vierailija
Olen nyt 21-vuotias nainen. Kiusaamisen loppumisesta on jo 5v, enkä silti juurikaan oo päässy elämässäni eteenpäin. Mua kiusattiin koska olin kuulemma huora ja mulla oli huoran maine. Kiusaaminen alkoi siitä kun mokasin itse ja tutustuin vääriin ihmisiin. Oon aina ollu hyvin avoimesti seksuaalinen, en tajua miks seksuaalisuutta pitäisi hävetä/peitellä. Tykkään pukeutua seksikkäästi ja naisellisesti, saan siitä suurta nautintoa. Olen poseerannut alastonkuvissa, nekään ei tee mun mielestä tytöstä tai naisesta halpaa, vaan rohkean ja upean! alaston keho on yksi elämän luonnollisimmista asioista, miksi sitä ei saisi näyttää?. Mulla on ollu joskus useita "parisuhteita" ja säätöjä, oon iskeny varattuja poikia. < tämä viimeiseksi kirjottamani asia oli viimeinen naula mun arkkuun. Siitä raju kiusaaminen alkoi ylä-asteella. Mua on haukuttu päin naamaa ja huudeltu perään, uhkailtu väkivallalla, mua on tönästy, lyöty, naurettu ja katottu ilkeästi kun kävelen ohi, levitetty juoruja jossa ei ollu mitään perää ja yritettiin niin saada multa pois kaikki ystävät, netissä haukuttiin, pilareita soitettiin tuntemattomasta, julkisen vessan seinään kirjotettiin teksti että oon huora. Voitteko kuvitella miltä tuollanen määrä paskaa niskaan tuntuu?
Siitä seurasi paljon stressiä ja stressin seurauksena mulle on puhjennut monia sairauksia. Oon käyny lääkärissä, lääkärit nostaa kädet pystyyn, koska nämä sairaudet on kroonisia ja näihin ei löydy kunnon hoitokeinoja. Oon turvautunu sitten vaihtoehtohoitoihin, mutta en oo niistäkään kauheesti apua saanu, ainakaan vielä. Toivo elää.
Näiden sairauksien takia oon eläny jo 6v eristäytynyttä elämää. Mulla ei oo enää ystäviä, eikä myöskään perhettä tai sukulaisia, pistin vanhempiin välit poikki koska ne on mielisairaita ja isä myös alkoholisti, en jaksanu että niiden jatkuva riitely ilman eroamista aiheuttaa enää yhtään lisää pahaa oloa mulle, ulospäin meidän elämä oli kulissia. Mulla ei oo myöskään ammattia tai töitä, koska peruskoulun jälkeen opinnot jäi kesken pelon takia että kiusaaminen ois jatkunu myös amiksessa, persaukisena toimeentulotuella oon eläny jo useamman vuoden.
Kiitos kiusaajat kun pilasitte mun elämän, te ootte varmasti menny jo huimasti elämässänne eteenpäin ja ette tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa siitä mitä teitte mulle. Oonhan mä vaan pelkkä likanen arvoton huora, missään nimessä en voinu olla lapsi tai teini joka teki vaan virheitä ja testas rajojaan, rajoja joita mulla ei ees kauheesti perheen puolelta ollu, ei ollu kotiintuloaikoja, vanhemmat ei välittäny sen kummemmin vaikka alotin alkoholin juomisen jo 13v, aina sain kaiken mitä halusin ja sain tehdä mitä halusin, olin lellitty jonka elämä pyöri pelkästään oman navan ympärillä ja sen takia mä en myöskään piitannut jos iskin varattuja poikia, mulla oli kasvatuksen puutetta. Te kiusaajat pidätte mua yhtä pahana ihmisenä kuin murhaaja, emmä muuten ois saanu noin paljon lokaa niskaan. Kehtasitte vielä väittää että mä ansaitsin kaiken sen mitä teitte mulle. Ei jumalauta kukaan ansaitse tollasta henkistä ja fyysistä väkivaltaa !
Miten pystyisitte ikinä korvaamaan sen että veitte multa terveyden, myös mielenterveyden, ette mitenkään, nytkin kirjotan sydän verellä tätä tekstiä ja toivon että oisin joskus kunnossa ja teen töitä sen eteen koska senkin mä tiedän etten vaan pysty näiden sairauksieni kanssa elämään ja mikä epätoivoisen ihmisen viimenen ratkaisu. Itsemurha. Sitä haudon päässä aika usein. Ja se mitä mietitte mun luonteesta, on aivan sama, en tuu helposti toimeen muiden kanssa, mutta mulla on silti oikeus elää täällä ja ilman kiusaamista. Tajusin jo kiusaamisen alkuvaiheessa mitä mun ei ois pitäny tehdä, mutta silti te vaan jatkoitte.
Eli lapsena ja teininä tehtyjen virheiden takia piti pilata koko mun elämä, miten meni niinku noin omasta mielestänne?
Siitä seurasi paljon stressiä ja stressin seurauksena mulle on puhjennut monia sairauksia. Oon käyny lääkärissä, lääkärit nostaa kädet pystyyn, koska nämä sairaudet on kroonisia ja näihin ei löydy kunnon hoitokeinoja. Oon turvautunu sitten vaihtoehtohoitoihin, mutta en oo niistäkään kauheesti apua saanu, ainakaan vielä. Toivo elää.
Näiden sairauksien takia oon eläny jo 6v eristäytynyttä elämää. Mulla ei oo enää ystäviä, eikä myöskään perhettä tai sukulaisia, pistin vanhempiin välit poikki koska ne on mielisairaita ja isä myös alkoholisti, en jaksanu että niiden jatkuva riitely ilman eroamista aiheuttaa enää yhtään lisää pahaa oloa mulle, ulospäin meidän elämä oli kulissia. Mulla ei oo myöskään ammattia tai töitä, koska peruskoulun jälkeen opinnot jäi kesken pelon takia että kiusaaminen ois jatkunu myös amiksessa, persaukisena toimeentulotuella oon eläny jo useamman vuoden.
Kiitos kiusaajat kun pilasitte mun elämän, te ootte varmasti menny jo huimasti elämässänne eteenpäin ja ette tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa siitä mitä teitte mulle. Oonhan mä vaan pelkkä likanen arvoton huora, missään nimessä en voinu olla lapsi tai teini joka teki vaan virheitä ja testas rajojaan, rajoja joita mulla ei ees kauheesti perheen puolelta ollu, ei ollu kotiintuloaikoja, vanhemmat ei välittäny sen kummemmin vaikka alotin alkoholin juomisen jo 13v, aina sain kaiken mitä halusin ja sain tehdä mitä halusin, olin lellitty jonka elämä pyöri pelkästään oman navan ympärillä ja sen takia mä en myöskään piitannut jos iskin varattuja poikia, mulla oli kasvatuksen puutetta. Te kiusaajat pidätte mua yhtä pahana ihmisenä kuin murhaaja, emmä muuten ois saanu noin paljon lokaa niskaan. Kehtasitte vielä väittää että mä ansaitsin kaiken sen mitä teitte mulle. Ei jumalauta kukaan ansaitse tollasta henkistä ja fyysistä väkivaltaa !
Miten pystyisitte ikinä korvaamaan sen että veitte multa terveyden, myös mielenterveyden, ette mitenkään, nytkin kirjotan sydän verellä tätä tekstiä ja toivon että oisin joskus kunnossa ja teen töitä sen eteen koska senkin mä tiedän etten vaan pysty näiden sairauksieni kanssa elämään ja mikä epätoivoisen ihmisen viimenen ratkaisu. Itsemurha. Sitä haudon päässä aika usein. Ja se mitä mietitte mun luonteesta, on aivan sama, en tuu helposti toimeen muiden kanssa, mutta mulla on silti oikeus elää täällä ja ilman kiusaamista. Tajusin jo kiusaamisen alkuvaiheessa mitä mun ei ois pitäny tehdä, mutta silti te vaan jatkoitte.
Eli lapsena ja teininä tehtyjen virheiden takia piti pilata koko mun elämä, miten meni niinku noin omasta mielestänne?
