Koiranpentu ei tee tarpeita ulos, vaan omaan petiinsä! Missä vika?

Meillä on 9 viikkoinen koiranpentu, joka pelkää ulkona olemista. Kaikkea siellä: lehtien rapinaa, tuulta, lintuja, vesisadetta, toisten koirien haukkumista ja märkää nurmikkoa. Ulisee ja vinkuu vaan ja istuu oven takana odottamassa sisälle pääsyä. Sisällä sitten kiertää ympyrää kunnes menee paskalle ja kuselle omalle pedilleen. Ihmeellinen paikan valinta. Olen kuullut ja lukenut, etteivät koirat tee tarpeitaan petipaikalleen, mutta meilläpä tekee. Missä vika? Miten saan koiran oppimaan, ettei ulkona olemista tarvitse pelätä? Ja ettei pedille paskota/kusta?

 

Pentu on vasta vieroitettu emästään, ja se on vielä kriisissä. Pennun sopeutumiseen menee useimmiten se kaksi viikkoa, vasta sen jälkeen pentu alkaa oikeasti kiinnittyä uuteen perheeseensä. Tänä aikana viisas omistaja käyttää hyväkseen pennun epävarmuutta ja emon ikävää ja antaa sille runsaasti hellyyttä, on sen vierellä kun se tarvitsee apua ja luo siihen luottamuksellista ja vuorovaikutteista sidettä. Pennun kiintymys ja luottamus on avain myöhempään onnistuneeseen koulutukseen ja onnelliseen yhteiselämään. Alkuvaiheessa mikään ei ole niin tärkeää, kuin pennun luottamuksen saavuttaminen. Kaiken muun se kyllä oppii.

Ne kuset ja paskat pedillä on pikkujuttuja, niistä ei kannata stressata. Yhdeksänviikkoinen pentu ei ole vielä mitenkään sisäsiisti vielä moneen viikkoon, varsinkaan jos se on paniikissa ja pelokas. Itseäni pisti silmään tuo, että pentu istuu oven takana ulisemassa ja vinkumassa ja odottamassa sisään pääsyä. Etkö ole sen kanssa siellä ulkona? Sen turvana? Sinun aivan kaikkein tärkein tehtäväsi koiranomistajana on sosiaalistaa pentusi niihin rapiseviin lehtiin ja kaikkeen tässä maailmassa. Se onnistuu vain, jos kohtaat ne pennun mielestä pelottavat asiat pennun kanssa, rauhallisesti ja pentua rohkaisten ja tukien. Pentu ei selviä niistä tilanteista yksin, koska se on vain pentu. Se tarvitsee siihen omistajan, luotettavan ja turvallisen ihmisen jonka kanssa ihmetellä asioita.

Pentusi on ihan vauva vielä. Ole sen kanssa kärsivällinen ja lempeä. Se ei tiedä vielä mitään maailmasta. Kaiken minkä haluat sen oppivan, se oppii ajan kanssa.

 

Jos tilanne se, että pentu ei uskalla kohdata ulkomaailmaa, houkuttele se sinne lehtien ja muun jännittävän luokse vaikka nakinpalalla, kehu ja palkitse usein makupaloilla, ihan pienikin makkaran- tai lihapullan pala riittää. Päivä päivältä kauemmas ja kohti uusia asioita, kyllä se siitä rohkaistuu. Pieni on tosiaan vielä

Sitten kun ulkona pidemmän aikaa, ja tekee tarpeet ulos, vaikka pienenkin lirauksen, niin isot kehut ja makupalaa nassuun..

 

Pentu on vasta vieroitettu emästään, ja se on vielä kriisissä. Pennun sopeutumiseen menee useimmiten se kaksi viikkoa, vasta sen jälkeen pentu alkaa oikeasti kiinnittyä uuteen perheeseensä. Tänä aikana viisas omistaja käyttää hyväkseen pennun epävarmuutta ja emon ikävää ja antaa sille runsaasti hellyyttä, on sen vierellä kun se tarvitsee apua ja luo siihen luottamuksellista ja vuorovaikutteista sidettä. Pennun kiintymys ja luottamus on avain myöhempään onnistuneeseen koulutukseen ja onnelliseen yhteiselämään. Alkuvaiheessa mikään ei ole niin tärkeää, kuin pennun luottamuksen saavuttaminen. Kaiken muun se kyllä oppii.

Ne kuset ja paskat pedillä on pikkujuttuja, niistä ei kannata stressata. Yhdeksänviikkoinen pentu ei ole vielä mitenkään sisäsiisti vielä moneen viikkoon, varsinkaan jos se on paniikissa ja pelokas. Itseäni pisti silmään tuo, että pentu istuu oven takana ulisemassa ja vinkumassa ja odottamassa sisään pääsyä. Etkö ole sen kanssa siellä ulkona? Sen turvana? Sinun aivan kaikkein tärkein tehtäväsi koiranomistajana on sosiaalistaa pentusi niihin rapiseviin lehtiin ja kaikkeen tässä maailmassa. Se onnistuu vain, jos kohtaat ne pennun mielestä pelottavat asiat pennun kanssa, rauhallisesti ja pentua rohkaisten ja tukien. Pentu ei selviä niistä tilanteista yksin, koska se on vain pentu. Se tarvitsee siihen omistajan, luotettavan ja turvallisen ihmisen jonka kanssa ihmetellä asioita.

Pentusi on ihan vauva vielä. Ole sen kanssa kärsivällinen ja lempeä. Se ei tiedä vielä mitään maailmasta. Kaiken minkä haluat sen oppivan, se oppii ajan kanssa.

Erittäin hyvin sanottu

 

Piikille!

 

On kyllä huolestuttavan arka pentu.
Ottaisin kasvattajaan yhteyttä ja kysyisin, onko pentua sosiaalistettu toivotulla tavalla. TUon ikäinen normaali pentu suhtautuu erittäin uteliaasti maailmaan, eikä sitä pelota mikään.

Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mullekin tuli tuollainen arka pentu ja siitä koitui pelkkää harmia. Sain sen kovalla työllä opetettua, että ulkoilu on ihan jees. Sain sen kuta kuinkin normaaliksi, kun se oli 2-v. mutta ainoa riesa silloin oli kovien äänien pelko. Lopulta koirassa niksahti jotain ja se mm. puri lapsia ja suhtautui äärettömän vihamielisesti pieniä vauvoja ja taaperoita kohtaan. Eipä siinä sitten enää auttanut mikään, kun viedä se lopetettavaksi. Kokeiltiin kaikenlaista ennen viimeistä päätöstä.
Moni yritti vielä loppuvaiheessa puhua, että laittaisin koiran kiertoon. No en todellakaan laittanut. Sillä oli päässä vikaa, se olisi mennyt vieläkin enemmän sekaisin, jos olisin sen yhtäkkiä tyrkännyt vieraaseen ympäristöön, vieraalle ihmiselle.

Minkä rotuinen koirasi on?

 

Tervepäinen koira ei kuse petiinsä tai omistajan syliin. Ota yhteyttä kasvattajaan.