Kotimaan adoptio

Hei Kaikille

Teillä näyttää olevan jo tuolla yhdessä topicissa hyvät keskustelut menossa, mutta koska sen läpikahlaamiseen menee hetki, ajattelin aloittaa uuden topicin koskien nimenomaan kotimaan adoptiota.

Onko täällä sellaisia jotka ovat nimenomaan aikeissa adotoida kotimaassa? Tai onko paikalla jotain joka olisi jo saanut adotoitua kotimaasta?

Meillä taustalla lapsettomuus ja hoidot, ne ikävä kyllä johtivat umpikujaan, kun munasoluja ei vain enää ole. Nyt olemme sitten adoptioprosessissa. Elokuussa oli Pelan info, hakemus on palautettu ja joulukuussa on ensimmäinen tapaaminen.

Osaako joku kertoa vielä tarkemmin, että miten tapaamisen kannattaa varustautua? Tarvitseeko jotain papereita mukaan? Ja miten nuo välitehtävät käytännössä toimivat. En ole oikein löytänyt tarkkaa tietoa niistä mistään? Onko ne jotain essee tyyppisiä kysymyksiä johon kumpikin vastaa?

Lisäksi tietysti kiinnostaa, miten todennäköistä kotimaan adoptio on? Infossa puhuttiin paljon siitä että 5 vuottakin voi joutua odottamaan, ja takeita lapsen saamisesta sittenkään ole. Itseäni huolestuttaa myös tuo ikä, olemme molemmat 34v, eli käytännössäkö homma menee niin, että odotamme 5 vuotta (koska kotimaassa adotiolapsia on vähän) ja sitten pannaan luukut kiinni, koska me ollaan liian vanhoja?

 

Hei Ritva ja tervetuloa mukaan!

Tässä yksi kotimaanodottaja Meitä ei taida täällä montaa olla, mutta muutama kuitenkin.
Hienoa, kun olette saaneet prosessin alulle, siitä se lähtee.

Ensikäynnille ei tarvitse ottaa mitään mukaan, muuta kuin avoin mieli ja olette omia itsejänne. Meidän ensikäynnillä käytiin läpi lähinnä perhelomakkeeseen täytettyjä tietoja ja vähän motiiveja ja yleistä keskustelua tulevasta. Kotitehtävät tulevat joka käynnillä. Niissä on 4-5 kysymystä tietystä aihepiiristä, joihin kumpikin vastaa erikseen ja ne palautetaan ennen seuraavaa käyntiä. Meillä neuvonnat ovat olleet puolen vuoden välein, joillain nopeammallakin tahdilla. Neuvontakertoja ehkä 5-6, tämäkin määrä vaihtelee.

Lastahan ei koskaan voida luvata saavan adoptiossa, koska lapsitilanteet vaihtelee. Täytyy vaan pitää toivoa yllä! En usko, että ketään potkitaan oikeasti jonosta pois viiden vuoden jälkeen. Riippuu aika paljon missä päin suomea olette, että mihin tahtiin lapsia tulee suhteessa odottajiin. Tästä määräytyy tietysti odotusaika. Vuodet ovat erilaisia, lapsia tulee joskus enemmän, joskus taas huomattavasti vähemmän.

Mulle voi laittaa yksäriä, jos jää vielä joku kiinnostamaan

Esse

 

Hei Esse ja kiitos vastauksesta. On kiva löytää kohtalotovereita.
Ja kiitos kun selvensit edes vähän tuota neuvontaa.. Kovin vaitonaisia kaikki tuntuvat olevan noista välitehtävistä ja niiden sisällöistä, onko niistä kielletty puhumasta?

Minua kyllä kovasti mietityttää tuo lapsi tilanne, onko missään selvää tietoa siitä, että paljonko kotimaan odottajia on ja paljonko lapsia keskimäärin tulee? Kun miettii, että miten joka kuukausi on uusi info-tilaisuus ja ainakin meidän infossa oli meidän lisäksi 5 muuta paria, että hakijoitahan on oikeasti tosi paljon (osa tietenkin valitsee kv-adoption). Olisi siis kiva kuulla nimenomaan jo kotimaasta hiljattain adoptoineilta kokemuksia ja tietoa odotusajoista. Kaikki blogit jotka olen aiheesta löytänyt ovat jo muutaman vuoden takaisia ja se tilannehan muuttuu koko ajan...jos silloin on saattanut saada parissakin vuodessa lapsen, tilanne ei liene enää sama. Sitten taas toisaalta kuulin juurikn tutun tutulta, että olivat saaneet jo toisen adoptio lapsensa ja hakupapereiden palautuksesta kahden vuoden kuluttua lapsi oli ollut jo kotosalla..nämä tarinat ovat hyvin hyvin kannustavia

 

Hei ja tervetuloa!
Täällä myös yksi kotimaan odottaja. Neuvontakäynnillä kannattaa tosiaan olla oma itsensä. Minusta tuo neuvonta sana on ehkä vähän harhaanjohtava sillä enemmän se on tutustumista meihin tuleviin vanhempiin.
Me kävimme neuvonnassa kuukauden välein ja nyt vaan lähetetään n. 3-4 kuukauden välein sähköpostilla kuulumisia ja kerran vuodessa sitten tavataan. Tällaisessa prosessissa ei auta muu kuin katsoa positiivisesti tulevaisuuteen.

 

Moikka! Täällä myös kotimaan odottaja. Odotusta takana vuosia, sisältää neuvonta ajan. Neuvonta kertoja n.6kpl ja tapaamiset 6kk välein. Vaikka on hidasta hommaa niin itse tyytyväinen neuvonnan kestoon koska odotuksesta tulisi tosi pitkää jos vain odottaisimme
Viimevuosina en ole kuullut nopeista sijoituksista, yleisin odotus aika taitaa olla se reilu 4 vuotta. Ei ainakaan alle :| Olisi joskus kiva tietää paljonko meitä ihan oikeasti on? Aika iso osa ns.putoaa vuosien aikana, tulee raskauksia, eroja yms.jotka keskeyttää odotuksen. Ainakaan täällä netissä ei ole ruuhkaa kotimaan saralla, mutta mukavaa kun on muutaman juttu kaveri :heart:

 

Mistäspäin muut kotimaan odottajat ovat?
Me olemme Pohjois-Pohjanmaalta ja molemmat olemme 29-vuotiaita. Myös minua kiinnostaisi tietää paljonko meitä kotimaan odottajia oikeastaan on...aika moni viettää hiljaiseloa ja muutamat sitten kirjoittaa avoimesti. Todella vähän löytyy juttua ja keskusteluja kotimaan adoptiosta mikä on sinällään kyllä harmi. Itse olen jo asennoitunut siihen 4-vuoden odotteluun...se kyllä vaikuttaa tosi pitkältä ajalta, mutta nykyäänhän myös kv-adotioissa on pitkät jonotusajat. No ei kait se auta kuin odottaa odotuksen perään...

 

Hei kaikki ja kiva että muitakin kotimaan odottajia löytyy.
Me asutaan Tampereella. Eka neuvonta on siis 8.12.
Nyt mieli on kuitenkin jo pikkuhiljaa kääntymässä sijaisperheeksi ryhtymisen kannalle.
Ja erityisesti lyhytaikaiset sijoituset eli kriisiperhe toiminta kiinnostaa meitä kovasti.
Aion kyllä käydä vakavaa keskustelua sossutädin kanssa siitä, että miten tuo meidän ikä oikeasti vaikuttaa meidän mahdollisuuksiin ja odotusaikoihin. Jotenkin nyt on mieli jo kääntymässä siihen,
että antaa teidän nuorempien saada ne "omat" lapset. Mulle riittänee jos saan antaa rakkautta edes niille sijoitetuille. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö TARPEEKSI kovaa haluaisi omaa lasta, tottakai haluan. Mutta monen vuoden pettymykset hoidoissa ja se "sitku"-elämä on vaan vaatinut veronsa ja jotenkin sitä ei jaksaisi enää laittaa elämäänsä odotustilaan, jos sieltä ei sitä lasta lopulta saakkaan...

 

Heippa! Kiva nähdä, että muitakin kotimaan adoptiota toivovia on täällä mukana. Itse en ole kovastikaan viitsinyt tuonne toiseen ketjuun kirjoitella, koska asiat menevät kuitenkin niin erilailla kotimaisessa adoptiossa.
Eli olemme 29v/30v pariskunta Keski-Suomesta. Meillä myös lapsettomuus tausta. Hoidoissa kävimme, mutta ne veivät niin paljon voimia ja hermoja että päätimme siirtyä adoptioon.
Meillä neuvonta on nyt takana ja nyt odotellaan vaan. Kerran vuodessa olisi suunnitelma tavata noita Pelan ihmisiä. Meitä myös kiinnostaa tuo sijaisvanhemmuus. Mutta hieman epäselväksi jäi, onko mahdollista olla sijaisvanhempi jos odottaa adoptiolasta? Olemme kyllä suunnitelleet tukiperheeksi ryhtymistä. Jotenkin helpottaisi tätä odotusta.
Meillä oli aika positiivisella kannalla tuo meidän neuvoja. Hän sanoi, että odotus olisi 2 vuodesta eteenpäin. Saa sitten nähdä mitä tuo loppujen lopuksi tarkoittaa.
Meitäkin jännitti nuo kotitehtävät aluksi. Jotenkin ne tuntui tosi tekemällä tehdyiltä. Sanoimmekin, että emme osaa kirjoittaa paperille noita asioita. Puhuimme senkin edestä. Eikä tuo meidän neuvoja mitenkään meitä "nuhdellut". Välillä kun nuo tehtävät tehtiin edellisenä iltana, kiireellä kirjoitettuna muutamat rivit. Meidän neuvontakäynnit olivat tosi rentoja ja mukavia. Juttelimme noiden tehtävien pohjalta.

Eli tässä jotain pientä tietoa meistä. Kiva olisi kuulla teistä muistakin lisää.

 

Meillä myös takana lapsettomuutta, keskenmenoja ja kohtukuolemia. Rankkoihin hoitoihin ei lähdetty koska ennuste saada elävä lapsi sitäkään kautta oli melko huono joten adoptio tuntui sitten omalta jutulta ja tyytyväisiä ollaan päätökseen Myös meillä se neuvoja oli tosi mukava ja kun viimeisen kerran kävimme niin hän sanoi, että joku lapsi tulee saamaan meistä vielä hyvät vanhemmat Lämmitti ihanasti mieltä.
Meille ei sanottu mitään tästä odotusajasta, mutta ollaan siihen 4 vuoteen jo orientoitu.

ritva76 Ymmärrän täysin tunteitasi. Nuo jatkuvat pettymykset ja odotukset. Mutta tähän adoptioon olen lähtenyt mieli positiivisena ja jaksan uskoa, että tätä kautta me vielä saamme sen pienen ihmeen, vaikka siihen edelleen menisi vuosia.

 

Hei kaikille ja täältä kuulumisia taas:
Eka neuvonta Tamperella Pelassa on takana. Aika ristiriitaisin fiiliksen tässä sitä nyt mietin.

Positiivisia uutisia olivat, että ns. yläikärajaa ei ainakaan nyt ihan päivälleen noudateta ja jatkossa moiset ovat mahdollisesti poistumasa. Muistutteli kuitenkin siitä, että jos mietitään lapsen etua, ei ole hyväksi jos lapsen ja vanhempien ikäväli on yli 40vee. Myös jonoista hän puhui tosi positiiviseen sävyyn, eli 4 vuotta on tällä hetkellä se yleisin odotusaika. Joskus kuulemma lapsen saa jo aikaisemminkin. Mikä oli sinällään yllätys, koska infossa käskettiin valmiiksi asennoitua jo lähemmäs 5 vuoden odotukseen.

Nyt tarvii sitten puntaroida että kumpaa tietä me lähdemme kulkemaan...

 

Hei,
Mielenkiintoisia nuo eripituiset odotusajat, joita meille odottajille kerrotaan.
Olemme mieheni kanssa olleet kotimaan adoptiojonossa hitusen vaille 6 vuotta.
Eräille tuttavillemme juuri kerrottiin, että odotusajat ovat pidentyneet ja tällä hetkellä ne ovat keskimäärin 6v.
Että tällaista Etelä-Suomessa...

 

Hei,
Mielenkiintoisia nuo eripituiset odotusajat, joita meille odottajille kerrotaan.
Olemme mieheni kanssa olleet kotimaan adoptiojonossa hitusen vaille 6 vuotta.
Eräille tuttavillemme juuri kerrottiin, että odotusajat ovat pidentyneet ja tällä hetkellä ne ovat keskimäärin 6v.
Että tällaista Etelä-Suomessa...

HUI! Tehän olette jaksaneet odottaa todella kauan jo! Toivottavasti teidän odotus pian palkitaan. Meillä täällä pohjois-suomessa luvailtiin sellaisia 5 vuoden odotuksia. Itse tosiaan ollaan vasta vuosi odoteltu ja vuosia vielä edessä...onneksi tuo vuosi tuntui menevän nopeasti, mutta nyt taas tuntuu, että se aika hidastuu mitä kauemmin odotellaan.

Toivottavasti me kaikki vielä se oma pieni saadaan!

 

Hei pure love!
Viitaten vastaukseesi...
Täytyy tosiaan toivoa, että meidän kaikkien odottajien toive perheenlisäyksestä toteutuisi ja vieläpä mahdollisimman pian.
Olet oikeassa siinä, että mitä kauemmin odottaa, niin sitä hitaammin aika kuluu. Varsinkin tämä "loppu-ajan" odotus on todella tuskallista.
Tämän hetkiset odotusajat ovat mielestäni kohtuuttoman pitkät. Onko täällä muita Etelä-Suomen odottajia?

 

Hei! Me ollaan mieheni kanssa oltu nyt vuosi jonossa. Toinen neuvonta-aika on maaliskuussa. Käymme neuvonnassa puolen vuoden välein,mikä tuntuu tosi pitkältä ajalta. Kysyimme Pelasta voisiko neuvontaa nopeuttaa,mutta ei kuulemma ole "järkevää",kun odotusajat on niin pitkiä. Olisimme halunneet käydä neuvonnan nopeammin ja sitten jäädä odottamaan lasta. Olemme 30 ja 27 vuotiaita.

 

Niin ja olemme etelä Suomesta.

 

Hei! Me ollaan myös etelä-suomesta. Ensimmäinen neuvonta on tiistaina ja siitä johtuen on hieman perhosia vatsassa. Olemme päättäneet lähteä kotimaan adoptioon, jos meillä suinkin on siihen mahdollisuus. amj: oletteko saaneet minkäänlaisia arvailuja siitä, miten pitkä odotusaika voisi olla? Olemme yrittäneet löytää netistä kotimaanadoptiosta tietoja, mutta tietoja on löytynyt harmittavan vähän.

 

Jännä tosiaan miten eri paikoissa edetään tuon neuvonnan suhteen. Meillä koko neuvonta oli vuodessa ohi eli kävimme n. 2 kuukauden välein siellä. Nyt sitten päivittelemme tietojamme ja pidämme muutenkin yhteyttä sähköpostitse n. 4 kuukauden välein ja kerran vuodessa olisi tarkoitus aina sitten tavata.
Me mieheni kanssa alussa suunnittelimme kv-adoptiota, mutta neuvonnan edetessä meillä mieli sitten muutuikin tähän kotimaan adoptioon. Nykyäänhän melkein sama aika menee kv-adotiossa niin ajattelimme ensin yrittää tätä adoptiota ja jos ei lasta saadakkaan tätä kautta niin sitten siirrytään kv:n puolelle. En kyllä ole edes miettinyt, että ei lasta saataisi kotimaasta, mutta nykyään niin vähän lapsia annetaan adoptioon, että sekin mahdollisuus pitäisi ottaa huomioon. :/

 

Meille sanottiin että kestää 5-6 vuotta,mutta uskomme ihmeisiin,joten ei uskota että menee niin kauan. Lapsillehan etsitään sopivimmat vanhemmat,joten jonotusnumeroa ei ole. Nyt on sitä paitsi parina vuonna syntyvyys lisääntynyt.

 

Heippa! Mitäs muiden odotukseen kuuluu?
Haluaisin tietää miten te muut puhutte odotuksestanne? tarkoitan sukulaisille, kavereille ja esim. työkavereille? Itse olen kertonut että odotamme lasta ja saan paljon kysymyksiä johon vastaaminen joskus tuottaa ongelmaa..kun kaikkia asioita en haluaisi puhua. Kerron yleensä yleistietoa, eli sen mitä kuka vaan saisi tietää esim. netistä jos viitsii ottaa selvää. En siis kerro yksityiskohtia meistä vaan yleensä adoptiosta. Miten te muut? tietääkö tuttavanne odotuksestanne? =)

 

Hipsulle: Emme ole kovinkaan monelle adoptiostamme kertoneet. Minun töissä asiasta ei tiedä kukaan. Muutamat kaverit tietää ja sukulaiset. Kukaan ei oikeastaan kysele mitään. Lähinnä minun äitini kyselee, että milloin voisimme lapsen saada. Anoppia eniten huolestuttaa se, ettemme "ottaisi" alkoholistin tai huumeiden käyttäjän lasta. Se kyllä ärsyttää suunnattomasti. Ihan kuin olisimme kaupassa ja valitsisimme parhaan lapsen. Itse olemme ajatuksella, että lapsi "valitsee" meidät, että meille valitaan se sopivin lapsi.
Muuten odotukseemme ei kuulu oikeastaan yhtään mitään. Emme ole nyt olleet yhteyksissä Pelaan, joten todella hiljaiseloa vietämme. Meillä olikin, että kerran vuodessa sopisimme tapaamisen tai ilmoittelemme kuulumisista.

 

Oletteko kukaan kuulleet ns. kriteereistä, joilla ne onnekkaat lapsen saavat valitaan? Epäilen, että aika paljon vaikuttaa esim. taloudellinen tilanne, onko halua/kykyä jäädä lapsen kanssa kotiin, koulutus, "asema" yhteiskunnassa, isovanhempi ym. verkostot jne. Vai mitä mieltä olette? Jollainhan kriteereillä ne valintapäätökset on siellä sosiaalitoimessa tehtävä ja vaikea on kuvitella, etteivätkö em. tekijät vaikuttaisi. Mitään varsinaista jonoahan ei ole, vaan jotkut vaan saa ja toiset ei joistain tarkemmin määrittelelmättömistä syistä johtuen.

Me ollaan vasta harkintavaiheessa ja huomasin, että tällaista keskustelua ei oikein löydy mistään.

 

Suvimarjatta: En tosiaan tiedä kriteereistä, millä perusteella ne vanhemmat valitsee. Jotain kyllä meidän sosiaalityöntekijä sanoi noista valintaperusteista. Eli ensin katsotaan onko lapsen biologisilla vanhemmilla jotain toiveita lapsen sijoituksesta. Monesti kuulemma toivovat esim. maaseudulle, perheeseen jossa on eläimiä. Sitten tietysti katsovat kotipaikkakunnan. Eli ei laiteta lasta ainakaan samalle paikkakunnalle, mistä biologiset vanhemmat ovat. Muuta ei oikeastaan puhunut. No tietysti on sitten niitten adoptiovanhempien toiveet, eli siis toivooko tyttöä tai poikaa, tietyn ikäistä ym.
Itse olen vähän samaa miettinyt, että millä perusteella vanhemmat valitaan jonosta. Siis pakkohan jotain muitakin perusteita on olla. Vai vedetäänkö sopivista vanhempiehdokkaista sitten pitkäätikkua.
Noista mitä luettelit kriteereiksi, voisi olla perääkin. Meillä ainakin kovasti kotikäynnillä kyseltiin juuri tuota kotiin jäämistä lapsen kanssa, lähimpien koulujen ja hoitopaikkojen sijaintia, verkostoja. Ja todellakin meillä melkein "takerruttiin" meidän sukulaisten läheisyyteen. Kun asumme todella tiiviisti koko iso suku. Paljon myös kyselivät meidän taloudesta, koska olemme juuri rakentaneet talon. Että onko varaa jäädä kotiin lapsen kanssa ym...

 

Ihanaa kuulla Fairytail, että saittekin sitten ihanan lapsen vähän nopeammin. Olisiko mitenkään suuntaa antavasti mahdollista kuulla niitä "tiukkoja" kriteereitä, joita bioäiti oli teidän tapauksessa laittanut? Toki ne ovat yksilöllisiä, mutta silti avartaisi vähän tätä harmaata aluetta.

Itse olen ollut ns. kasvattilapsena isovanhemmillani ja asuin silloin maalaistalossa, joka kieltämättä jälkikäteen ajateltuna oli kyllä ihan mahtava kasvuympäristö hieman kovia kokeneelle lapselle. Kun maatilalla ne vanhemmat tai ainakin toinen on usein kotona ja kuitenkin tekee työtä, mutta siten, että kun lapsi tulee kotiin esim. koulusta, niin aina on joku kotona, niin onhan se ihanaa. Samoin se, että on tilaa olla ja elää pihoissa ja metsissä, on melko turvallista suhteessa kaupunkielämään, oppii luontevan suhteen työhön parhaassa tapauksessa, on muita sukulaisia ja sukupolvia ehkä lähellä luontevasti ja jos kyse on ihan ns. kunnon maatilasta, varojakin on usein siten, että ei ole vaaraa joutua taloudellisiin vaikeuksiin, vaikka esim. vanhempi kuolisi/sairastuisi. Tosin minun mummu ja pappa olivat aika tarkkoja rahan käyttäjiä, vaikkei olisi ollut ns. pakko, joka ärsytti kyllä nuorena.

Itse emme asu maatilalla, omakotitalossa varmaankin kyllä siinä vaiheessa, kun lapsi olisi tulossa ja siten, että toiset isovanhemmat olisivat kohtuu matkan päässä ja heillä ei ole muita lapsenlapsia. Maatilalle emme kyllä varmaan ikinä tule muuttamaan, mutta haja-asutusaluelle mahdollisesti kyllä. Varsinaisia kotieläimiä ei varmaankaan tule, mutta lemmikkielämiä ehkä. Meilläkin lapsena oli pysyvästi vain koira, mutta kieltämättä sain pienenä sitten ns. kesäkanoja ja kesälampaatkin, jotka olivat aivan mahtavat jutut silloin.

Mitä enemmän tätä maalaisasumista, mitä ilmeisesti monet bioäidit toivovat, mietin, sitä enemmän kyllä ymmärrän heitä, vaikken ehkä itse samanlaista pysty tarjoamaankaan, enkä sillä ainakaan ihan samalla tavalla pysty "kilpailemaan".

 

Haluaisin tietää miten te muut puhutte odotuksestanne? tarkoitan sukulaisille, kavereille ja esim. työkavereille?

Me olemme olleet aika avoimia tämän prosessin suhteen. Lähipiiri sekä työnantaja tiesi lapsettomuushoidoista, joten tämä oli luonnollista kertoa jatkona. Osa työkavereista tietää myös. Minusta oli reilua kertoa esimiehelle tästä, jotta tietää, että saatan sitten joku kaunis päivä jäädä yllättäin pois töistä.

Toki tämä avoimuus vaikuttaa myös sitten niihin ahdistaviin kyselyihin ja pohdintoihin asiasta tietämättömillä, kuten "toivon teille edelleen sitä omaa lasta, tiedän sen ja sen, joka tuli raskaaksi ado-prosessin aloitettuaan", " joko teille kohta tulee lapsi?" jne. Mutta suurimmaksi osaksi olen saanut kovasti tukea tähän odotukseen ja vilpittömiä kysymyksiä prosessista.

 

Minä olen myös miettinyt mitkä asiat vaikuttavat juuri siihen, että tietty lapsi pääsee tiettyyn perheeseen. Meillä ei kyselty kumpaa sukupuolta toivomme, mutta esim. tukiverkostoa ja toisen jäämistä kotiin lapsen luo pidettiin tärkeinä. Myös sitä, että onko mieheni valmis vähentämään omia harrastuksiaan kun ja jos lapsi tulee.Tärkeänä pidettiin myös minun työtaustaani ja opintoja nuorten psykiatriselta puolelta...
Meillä minun lähimmät ystäväni ja perheet tietävät "odotuksesta". En ole halunnut kertoa asiasta juuri tuon takia, että ihmiset puhuvat, että ei sitä tiedä jos te sittenkin saisitte oman biolapsen. Eivät ymmärrä, että meillä se ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Muuten meidän odotus on hiljaista ja elellään päivä kerralla