Kirje sinulle mieheni

Olet itsekäs.
En halua enää haistaa alkoholia. Pelkkä haju saa minut voimaan pahoin. Kaikki ne vittuilut ja henkinen väkivalta mitä sulta olen saanut humalaspäissäsi loppuu nyt. En aio katsella sua kertaakaan enää humaltuneena. Kaiken huippuna pelko mitä tunnen sua kohtaan kun juot alkoholia on tärisyttävää ja pelkään lastenkin puolesta. Syystä. Pelkään että nekin oppii pelkäämään isäänsä eivätkä lapset ymmärrä sen johtuvan alkoholista.
Kun pyydän että lopetat juomisen, suutut ja vähättelet. Laitat paljon pahaa kännin piikkiin.
Haen hyväksyntää omille tunteille keskustelupalstoilta. Miksi musta välillä tuntuu että olen väärässä tai ylireagoin? Kenenkään ei tarvitse pelätä kumppaniaan, siitä tiedän olevani oikeassa. Ja mä pelkään illoin kun juot. Ihan sama oletko juonut kaksi tai viisi tai kymmenen. Mä pelkään ettet pysty lopettamaan ja kohta olet taas humalassa. Olet itsekäs kun et huomioi mun tunteitani tässä asiassa. Kun huomaat että tämä asia on mulle ahdistava, miksi et lopeta tai pidä taukoa?
Tämä ei ole uusi ongelma. Se on elänyt elämäänsä jo 15 vuotta. Välillä näkyvämmin ja välillä ollut piilossa. Mä en halua enää pelätä.