Kiusatut..

Miten kiusaaminen on vaikuttanut elämäänne? Oletteko päässeet siitä jotenkin yli?

nimin. kokemusta on ja kärsin vieläkin.. ikää 28.

 

Itse olen 29v ja kärsin itsekin edelleen.

Pelkään miehiä ja minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko joka juontaa juurensa
kiusaamisajoista.

Pelkään että kohtaan vanhat kiusaajani jossain.

En osaa antaa heille anteeksi enkä tule koskaan antamaan.

 

Itse olen 29v ja kärsin itsekin edelleen.

Pelkään miehiä ja minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko joka juontaa juurensa
kiusaamisajoista.

Pelkään että kohtaan vanhat kiusaajani jossain.

En osaa antaa heille anteeksi enkä tule koskaan antamaan.

Minullakin jo pelkästään kaupassa käyminen tuntuu haastavalta ylipäätään kaikenlainen asioiminen, esiintymisestä puhumattakaan. Ulkona syöminenkin on nykyisin vaikeaa, kahvikuppineuroosia, kädet tärisee, ahdistaa..

Vaikka koen olevani nätti. mutta kiusaajien takia itsetuntoni on aivan nollassa. vaikka kiusaamisesta kauan aikaa onkin..

 

Ikää 26. Kiusattu koko peruskoulu, rankastikin välillä. Vaikuttaa yhä, mutta ei enää niin häiritsevästi. Vaikea luottaa nuorempiin miehiin, toisinaan jopa omaan mieheen. Vaikea uskoa, että voisin olla kenellekään rakas. Lasten kautta on ehjyyttä tullut paljon omaan elämään. En voisi esiintyä varmastikaan missään, työpaikalla pitkään mennyt että sain varmuuden toimia. Paljon vaikuttaa ehkä, että olen jollakin tasolla antanut anteeksi, yrittänyt ymmärtää. Mutta koskaan en hyväksy.

 

Onko teistä kukaan uskaltautunut juttelemaan ulkopuoliselle? Tai käyttänyt mitään lääkettä?

Mulla häiritsee niiin vietävästi tää.. melkein päivittäin tuntuu todella ahdistavalle. Tuntuu ettei saa mitään aikaiseksikaan. ja juuri tää edellämainittu sosiaalisten tilanteiden pelko.

 

Minullakin jo pelkästään kaupassa käyminen tuntuu haastavalta ylipäätään kaikenlainen asioiminen, esiintymisestä puhumattakaan. Ulkona syöminenkin on nykyisin vaikeaa, kahvikuppineuroosia, kädet tärisee, ahdistaa..

Vaikka koen olevani nätti. mutta kiusaajien takia itsetuntoni on aivan nollassa. vaikka kiusaamisesta kauan aikaa onkin..

Tiiän et ei oo helppoa mut onkohan sellasta pikkasta live ryhmää josssa kiusatut aikuis iälle kerinneet ovioisi tavata ja voimaanuttaa toisiaan esim juuri sillä itseilmaisun rohkaisemis kurssilla jossa ei tietty olisi painetta puhua asioista joku siitä ylitsepäässyt voisi olal vaik vetäjänä. kun itte tiiän et yks esiintyminen kerrallaan olo kevenee ja vahvistuu oma sydän ja ei niin paljoo jännitä tilanteita.. pikku askelin laittaa vaik seinälle et tänään kokeilen tuota ja sit raksi seinälle?

 

Mua kiusattiin lapsena todella paljon ja julmasti. Henkistä se lähinnä oli ja johtui siitä ettei isäni ollut suomalainen, jälkensä se jätti. En edelleenkään luota ihmisiin kovin herkästi ja jos vihdoin alan luottamaan ja menetän luottamuksen en pysty luottamaan samaan ihmiseen enää uudestaan.

 

Olen 26v ja vaikuttaa yhä. Töissä sujuu ihan hyvin niin kauan, kun ei ole yli 5 hengen palavereja, joissa ahdistun, enkä keksi yhtään mitään sanottavaa enkä uskalla sanoa mielipiteitäni enkä oikein pysty keskittyä. Samoin tauoilla välttelen kahvihuonetta ja muutenkin pyrin välttelemään tilanteita, joissa täytyisi puhua vapaamuotoisesti. Työhön liittyvistä asioista puhun ihan mielelläni.

Vapaa-ajalla ongelmia on enemmän. En oikein osaa puhua kenellekään mitään ja olen tosi vaivautunut ja jännittynyt.

 

Olen käynyt noin 4 vuotta terapiassa. Yli puolet siitä toimintaterapiassa koska menin täysin lukkoon muuten. Suosittelen ehdottomasti. Äärettömän raskasta välillä, mutta pelasti minut. Se ensimmäinen 26v kirjoittanut.

 

Olen käynyt noin 4 vuotta terapiassa. Yli puolet siitä toimintaterapiassa koska menin täysin lukkoon muuten. Suosittelen ehdottomasti. Äärettömän raskasta välillä, mutta pelasti minut. Se ensimmäinen 26v kirjoittanut.

Hei minkälaista Tämä toimintaterapia on?

 

Olen 26v ja vaikuttaa yhä. Töissä sujuu ihan hyvin niin kauan, kun ei ole yli 5 hengen palavereja, joissa ahdistun, enkä keksi yhtään mitään sanottavaa enkä uskalla sanoa mielipiteitäni enkä oikein pysty keskittyä. Samoin tauoilla välttelen kahvihuonetta ja muutenkin pyrin välttelemään tilanteita, joissa täytyisi puhua vapaamuotoisesti. Työhön liittyvistä asioista puhun ihan mielelläni.

Vapaa-ajalla ongelmia on enemmän. En oikein osaa puhua kenellekään mitään ja olen tosi vaivautunut ja jännittynyt.

Minulla sama ongelma, ylipäätään pelottaa se, jos joudut ns "esille". Alkaa sydän hakkaamaan, puna nousee kasvoille, vaikka järjellä tietää ettei mitään oikeaa hätää tai pelättävää olisi.

 

Toimintaterapiassa paljon erilaisia keinoja varmasti on, mutta itselläni oli piirtäminen (en osaa tehdä ku tikku ukkoja) ja paljon kuvia lehdestä ja sitten yrittää sen jälkeen/niillä avata oloa, tunteita. Tai kuvakorteista esim kolme korttia mitkä sen hetken mielentilaa kertoi ja yrittää avata miksi niin. Mulle autto tuo toimintaterapia todella paljon. Se 26v.

 

Toimintaterapiassa paljon erilaisia keinoja varmasti on, mutta itselläni oli piirtäminen (en osaa tehdä ku tikku ukkoja) ja paljon kuvia lehdestä ja sitten yrittää sen jälkeen/niillä avata oloa, tunteita. Tai kuvakorteista esim kolme korttia mitkä sen hetken mielentilaa kertoi ja yrittää avata miksi niin. Mulle autto tuo toimintaterapia todella paljon. Se 26v.

 

Käyn psykoterapiassa, suosittelen n.8e kerta kun kela maksaa loput.
Muuten kärsin ahdistuksesta, pakko-oireista ja en uskalla tuoda palavereissa mielipiteitä esille.
Kuitenkin olen avoin ja saanut paljon ystäviä aikuisena. Nykyään olenkin puhelias ystävien kesken.
Olen yli 40v joten ei tämä ole helpottanut mutta lääke Sepram auttaa kun alkaa ahdistus. Mulla on jaksoja joillain ei ole.

 

Miten Te olette hakeutuneet hoitoon? Mua hirveästi jotenkin hävettää, haluaisin varata aikaa että voisi jutella, tai että saisi jonkin lääkityksen jolla voisi olla vastetta.

Mutta en tiedä miten toisin tän asian yksinkertaisemmin esille.. huoh ja Kannattaisiko varata aika yksityiselle vai tk? Vai suoraan jonnekin mielenterveystoimistoon ?

 

Käyn psykoterapiassa, suosittelen n.8e kerta kun kela maksaa loput.
Muuten kärsin ahdistuksesta, pakko-oireista ja en uskalla tuoda palavereissa mielipiteitä esille.
Kuitenkin olen avoin ja saanut paljon ystäviä aikuisena. Nykyään olenkin puhelias ystävien kesken.
Olen yli 40v joten ei tämä ole helpottanut mutta lääke Sepram auttaa kun alkaa ahdistus. Mulla on jaksoja joillain ei ole.

Kauanko olet käyttänyt sepramia? Onko vaikutusta fyysisiin oireisiin esim jännittäessä?

 

Miten kiusaaminen on vaikuttanut elämäänne? Oletteko päässeet siitä jotenkin yli?

nimin. kokemusta on ja kärsin vieläkin.. ikää 28.

 

Up