitään.
 

Yhteistyössä