kiusataanko maalaiskouluissa enemmän?

kuulin juuri kertomusta, kuinka yhdessäkin kunnon maalaispaikassa vielä lukiossakin oppilaat kiusaavat toisiaan. Kaikenlaista läskihuutelua ja kiusantekoa...
Olen saanut itse vaikutelmaa, että pääkaupunkiseudulla sentään lukiossa ei enää juurikaan tuollaista esiinny. Eikö se oo vähän ala-astehommaa moinen.

 

kuulin juuri kertomusta, kuinka yhdessäkin kunnon maalaispaikassa vielä lukiossakin oppilaat kiusaavat toisiaan. Kaikenlaista läskihuutelua ja kiusantekoa...
Olen saanut itse vaikutelmaa, että pääkaupunkiseudulla sentään lukiossa ei enää juurikaan tuollaista esiinny. Eikö se oo vähän ala-astehommaa moinen.

Kiusataan kyllä, valitettavasti.

Suuremman kaupungin kouluissa oppilaat - yleisesti puhuen - katoavat kuitenkin hyvin siihen massaan, joskin myös siellä hyväksytään nopeammin ja kivuttomammin erilaiset persoonallisuudet, mutta pienen pitäjän koulussa olet automaattisesti silmätikkuna, koska jokainen tuntee jokaisen. Ja jos satut perhetaustaltasi olemaan se ns. mitätön tavisduunarilainen etkä suinkaan jollain väsäämällä väsätyn puuhastelutoimikunnan ylintä pallia kuluttava tai kylän isoimman traktorin omistava, niin - et kuulu mihinkään.

Surullista sinänsä, että pienellä paikkakunnalla ei ymmärretä todellakaan puhaltaa yhteen hiileen ja olla iloisia sekä ylpeitä kaiken kirjavasta väestä, vaan siellä tuijotetaan enemmän siihen sosioekonomiseen statukseen tai suku"rasitteeseen". Tosin - jos jaksaa pokkuroida joka suuntaan, niin ehkä saattaa "menestyä" munamartta- ja pitsinnypläysseuroissa mutta lopulta siinäkin kusee vain omaan nilkkaansa eli sieluaan ei kannata moisille lähteä myymään.

Kaupunkilaiset ovat vapaamielisempiä ja hyväksyvämpiä, se on heidän rikkautensa .

 

Mä luulen kanssa, että kyllä. Täällä jengi vaan on niin... takapajuista.

 

voit verrata maalaiskylän ala-astetta tähän palstaan.

 

jotenkin järkyttää. Mua kiusattiin paljon ja olin siis aina todella epäcool ihan ulkoisestikin, mutta kiisaamista ei ollut enää yläasteella siellä sellaista pidettiin niin lapsellisena, ettei siihen alentunut kukaan, vaikka tietysti oli selvää kaikille, kuka on ns. hyypiö joukossa. Sai olla rauhassa, oli pari kaveriakin, eikä kukaan tullut enää huutelemaan mitään.

Mutta että vielä lukiossa. Ja ulkoisesti ei mikään omituisen näköinen eikä käyttäydy oudosti, päinvastoin, sellainen erittäin nätti ja hoikka ja kiva tyttö. Eikä se huutelu ja kiusanteko ole mitenkään vitsillä edes.

Mulla iski äitimoodi päälle ja tekis mieli kiusata kaikkia kiusaajia. Onneksi se on kaukana niin en voi tehdä mitään.

 

Minua kiusattiin (minun ja vanhempieni nimittely, uhkailu jne) maaseutukoulussa ja -yläasteella.

Kaikki ajat, jotka olin kaupunkikoulussa olivat hyvää aikaa: kuten jo aiempi kommentoija sanoi, kaupungissa hukut "massaan" ja sieltä löysin aina kaverin koulussa. Maaseudulla helpommin hakeudutaan "omiin piireihin" ja jos et kuulu siihen, niin voi voi. Niitä lapsia kiusataan.Ihanaa, kun voin hengittää vapaammin aikuisena isommassa kaupungissa, ei ole ikävä Pohjois-Savon pieneen kylään

 

Niin kuulemma kaikki tuntee toisensa ja sama ala-astemeininki jatkuu. On suosittujen porukka ja eisuosittujen porukka.

 

Kaikista pahinta on kuunnella noita vanhempia. Mä kun olen siis tulokas paikkakunnalle niin kertovat (juoruavat) toisistaan. Rikkaiden lapsia kiusataan koska ovat vuoden aikana parikin, kolmekin viikkoa ulkomaanreissuilla. Ja aikuiset paheksuvat asiaa yhtälailla! Ja se juorumylly pyörii asiasta kuin asiasta ja omat lapset eivät koskaan tee mitään vaan aina ne on ne muut ja plaaplaaplaa... Ja lapsista opetetaan samanlaisia ahdasmielisiä punaniskoja. Yäh.

Hankkisivat elämän ja unohtaisivat toisten vahtimisen

 

Niin kuulemma kaikki tuntee toisensa ja sama ala-astemeininki jatkuu. On suosittujen porukka ja eisuosittujen porukka.

Juujuu, ne pienet piirit katsos ja se ahdasmielisyys kaikkea uutta kohtaan.

Mutta - tää ulottuu ei ainoastaan koululaisiin vaan myös ihan aikuisiinkin. Samalla hengenvedolla kun kyläpahaset kerjäävät ns. uutta verta maisemakuvaansa, niin samalla myös tällä pienellä ja ahdistavalla sisäpiirisiittoisuudellaan torppaavat muualta tulleiden elinmahdollisuudet. Ja sitten ihmetellään porukalla kahvipaarissa ja sukkapiireissä, että "ei nekään sitten kauaa olleet, mitä lie nousukkaita"...kun ovat ensin koko porukalla kääntäneet selkänsä kaikissa mahdollisissa kylässä tapahtuvissa tempaus-/infotilaisuuksissa, missä riskinä on tutustua ulkopaikkakuntalaisiin.

Kaupungissa jopa maalaisböndeläinenkin otetaan tasa- arvoisena vastaan .

 

onkohan se sitten yksi kiusaamissyy jos on ns. uskovaisesta perheestä?

 

onkohan se sitten yksi kiusaamissyy jos on ns. uskovaisesta perheestä?

Tottakai on. Naapurin lapsia (siis silloin kun vielä olin eksän kanssa kimpassa) katsottiin kieroon kun äitinsä oli aktiivisesti seurakunnan toiminnassa mukana.

Pitäisi olla prikulleen samanlainen kuin muut.

 

onkohan se sitten yksi kiusaamissyy jos on ns. uskovaisesta perheestä?

Pohjois-Savon pienessä kunnassa perhe piti seuroja ja pyhäkoulua. Heidän pellavapäiset lapset olivat tosi suosittuja, varsinkin poikapuolinen veijari: Kiusasivat minua, mutta ne kiusaamiset ignoorattiin, jopa kun itkin koulutaksikuskille, hän sanoi että "yritäpä vaan tulla Heidän kanssa toimeen!". Nimim. ei ikinä enää Karttulaan

 

onkohan se sitten yksi kiusaamissyy jos on ns. uskovaisesta perheestä?

Syyhän voi olla ihan mikä vaan. Se, että isä ajaa "väärän merkkisellä autolla" tai et satukaan kuulumaan kylän urheiluseuraan. Et tunnusta väriä, et ajattele ns. kylän tavalla, olet avoin ja sosiaalinen....voi kuule, sanot vaikka 'huomenta* väärällä painotuksella.

Kyllä tämmöset kiusaajat repivät sen "syynsä" vaikka liian valkoisista hampaista, erilainen kun on se "erilainen".

Ei muuta kuin tälle kiusatulle nuorelle: pää pystyyn ja ole rohkeasti oma itsesi! Älä suostu toisten muottiin tallotuksi, sulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olet. Kyllä ne maalaisetkin sitten joskus ajastaan tajuavat, minkä kultakimpaleen ovat aikoinaan menettäneet, kun eivät häneen ystävystyneet ja paremmin tutustuneet.

 

Ei

 

Pohjois-Savon pienessä kunnassa perhe piti seuroja ja pyhäkoulua. Heidän pellavapäiset lapset olivat tosi suosittuja, varsinkin poikapuolinen veijari: Kiusasivat minua, mutta ne kiusaamiset ignoorattiin, jopa kun itkin koulutaksikuskille, hän sanoi että "yritäpä vaan tulla Heidän kanssa toimeen!". Nimim. ei ikinä enää Karttulaan

Karttulasta (Pohjois-Savo) puheenollen: siihen aikaan kun itse olin siellä, Ylä-aste ja Lukio olivat samassa talossa. Auta armias, sinne tuli joku jenkkivaihto-oppilas. Hän seisoi aika monesti yksin seinän nurkalla, kukaan ei viitsinyt tai uskaltanut jutella hänelle. Varmaan sai hyvän kuvan Suomesta...

 

Harmi kun on niin nuori, ettei voi muuttaa yksinään vaan pois.
Onneksi kavereitakin on. Mutta aikamoinen peruna-Einari meininki.

 

Ei ole riippuvainen koulun sijainnista

 

Kuppikuntalaisuus elää ja voi hyvin, samaten joidenkin universumi on aika suppea. Mutta täytyy antaa kiitosta, että ainakin meillä puututaan asioihin heti. En edes tiennyt että omalla tytöllä oli nokkapokkaa yhden luokkalaisensa tytön kanssa heti yläasteen alkuun, jälkeenpäin vasta tuli tieto kotiin, että olivat olleet keskustelussa aiheesta.