kaipuu öisen kaupungin keskustaan nukkumaan

lapsuudesta suuren osan vietin ison kaupungin keskustassa vanhassa kivisessä kerrostalossa. Oli ihana katsella kaupungin valoja, alhaalla liikkuvia ihmisiä ja liikennettä.. kun kävin nukkumaan kuulin bussien kotoisaa ääntä alhaalta kadulta. Ehkä hissin rappukäytävästä. Kaipaan sitä kodikkuutta elämääni.
Olis ihana asua ison kaupungin keskustassa kivitalossa.
En asu mutta haaveilen siitä melko usein. Varsinkin kun ulkona pimenee ja tunnelma paranee.

 

Minäkin kaipaan joskus sporan ääniä, liikennevalojen piippausta, ihmisten ääniä, bussien jylinää ja tuota hissin ääntä. Sellaista oli minun kotona lapsuudessa.

 

Minäkin kaipaan joskus sporan ääniä, liikennevalojen piippausta, ihmisten ääniä, bussien jylinää ja tuota hissin ääntä. Sellaista oli minun kotona lapsuudessa.

Aah, sielun sisko. Mun lapsuuden tunnelmat on Tampereelta niin spora puuttui, mutta muuten sama kaupungin sointi.. Katossa liukui välillä valoviiruja kun makasin peiton alla ja kuuntelin myöhäistä kaupunkia peiton alla.

Kunpa saisin sen takasin.

 

Minäkin kaipaan joskus sporan ääniä, liikennevalojen piippausta, ihmisten ääniä, bussien jylinää ja tuota hissin ääntä. Sellaista oli minun kotona lapsuudessa.

Juoppojen huutoa ja kuseksintaa porttien pieleen.

 

Sama juttu; turvallisia talviääniä. Unelmoin, että saisin vielä asua kaupungin keskustassa.

 

<3

 

Juoppojen huutoa ja kuseksintaa porttien pieleen.

Meillä ei ollut porttikonkeja, asuttiin rauhallisella alueella missä ei baareja eikä ravintoloita. Niitäkin löytyy ihan Helsingin keskustasta.