Keskenmenon jälkeen plussaanneet!
- Viestiketjun aloittaja sarasofia
- Ensimmäinen viesti
Sarah, onnittelut plussasta ja onnea uuteen raskauteen. Toivotaan, että kaikki menee tällä kertaa hyvin 
ja tervetuloa joukkoon pelkoja jakamaan!
Vauvatoiveinen, olipa hyviä uutisia! Onnea jospa nyt kaikki menisi hyvin tällä kertaa. Paljonko sulla nyt oli viikkoja kasassa?
Sarasofia, niin siinä helposti käy, kun alkaa aleja katselemaan... minäkin tosiaan perjantaina laitoin tuplarattaat tilaukseen, vaikka ei vielä pitänyt. Mutta tarjous oli tosi hyvä ja rattaat sellaiset, mitkä miellytti silmää paketti, johon kuuluu rattaat kahdella istuimella plus vaununkoppa, oli nyt halvempi kuin pelkät rattaat normaalihinnaltaan. Ihan pakko oli tilata.
Mä olen ollut vähän tuskissani viikonloppuna, kun nivuset alkoi vaivaamaan tosi pahasti. Eilen helpotti vasta, kun pääsi illalla sänkyyn pitkälleen. Tänään olen yrittänyt olla tekemättä mitään ylimääräistä, kun eilen koski sen verran kovasti. Alkaa olla aika mummovaivat
Pihla 24+1
ja tervetuloa joukkoon pelkoja jakamaan!Vauvatoiveinen, olipa hyviä uutisia! Onnea
jospa nyt kaikki menisi hyvin tällä kertaa. Paljonko sulla nyt oli viikkoja kasassa?Sarasofia, niin siinä helposti käy, kun alkaa aleja katselemaan...
minäkin tosiaan perjantaina laitoin tuplarattaat tilaukseen, vaikka ei vielä pitänyt. Mutta tarjous oli tosi hyvä ja rattaat sellaiset, mitkä miellytti silmää paketti, johon kuuluu rattaat kahdella istuimella plus vaununkoppa, oli nyt halvempi kuin pelkät rattaat normaalihinnaltaan. Ihan pakko oli tilata. Mä olen ollut vähän tuskissani viikonloppuna, kun nivuset alkoi vaivaamaan tosi pahasti. Eilen helpotti vasta, kun pääsi illalla sänkyyn pitkälleen. Tänään olen yrittänyt olla tekemättä mitään ylimääräistä, kun eilen koski sen verran kovasti. Alkaa olla aika mummovaivat
Pihla 24+1
Vauvatoiveinen, toivotaan nyt, että tuo pieni jaksaa loppuun saakka onhan sekin jo hyvä merkki, että rajapyykit on ylitetty ja pieni on pysynyt kasvussa hyvin mukana tähän saakka. Eikä enää ole pitkä matka siihen, että suurimmat riskiviikot on ylitetty
Minusta tuntui alussa, ettei aika mene yhtään eteenpäin, mutta lopulta nt-ultra koitti ennenkuin koin olevani siihen valmis ja sen jälkeen tuntui, että rakenneultra tuli tosi nopeasti. Nyt tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, vaikka jollain tapaa kuitenkin tuntuu aina jälkikäteen ajatellessa, että hurjan nopeasti viikot kuluu. Mutta silti tuntuu, että jumitetaan vähän niinkuin paikoillaan. Vielä ei olla sellaisilla viikoilla, että vauvan eloonjäämismahdollisuudet olisi oikein minkäänlaiset, jos syntyisi nyt, mutta maha on jo ihan valtava edelliseen raskauteen verrattuna ja vaivatkin paljon pahempia. Kun nyt 6 viikkoa menisi nopeasti, että oltaisiin 30+ viikoilla ja vauvan mahdollisuudet alkaisi olla jo hyvät, jos syntyisi ennen aikojaan.
Meidän rattaatkin on tänään lähetetty, joten saapuvat tällä viikolla. Hurjaa! Ja mun ei tosiaan pitänyt niitä tuplarattaita hankkia ennen huhtikuuta
onhan sekin jo hyvä merkki, että rajapyykit on ylitetty ja pieni on pysynyt kasvussa hyvin mukana tähän saakka. Eikä enää ole pitkä matka siihen, että suurimmat riskiviikot on ylitetty Minusta tuntui alussa, ettei aika mene yhtään eteenpäin, mutta lopulta nt-ultra koitti ennenkuin koin olevani siihen valmis
ja sen jälkeen tuntui, että rakenneultra tuli tosi nopeasti. Nyt tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, vaikka jollain tapaa kuitenkin tuntuu aina jälkikäteen ajatellessa, että hurjan nopeasti viikot kuluu. Mutta silti tuntuu, että jumitetaan vähän niinkuin paikoillaan. Vielä ei olla sellaisilla viikoilla, että vauvan eloonjäämismahdollisuudet olisi oikein minkäänlaiset, jos syntyisi nyt, mutta maha on jo ihan valtava edelliseen raskauteen verrattuna ja vaivatkin paljon pahempia. Kun nyt 6 viikkoa menisi nopeasti, että oltaisiin 30+ viikoilla ja vauvan mahdollisuudet alkaisi olla jo hyvät, jos syntyisi ennen aikojaan. Meidän rattaatkin on tänään lähetetty, joten saapuvat tällä viikolla. Hurjaa! Ja mun ei tosiaan pitänyt niitä tuplarattaita hankkia ennen huhtikuuta
Mä kävin tänään siellä pelkopolilla juttelemassa. Enemmän käsiteltiinkin nyt sitä keskenmenoa ja mun raskauteen liittyviä pelkoja. Sain myös uuden ajan, vaikka sanoin suoraan, etten tällä kertaa pelkää synnytystä, koska tiedän saavani sektion, jos sen haluan. Ja näinhän se on, että sen sektion halutessaan saa.
Näistä mun fyysisistä ja henkisistä tuntemuksista puhuin ja pelkokätilö oli sitä mieltä, että mun pelot lisää niitä fyysisiä tuntemuksia. Niinhän se varmasti onkin, kun kyttää jokaista tuntemusta. Tarkasti myös selitti mulle asioita. Mm. siitä, kun pelkään hulluna, että istukka irtoaa, niin kätilö lohdutti, että on äärettömän harvinaista, että koko istukka irtoaisi yhdellä kertaa ja jo se, että 1/3 istukasta on kiinni, riittää pitämään vauvan hengissä ja sen 2/3 irtoamista en voisi olla huomaamatta. Kohdun repeämä on toinen pelon aiheuttaja, kun on se yksi sektio taustalla ja sekin kuulemma on äärettömän harvinaista. Myös näille mun fyysisille tuntemuksille löytyi ihan loogiset selitykset.
Nyt tulee sitten aikoja äitipolille ihan mukavasti, kun 4 viikon päähän tulee ultra, n. 6 viikon päähän keskusteluaika ja siitä n. 6 viikon päähän ultra+synnytystavan määritys. Seuraavalla keskustelukäynnillä mun pitäisi päästä myös käyrille mun oman mielenrauhan takia. Ja siihen päälle vielä neuvolakäynnit. Jospa sitä yrittäisi edes vähän olla panikoimatta koko aikaa. Tälläkin hetkellä vauvalla on iltajumpat meneillään
Meidän rattaatkin tuli tänään. Tykkäsin kovasti toivottavasti niille nyt sitten tuleekin käyttöä. Tyttö koeistui oman puoliskonsa ja tuntui tykkäävän, kun ei olisi pois tullut millään. Vaununkoppaa osoitteli, että "veli tänne, ei ole veli täällä". Kai tuo meinasi, että vauva olisi tullut vaunujen mukana olisikin niin, niin olisi paljon huolettomampaa. Ei tässä auta mennä kuin päivä kerrallaan.
Pihla 24+3
Näistä mun fyysisistä ja henkisistä tuntemuksista puhuin ja pelkokätilö oli sitä mieltä, että mun pelot lisää niitä fyysisiä tuntemuksia. Niinhän se varmasti onkin, kun kyttää jokaista tuntemusta. Tarkasti myös selitti mulle asioita. Mm. siitä, kun pelkään hulluna, että istukka irtoaa, niin kätilö lohdutti, että on äärettömän harvinaista, että koko istukka irtoaisi yhdellä kertaa ja jo se, että 1/3 istukasta on kiinni, riittää pitämään vauvan hengissä ja sen 2/3 irtoamista en voisi olla huomaamatta. Kohdun repeämä on toinen pelon aiheuttaja, kun on se yksi sektio taustalla ja sekin kuulemma on äärettömän harvinaista. Myös näille mun fyysisille tuntemuksille löytyi ihan loogiset selitykset.
Nyt tulee sitten aikoja äitipolille ihan mukavasti, kun 4 viikon päähän tulee ultra, n. 6 viikon päähän keskusteluaika ja siitä n. 6 viikon päähän ultra+synnytystavan määritys. Seuraavalla keskustelukäynnillä mun pitäisi päästä myös käyrille mun oman mielenrauhan takia. Ja siihen päälle vielä neuvolakäynnit. Jospa sitä yrittäisi edes vähän olla panikoimatta koko aikaa. Tälläkin hetkellä vauvalla on iltajumpat meneillään
Meidän rattaatkin tuli tänään. Tykkäsin kovasti
toivottavasti niille nyt sitten tuleekin käyttöä. Tyttö koeistui oman puoliskonsa ja tuntui tykkäävän, kun ei olisi pois tullut millään. Vaununkoppaa osoitteli, että "veli tänne, ei ole veli täällä". Kai tuo meinasi, että vauva olisi tullut vaunujen mukana olisikin niin, niin olisi paljon huolettomampaa. Ei tässä auta mennä kuin päivä kerrallaan. Pihla 24+3
Pihla, kiva kuulla kokemuksia tuosta pelkopolista. Musta on nyt päivä päivältä enemmän tuntunut että tarviin kans nyt jotain ns. henkistä tukea tähän odotukseen. Kai se kun rv 23 rajapyykki on viikko viikolta lähempänä niin tuntuu että huonostihan tässä käy.
Mutta kyllä täällä toistaiseksi on kaikki hyvin Liikkeitä odotan malttamattomana, viimeksi taisi rv 15 tuntua ensimmäiset eli pari viikkoa ainakin että vois jotain tuntua
sarasofia 12+0
Mutta kyllä täällä toistaiseksi on kaikki hyvin
Liikkeitä odotan malttamattomana, viimeksi taisi rv 15 tuntua ensimmäiset eli pari viikkoa ainakin että vois jotain tuntua sarasofia 12+0
Moi taas pitkästä aikaa!
Täällä mennään ainakin vielä vakaasti eteenpäin. Tänään oli eka neuvola ja raskausviikot päivitettiin takaisin kiertolaskelman mukaisiksi (kuulemma ultran parin päivän heitolla ei ollut merkitystä LA:ta laskiessa), joten täällä eletään ajankohtaa 8+5!
Neuvolan terkka oli onneksi tosi kiva. Kaikki arvot olivat hyviä eikä painostakaan mitään naputuksia tullut. Terkka vain kannusti kamalasti jatkon suhteen ja sitten katsottiin seuraavien ultrien ja muiden käyntien ajankohtia. Niskaturvotusultraan mun pitäisi kuulemma varata jo aika 21.2 eteenpäin, tuntuu että sehän on ihan pian!
Pelon aiheita keksin vielä yllinkyllin. Viimeisimpänä pelonaiheena on keskeytynyt keskenmeno ja kyttään välillä oireitani ihan hulluna - milloin tuntuu että helpottaa ja milloin taas oireet palaa. Neuvolan terkka kuitenkin katsoi mua ihan sen näköisenä, että on kuullut samat pähkäilyt ennenkin joten koitan yrittää nyt ottaa vähän rennommin.
Tänään otin ison askeleen ja kerroin raskaudesta luottamuksellisesti ja epävirallisesti lähiesimiehelleni. Muutoin en olisi näin varhain missään tapauksessa puhunut, mutta esimieheni tiesi keskenmenoista ja tutkimuksista (kerroin loppuvuodesta kolmannen km:n jälkeen, koska epäilin itse oman työpanokseni olleen välillä vähän telakalla ja halusin antaa reilun selityksen sille, miksi minulle saattaa tulla erinäisiä pieniä poissaoloja jatkossa) ja meillä töissä on se tilanne, että esimiehet keskustelevat nyt kesäsijaisuuksista ja yhden avoimen toimen täyttämisestä. Halusin antaa lähiesimiehelleni vähän lisäperusteita sille, miksi meidän työporukasta yksikin resurssivaje ensi keväänä/kesänä olisi paha juttu (annoin siis esimiehelleni luvan keskustella aiheesta myös oman esimiehensä kanssa, mutta tiedän tiedonkulun jäävän siihen). Esimies oli kyllä tapansa mukaan ihana! Halasi ja tsemppasi kauhesti ja piti mulle napakan puheen siitä, että viimeistään nyt mun täytyy laittaa itseni etusijalle, keskittyä raskauteen ja ottaa ihan reilusti saikkupäiviä, jos olo on heikko tai väsynyt. Sanoi, että siihen mulla on kuulemma työpaikan täysi tuki. (Joo, mun esimies on aika ykkösluokkainen
Nyt toivon siis entistä kovemmin, että tällä tarinalla olisi jo onnellinen loppu. Ja pidän edelleen kovasti peukkuja pystyssä teille kaikille! :heart:
Täällä mennään ainakin vielä vakaasti eteenpäin. Tänään oli eka neuvola ja raskausviikot päivitettiin takaisin kiertolaskelman mukaisiksi (kuulemma ultran parin päivän heitolla ei ollut merkitystä LA:ta laskiessa), joten täällä eletään ajankohtaa 8+5!
Neuvolan terkka oli onneksi tosi kiva. Kaikki arvot olivat hyviä eikä painostakaan mitään naputuksia tullut. Terkka vain kannusti kamalasti jatkon suhteen ja sitten katsottiin seuraavien ultrien ja muiden käyntien ajankohtia. Niskaturvotusultraan mun pitäisi kuulemma varata jo aika 21.2 eteenpäin, tuntuu että sehän on ihan pian!
Pelon aiheita keksin vielä yllinkyllin. Viimeisimpänä pelonaiheena on keskeytynyt keskenmeno ja kyttään välillä oireitani ihan hulluna - milloin tuntuu että helpottaa ja milloin taas oireet palaa. Neuvolan terkka kuitenkin katsoi mua ihan sen näköisenä, että on kuullut samat pähkäilyt ennenkin joten koitan yrittää nyt ottaa vähän rennommin.
Tänään otin ison askeleen ja kerroin raskaudesta luottamuksellisesti ja epävirallisesti lähiesimiehelleni. Muutoin en olisi näin varhain missään tapauksessa puhunut, mutta esimieheni tiesi keskenmenoista ja tutkimuksista (kerroin loppuvuodesta kolmannen km:n jälkeen, koska epäilin itse oman työpanokseni olleen välillä vähän telakalla ja halusin antaa reilun selityksen sille, miksi minulle saattaa tulla erinäisiä pieniä poissaoloja jatkossa) ja meillä töissä on se tilanne, että esimiehet keskustelevat nyt kesäsijaisuuksista ja yhden avoimen toimen täyttämisestä. Halusin antaa lähiesimiehelleni vähän lisäperusteita sille, miksi meidän työporukasta yksikin resurssivaje ensi keväänä/kesänä olisi paha juttu (annoin siis esimiehelleni luvan keskustella aiheesta myös oman esimiehensä kanssa, mutta tiedän tiedonkulun jäävän siihen). Esimies oli kyllä tapansa mukaan ihana! Halasi ja tsemppasi kauhesti ja piti mulle napakan puheen siitä, että viimeistään nyt mun täytyy laittaa itseni etusijalle, keskittyä raskauteen ja ottaa ihan reilusti saikkupäiviä, jos olo on heikko tai väsynyt. Sanoi, että siihen mulla on kuulemma työpaikan täysi tuki. (Joo, mun esimies on aika ykkösluokkainen
Nyt toivon siis entistä kovemmin, että tällä tarinalla olisi jo onnellinen loppu. Ja pidän edelleen kovasti peukkuja pystyssä teille kaikille! :heart:
vauvatoiveinen onnea ultrakuulumisista! Vieläkö on vuotoja? Toivottavasti pääsisit elelemään alkuraskautesi ilman niitä vastedes...
Pelko on kyllä yks piru. Minut alavatsan paine ajoi tänään yksityiselle gynelle tarkastamaan kohdunkaulan tilannetta... No hyvinhän siellä kaikki oli, samalla ultrattiinkin ja otettiin mittoja, jotka vastasivat viikkoja. Oli kyllä tosi mukava vanhempi miesgyne! Hänelle taidan mennä vielä uudestaankin. Rahaahan tuossa taas paloi, mutta rauhaa sain taas itselleni. Kuinkahan kauan se tällä kertaa kestää... Todennäköisesti viikon päästä taas pelkään jotain.
Pihla voin kans allekirjoittaa tuon, että pelko saattaa lisätä fyysisiä oireita. Arvatkaas nimittäin onko se paineen tunne nyt hävinnyt lähes olemattomiin kun tietää, että kaikki on kunnossa
samour 17+4
Pelko on kyllä yks piru. Minut alavatsan paine ajoi tänään yksityiselle gynelle tarkastamaan kohdunkaulan tilannetta... No hyvinhän siellä kaikki oli, samalla ultrattiinkin ja otettiin mittoja, jotka vastasivat viikkoja. Oli kyllä tosi mukava vanhempi miesgyne! Hänelle taidan mennä vielä uudestaankin. Rahaahan tuossa taas paloi, mutta rauhaa sain taas itselleni. Kuinkahan kauan se tällä kertaa kestää... Todennäköisesti viikon päästä taas pelkään jotain.
Pihla voin kans allekirjoittaa tuon, että pelko saattaa lisätä fyysisiä oireita. Arvatkaas nimittäin onko se paineen tunne nyt hävinnyt lähes olemattomiin kun tietää, että kaikki on kunnossa
samour 17+4
Mä kyllä suosittelen sitä pelkopolia kaikille, jotka kokee tarvitsevansa tukea ja "järjen ääntä". Munkin piti mennä puhumaan synnytyspelosta, josta kärsin ekassa raskaudessa, mutta niin vaan kuitenkin käytiin läpi sitä keskenmenoa ja sen jättämiä pelkoja. Ja sain tosiaan uudenkin ajan, vaikka ilmoitin, etten tällä kertaa sitä synnytystä pelkää, vaan toivon vaan, että sinne saakka onnellisesti päästään lisäksi sain puhelinnumeron, mihin voi soittaa ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, jos tuntuu, että paniikki meinaa ottaa vallan, enkä pääse siitä yli ilman apua. Ihan oikeasti kannattaa mennä puhumaan niistä peloista ammattilaisen kanssa. Kyllä se ainakin mun mieltä huojensi ja nyt, kun on meinannut paniikki iskeä, olen saanut itseni aika nopeasti rauhoittumaan saamillani neuvoilla siltikään en usko, että pystyn missään vaiheessa tästä raskaudesta nauttimaan ihan täysin ja etteikö ne pelot varjostaisi raskautta loppuun saakka. Mutta mulle riittää, että pystyn hallitsemaan sitä pelkoa edes jotenkin ja elämään sen kanssa nämä viikot. Ja vauvan synnyttyähän ne pelot ja huolenaiheet vaan muuttaa muotoaan
Samour, mielenrauhasta voi vaikka vähän maksaakin hyvä, että kaikki oli hyvin. Tuosta tuli mieleen, kun mulla oli muutama viikko sitten koko ajan märkä olo (tiedättehän, tuntui, että jotain märkää valuu koko ajan...) ja olin ihan varma, että sen täytyy olla lapsivettä. Sitten kävin neuvolalääkärillä, joka sanoi tutkimuksen jälkeen, että se on ihan vaan valkovuotoa, eikä tosiaan tarvi miettiä, että olisi lapsivettä. Ja se jatkuva märkä olo loppuikin samana iltana liekö sattumaa, vai aiheutinko senkin olon itselleni ihan vaan ajatuksen voimalla, kun kuvittelin, että jotain valuu ja että se ei voi olla kuin lapsivettä. On tämä yhtä hermoilua
Tänne ei mitään uutta. Oikealla puolella alavatsaa on joku sektion jättämä kiinnike, joka melko helposti ärtyy rasituksesta. Senhän ei pitäisi aiheuttaa mitään ongelmaa ja se kyllä helpottaakin levossa. On vaivannut enemmän tai vähemmän koko raskauden ajan ja tulee varmasti vaivaamaan loppuun saakka. Mutta kestän kyllä kaikki kivut, säryt ja kolotukset, kunhan kaikki muuten menisi hyvin. Ja jo tämän henkisen puolen takia uskallan 95% varmuudella sanoa, että tämä raskaus saa jäädä viimeiseksi. Jos kaikki menee hyvin ja tämä lapsi saadaan, niin enempää en pyydä.
Nyt mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille! mies lähti poikien kanssa iltaa istumaan ja mulla oli suunnitelmissa ottaa hyvä kirja ja lueskella sängyssä, kun tyttökin on yöunilla jo. Kaivattu hengähdystauko päivän puuhien ja muutamien uhmaraivareiden jälkeen
Pihla 24+5
lisäksi sain puhelinnumeron, mihin voi soittaa ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, jos tuntuu, että paniikki meinaa ottaa vallan, enkä pääse siitä yli ilman apua. Ihan oikeasti kannattaa mennä puhumaan niistä peloista ammattilaisen kanssa. Kyllä se ainakin mun mieltä huojensi ja nyt, kun on meinannut paniikki iskeä, olen saanut itseni aika nopeasti rauhoittumaan saamillani neuvoilla siltikään en usko, että pystyn missään vaiheessa tästä raskaudesta nauttimaan ihan täysin ja etteikö ne pelot varjostaisi raskautta loppuun saakka. Mutta mulle riittää, että pystyn hallitsemaan sitä pelkoa edes jotenkin ja elämään sen kanssa nämä viikot. Ja vauvan synnyttyähän ne pelot ja huolenaiheet vaan muuttaa muotoaan Samour, mielenrauhasta voi vaikka vähän maksaakin
hyvä, että kaikki oli hyvin. Tuosta tuli mieleen, kun mulla oli muutama viikko sitten koko ajan märkä olo (tiedättehän, tuntui, että jotain märkää valuu koko ajan...) ja olin ihan varma, että sen täytyy olla lapsivettä. Sitten kävin neuvolalääkärillä, joka sanoi tutkimuksen jälkeen, että se on ihan vaan valkovuotoa, eikä tosiaan tarvi miettiä, että olisi lapsivettä. Ja se jatkuva märkä olo loppuikin samana iltana liekö sattumaa, vai aiheutinko senkin olon itselleni ihan vaan ajatuksen voimalla, kun kuvittelin, että jotain valuu ja että se ei voi olla kuin lapsivettä. On tämä yhtä hermoilua Tänne ei mitään uutta. Oikealla puolella alavatsaa on joku sektion jättämä kiinnike, joka melko helposti ärtyy rasituksesta. Senhän ei pitäisi aiheuttaa mitään ongelmaa ja se kyllä helpottaakin levossa. On vaivannut enemmän tai vähemmän koko raskauden ajan ja tulee varmasti vaivaamaan loppuun saakka. Mutta kestän kyllä kaikki kivut, säryt ja kolotukset, kunhan kaikki muuten menisi hyvin. Ja jo tämän henkisen puolen takia uskallan 95% varmuudella sanoa, että tämä raskaus saa jäädä viimeiseksi. Jos kaikki menee hyvin ja tämä lapsi saadaan, niin enempää en pyydä.
Nyt mukavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille!
mies lähti poikien kanssa iltaa istumaan ja mulla oli suunnitelmissa ottaa hyvä kirja ja lueskella sängyssä, kun tyttökin on yöunilla jo. Kaivattu hengähdystauko päivän puuhien ja muutamien uhmaraivareiden jälkeen Pihla 24+5
Moi,
Anteeksi hiljaisuus. Olen ollut tosi tiukassa flunssassa ja en ole jaksanut kuin makailla. Olen joutunut syömään nyt reilun kahden viikon aikana jo kolmea eri antibioottia ja kunnossa en ole vieläkään. Kaikki on olleet niitä ns. turvallisia, mutta voitte uskoa, että on ottanut päähän sairastaa juuri nyt, kun edellisestä flunssasta on kauan. Huomenna ois yritettävä töihin, mutta katsotaan jaksanko olla. Vuodot loppui reilut kaksi viikkoa sitten ja vointi on ollut muuten hyvä. Lääkkeet on vahvistaneet nyt pahoinvointia eli hiukan otetaan lukua välillä tuolla vessassa...
Huomenna on neuvola-aika. Ei jännitä. Ylimääräisen ultran aion ottaa tähän väliin, mutta en vielä. Jos on kaikki hyvin, niin voi edes hiukan luottaa jo.
Kyllä meillä tuntuu pelkoja riittävän. Hyvä, että on apua tarjolla. Yritetään luottaa.
Anteeksi hiljaisuus. Olen ollut tosi tiukassa flunssassa ja en ole jaksanut kuin makailla. Olen joutunut syömään nyt reilun kahden viikon aikana jo kolmea eri antibioottia ja kunnossa en ole vieläkään. Kaikki on olleet niitä ns. turvallisia, mutta voitte uskoa, että on ottanut päähän sairastaa juuri nyt, kun edellisestä flunssasta on kauan. Huomenna ois yritettävä töihin, mutta katsotaan jaksanko olla. Vuodot loppui reilut kaksi viikkoa sitten ja vointi on ollut muuten hyvä. Lääkkeet on vahvistaneet nyt pahoinvointia eli hiukan otetaan lukua välillä tuolla vessassa...
Huomenna on neuvola-aika. Ei jännitä. Ylimääräisen ultran aion ottaa tähän väliin, mutta en vielä. Jos on kaikki hyvin, niin voi edes hiukan luottaa jo.
Kyllä meillä tuntuu pelkoja riittävän. Hyvä, että on apua tarjolla. Yritetään luottaa.
Vauvatoiveinen, pikaista paranemista. Täällä on oltu kans flunssassa, mut nuhaa vaan, ei edes yskää (vielä ainakaan).
To oli nt-ultra 12+3, turvotusta 1,5mm joka kai ihan ok. Kaikki oli hyvin, tyyppi kääntyili ja huitoi koko ajan, saatiin profiilikuvan lisäksi etukuva kasvoista, ihan alien
Gyn pkl sit seuraavaksi käynti viikon päästä ma, rv 14.
Hyviä vointeja kaikille!
Niplis 12+6
To oli nt-ultra 12+3, turvotusta 1,5mm joka kai ihan ok. Kaikki oli hyvin, tyyppi kääntyili ja huitoi koko ajan, saatiin profiilikuvan lisäksi etukuva kasvoista, ihan alien
Gyn pkl sit seuraavaksi käynti viikon päästä ma, rv 14.
Hyviä vointeja kaikille!
Niplis 12+6
Vauvatoiveisen kuulumisia aina odotellaan mehän oltiin yhtäaikaa silloin viime vuonna lokakuisissa(?) odottajissakin, eikö oltukin? Nyt kyllä uskotaan ja toivotaan, että nämä raskaudet päättyy onnellisesti ja saadaan vauvat syliin asti ja pikaista paranemista toki!
Niplis, nt:n ylärajahan taitaa olla 3mm, että ihan normaali tuo on meillä oli 0,7mm ja tytöltä ei aikanaan saatu edes mitattua hankalan asennon takia. Hyvä lapsi siitä tuli ja veriseuloihinhan me ei olla osallistuttu kummassakaan raskaudessa.
Täällä taas tälläinen kipupäivä, kun tuntuu, että joku repii jalkaa/jalkoja irti aivan jäätävät lonkkasäryt ollut aamusta saakka. Sekä panadolia että kuumaa kauratyynyä käytetty. Jospa se siitä helpottaisi, kun saa tytön unille ja pääsee itsekin pitkälleen onneksi mahassa on taas tuntunut elämää melkein tauotta koko päivän vähintään jotain pientä silloin, kun ei ole ollut jumppatuokiot meneillään.
Täällä taas poksutaan 25+0
mehän oltiin yhtäaikaa silloin viime vuonna lokakuisissa(?) odottajissakin, eikö oltukin? Nyt kyllä uskotaan ja toivotaan, että nämä raskaudet päättyy onnellisesti ja saadaan vauvat syliin asti ja pikaista paranemista toki!Niplis, nt:n ylärajahan taitaa olla 3mm, että ihan normaali tuo on
meillä oli 0,7mm ja tytöltä ei aikanaan saatu edes mitattua hankalan asennon takia. Hyvä lapsi siitä tuli ja veriseuloihinhan me ei olla osallistuttu kummassakaan raskaudessa. Täällä taas tälläinen kipupäivä, kun tuntuu, että joku repii jalkaa/jalkoja irti
aivan jäätävät lonkkasäryt ollut aamusta saakka. Sekä panadolia että kuumaa kauratyynyä käytetty. Jospa se siitä helpottaisi, kun saa tytön unille ja pääsee itsekin pitkälleen onneksi mahassa on taas tuntunut elämää melkein tauotta koko päivän vähintään jotain pientä silloin, kun ei ole ollut jumppatuokiot meneillään. Täällä taas poksutaan 25+0
Lokakuisissa oltiin pihla ja sarasofia. On siitä jo aikaa ja välissä ehdin olla tammikuisissakin...
Kävin neuvolassa ja oli kyllä hyvä käynti. Sain purkaa kokemuksia ja kuulla, että on meillä ollut aika haastavaa tämä. Saatiin myös ekstraultra ihan julkiselle taustan takia eli ensi viikolla nähdään taas onko pienellä kaikki hyvin. Hirveesti on verikokeita tulossa ja pissapurkkia saa kiikuttaa kerran kuukaudessa... Jäi kuitenkin hyvä mieli ja tuntui, että nyt on joku, joka vastaa kysymyksiin. Täällä tarjottiin myös molemmille meille aika suuhygienistille....
Kävin neuvolassa ja oli kyllä hyvä käynti. Sain purkaa kokemuksia ja kuulla, että on meillä ollut aika haastavaa tämä. Saatiin myös ekstraultra ihan julkiselle taustan takia eli ensi viikolla nähdään taas onko pienellä kaikki hyvin. Hirveesti on verikokeita tulossa ja pissapurkkia saa kiikuttaa kerran kuukaudessa... Jäi kuitenkin hyvä mieli ja tuntui, että nyt on joku, joka vastaa kysymyksiin. Täällä tarjottiin myös molemmille meille aika suuhygienistille....
Sarasofia, pahoittelut, etten muistanut. Tosiaan kohta siitä on jo vuosi. Mä pääsin maaliskuulle saakka, ennenkuin kkm todettiin. Toisaalta tuntuu kuin se olisi ihan vasta tapahtunut, toisaalta taas kuin siitä olisi jo ikuisuus. Tasan vuosi sitten tapahtui myös jotain muuta, mikä romutti mun maailman viikoiksi. Kyllä silloin vuosi sitten oli henkinen jaksaminen koetuksella. Mutta entistä vahvempana tähän vuoteen
Vauvatoiveinen, hyvä että pääset tiiviimpään seurantaan. Kyllä se aina hetkeksi sen mielenrauhan tuo, ennenkuin järki taas pakenee päästä toivottavasti ensi viikon ultrasta tulee yhtä hyviä uutisia kuin edellisistäkin ultrista. Ja miksei tulisi, kun vuodotkin on nyt loppu
Meillä on ollut kamala päivä. Tyttö poltti sormensa takan luukkuun ja koko päivä on mennyt ihan sohvalla istumiseksi ja veden kanssa lotraamiseksi. Onneksi palovammat on pienet, kahdessa sormessa rystysen kohdalla. Eikä onneksi ole syvät palovammat. Mutta onhan ne aina kipeitä. Niinpä en saanut tyttöä päiväunillekaan ollenkaan, joten herkillä on ollut koko päivän. Viiden aikoihin nukahti sohvalle vartiksi ja hirveä huuto, kun koirat herätti. Mä en meinannut päästä suihkuunkaan, kun olisi vaan pitänyt istua tytön vieressä. Nyt on onneksi saatu yöunille ja apteekin suosituksesta laitoin rasvalaput sormiin nyt yöksi. Ihan mahdoton tehtävä oli tytön hereillä ollessa, joten taiteilin rasvalaput ja sideharsot sormiin, kun nukahti yöunille. Saa nähdä, miten ne kestää paikoillaan, kun jäi aika löysälle. Toinen simahti kyllä ihan täydellisesti, kun sain sänkyyn ja vähän silittelin kyllä tuon ikäiselle ne päiväunet on tosi tärkeät vielä. Jospa huomenna olisi parempi päivä.
Enpä ole tänään omia olojani juurikaan ehtinyt kuulostella, mikä on ehkä toisaalta ihan hyväkin. Just huomasin, että nälkä on iltapalaksi meni vaan muutama rivi suklaata... Jospa sitä kohta sammuttaisi valot ja kävisi nukkumaan, kun ei tiedä, miten tuo tenava nukkuu.
Vauvatoiveinen, hyvä että pääset tiiviimpään seurantaan. Kyllä se aina hetkeksi sen mielenrauhan tuo, ennenkuin järki taas pakenee päästä
toivottavasti ensi viikon ultrasta tulee yhtä hyviä uutisia kuin edellisistäkin ultrista. Ja miksei tulisi, kun vuodotkin on nyt loppu Meillä on ollut kamala päivä. Tyttö poltti sormensa takan luukkuun ja koko päivä on mennyt ihan sohvalla istumiseksi ja veden kanssa lotraamiseksi. Onneksi palovammat on pienet, kahdessa sormessa rystysen kohdalla. Eikä onneksi ole syvät palovammat. Mutta onhan ne aina kipeitä. Niinpä en saanut tyttöä päiväunillekaan ollenkaan, joten herkillä on ollut koko päivän. Viiden aikoihin nukahti sohvalle vartiksi ja hirveä huuto, kun koirat herätti. Mä en meinannut päästä suihkuunkaan, kun olisi vaan pitänyt istua tytön vieressä. Nyt on onneksi saatu yöunille ja apteekin suosituksesta laitoin rasvalaput sormiin nyt yöksi. Ihan mahdoton tehtävä oli tytön hereillä ollessa, joten taiteilin rasvalaput ja sideharsot sormiin, kun nukahti yöunille. Saa nähdä, miten ne kestää paikoillaan, kun jäi aika löysälle. Toinen simahti kyllä ihan täydellisesti, kun sain sänkyyn ja vähän silittelin
kyllä tuon ikäiselle ne päiväunet on tosi tärkeät vielä. Jospa huomenna olisi parempi päivä. Enpä ole tänään omia olojani juurikaan ehtinyt kuulostella, mikä on ehkä toisaalta ihan hyväkin. Just huomasin, että nälkä on
iltapalaksi meni vaan muutama rivi suklaata... Jospa sitä kohta sammuttaisi valot ja kävisi nukkumaan, kun ei tiedä, miten tuo tenava nukkuu.Ei se mitään pihla, olihan meitä aikamoinen joukko silloin. Samoin oli joulukuisissa missä pyörähdin sitten vähän pidempään. Mulla oli muuten sama juttu, tai siis eka ultra oli vielä helmikuun puolella mutta vasta maaliskuussa sain tyhjennyslääkkeet kun lääkäri totesi vain että mulla on ovulaatio ollu niin myöhään, siksi ekassa ultrassa ei viikot täsmänneet. Oli tosi vaikeaa saada lääkäriä uskomaan että mä ihan oikeasti tiedän tarkalleen mihin kellonlyömään mulla oli ovis kun oon aina niin kipeä siihen aikaan! :O
Täällä on alkanut kohtu jo tuntumaan tuossa alavatsalla, aamuisin kun on virtsarakko täynnä niin maha tuntuu kunnon pallolta jo Kiva silitellä sitä ennen ylösnousua ja kelata että hitto mää oon taaaaaas raskaana Mutta ei se maha muutoin vielä onneksi näy
Mulla on ihan älytön nälkä kokoajan... Syö syö syö...
sarasofia 13+0!
Täällä on alkanut kohtu jo tuntumaan tuossa alavatsalla, aamuisin kun on virtsarakko täynnä niin maha tuntuu kunnon pallolta jo
Kiva silitellä sitä ennen ylösnousua ja kelata että hitto mää oon taaaaaas raskaana Mutta ei se maha muutoin vielä onneksi näy Mulla on ihan älytön nälkä kokoajan... Syö syö syö...
sarasofia 13+0!
Huoh, kylläpä viikot tuntuvat etenevän niin hitaasti!
Ensimmäinen neuvola olisi tulevana maanantaina. Ar-ultrassa en ole ajatellut käydä, ellei terkkari sitä suosittele taustani takia. Viimeksi kävin rv 6+6 neuvolan terkkarin suosituksesta ennen ensimmäistä neuvolaa, kun taustalla oli se rv 7+4 havaittu tuulimuna.
Rohkaisin myös mieleni ja kaivelin kaapista edellisessä raskaudessa käyttämäni kotidopplerin. Eihän sillä mitään sydänääniä vielä kuulunut, tietenkään, mutta istukan sviuh-sviuh-äänen kyllä löysin Kai tuolla sitten joku asustaa, kun kerta verikin kiertää.
Keskenmennessä raskaudessa mulla taisi alkaa vuodot just näihin aikoihin, joten nyt jännitetään. Huolenaiheita on muitakin: kohdunnapukka tuntuu olevan alhaalla ja melkoisen auki. *ajattelee ääneen* Kestääköhän se raskauden, jos tässä nyt päästään pitkälle? Kilpirauhasarvot pitäisi myös käydä tsekkauttamassa mahdollisimman pian, ne on tarkistettu viimeksi melkein vuosi sitten. Raskauden aikana ei saisi olla vajaa- eikä liikatoimintaa, ja itse en kyllä tiedä yhtään, missä mennään arvojen kanssa.
Väsymys on ihan kauheaa, esikoisen kanssa ei ollut mitään tällaista. Voisin nukkua joka yö 10-12 tuntia ja olen silti koko päivän ihan kuin sumussa. Pahoinvointia ei onneksi ole, ei ole ollut aiemmissakaan raskauksissa. Ainoat oireet väsymyksen lisäksi ovat repäisykivut alavatsassa, hirveä hengästyminen pienestäkin liikkumisesta, jatkuva palelu ja rintojen lievä aristus.
Mites muilla menee?
ralliruutu 8+1
Ensimmäinen neuvola olisi tulevana maanantaina. Ar-ultrassa en ole ajatellut käydä, ellei terkkari sitä suosittele taustani takia. Viimeksi kävin rv 6+6 neuvolan terkkarin suosituksesta ennen ensimmäistä neuvolaa, kun taustalla oli se rv 7+4 havaittu tuulimuna.
Rohkaisin myös mieleni ja kaivelin kaapista edellisessä raskaudessa käyttämäni kotidopplerin. Eihän sillä mitään sydänääniä vielä kuulunut, tietenkään, mutta istukan sviuh-sviuh-äänen kyllä löysin
Kai tuolla sitten joku asustaa, kun kerta verikin kiertää.Keskenmennessä raskaudessa mulla taisi alkaa vuodot just näihin aikoihin, joten nyt jännitetään. Huolenaiheita on muitakin: kohdunnapukka tuntuu olevan alhaalla ja melkoisen auki. *ajattelee ääneen* Kestääköhän se raskauden, jos tässä nyt päästään pitkälle? Kilpirauhasarvot pitäisi myös käydä tsekkauttamassa mahdollisimman pian, ne on tarkistettu viimeksi melkein vuosi sitten. Raskauden aikana ei saisi olla vajaa- eikä liikatoimintaa, ja itse en kyllä tiedä yhtään, missä mennään arvojen kanssa.
Väsymys on ihan kauheaa, esikoisen kanssa ei ollut mitään tällaista. Voisin nukkua joka yö 10-12 tuntia ja olen silti koko päivän ihan kuin sumussa. Pahoinvointia ei onneksi ole, ei ole ollut aiemmissakaan raskauksissa. Ainoat oireet väsymyksen lisäksi ovat repäisykivut alavatsassa, hirveä hengästyminen pienestäkin liikkumisesta, jatkuva palelu ja rintojen lievä aristus.
Mites muilla menee?
ralliruutu 8+1
Sarasofia, mullakin oli eka ultra helmikuussa. Siellä todettiin syke ja elävä sikiö, vaikka viikkoja oli n. 3 vähemmän kuin menkoista laskettuna. Mutta ei mulla ekassakaan raskaudessa viikot täsmänneet ja laskettuaika siirtyi silloinkin kahdella viikolla, joten en huolestunut. Maaliskuussa nt-ultrassa todettiin sikiön kuolleen vain kolmisen päivää edellisen ultran jälkeen. Tässä raskaudessa viikot täsmäsi melko hyvin ja heittoa oli vain 6 päivää
Ralliruutu, neuvolalääkärillle, jos epäilyttää? Mä en kohdunnapukoista tiedä, kun en ikinä ole omaani edes yrittänyt etsiä toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin yhtä murehtimistahan tämä on päivästä toiseen.
Täällä suunnilleen sama rauha. Helposti kipeydyn, mutta yritän tytönkin kanssa touhuta sen, minkä pystyn. Eilen oltiin ulkona toista tuntia. Tänään on niin liukasta, etten uskaltanut lähteä edes omaan pihaan, joka on kuin luistinrata. Eikä tyttökään uskalla liikkua, jos on liukasta. Niinpä on touhuttu sisällä ja kroppakin ehkä kiittää tästä tauosta
Nyt painelen syömään, kun kolmen vartin väsytystaistelun jälkeen sain lapsen nukkumaan
Pihla 25+4
Ralliruutu, neuvolalääkärillle, jos epäilyttää? Mä en kohdunnapukoista tiedä, kun en ikinä ole omaani edes yrittänyt etsiä
toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin yhtä murehtimistahan tämä on päivästä toiseen. Täällä suunnilleen sama rauha. Helposti kipeydyn, mutta yritän tytönkin kanssa touhuta sen, minkä pystyn. Eilen oltiin ulkona toista tuntia. Tänään on niin liukasta, etten uskaltanut lähteä edes omaan pihaan, joka on kuin luistinrata. Eikä tyttökään uskalla liikkua, jos on liukasta. Niinpä on touhuttu sisällä ja kroppakin ehkä kiittää tästä tauosta
Nyt painelen syömään, kun kolmen vartin väsytystaistelun jälkeen sain lapsen nukkumaan
Pihla 25+4
Täällä alkaa alavatsa olla kipeä kun kävelee, en oikein osaa sanoa onko supistelua vai jotain muuta kipua. Kun aikoinaan kohtu oli isompi, sitä selkeämmin hahmotti supisteluksi. Seuloista tuli onneksi puhtaat paperit.
Maha on jo niin näkyvä että tänään 2! ihmistä töissä kysyi että olenko raskaana. Ja kun tietävät keskenmenotaustat niin kynnys kysyä on varmaan vielä korkeampi. Sanoin et aika alkuvaihetta vielä eletään, päällepäin arvasi ilm. et olen pidemmällä.
Ralliruutu, täälläkin aika matelee etanan vauhtia. Meillä kuului äänet 9+risat, heti ku doppler tuli. Tsemppiä!
Niplis 13+3
Maha on jo niin näkyvä että tänään 2! ihmistä töissä kysyi että olenko raskaana. Ja kun tietävät keskenmenotaustat niin kynnys kysyä on varmaan vielä korkeampi. Sanoin et aika alkuvaihetta vielä eletään, päällepäin arvasi ilm. et olen pidemmällä.
Ralliruutu, täälläkin aika matelee etanan vauhtia. Meillä kuului äänet 9+risat, heti ku doppler tuli. Tsemppiä!
Niplis 13+3
Hei kaikille! Olen lueskellut taustalla, mutta josko liittyisin mukaan tuskailemaan.
Olen raskaana toista kertaa, yritystä takana reilu vuosi, kkm syyskuussa 2014. Olin varmaan tyypillinen ensiodottaja kun kuvittelin että kaikki menee hyvin - no eipä mennyt. Kokemus oli tosi rankka, vielä kun marraskuussa tuli sitten jotain komplikaationtynkää (ilmeisesti jotain raskausmateriaalia jäänyt muhimaan sisuskaluihin syyskuulta). Joka tapauksessa, tässä vaiheessa kuvittelin olevani jo ok ja tammikuussa alettiin yrittämään uudestaan.
Kierto venyi tosi pitkäksi; sain ensimmäisen haamuviivan vasta kp 40. Olin jo ihan varma, että mulla oli alkanut vaihdevuodet ja kuukautiset loppuneet tyyten! Yllätys itselleni oli se, että plussaaminen ei tuntunutkaan vautsi vau -hienolta, vaan todella pelottavalta. Mitä vaan voi mennä pieleen, itse ei voi vaikuttaa juuri mihinkään, siellä ei välttämättä edes ihmisenalkua ole, jne jne. Kyttään kroppaani ja tuntemuksiani koko ajan, käyn vessassa varmistamassa ettei ole tihkuvuotoa tai tuhruja (kkm:ssäni niitä oli melkein koko raskauden ajan - ei sillä että neuvola olisi niihin mitenkään vakavasti suhtautunut). Väsyttää, rintoihin koskee, olen ärtyisä - ja sitten olen kahta ärtyisämpi kun tuntuu että olen vaan ihan pimeä kun ei siellä lasta ole kumminkaan, mitä lie kuonaa. Tästä syystä varasin varhaisultran, tällä kertaa sikakalliista lääkärikeskuksesta, koska heillä on paremmat laitteet. Jos ei muuta niin se tuulimunaraskaus siellä kai pitäisi selvitä? En tiedä.
Tämä oli nyt pelkkää omaa napaa ekalla kerralla. Anteeksi. Toivon myötätuulta ja luottoa toiveiden täyttymiseen ihan joka iikalle tässä ryhmässä. Kyllä me tästä (kai) selvitään!
Olen raskaana toista kertaa, yritystä takana reilu vuosi, kkm syyskuussa 2014. Olin varmaan tyypillinen ensiodottaja kun kuvittelin että kaikki menee hyvin - no eipä mennyt. Kokemus oli tosi rankka, vielä kun marraskuussa tuli sitten jotain komplikaationtynkää (ilmeisesti jotain raskausmateriaalia jäänyt muhimaan sisuskaluihin syyskuulta). Joka tapauksessa, tässä vaiheessa kuvittelin olevani jo ok ja tammikuussa alettiin yrittämään uudestaan.
Kierto venyi tosi pitkäksi; sain ensimmäisen haamuviivan vasta kp 40. Olin jo ihan varma, että mulla oli alkanut vaihdevuodet ja kuukautiset loppuneet tyyten! Yllätys itselleni oli se, että plussaaminen ei tuntunutkaan vautsi vau -hienolta, vaan todella pelottavalta. Mitä vaan voi mennä pieleen, itse ei voi vaikuttaa juuri mihinkään, siellä ei välttämättä edes ihmisenalkua ole, jne jne. Kyttään kroppaani ja tuntemuksiani koko ajan, käyn vessassa varmistamassa ettei ole tihkuvuotoa tai tuhruja (kkm:ssäni niitä oli melkein koko raskauden ajan - ei sillä että neuvola olisi niihin mitenkään vakavasti suhtautunut). Väsyttää, rintoihin koskee, olen ärtyisä - ja sitten olen kahta ärtyisämpi kun tuntuu että olen vaan ihan pimeä kun ei siellä lasta ole kumminkaan, mitä lie kuonaa. Tästä syystä varasin varhaisultran, tällä kertaa sikakalliista lääkärikeskuksesta, koska heillä on paremmat laitteet. Jos ei muuta niin se tuulimunaraskaus siellä kai pitäisi selvitä? En tiedä.
Tämä oli nyt pelkkää omaa napaa ekalla kerralla. Anteeksi.
Toivon myötätuulta ja luottoa toiveiden täyttymiseen ihan joka iikalle tässä ryhmässä. Kyllä me tästä (kai) selvitään!
"surviainen"
Minulla on nyt 7 raskaus menossa. Joista kolme on päättynyt onnellisesti. Ensimmäinen keskenmenoista oli tuulimuna 09/12, toinen 17+1 05/13 ja kolmas 11+6 10/13. Tällä hetkellä onnellisesti viikoilla 15+6 ja raskaus sujunut hyvin. Olen kyllä ollu alusta asti omituisen luottavainen tämän suhteen vaikka kolme perättäistä keskenmenoa onkin. Näin pian raskaustestin teon jälkeen unta, että sain taas keskenmenon, mutta olin tosi luottavainen ja rauhallinen unessa ja herättyänikin. Minähän jo tiedän mitä tuleman pitää, oli ajatus. Nyt ei suurempia paniikkeja ole syntynyt. Ilmoittauduin neuvolaankin vasta 11+4 aikoihin ja sain eka ajalle ultran. Kyllähän se tuppaa ajatuksissa olemaan se JOS kaikki menee hyvin jne. Olen ehkä luonteeltani sellainen, että en jaksa turhaa ressata kun se ei auta kuitenkaan. Nyt se varmasti pelastaa monelta turhalta pelolta. Sain ylimääräisen ultra-ajan ja siellä lääkäri totesi, että kaikki on niin hyvin kun vain voi olla. Luottavaisin mielin vain!!
Luottavaisin mielin vain!!Moi,
Täällä kaikki hyvin. Käytiin päivällä ultrassa ja siellä se pieni oli elossa ja kasvanut ihan normaalisti. Np-ultraa odotellessa... Pelottaa kyllä edelleenkin, mutta näin pitkällä en ole koskaan vielä ollut, joten hiukan on luottavaisempi olo jo.
Tervetuloa uudet ja onnea kaikkien odotukseen!
Täällä kaikki hyvin. Käytiin päivällä ultrassa ja siellä se pieni oli elossa ja kasvanut ihan normaalisti. Np-ultraa odotellessa... Pelottaa kyllä edelleenkin, mutta näin pitkällä en ole koskaan vielä ollut, joten hiukan on luottavaisempi olo jo.
Tervetuloa uudet ja onnea kaikkien odotukseen!
Tervetuloa uudet! toivotaan onnellisempaa päätöstä raskauksille tällä kertaa.
Vauvatoiveinen, olipa taas hyviä uutisia! Ihanaa! kyllä se hyvin menee loppuun asti, kun noin pitkälle olet jo päässyt
Täälläkin tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Toisaalta tuntuu, että on mennyt ihan hujahduksessa, mutta viikot ei vaan tunnu kuitenkaan lisääntyvän. Eilen oli tuntuvia supistuksia. Koko viikonloppu oltu menossa, joten varmaan se kostautui. Jäi myös veden juominen tosi vähiin ja ekassa raskaudessa se aiheutti heti supistuksia. Ei ne eiliset supistuksetkaan kipeitä olleet, mutta tuntuvia kuitenkin. Onneksi ei tullut säännöllisesti ja rauhottui, kun menin sänkyyn. Tänään on tuntunut ne "normaalit" yksittäiset supistukset, mitä tuntuu joka päivä. Vettä olenkin tankannut jo pari litraa ja aika pitkälti lepäillyt sen, mitä 2 vuotiaan kanssa kotona ollessa pystyy.
Vauva on kääntynyt jotenkin niin, että potkii mua takapuoleen! Mahan puolella tuntuu muljahduksia, mutta takapuolen ja virtsarakon suunnille tulee ihan selkeitä potkuja. Aika mielenkiintoisen tuntuista
toivotaan onnellisempaa päätöstä raskauksille tällä kertaa. Vauvatoiveinen, olipa taas hyviä uutisia! Ihanaa!
kyllä se hyvin menee loppuun asti, kun noin pitkälle olet jo päässyt Täälläkin tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Toisaalta tuntuu, että on mennyt ihan hujahduksessa, mutta viikot ei vaan tunnu kuitenkaan lisääntyvän. Eilen oli tuntuvia supistuksia. Koko viikonloppu oltu menossa, joten varmaan se kostautui. Jäi myös veden juominen tosi vähiin ja ekassa raskaudessa se aiheutti heti supistuksia. Ei ne eiliset supistuksetkaan kipeitä olleet, mutta tuntuvia kuitenkin. Onneksi ei tullut säännöllisesti ja rauhottui, kun menin sänkyyn. Tänään on tuntunut ne "normaalit" yksittäiset supistukset, mitä tuntuu joka päivä. Vettä olenkin tankannut jo pari litraa ja aika pitkälti lepäillyt sen, mitä 2 vuotiaan kanssa kotona ollessa pystyy.
Vauva on kääntynyt jotenkin niin, että potkii mua takapuoleen! Mahan puolella tuntuu muljahduksia, mutta takapuolen ja virtsarakon suunnille tulee ihan selkeitä potkuja. Aika mielenkiintoisen tuntuista
Tervetuloa uudet! Hermoilu ja epäluottamus kuuluu niin asiaan, ja mikäs olisikaan parempi paikka jakaa tuntojaan kuin tämä paikka Muut ovat käyneet tai käyvät ihan samoja tuntemuksia läpi, joten täällä ei tarvitse kyllä yhtään hävetä tuntojaan.
Luulin meneväni tänään aamulla ihan tavalliselle ensimmäiselle neuvolakäynnille, mutta terkkari toikin huoneeseen lääkärin, jolla oli mukanaan ultralaite. Siinä sitten päädyin yllätysultrattavaksi ja oikealta paikalta löytyi viikkoja vastaava pikkuinen, jonka sydän sykki iloisesti :heart:
Terkkari tarkasti myös kohdunsuun tilanteen, ulkosuu auki, mutta sisäsuu visusti kiinni, ja vaikka kohdunsuu vähän matalalla onkin, niin kuulemma ihan normaali uudelleensynnyttäjän kohdunsuu kuulemma *helpotuksen huokaus* Kilpirauhaskokeissa käyty myös, huomenna saan tietää, tarviaako lääkitystä muuttaa.
ralliruutu 8+5
Muut ovat käyneet tai käyvät ihan samoja tuntemuksia läpi, joten täällä ei tarvitse kyllä yhtään hävetä tuntojaan. Luulin meneväni tänään aamulla ihan tavalliselle ensimmäiselle neuvolakäynnille, mutta terkkari toikin huoneeseen lääkärin, jolla oli mukanaan ultralaite. Siinä sitten päädyin yllätysultrattavaksi ja oikealta paikalta löytyi viikkoja vastaava pikkuinen, jonka sydän sykki iloisesti :heart:
Terkkari tarkasti myös kohdunsuun tilanteen, ulkosuu auki, mutta sisäsuu visusti kiinni, ja vaikka kohdunsuu vähän matalalla onkin, niin kuulemma ihan normaali uudelleensynnyttäjän kohdunsuu kuulemma
*helpotuksen huokaus* Kilpirauhaskokeissa käyty myös, huomenna saan tietää, tarviaako lääkitystä muuttaa.ralliruutu 8+5