Ilo katsella työntekijöitä

Kyllä on hienoa seurata miten iso talo nousee pääkadun varteen. Oli pyhä tai arki, aina työnkalke kuuluu ja aina välissä iloisia huudahduksia lahden takaisella kielellä.
Jos ei näitä työmyyriä olisi, niin ei helvetti Suomessa mitään tapahtuisi. Ruikutettaisiin vain.
.

 

Sama tunne itsellä usein. Sitä on ite mennyt 15-vuotiaana töihin ja vääntänyt sitten 45 vuotta duunia. Ei päivääkään työttömänä. Oli kiva jäädä nyt eläkkeelle kun tietää että on oman osansa yhteiskunnan rakentamiseksi tehnyt. Toisin kuin suurin osa nykysukupolvesta. Ruikutetaan vaan vaikka kaikki on niin helppoa.

Meikäläinen meni 15-vuotiaana duuniin. Ekana duunina piti siirtää ruosteisia rautatankoja sateen, kuran ja kylmyyden keskellä. Suurin osa nykysukupolvesta olis jättänyt väliin ja jäänyt makoilemaan.

Nyt naattii kun näkee että joku vielä töitäkin tekee.

 

Kyllä näin on. Ei kotimaan porukat viitsi enää tehdä mitään. Pitää olla vähintään 3000 käteen . Kuusi viikkoa kesälomaa ja talvella pari. Lomarahaakin pitää olla 50-70 palkasta. Pekkasiakin pitää saada viettää.
Onneksi on oma osuus tässä tehty. 47 v. meni eikä työttömänä päivääkään. Nyt on aikaa seisoa kädet selän takana ja katsella kun naapurit rakentaa Suomea.

 

Kyllä sitä on pirun ylpee olo kun on pystyny pienestä palkasta aina laittaa sivuun. Nyt on 60v ja on omakotitalo, kesämökki, 2 autoo jne. Osakkeitakin on vähäsen, että sieltä saa osingoista vähän "bonusta". Ja jos tiukka paikka tulee niin voi myydä.

Ikinä ei oo mitään ostettu osamaksulla. Ainoo laina on ollut asuntolaina. Näin sitä rahaa kertyy. Nykysukupolvi ottaa vaan pikavippiä ja sitten ihmetellään.

Kai sitä vois omakotitalon myydäkkin ja panostaa kesämökkiin. Sitten asuis siellä keväästä syksyyn. Talvet sitten kerrostalokaksiossa tms. Lasten ja lastenlasten takia ei viitti ulkomailla muuttaa, ainakaan vielä.

 

Millä luukulla niitä töitä on jaossa meille, joilla ei sellaista ole?