Kävin eilen kauppakeskuksessa

  • Viestiketjun aloittaja jokuvierailija1
  • Ensimmäinen viesti
jokuvierailija1
Poikkesin myös siinä Kello- ja Kultaliikkeessä ja näin kuinka 25-30 ikäluokkaan kuuluva pari katseli itselleen kihla- tai vihkisormuksia.

Sitten tajusin, etten tule ikinä tässä elämässä tuon oman avomiehen/poikaystävän kanssa olemaan sellaisessa tilanteessa, jossa pitäisi päättää minkälaisen sormuksen haluan.

Se vaan jotenkin kolahti tajuntaan se koko tilanne, kuin jäävettä olisi kaadettu päälle ja naurettu paskaisesti.

Okei, kesti tajuta. Mitäs nyt? Kohta tulee 9 vuotta täyteen... Melko jäätävää.
 
No joo en mäkään saanu mitään kananmunan kokoista timantin mollukkaa koristamaan nimetöntäni, ja kihlasormuksetkin valittiin sen mukaan kun ne oli kultasepänliikkeessä 50 % alennuksessa. :D

Mutta en koe olevani yhtään köyhempi tai jääneeni jotain vaille. Ja jos muita koruja haluan niin ostan markettirihkamaa jotka ovat nättejä kans, eipähän harmita jos hukkaan joskus ne.
 
Viimeksi muokattu:
ei niin turhan tarkka
Me ostettiin vihkisormukset 4 vuotta naimisissa oltuamme spontaanina päähänpistona, titaania. Siihen saakka oltiin menty kihlasormuksissa, jotka oli saatu vinkvink lahjana kaverilta ennen naimisiinmenoa, eikä oltu kaiverruksiakaan tehty. Hääpäivä piti tarkistaa niihin vihkisormuksiin vanhasta kalenterista :D

Ei sen tartte olla niin iso juttu, voihan sitä ostaa vaikka jotkut prameet kultahääsormukset tms ;)
 
jokuvierailija1
Niin, siis rautalangasta väännettynä lukihäiriöisille: en tule koskaan olemaan siinä tilanteessa, että olisin poikaystäväni kanssa päättänyt kihlautua ja mennä naimisiin. Sellaista päivää ei tule. Me vaan seurustellaan. Vaan. Ihan VAAN seurustellaan.

:(
 
Niin, siis rautalangasta väännettynä lukihäiriöisille: en tule koskaan olemaan siinä tilanteessa, että olisin poikaystäväni kanssa päättänyt kihlautua ja mennä naimisiin. Sellaista päivää ei tule. Me vaan seurustellaan. Vaan. Ihan VAAN seurustellaan.

:(
Kurja juttu. :( Kannattaisiko lähteä eri suuntiin, vai onko naimisiinmeno sulle must juttu?
 
Tämä on kanssa asia, joka ei välttämättä merkitse toiselle juuri mitään, vaikka toiselle se on hyvinkin tärkeää.
Onhan se mielestäni kunnianosoitus toista ihmistä, sekä itse parisuhdetta kohtaan, että kantaa yhdessä sormuksia. Se on kuitenkin pieni ele, joka tuo suuren ilon.

Minun mielestä mies ostaa kihlat, ja yhdessä hankitaan vihkisormukset. Hintataso oli minulla 2 viikon nettopalkka, joka kuvastaa hyvin elintasoa - Ei pöyhkeile, muttei myöskään tarvitse häpeillä sen kantamista :)

Minullekin vaadittiin aika suoraa vihjailua, ennenkuin hoksasin, että asialla oli toiselle merkitystä. Onnistuin yllättämään kosinnalla, ja
itsellenikin jäi kyllä lämmin muisto siitä hetkestä, kun vaimoni esitteli sormusta ensi kertaa kädet täristen.
 
Jeps kukkuu
ymmärrän tilanteesi. Minun puolisoni on ollut aikaisemmin naimisissa ja tiesi että minä haluaisin enne lapsia. Noh muista syistä tuli lapsettomuustuomio ja saimmekin suht ensi yrittämällä lapsen. Lapsesta olen onnellinen, mutta ainoa jolta parisuhde jää poika ja tyttöystävä- tasolle.

Ehkä jonainpäivänä kun erotaan niin jonkun muun kanssa...
 

Yhteistyössä