katsotko kännykkää kun joudut kävelemään yksin

jonkun ihmisjoukon tai ihmisen ohi, tai ihmistyä vastaan?
Mä oon aina katsovinani jotain viestiä, joskus olen myös ollut puhuvinaan puhelimeen. Joskus soitan oikeasti jonnekin tai tekstaan, kun edessä on ihmisiä joita vastaan pitää kävellä.
Hyvä harhautus ihmisarkuuteen.
Oon huomannut että moni toimii samanlailla. Ollaan katsovinaan puhelinta kun kuljetaan yksin jonkun ohi, en voi olla siis ainoo.

 

juu

 

Katselen maahan tai ihan avoimesti ihmisten läpi.

 

En kato. Kävelen ja kattelen mitä näkyy tai sitten tallustan omissa aatoksissani.

 

Minä en arkaile muita ihmisiä. Yleensä katselen eteeni, mutta välillä räplään myös kännykkääni, kun hoidan puhelimella kiireessä samalla asioitani.

 

En.

 

Kyllä, ja varsinkin silloin kun kävelen avoimella paikalla. Silloin leikin kännykällä vaikka kukaan ei tulisi vastaan, kun mua ahdistaa se että kävelen niin että tosi moni näkee minut. Kännykkä antaa turvaa.

 

äskeinen jatkaa... Ja bussissa istuessani leikin puhelimella kun ahdistaa ne ihmiset jotka istuu/seisoo mun suuntaan. Ahdistaa siis ne katseet.

 

En.Ihan vaan kuljen ja kattelen eteeni,joskus kuikuilen sivulle tai taakse..Taakse tulee katteltua varsinkin silloin kun rattaillaan tytyn kanssa ja kun hän itse kävelee rattaita lykkäen..

 

äskeinen jatkaa... Ja bussissa istuessani leikin puhelimella kun ahdistaa ne ihmiset jotka istuu/seisoo mun suuntaan. Ahdistaa siis ne katseet.

Tiesin etten ole ainoa, koska usein meitä ujoja kännyn räpeltäjiä näkyy.

Onneksi tosta kapineesta siis on jotain todellista hyötyäkin. Kotioloissa inhoan kännykkää ja tekisi mieli heittää koko rakkine päin seinää.

 

En.Ihan vaan kuljen ja kattelen eteeni,joskus kuikuilen sivulle tai taakse..Taakse tulee katteltua varsinkin silloin kun rattaillaan tytyn kanssa ja kun hän itse kävelee rattaita lykkäen..

eihän rattaiden kanssa mitään laitetta tarvitse katsellakaan, ne rattaat suojaa itsessään ja antaa turvaa.
Tarkoitin kun kävelee ihan ilman mitään toisia vastaan tai ohi... se on hirveän vaivaannuttavaa monelle. Tulla vaikka jotain pitkää käytävää toista ihmistä vastaan...
Aika tuntuu hidastuvan, eikä sitä tiedä mihin sitä katseen laittaa.... miten reagoi tuntemattomaan..

 

Saatan välillä esimerkiksi kelloa vilkaista, jos muutenkin sitä olisin katsomassa. Pääsääntöisesti kuitenkin tuijotan eteeni tai maahan. Kaikkein helpointa on, jos kävelee esimerkiksi näyteikkunoiden tms. ohi, koska silloin voi keskittyneesti tuijottaa näyteikkkunaa, ihan kuin se muka itseä kiinnostaisi. Välillä suuntaan katseen istutuksiin, mainoskyltteihin, lintuihin tai mukamas-hienoihin autoihin.

 

En räplää kännykkää vaan katselen eteeni, etten törmäile niihin ihmisiin.

 

En. Jos kännykkä yleensä mukana eli työpäivä, en sitä sormeile.

 

No en! Kompastuisin herraties mihin ja sit vasta muut töllöttäisivätkin