Kamalia uutisia. :'(

Minä uskon että jokaisella asialla on tarkoituksensa vaikka sitä surun keskellä on mahdotonta ymmärtää. Olen itse menettänyt läheisiäni ja joka kerran kapinoinut että miksi minulta otetaan kaikki rakkaat pois. Myöhemmin suru helpottaa ja elämä jatkuu.
Oman perheeni olen onneksi saanut pitää.
Toivotan paljon voimia Sinulle ja perheellesi. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Jos vauvallasi ei ole aivoja, voit yrittää lohduttautua sillä että pienokaisesi ei kärsi.
Myötäeläen Anne

Vaikken oikeastaan mihinkään varsinaiseen jumalaan usko,uskon kuitenkin,että kaikella on tarkoituksensa.
Eikä tällä hetkellä vaan ymmärretä mikä se tarkoitus on..ei ehkä koskaan..
Näillä on pakko mennä,vaikka kovin epäreilulta tämä tuntuu.

 

Jos paljastuu,että kyseessä väärä hälyytys tms,haen sitten..muutoin jätän nuo hakematta.
Tutuisi "väärältä" nostella äitiyspvärahaa jos ei ole sitä vauvaakaan. :'(

Tarvitset kuitenkin lomaa, ja mielestäni (ja uskon, että tässä palsta on kerrankin yksimielinen) olet myös moraalisesti siihen täysin oikeutettu.

 

Tarvitset kuitenkin lomaa, ja mielestäni (ja uskon, että tässä palsta on kerrankin yksimielinen) olet myös moraalisesti siihen täysin oikeutettu.

Mä olen koko kesän kotona kävi miten kävi.
Syksyllä palaan kouluun jos vointi sallii..

 

kyyneleet silmissä luen tätä ja voin vain aavistella sitä tunteiden mylläkkää, jota sinä koet juuri nyt.
en osaa mitenkään auttaa sinua, mutta tiedän että vaikeassa elämäntilanteessa kannattaa turvautua rutiineihin ja huolehtia riittävästä nukkumisesta ja syömisestä...
koita pärjätä

 

[QUOTE="luumu";26160304]kyyneleet silmissä luen tätä ja voin vain aavistella sitä tunteiden mylläkkää, jota sinä koet juuri nyt.
en osaa mitenkään auttaa sinua, mutta tiedän että vaikeassa elämäntilanteessa kannattaa turvautua rutiineihin ja huolehtia riittävästä nukkumisesta ja syömisestä...
koita pärjätä[/QUOTE]

Kunpa pystyisi nukkua.
Viime yönä näin unta siitä,kuinka synnytin ruman solumöykyn jolla oli kädet ja jalat..
ja heräsin itkien..

 

Kunpa pystyisi nukkua.
Viime yönä näin unta siitä,kuinka synnytin ruman solumöykyn jolla oli kädet ja jalat..
ja heräsin itkien..

:hug: Voi sinnuu pientä. Ei ole sanoja edes millä lohduttaa.

 

voi sinua...
voisiko sinua kuitenkin lohduttaa jos voisit puhua jollekulle läheisellesi (ystävälle?)

 

[QUOTE="luumu";26160356]voi sinua...
voisiko sinua kuitenkin lohduttaa jos voisit puhua jollekulle läheisellesi (ystävälle?)[/QUOTE]

Ei mun raskaudesta tiedä,kuin mun sisko (joka oottaa kans vauvaa),äiti ja mummo,sekä vauvan isä.
Mummo on ainoa mieheni lisäksi joka tietää koko tästä suru-uutisesta.
Äidilleni en halua kertoa,koska hän tekisi tästä henkilökohtaisen murhenäytelmänsä ja siskolleni en osaa kertoa asiasta enkä halua häntä "järkyttää".
Helpotti eilen kun TAYSin kätilön kanssa puhuin ja tänään helpotti kun neuvolassa terkan kanssa puhuin,mutta se helpotus on hetkellistä.

Mä kokeilen lähteä nyt vähän ihmisten ilmoille.
Jospa sitten väsähtäisi ja saisi yön nukuttua.
Mies lupasi aamulla herätä lasten kanssa,jotta mä saan nukkua jos vain unta piisaa.

 

Hyvää yötä sulle. toivottavasti saat nukuttua.

 

Minä en henk.koht luottaisi mihinkään ultraan,meillä ei 2:den lapsen kohdalla näkynyt mitään hälyttävää vaikka aihetta olisi ollut ja olisi pitänyt selkeesti ultrassa näkyä.Jos omalle kohdalle tapahtuisi vastaavaa kun ap:lle niin synnyttäisin lapsen ja antaisin luonnon hoitaa jos lapsi kuolee niin kuolee luonnollisesti eikä väkisin ihmisen käden kautta.Suoraan sanottuna siinähän tapetaan syntymätön vauva.Ja omasta kokemuksesta voin sanoa,että elämä vammaisen lapsen kanssa EI ole kamalaa,raskasta se välillä on,mutta myös opettavaista aikaa.Päivääkään en vaihtaisi pois niistä päivistä joita olen saanut lapseni kanssa kulkea.

 

Meille kävi samoin, eli pienen tyttöni aivoissa oli pahoja epämuodostumia. Raskaus keskeytettiin RV 33 ja vauva menehtyi.

Omasta painajaisestani on nyt muutama vuosi aikaa ja muistan hyvin sen kamalan, mustan surun ja ahdistuksen, jossa velloin. Tunsin vauvan liikkeet ja samalla tiesin, että pienokaiseni kuolisi.

Itse en uskonut selviäväni surusta ja muistan, kuinka esim. kadulla kävellessäni toivoin jääväni auton alle. Minäkin syytin tapahtumasta itseäni ja kaikkia mahdollisia pahoja tekojani ja ajatuksiani.

Mutta tässäkin surussa aika auttaa. Vieläkin asia joskus itkettää (esim. nyt, kun tätä kirjoitan tai katson kuvia kuolleesta vauvastani), mutta ajan myötä suru on helpottanut ja muuttanut muotoaan. Se alkuaikojen pahin suru on vain surtava ja itkettävä, siinä ei ole oikotietä. Minua auttoi myös se, että puhuin asiasta todella paljon perheelleni ja ystävilleni ja käsittelin asiaa sitä kautta.

Paljon voimia sinulle.

 

He nyt vaan äityspäiväraha. Niin kauan kuin lapsi on sinun sisällä tai kun hän syntyy ja on elossa olet oikeuttettu tuohon rahaan. Jos lapsi menehtyy on sinulla oikeus sen jälkeen vielä saada 12pv äitiyspäivärahaa.
Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista!!!

 

Sain nukuttua onneksi lähemmäs 7 tuntia viime yönä.
En ole koskaan välittänyt lääkkeistä,mutta mietin voiko raskauden aikana syödä mitään nukahtamisläkettä.
Se unen saanti on nyt vaikeinta meinaan.

 

Unilääkkeitä ainakaan omin päin en ottaisi. Puhuitko siitä asiasta neuvolassa. Jos unen puute häiritsevää kävisin varmasti puhumassa asiasta lääkärille. Jos pärjäisin ilman lääkkeitä, puhuisin asiasta varmasti ensi viikolla lääkärille.

 

Unilääkkeitä ainakaan omin päin en ottaisi. Puhuitko siitä asiasta neuvolassa. Jos unen puute häiritsevää kävisin varmasti puhumassa asiasta lääkärille. Jos pärjäisin ilman lääkkeitä, puhuisin asiasta varmasti ensi viikolla lääkärille.

Ajattelinkin sinnitellä ensi viikkoon,jolloin aika TAYSiin.
Siellä asian otan puheeksi.
En ole ikinä syönyt yhtään nukahtamis- tai unilääkettä enkä uskaltaisi ottaa omine nokkineni.
Ja,kun vielä mikään ei ole varmaa,en halua vauvallekkaa hallaa tehdä.
Tämä epätietoisuus on vain sietämätöntä ja sitä tulee jatkumaan viikkoja.
Nukahtaminen on todella vaikeaa ja parin tunnin unien jälkeen lasten hoitaminen on "kurjaa"..sitten sitä on vielä itkuisempi ym.

 

Minulle määrättiin aikanaan Opamoxia odotusajan lopulle että saisin nukutuksi. Nykyään voi olla enemmänkin raskaden aikana käytettäviä sopivia lääkkeitä, kysy ihmeessä lääkäriltä!

Minäkin neuvoisin sinua hakemaan sen äp-rahan. Sä olet siihen oikeutettu. Sulle syntyy vauva, oli hän sitten elossa tai ei. Äp-raha on tarkoitettu sekä elävien että kuolleiden vauvojen äideille (myös kohtukuolematapauksissa). Lapsilisää ei ehkä kannata hakea, on karua saada Kelalta kirje, että Teillä ei ole oikeutta lapsilisään koska lapsenne on kuollut.

Koita jaksaa tuskan keskellä :hug:

 

Ehdottomasti soittelet vaikka heti neuvolaan ja puhut tuosta unettomuudesta. Ei siitä tarvitse kärsiä, jos unilääkkeistä olisi apua. Raskaana olevillekin on vaihtoehtoja tuon lääkityksen suhteen. Ja paljon vähemmästäkin niitä unilääkkeitä annetaan.

Myös äitiyspäivärahan hakemista suosittelisin todella, ilman mitään tuntemuksia ettet olisi siihen oikeutettu. Kaikki joiden raskaus on kestänyt yli 22 viikkoa, ovat oikeutettuja tuohon rahaan, vaikka vauva kuolisi missä vaiheessa raskautta tuon jälkeen. Minä ainakin ammattilaisena aina toivon noissa rajatapauksissa, että päästäisiin yli 22 viikon, jolloin on mahdollisuus automaattisesti saada se 105 päivää "sairaslomaa" ja äitiyspäivärahaa. Tietyllä tavalla se voi olla helpompaa noin, kuin alkaa puljata sairaslomien kanssa. Miehellehän joka tapauksessa joutuu erikseen sairaslomat hakemaan.

Toivon todella paljon voimia teidän perheellenne. Vaikean tilanteen keskellä elätte ja tietyllä tapaa tuo epätietoisuus on varmasti kaikkein pahinta. Toivotaan, että ensi viikolla saatte jo TAYS:n käynnillä paljon selvyyttä asiaan.

 

He nyt vaan äityspäiväraha. Niin kauan kuin lapsi on sinun sisällä tai kun hän syntyy ja on elossa olet oikeuttettu tuohon rahaan. Jos lapsi menehtyy on sinulla oikeus sen jälkeen vielä saada 12pv äitiyspäivärahaa.
Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista!!!

Tämä nyt ei pidä paikkaansa, saat normaalin äitiysloman, kävi miten kävi. Vanhempainvapaata et saa jos lapsi menehtyy mutta äitiysloma on tarkoitettu synnytyksestä toipumiseen. Sen sinä tarvitset, nyt varsinkin kun tilanne on tämä!

Minä olen itse synnyttänyt kohtuunkuolleen lapseni (vko 41) ja tosiaan tarvitsin toipumisajan sen jälkeen.

 

Tämä nyt ei pidä paikkaansa, saat normaalin äitiysloman, kävi miten kävi. Vanhempainvapaata et saa jos lapsi menehtyy mutta äitiysloma on tarkoitettu synnytyksestä toipumiseen. Sen sinä tarvitset, nyt varsinkin kun tilanne on tämä!

Minä olen itse synnyttänyt kohtuunkuolleen lapseni (vko 41) ja tosiaan tarvitsin toipumisajan sen jälkeen.

Kun luin tätä keskustelua alkupuolelta, siellä ap sanoi neuvolan ja omien laskujensa mukaan olevan vasta viikko 19. Muuttiko tuo ultra tosiaan viikkoja virallisesti niin, että olisi jo oikeutettu äitiyslomaan?

 

Voimia ap:lle!

Ja edelliselle että lue uudestaan, viikkoja oli 29. Oikeutettu on tukiin

 

Siis mulla on tulut kuukautiset,joten olen hankkiutunut neuvolaan vasta kuukautisten poisjäännin jälkeen ja positiivisen testin tehneenä.
Alkuajan ultra jäi väliin,syystä jota en tiedä edelleenkään.
Neuvolan ja mun laskujen mukaan nyt olis ollut menossa vasta viikko 19.

Ja mulle on tehty aiemmastakin lapsesta muuten vain yksi ultra.

Siis tätä kommenttia tarkoitin. Jos Kela yhä laskee viikot tämän mukaan, ei ole viiikkoja tarpeeksi. Vain jos ne on virallisesti muutettu enemmäksi.

 

Siis tätä kommenttia tarkoitin. Jos Kela yhä laskee viikot tämän mukaan, ei ole viiikkoja tarpeeksi. Vain jos ne on virallisesti muutettu enemmäksi.

Minä sekä terkka laskimme,että viikkoja olisi kuukautisten poisjäännin mukaan tuon verran ja sen mukaan etenimme.
Ultrassa tehtiin uusi arvio lasketusta-ajasta sikiön koon mukaan.
Ja sen lasketunajan mukaan mulle kirjoitettiin raskaustodistus.
Raskaustodistuksessa lukee laskettunaaikana 11.7.

 

Minä sekä terkka laskimme,että viikkoja olisi kuukautisten poisjäännin mukaan tuon verran ja sen mukaan etenimme.
Ultrassa tehtiin uusi arvio lasketusta-ajasta sikiön koon mukaan.
Ja sen lasketunajan mukaan mulle kirjoitettiin raskaustodistus.
Raskaustodistuksessa lukee laskettunaaikana 11.7.

Ok. Sitten se on "hyvä" asia sulle tässä muuten kamalassa tilanteessa. Tottakai haet äitiysloman, kun se sulle kuuluu. Itse aikoinaan en saanut edes sairauslomaa,kun synnytin liian "aikaisin" kuolleen sikiön viikolla 16.

 

Siis tätä kommenttia tarkoitin. Jos Kela yhä laskee viikot tämän mukaan, ei ole viiikkoja tarpeeksi. Vain jos ne on virallisesti muutettu enemmäksi.

Ultra määrää lasketun ajan jos siinä on heittoa kuukautisten määräämän ajan kanssa. Ap on ilman muuta oikeutettu äitiyslomaan ja äitiysavustukseen.

 

Voimia sinulle ap ja halaus!
Olen itkien lukenut tätä ketjua, voi kun voisin jotenkin lohduttaa, olet mielessäni.