Kuinka pitkään realistisesti "voimme" asua kolmiossa? (2 lasta)

Meille on tarjolla kaksi asumisoikeusasuntoa, toinen kolmio, toinen neliö. Neliössä on n. 150€/kk korkeampi vastike. Lapset on 4 v ja 1 v, tyttö ja poika. Jossain kohtaa tulee ajankohtaiseksi omat huoneet, mutta missä iässä teillä sellaisia on alettu kinuamaan? :O Ja haluamme sellaiset lapsille taata, jos ja kun he niin alkavat kokea että haluavat.

Tarkoitus olisi asossa asuessa säästää omaan kotiin, mutta säästötavoite nykyisellään on aika hurja, n. 20 000€, siihen siis menee useampi vuosi (n. 6 v). Jos nyt muuttaisimme kolmioon, jäisi 100-200€ enemmän kuukaudessa säästöön ja omaan asuntoon olisi rahat säästössä n. 4-5 vuoden päästä. Jos taas neliöön, siinä kuitenkin pystyisi asumaan väljemmin ja pidempään tarvittaessa ilman muuttopaineita isompaan.

 

kunnes tulee lisää lapsia, tai kun lapset täyttävät 10 vuotta

 

50-luvulla nelihenkinen perhe asui yksiössä.

 

Ottaisin kolmion tuossa tilanteessa. Meillä on kolme lasta ja he olisivat halunneet olla kaikki samassa huoneessa. Esikoista yritettiin omaan huoneeseen, mutta ei onnistunut ennenkuin kouluiässä. Mielestäni lapset voivat hyvin olla samassa huoneessa 10- vuotiaiksi. Pitempäänkiin menee, jos muuta mahdollisuutta ei ole.

 

No mun isä, hänen 6 sisrusta ja vanhemmat on asunut 70 neliöisessä kolmiossa. Ja kaikki on ihan tervepäisiä. Että miten se ottaa...

Toki huoneet voi olla omat lapsille, silloin kun varallisuus siihen riittää. Mutta ei se ole mikään must.

 

No olen itsekkin ollut sisarusten kanssa samassa huoneessa 15-vuotiaaksi. Pärjää joo, mutta aika riidantäyteisiä oli vikat vuodet. Ollaan mitoitettu lapsiluku niin, että itsellä on varaa antaa lapsille omat huoneet.

Kiitos vastauksista, varmaan se kolmio riittää meille sitten hyvin vielä Viihtyvät vielä hyvin yhdessä ja pienempi nukkuu muutenkin meidän kanssa samassa huoneessa varmaan parivuotiaaksi.

 

Viimeistään 12v. Mä olin veljen kanssa samassa huoneessa ja se oli vittumaista.
Nyt olen 1 lapsen kanssa kolmiossa. Mä en halua nukkua olohuoneessa. Olohuone ja makkari pitää olla erikseen.

 

Kouluiässä, kun kavereita alkaa käymään, on kiva, että kaikilla on omat huoneet.

Omat koulukaverini lapsuudessa kärsivät suuresti, kun ei ollut omaa huonetta. Toiselle tehtiin lopulta yläasteella oma koppero talon vaatehuoneeseen ja toinen ystävä taisi olla n. 12 vuotias, kun sai myös oman pienen huoneen. Sitä oli kaivattu jo monta vuotta.

 

50-luvulla nelihenkinen perhe asui yksiössä.

Juuri näin! Nykyisin pidetään itsestään selvyytenä että tilaa pitää olla ja jokaisella lapsella oma huone. Ei ennen niin ollut ja hyvin sitä elämää elettiin silloinkin.

 

Juuri näin! Nykyisin pidetään itsestään selvyytenä että tilaa pitää olla ja jokaisella lapsella oma huone. Ei ennen niin ollut ja hyvin sitä elämää elettiin silloinkin.

Mitä tarkoitat "itsestäänselvyydellä"? Mitä itsestäänselvyyttä on siinä, että hankkii lapsia vain sen mukaan mihin on varaa, säästää isompaan asuntoon VUOSIA ja sillä aikaa asutaan suht ahtaasti? Me asuttiin esikoisen ekat elinvuodet kaksiossa, ei ollut omaa huonetta. Eli mikä ihmeen itsestäänselvyys??? Ei ne omat huoneet ainakaan meidän lapsille taivaasta tule putoomaan itsestäänselvyytenä, kyllä siinä isi ja äiti saa duunia ensin paiskia ja vyötä kiristää että on kolmen makuuhuoneen taloon varaa

Oma mummo muuten asui yksiössä (tupa) kuuromykän isän ja kolmen isoveljen kanssa. Äitinsä kuoli kun oli ihan pikkuinen. Traumat jäi ja edelleen näin 80-vuotiaana muistelee kuinka vaikeeta ja kamalaa se oli teini-ikäisenä tyttönä niin asua. Tuvassa oli uuni, jolla lämmiteltiin pesuvettä ja kerran viikossa pääsi saunaan kaupungille jos joku sukulainen sattu viemään. Kyllä siinä aikamoisia käytännön ongelmiakin oli mm. kuukautisten suhteen nuorella tytöllä. Tämä on taas tätä menneiden aikojen glorifiointia, ei kuule ihmiset silloinkaan (tai etenkään silloin) moni niin kovin hyvin voinut. Onneksi nykyään ei enää asiat ole niin pahasti useimmalla meistä. Meillä on asiat hyvin, mutta ei ne meikäläisellekkään itsestäänselvyys ole, eikä sitä rahataikaseinää ole edelleenkään keksitty mikä syytää asuntoja joista jokainen saa oman huoneen.

 

Mitä tarkoitat "itsestäänselvyydellä"? Mitä itsestäänselvyyttä on siinä, että hankkii lapsia vain sen mukaan mihin on varaa, säästää isompaan asuntoon VUOSIA ja sillä aikaa asutaan suht ahtaasti? Me asuttiin esikoisen ekat elinvuodet kaksiossa, ei ollut omaa huonetta. Eli mikä ihmeen itsestäänselvyys??? Ei ne omat huoneet ainakaan meidän lapsille taivaasta tule putoomaan itsestäänselvyytenä, kyllä siinä isi ja äiti saa duunia ensin paiskia ja vyötä kiristää että on kolmen makuuhuoneen taloon varaa

Oma mummo muuten asui yksiössä (tupa) kuuromykän isän ja kolmen isoveljen kanssa. Äitinsä kuoli kun oli ihan pikkuinen. Traumat jäi ja edelleen näin 80-vuotiaana muistelee kuinka vaikeeta ja kamalaa se oli teini-ikäisenä tyttönä niin asua. Tuvassa oli uuni, jolla lämmiteltiin pesuvettä ja kerran viikossa pääsi saunaan kaupungille jos joku sukulainen sattu viemään. Kyllä siinä aikamoisia käytännön ongelmiakin oli mm. kuukautisten suhteen nuorella tytöllä. Tämä on taas tätä menneiden aikojen glorifiointia, ei kuule ihmiset silloinkaan (tai etenkään silloin) moni niin kovin hyvin voinut. Onneksi nykyään ei enää asiat ole niin pahasti useimmalla meistä. Meillä on asiat hyvin, mutta ei ne meikäläisellekkään itsestäänselvyys ole, eikä sitä rahataikaseinää ole edelleenkään keksitty mikä syytää asuntoja joista jokainen saa oman huoneen.

No kovin pitkälle viet keskustelua, kun puhutaan tyttöjen kuukautisista ja omasta huoneesta noin niinkun samassa asiayhteydessä. Itsestäänselvyydellä tarkoitan sitä, että on enemmän normaalia että kaikilla pitää olla oma huone. Nyt ihmetellään jopa sitäkin, että kolme lasta nukkuu samassa omassa lastenhuoneessaan. Kyllähän nyt jokaisella pitää oma huone olla ja 3 samassa on ehdottomasti liikaa.

Enkä ole sanonut että ennen oli paremmin. Kyllä oma huone on tietenkin kiva. Jos sen vaikka vielä kultaisella ovenkahvalla saisi, niin aina vaan paranisi. Mutta ihmiset pärjäisi vähemmälläkin. Se mikä on nyt normaalia, oli ennen luksusta.

 

50-luvulla nelihenkinen perhe asui yksiössä.

50-luvulla ei ollut myöskään kännyköitä tai tietokoneita, eikä jääkaappeja, sähköliesiä tai mikroaaltouuneja. Huussissa käytiin pihan perällä ja hyvä oli, jos saunaan pääsi kerran viikossa.

Ennen oli ennen ja silloin elettiin olosuhteiden pakosta ahtaasti yhdessä tuvassa koko perhe. Varmasti olisi silloinkin ihmiset halunneet asua tilavammin, mikäli siihen olisi ollut mahdollisuus.

 

Omaa huonetta ruvetaan toki kinuamaan alle kouluikäisenä, ja se on ihan maailmanloppu kun ei sitä heti saanut, mutta nyt kun sen on saanut, ei siellä kuitenkaan voi nukkua vielä koululaisenakaan, vaan iltayöstä tie vie edelleen vanhempien sängyn viereen nukkumaan, ja leikitkin leikitään olohuoneessa. Eli sanoisin, että oma huone on oikeasti ajankohtainen vasta 8v. ja ylöspäin, jos vielä silloinkaan. Mutta toki sitä kinutaan jo vuosia aikaisemmin, kuten kinutaan myös omaa ponia, omaa lemmikkikengurua ja ikuista karkkipäivääkin.

 

No kovin pitkälle viet keskustelua, kun puhutaan tyttöjen kuukautisista ja omasta huoneesta noin niinkun samassa asiayhteydessä. Itsestäänselvyydellä tarkoitan sitä, että on enemmän normaalia että kaikilla pitää olla oma huone. Nyt ihmetellään jopa sitäkin, että kolme lasta nukkuu samassa omassa lastenhuoneessaan. Kyllähän nyt jokaisella pitää oma huone olla ja 3 samassa on ehdottomasti liikaa.

Enkä ole sanonut että ennen oli paremmin. Kyllä oma huone on tietenkin kiva. Jos sen vaikka vielä kultaisella ovenkahvalla saisi, niin aina vaan paranisi. Mutta ihmiset pärjäisi vähemmälläkin. Se mikä on nyt normaalia, oli ennen luksusta.

Sinä sanoit että 50-luvulla oli normia asua samassa huoneessa koko perhe ja ihan onnellisia oltiin. Minä sanoin että niin asuttiin ja monissa se aiheutti jo silloin ahdistusta, ihan jo yksistään monien käytännön asioiden vuoksi - joista kuukautiset oli vain yksi esimerkki. Silloin kun ei ollut monissa tuvissa juoksevaa sähköä ja vettä ym itsestäänselvyyksiä, p*skalla käytiin pihan perällä huussissa, eikä se mitään onnea ollut.
Meillä on tyttö ja poika, joten on aivan luonnollista että teini-iässä on käytännönkin kannalta mukavempaa kaikille jos molemmilla lapsilla on oma huone ja oma rauha.

Tottakai pärjää vähemmälläkin. Mutta omat huoneet ei silti minusta ole mitään "luksusta". En ymmärrä miten kommenttisi liittyy alkuperäiseen kysymykseeni ja nuo kultaiset ovenkahva kommentit on silkkaa vittuilua.

 

Jatkan samalla 50-luvun linjalla jolloin asuttiin koko perhe yksiössä.
Toki, mutta ei sielä sisällä ollut muita kuin äiti korkeintaan pienimpien kanssa. Isä oli pitkät päivät töissä tai teki kahta työtä, lapset koulussa jonka jälkeen juoksivat keskenään pihalla kun kenenkään kotia ei mahtunut leikkimään. Kesät (alle kouluikäisetkin) lapset viettivät kesäsiirtoloissa. Joten kyllä se yksiö riitti kun sielä käytiin vain nukkumassa.

 

me asutaan kolmiossa... 1 aikuinen ja 4 lasta... hyvin sopii

 

Kunnes lapset muuttavat omilleen. Sitten voi muuttaa kaksioon. Kyllä kaksi sisarusta ihan hyvin pystyy huoneen jakamaan, ellei se ole ihan mini. Ja onpahan jotain motivoimassa muuttamaan omaan asuntoon. Mä elin ihan vauvasta 18-vuotiaaksi siskon kanssa samassa huoneessa. Ei ollut ongelmia. Oli kivempi olla yhdessä. Ehkä se teki meistä läheisempiä kuin useimmat sisarukset on.

 

Sinä sanoit että 50-luvulla oli normia asua samassa huoneessa koko perhe ja ihan onnellisia oltiin. Minä sanoin että niin asuttiin ja monissa se aiheutti jo silloin ahdistusta, ihan jo yksistään monien käytännön asioiden vuoksi - joista kuukautiset oli vain yksi esimerkki. Silloin kun ei ollut monissa tuvissa juoksevaa sähköä ja vettä ym itsestäänselvyyksiä, p*skalla käytiin pihan perällä huussissa, eikä se mitään onnea ollut.
Meillä on tyttö ja poika, joten on aivan luonnollista että teini-iässä on käytännönkin kannalta mukavempaa kaikille jos molemmilla lapsilla on oma huone ja oma rauha.

Tottakai pärjää vähemmälläkin. Mutta omat huoneet ei silti minusta ole mitään "luksusta". En ymmärrä miten kommenttisi liittyy alkuperäiseen kysymykseeni ja nuo kultaiset ovenkahva kommentit on silkkaa vittuilua.

Ei tarvi mennä 50-luvulle ja ulkohuusseihin. Ihan kuules vaikka 80- ja 90-luvulla oli normaalia että siskokset oli samassa huoneessa. Nyt 2000-luvulla on vasta tullut tämä ajatus, että jos jokaisella lapsella ei ole omaa huonetta, niin se on poikkeavaa. Ja edelleenkin ei väitä etteikö se helpota elämää, mutta jos omia huoneita ei ole, ei sen pitäisi tehdä elämästä jotenkin kurjaa ja köyhää. Se että jos rahaa on niin tottakai, mutta monta asiaa elämässä on mun mielestä tärkeämpää kuin että jokaisella lapsella pitää olla oma huone.

 

80-luvulla olis ollu outoa jos 2 lapsisessa perheessä molemmilla lapsilla olis ollu oma huone. Ylimääräisestä huoneesta tehtiin vierashuone ja vieraita kävi yökylässä. Nykyään jos joku tuleekin matkan takaa, niin aina otetaan hotelli. Oi aikoja

 

80-luvulla olis ollu outoa jos 2 lapsisessa perheessä molemmilla lapsilla olis ollu oma huone. Ylimääräisestä huoneesta tehtiin vierashuone ja vieraita kävi yökylässä. Nykyään jos joku tuleekin matkan takaa, niin aina otetaan hotelli. Oi aikoja

Höpöhöpö. Meillä oli jo 70-luvulla useimmissa tuttavapiirin perheissä lapsilla omat huoneet. Ihan tavallisia duunariperheitä kaikki olivat.

 

Ei tarvi mennä 50-luvulle ja ulkohuusseihin. Ihan kuules vaikka 80- ja 90-luvulla oli normaalia että siskokset oli samassa huoneessa. Nyt 2000-luvulla on vasta tullut tämä ajatus, että jos jokaisella lapsella ei ole omaa huonetta, niin se on poikkeavaa. Ja edelleenkin ei väitä etteikö se helpota elämää, mutta jos omia huoneita ei ole, ei sen pitäisi tehdä elämästä jotenkin kurjaa ja köyhää. Se että jos rahaa on niin tottakai, mutta monta asiaa elämässä on mun mielestä tärkeämpää kuin että jokaisella lapsella pitää olla oma huone.

Aha. Olenko jossain väittänyt että oma huone on elämän tärkein asia? Tai että on jotenkin epänormaalia, jos lapsilla ei ole omaa huonetta? En mielestäni. Enkä ole huomannut tuollaista yleisessä asenneilmapiirissäkään. Sanoin vain miten meidän perheessä asia tullaan hoitamaan ja pohdin missä vaiheessa keskimäärin asiaan kannattaa alkaa varautumaan asunnon vaihdon merkeissä.

Itse olen syntynyt 80-luvulla, ollut lapsi läpi 90-luvun, ja jo silloin minulla oli lukuisia kavereita joilla oli oma huone. Ei siinä mitään kummallista silloinkaan ollut. Osalla oli, osalla ei. Ihan niinkuin nykyäänkin. Tällä hetkellä kun kaveripiirissäkin mukulat on kaikilla vielä pieniä, ei kenelläkään vielä taida olla omaa huonetta vaan sisarukset punkkaa samassa. Eli se siittä nykyajan pakosta.

Jos jotain yleistyksiä haluaa tehdä, niin sellaisen kyllä olen huomannut omasta lapsuudesta läpi tähän päivään, että huoneen aikuisuuteen saakka jakavat sisarukset ovat aika monesti samaa sukupuolta.

 

Me asutaan kahden lapsen kanssa kolmiossa, lapset 10 ja 8 v tyttö ja poika. Ihan hyvin on sujunut, ei ongelmia. Ellei sitten murrosikä keikuta laivaa.

Me sijoitimme sängyt eri seinille ja väliin tilanjakajaksi kirjahylly, on tavallaan oma tila molemmilla vaikka sama huone.

 

Mä olen asunut kahden lapsen kanssa kolmiossa nyt 3 vuotta. Molemmilla omat huoneet, heillä ikäeroa sen verran että yhteinen huone ei oikein toimisi. Ja koululaisella mun mielestä pitää olla oma huone.
Mun sänky on olkkarissa enkä pidä sitä ongelmallisena, tykkään oikeastaan kovasti.

Mitään kiirettä meillä ei ole tästä pois, on niin loistavalla paikalla ja edullinen asua.

Mun lapsuudenkodissa oli myös 3 huonetta, mulla ja siskolla omat huoneet, vanhemmat olkkkarissa.
Muutettiin tuohon asuntoon kun olin 3v, vanhemmat muuttivat siitä pois (erosivat) kun olin 25v.

 

Aikanaan meillä kotona oman huoneen sai n 10v ja se oli sopiva maksimi, oisin ottanu toki aiemminkinn jos ois ollu tarjolla.
Nyt meillä on lapset 2-5-7 ja nukkuvat samassa, ei ole kukaan hinkunut omaan. Lisäksi yksi huone on pelkästään leikkihuone joten tilaa on olla rauhassa ja sellaiseen leikkiin johon taapero ei mahdu mukaan. Nyt koulun alkaessa myös löksyihin voi käyttää tuota huonetta tai keittiön pöytää. Meillä ajatuksena on että jatkossa vanhimmalla olis oma huone ja talon suurin huone jaettuna väliseinällä kahdelle nuoremmalle.

Varmaan teilläkin mahdollsta jakaa tarvittaessa isompi makkari kahdelle tai sit nukutte ite olohuoneessajos tiukka paikka tulee. Ehdottomasi ottaisin tun pienemmän asunnon ja säästäisin rahaa omistusasuntoon.