Klooniliha
Yhdysvalloissa eläinten kloonaus on jo yleistä. Itse kloonattuja eläimiä ei käytetä ravintona, mutta niiden spermaa käytetään jälkeläisten tuotantoon. EU ei pidä kloonausta hyväksyttävänä eettisistä ja eläintensuojelullisista syistä ja on kieltämässä sen. Kloonien jälkeläisiä ei Yhdysvalloissa merkitä, ja näin ollen jälkeläisiä saattaa päätyä Eurooppaan.
Antibiootit
Yhdysvalloissa syötetään tuotantoeläimille antibiootteja tautien ennaltaehkäisyksi. Tämä on yleistä lihakarjan ja broilereiden kasvatuksessa. EU ei tällä hetkellä salli käytäntöä.
Lihanpesu
Yhdysvalloissa pinnaltaan huonontunut liha voidaan pestä kloorilla tai maitohapoilla, jotta tuote täyttäisi myytävälle lihalle asetetut puhtausvaatimukset. Tällä tavoin pestään usein broilerin-, naudan-, sian- ja lampaanlihaa. Myös EU taipui hyväksymään maitohappokäsittelyn naudanlihalle Yhdysvaltojen ennakkoehtona vapaakauppaneuvottelujen avaamiselle. Klooripesua ei EU:ssa sallita.
Niin sanottu investointisuoja on EU:n ja Yhdysvaltojen välisten vapaakauppaneuvotteluiden vaikeimpia kohtia. Neuvottelijoiden tarkoitus on, että sopimukseen sisällytetään vahva suoja ulkomaalaisille yrityksille.
Investoijalla olisi mahdollisuus haastaa valtio välimiesoikeuteen, jos valtio päättää tiukentaa vaikkapa ympäristö- tai työlainsäädäntöään niin, että yrityksen voitot pienenevät. Tällöin riita ratkaistaan ilman julkisia tuomioistuimia, eli kantaja (yhtiö) ja vastaaja (valtio) antavat asian kolmihenkisen välimiespaneelin ratkaistavaksi.
Vastaavasta menettelystä on jo satoja esimerkkejä, koska monissa valtioiden kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa on investointisuojaklausuuli.
Helsingin yliopiston Erik Castrén -instituutin johtajan ja kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessorin Martti Koskenniemen mukaan sijoittajansuoja on ongelmallinen. Sillä rajataan olennaisesti valtioiden mahdollisuutta käyttää julkista valtaa.
– Välitysmiehet valitaan useimmiten 20–25 eurooppalaisesta tai pohjoisamerikkalaisesta huippujuristista koostuvasta ”klubista”. Klubin jäsenten ura koostuu siitä, että he istuvat joko tuomareina tai asianajajina välimiesjutuissa, Koskenniemi kertoo.
Välimiesmenettely
Menettely perustettiin Maailmanpankin alaisuuteen 1960-luvulla kehitysmaiden kurittamiseksi. 1980–1990-luvuilla järjestelmää alettiin laajentaa.
Vuoden 2013 loppuun mennessä maailmalla oli tiedossa 568 tapausta, jossa sijoittaja oli vienyt isäntävaltion oikeuteen sijoitussuojaan vedoten.
Viime vuonna nostettiin 57 uutta kannetta. Näistä 45:ssä kantajana oli kehittynyt valtio. Lähes puolet tapauksista koski Euroopan unionin jäsenmaata. Kaikkiaan sijoittajat ovat vieneet 98 valtiota oikeuteen.
Vuoden 2013 loppuun mennessä päätökseen oli saatu 274 juttua. Niistä valtio voitti 43 prosenttia ja sijoittajat 31 prosenttia. 26 prosenttia tapauksista sovittiin.
Juttujen määrä on voimakkaassa kasvussa.
Lähde: World Investment Report 2014
Professoria pöyristyttää
Koskenniemen mukaan tämä merkitsee sitä, että valtaa siirtyy Suomen eduskunnalta esimerkiksi Genevessä sijaitsevalle välityspaneelille. Se voi päättää, onko jokin suomalainen lainmuutos rikkonut yrittäjälle luvattuja oikeuksia tai vähentänyt tämän sijoituksestaan saamaa tuottoa.
Välitysmiehet valitaan useimmiten 20–25 eurooppalaisesta tai pohjoisamerikkalaisesta huippujuristista koostuvasta ”klubista”.
– Sijoittajansuojan taustalla on kaksi tärkeää asiaa, sanoo professori Koskenniemi.
Ensimmäinen on se, että kansainväliset asianajotoimistot ja suuryhtiöt ovat kyenneet lobbaamaan itselleen edullisen järjestelmän, jossa investointiriidat viedään pois valtion toimivallasta.
– Toinen seikka on se, että päätöksentekijät eivät tiedä asiasta juuri mitään. Se on pöyristyttävää!
Komissio sai vastalauseiden vyöryn
Kun pääosin salassa neuvotellun vapaakauppasopimuksen (Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus TTIP) sisältämä investointisuojaosa vuosi julkisuuteen, se synnytti suuren kohun eri Euroopan maissa.
Paine sopimusta neuvottelevaa komissiota kohtaan tuli niin suureksi, että se päätti ottaa aikalisän ja kysyä kansalaisyhteiskunnan mielipidettä investointisuojasta.
Monimutkaisella tekstillä järjestöjä ja yksityishenkilöitä pyydettiin vastaamaan 12 kysymykseen.
Mahdollisuus jättää vastauksensa päättyi viime heinäkuussa, mihin mennessä huolensa ilmaisi 149 399 EU-kansalaista tai järjestöä. Komissio analysoi paraikaa vastauksia, eikä niiden yksityiskohtainen sisältö ole vielä tiedossa.
Kuulostaapa hyvältä...
