Kuinka kauan voi petetyn viha kestää?

Kuinka monta vuotta voi olla katkera ja kostaa, jopa omien lapsiensa kautta?
Mun 7 vuoden "oppimäärä" ei tätä enää mulle selitä. Miten voi olla vuosia miellyttävä ja kiva ja hoitaa asioita yhdessä ja sitten taas pamauttaa jotain tosi kitkerää?
Kuinka kauan voi ihminen olla katkera?

 

Mä olen ollut jo kaks vuotta katkera ja edelleen olen aina enempi ja enempi....

 

Voi sitä olla vaikka koko elämänsä. Ihminen voi muuttua paljon, kun häntä oikein pahasti satutetaan.

 

.....jo asioita ei pysty hyväksymään ja jättämään taakseen. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta asioiden tilan voi hyväksyä ja jatkaa tältä pohjalta omaa elämää ja jättää taakseen entisen elämän. Katkeruus vaan syö miestä/naista. Se ei ole elämää kantava voimavara...

 

Katkeruus on jo mennyt, mutta vaikka asiasta alkaa olla 10 vuotta, nostattaa sen ajatteleminen vieläkin vihan pintaan.
Mutta kostotoimien suunnittelut on jääneet aikoja sitten.

 

Omille tunteillehan ei voi mitään mut silti pitää osata käyttäytyä eikä käyttää esim. lapsia vihan välikappaleena. Oman elämän siinä vihoissaan kärvistellessä pilaa vaikka suunitelma on varmaan pilata vihan kohteen elämä.

 

Voi sitä olla vaikka koko elämänsä. Ihminen voi muuttua paljon, kun häntä oikein pahasti satutetaan.

mä en ole enää katkera,mut en koskaan unohda ja asian ajattelu tekee kyllä vihaiseksi aina,se on varma. Monet on sanoneet et oon muuttunu,oon kuulemma "kovempi ja kylmempi ja välinpitämättömämpi" ku ennen. Oon aina ollu suhteellisen kiltti ihminen jne. Vähän se harmittaa itseäkin,kun on muuttunut,mut vaikka kuinka yritän olla samanlainen kuin ennen,ni ei se onnistu... Kaikki naiviuus ja ihmisiin uskominen on karissu kyllä...

 

Voi sitä olla vaikka koko elämänsä. Ihminen voi muuttua paljon, kun häntä oikein pahasti satutetaan.

mä en ole enää katkera,mut en koskaan unohda ja asian ajattelu tekee kyllä vihaiseksi aina,se on varma. Monet on sanoneet et oon muuttunu,oon kuulemma "kovempi ja kylmempi ja välinpitämättömämpi" ku ennen. Oon aina ollu suhteellisen kiltti ihminen jne. Vähän se harmittaa itseäkin,kun on muuttunut,mut vaikka kuinka yritän olla samanlainen kuin ennen,ni ei se onnistu... Kaikki naiviuus ja ihmisiin uskominen on karissu kyllä...

Niin kävi täälläkin.

 

Epäoikeudenmukaisuutta kokeneen ihmisen viha ja kauna voi kestää koko loppuelämän. Joku saattaa muistella veilä vanhana lapsuudessaan kokemiaan ikävyyksiä.

 

Katkeruus on jo mennyt, mutta vaikka asiasta alkaa olla 10 vuotta, nostattaa sen ajatteleminen vieläkin vihan pintaan.
Mutta kostotoimien suunnittelut on jääneet aikoja sitten.

Näin myös meillä. Meillä vielä ton petturuuden seurauksena sattui useita asioita, joiden ylipääseminen vei todella kauan.

 

Ihan vapaasti keskustelua kehiin. Puolelta ja toiselta. Sana ihan vapaa tässä ketjussa tästä aiheesta.

Auttakaa mua oppimaan ja ymmärtämään.

 

Ikuisesti, jos asioita ei selvitetä ja käydä läpi. Mutta yleensä tekijällä ei ole halua käydä niitä läpi, joten pettyneen täytyy ne käsitellä yksin ja se on vaikeaa.

 

Mä en päässyt katkeruudesta yli,mies petti kerran ja meidän 13v.liitto meni siinä.
Vihaan exää ja olin aina ollut uskollinen ja kiltti pullantuoksuinen vaimo hänelle.
Eron jälkeen päätin ettei ikinä enään suhdetta ja itse harrastan sitten vaan yhden illan juttuja.

 

Odotan sitä tunnetta kun ei enää tunnu miltään....

 

Mä en jaksanut olla katkera enkä vihainen hirveän kauan. Itse asiassa toivuin ehkä epänormaalin nopeasti pettämisestä, mutta luultavasti mun tunteet oli pettämisen tullessa ilmi jo aika kuolleet, olin epäillytkin miestä jo kauan.

Joskus huvittuneena mietin, että mua kaikkien niiden vuosien aikana häiritsi enemmän miehessä mm. kaapinovien auki jättäminen, kuin se toisen naisen paneminen.

 

nyt kun funtsin tota juttuu niin voi olla että oon vielä katkera. :ashamed:

Tosta on nyt jo kohta 3 vuotta, mä edelleen muistan joka ainoan sanan eleen ja ilmeen. :/

 

Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että tavallaan olen unohtanut katkeruuden, enkä ole koskaan halunnut kostaa. Mutta miehelläni on jostain syystä tapana antaa turhia lupauksia ihan pienissä arjen asioissa ja toisaalta jättää joitakin minun mielestäni tärkeitä asioita kertomatta, joista olen sitten myöhemmin kuullut. Vaikka ne eivät ole olleet (sen jälkeen kun asia on selvitetty) maata mullistavia asioita, niistä tulee aina mieleen se, voiko mieheeni vieläkään luottaa. Eli minun kokemukseni mukaan pettäjän tulee ansaita omalla toiminnallaan petetyn luottamus. Ja sitä ei voi tietää miten pitkään se kestää. Jos mieheni pettämisen jälkeen hän olisi aina ollut sanansa mittainen mies pienissäkin asioissa, voisin luottaa häneen paremmin, enkä kantaisi kaunaa vanhoista asioista. Nyt ne tulee välillä esiin keskusteluissamme, kun puhumme miehen luotettavuudesta.

 

Lisää..?

Tää on vaikea aihe, tiedän. Kiitos teille jotka ootte jo vastanneet, voisitteko vielä jotenkin eritellä lisää tunteitanne? Kuinka se viha sisällänne on mahdollisesti muuttunut/ muuttanut muotoaan vuosien saatossa?

 

Ymmärtääkseni katkera voi olla vaikka lopun elämäänsä. Toivon totisesti, että exäni osalta katkeruus ja inho hellittäisivät (erosta useampi vuosi): välillä asioita on helppo hoitaa, mutta sitten taas yllättää se, että jonkinasteinen inho onkin päällimmäisenä (olin se, joka halusi eron pitkästä parisuhteesta). Nähtävästi jätetty osapuoli ei pysty kovin helposti ymmärtämään, että kyllä jättäjälläkin voi olla todella vaikeaa syyllisyytensä jne. kanssa: jopa niin vaikeaa, että se uhkaa omaa henkeä.

 

Kuinka moni on jäänyt suhteeseen, jossa toinen on pettänyt? Ja onko pettäjä tehnyt sen uudelleen? Itse haluaisin kovasti jatkaa avioliittoa ja päästä asian yli, mutta välillä tuntuu, ettei siinä ole mitään järkeä. Ristiriitaisia tunteita on paljon...

 

yritettiin kolme vuotta sitten olleen pettämisen jälkeen paikata ja purkaa tilannetta, mutta nyt on käyny selväksi ettei se muuksi muuttunut. Ero edessä jahka saahaan paperit ja asumiset yms. järjestettyä. Kuvaa luottamista kun en usko ennenku nään..

 

minä olisin varmaan loppu elämäni katkera ja vihainen ja piikikäs aviomiehelleni jos pettäisi.

 

varmaan loppuelämän ainakin mulla. tai ei ehkä koko ajan mutta ajoittain kun juttu muistuisi mieleen

 

minä olisin varmaan loppu elämäni katkera ja vihainen ja piikikäs aviomiehelleni jos pettäisi.

kiitos näistä sanoista, oikeesti. Tässä jo kerkesin miettiä oonko joku pahansisuinen kummajainen.toinen kokee kohtuuttomana vihan ja katkeruuden..

 

minä olisin varmaan loppu elämäni katkera ja vihainen ja piikikäs aviomiehelleni jos pettäisi.

kiitos näistä sanoista, oikeesti. Tässä jo kerkesin miettiä oonko joku pahansisuinen kummajainen.toinen kokee kohtuuttomana vihan ja katkeruuden..

ei sitä luottamusta saisi enää millään takaisin, sitä minkä varaan kaikki on rakennettu eli yhteinen tulevaisuus.